suspuliini

Jäsen
  • Content count

    30
  • Joined

  • Last visited

About suspuliini

  • Rank
    Tavis

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Asioita joita päätin toteuttaa äitinä: Halaan, pidän sylissä ja kosketan niin paljon/kauan kuin jaksaa ottaa vastaan Luen lapselle kirjoja ja runoja joka päivä Keskustelen lapsen kanssa päivän tapahtumista, kyselen ja olen kiinnostunut Vien lapsia kaikkiin sellaisiin paikkoihin ja tapahtumiin joista pidän ja olen kiinnostunut -Nämä kaikki olen toteuttanut Asioita joita nyt tulee mieleen mitä voisin päättää: Ulkoilla enemmän Syödä enemmän yhdessä Katsottais vähemmän tv:tä -Noi on sellaisia että ajoittain parannetaan ja toisinaan repsahtaa!
  2. Pitää tulla tänne valittamaan ja avautuun! Siis ihan uskomaton tää kotihoidontuen ja siis hoitolisän tuloraja! Sain päätöksen juuri ja siinä meidän perheen koko on yhtäkkiä 3 henkilöä koska 7vuotiasta tytärtä ei enää lasketa ilmeisesti meidän perheeseen kuuluvaksi!! Ihan uskomatonta!! Siis osaako joku fiksumpi selittää miten kouluikäinen lapsi ei yhtäkkiä enää kuulu perheeseen tai vaikuta meidän perheen talouteen?
  3. Minulla tuli kunnon verensyöksy jota ennakoi alavatsakipu rv 14. Päivystyksen ilmoittautumispaikassa hoitaja soitteli lääkäreille ja puhui keskenmenosta kylmänviileesti.. tunnin odottelun jälkeen lääkäri totesi että vauva on kunnossa, tuohon mennessä oltiin miehen kanssa itketty ja surtu. Olin yön osastolla levossa ja tipassa että keskenmenovaara taisi kumminkin olla. Istukan hematooma eli verenvuoto oli diagnoosi. Loppuraskaus sujui ilman ongelmia, mutta pieni vuoto jatkui pitkään.. varmaan yli kuukauden, ei kumminkaan punaisena verenä vaan just semmosta ruskeeta. Huh!
  4. Tyhmä kysymys: Miksi pitäisi pestä erillään? Mä en oo ikinä tästä kuullut...
  5. Meildän tyttö sai: Kummilusikan 6kpl hopeisia lusikoita pienen kultaisen sormuksen kultaketjussa vaatesettejä tyynyliinan ja lakanan rahaa
  6. Meillä juhlat pidettiin anopin luona, vieraita n.30. Kun kaikki vieraat olivat saapuneet anoppi toivotti tervetulleeksi ja piti lyhyen puheen. Sitten menimme valmistelemaan tytön joka nukkui siinä vaiheessa. Kaikille jaettiin kuohuviinilasit ja me kävelimme perheenä siihen keskelle porukkaa. Sitten mies puhui, kertoi millainen prosessi tuo nimen valitseminen oli ollut ja vähän niitä taustoja ja sitten nimi julkistettiin. Seuraavaksi ilmoitettiin "kummit" kysymällä kyseisiltä henkilöiltä haluavatko olla neidin tukena ja turvana elämässä. Sitten nostettiin onnittelumaljat. Sen jälkeen isosisko lauloi ja esityksen jälkeen juotiin kakkukahvit. Siinä sitten otettiin valokuvia, miehen veli soitti pianoa ikäänkuin taustamusiikiksi, ja minäkin laulelin muutamia lauluja sitten kuten sininen uni, päivänsäde ja menninkäinen ja lentäjän poika. Meidän suku on yhteislauluhenkistä porukkaa joten siinä sitten myös yhteisesti lauleltiin esim. ystävä sä lapsien, piiri pieni pyörii, hämähämähäkki Meillä oli ihanan rentoa ja jossain välissä kerroimme koko porukalla omia kokonimiämme koska ne usein eivät ole ihmisten tiedossa/muistissa edes läheisimmistä.
