Näkkäri

Molemmat spontaanisti, vaikka ekalle oli käynnistys jo sovittu. Eka syntyi 41+6 ja toka 38+6.

Esikoinen sai alkunsa jotenkin epähuomiossa - siis sellaiseen aikaan kuukaudesta, jolloin sen ei olisi pitänyt voida olla edes mahdollista. Siis heti menkkojen jälkeen ja luomusti, vaikka juuri kuukautta paria aiemmin lääkäri oli vahvasti arvellut, etten tulisi ikinä samaan lapsia ilman apuvoimia. Kuopus onkin sitten tekemällä tehty Naistenklinikan hormonipolin voimin. Tosin ekana inseminaatiosta tärppäsi, lääkityksellä Puregon 50 IUI ja Pregnyl. Jouduin pistämään Puregonia yli kaksi viikkoa, kun vaste oli huonohko ja miehen spermakin huomattavasti heikkolaatusempaa kuin aiemmissa tutkimuksissa. Mutta niin vain kävi, että herra syntyi iloksemme joulupäivänä <3

<3

Esikoisen kohdalla vain kahdelle parhaalle kaverille (joilla oli sama projekti - muksuillamme onkin ikäeroa toisen kanssa 4 päivää, toisen kanssa vajaa kuukausi). Tokan kohdalla vähän useampi tiesi hoidoistamme, mutta varsin rajattu porukka sekin oli. Ja ihan hyvä niin, en olisi jaksanut isommalle porukalle selitellä, jos lopputulos olisikin ollut jotain muuta kuin tuolla pinniksessä tuhiseva puolivuotiaamme

Esikoisen kohdalla vain kahdelle parhaalle kaverille (joilla oli sama projekti - muksuillamme onkin ikäeroa toisen kanssa 4 päivää, toisen kanssa vajaa kuukausi). Tokan kohdalla vähän useampi tiesi hoidoistamme, mutta varsin rajattu porukka sekin oli. Ja ihan hyvä niin, en olisi jaksanut isommalle porukalle selitellä, jos lopputulos olisikin ollut jotain muuta kuin tuolla pinniksessä tuhiseva puolivuotiaamme

Minä ostelin vain Vauva-lehtiä ja haaveilin... Mutta heti ar-ultran jälkeen oli pakko jokunen body kirpparilta hamstrata...

Ekan muksun kohdalla mieheni kommentti siihen, kun kerroin testin todella näyttävän plussaa, oli lakoninen "aha" keskellä keskittynyttä Hesarin lukua aamukahvipöydässä. Aika säälittävää mielestäni, etenkin kun juuri reilu kuukausi sitten olimme kuulleet, että minä tuskin ikinä tulisin saamaan lapsia luonnollisesti... No, hetken päästä asia ilmeisesti saavutti aivot ja heppu pomppasi noin metrin tuolistaan ja hihkui ilosta ja onnesta.

Komppaan montaa asiasta jo aiemmin kirjoittanutta: yhtään vieraammalta ei kyllä tulisi mieleenikään kysellä mitään. Läheisten kavereiden kanssa tulee näistä lapsi- ja perhejutuistakin jutella, mutta silloinkin henki on se, että jokainen kertoo tasan tarkkaan sen, mitä itse haluaa. Tässä asiassa mun mielestä pätee se sama, mikä monessa muussakin ihmiselämän kiemurassa: tee toiselle se, minkä tahtoisit itsellesi tehtävän. Ja päinvastoin

Mulle tulee molemmat ja vielä Meidän perhe päälle Ja kyllä se Vauva vaan on niistä edelleen paras. Lisäksi jos toinen kotimainen sujuu, suosittelen Vi föräldrar -lehteä. Jotenkin samanhenkisten kuin Vauva ja ainakin mun mielestä on mielenkiintoista vertailla Suomen ja Ruotsin käytänteitä ja systeemejä. Tätä lehteä saa irtonumeroina ainakin Akateemisesta sekä ruotsinkielisillä alueilla ihan kaupoistakin, itse oon ostanut niitä Tammisaaren K-supermarketista.