  7. Mun ensisynnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia vk.38+jotain Sain osastolla tabletin muistaakseni kohdunsuulle päivä oli lauantai, siitä alkoi kivuttomat mutta säännölliset supistukset. Maanantaina mut vietiin klo.12 synnytyssaliin ja sanottiin että kuus tuntia annetaan oksitosiinitippaa ja jos ei mitään tapahdu niin sitten takaisin osastolle. Samanlaisia kivuttomia supistuksia tuli koko ajan mutta eivät siis ilmeisesti olleet "oikeita" kello 18 sitten lääkäri tuli ja totesi että mitään ei ole tapahtunut ja laitetaan takaisin osastolle. Minä siitä sitten hermostuin ja olin ihan että minä en halua enää sinne osastolle istuskelemaan!! ja kuinkas ollakkaan kun nousin siitä sängystä niin NAPS lapsivedet huljahti sängylle. Ja silloin ne OIKEAT supistukset sitte alkoivat, se oli ihan tosi kova kipu heti alkuun ja siinä sitten oksensin heti ensitöikseni. Sain petidiini-piikin ja kätilö sanoi että voi mennä koko yö. Olin heti hirveän väsynyt ja voimaton kun olin oksentanut ja siitä piikistä menin sitten semmoiseen horrostilaan että makasin vain sängyllä ja keskityin olemaan ihan rentona. Muistan ajatelleeni että en olisi ikinä uskonut että sattuu niin paljon. Sitten kätilö tuli katsomaan ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen ja sanoi että nyt tämä äiti ei jaksa että soitetaanpa lääkäri laittamaan epiduraali jos sopii. No kyllä tosiaankin. Ja sitten yhtäkkiä tunsin sellaisen nytkytyksen ja tajusin ettei satu enää ollenkaan. Sanoin kätilölle vain että nyt kouristaa! (se oli ainut sana joka tuli siitä mieleen silloin) No kätilö siihen sitten ihmettelemään että onko epilepsia vai mikä se kouristaa... kun oli tehnyt alatutkimuksen totesi että olin kokonaan auki, aikaa siitä lapsiveden menosta ja kipupiikistä oli kulunut 1,5 tuntia. Mun kroppa ikäänkuin itse työnsi vauvaa ulos tai sitten se vauva työntyi itse ulos, en minä tiedä mutta kätilölle tuli kova kiire laittaa kaikki valmiiksi (mitähän sekin sitten tarkoittaa?) ja en saanu lupaa ponnistaa ja jouduin sillai puuskuttamaan etten työntäisi vaistomaisesti. se tuntui inhottavalta. Sitten kun kätilö antoi luvan ponnistaa nin nytkytys loppui, tai siis siinä oli jo ollut varmaan välit mutta en ollut huomannut/pannut merkille kaikessa ihmetyksessäni. Kätilö sanoi että kun seuraavan kerran "nytkyttää" niin ponnistat- no sitten alkoi taas tuntumaan nytkytys ja ponnistin koko ajan ja sitten taas tauko ja kaikki vain odottivat -se oli hassua. Ihmeellistä oli ettei siis sattunut mihinkään mutta silti huusin aina ponnistaessa kauheesti ja sitten rupesi ihan naurattamaan kun ajattelin että joku varmaan luulee nyt että sattuu kauheesti. TUntui vain että oli pakko huutaa että sai voimaa siihen ponnistukseen. Pari kolme kertaa muistaakseni ponnistin välillä otin happea ja niin vauva syntyi. Kun pää oli syntynyt piti lopettaa työntäminen ja kätilö auttoi vauvan lopulta ulos. (-Se ulostulovaihe kyllä sattui!) Olin ihan ihmeissäni että miten saattoi olla niin helppo synnytys vaikka kaikki pelottelivat etukäteen sitä käynnistystä. Nyt tosin toisen "luonnollisen" synnytyksen kokeneena sain kokea sen että supistukset voimistuvat pikkuhiljaa ja niissä on VÄLI KÄynnistyssynnytys oli siis jatkuvaa kipua 1,5 tuntia mutta toisella kertaa pääsin 5senttiiin auki niin laitettiin epiduraali joka toimi kerralla loppuun asti joten kipu ei päässyt edes puoleen siitä mitä ekakerralla oli. Mutta silti ajattelin silloin ekalla kerralla että olipa helppo ja vaikka se kipu oli kova niin se aika tuntui sitten lopulta niin lyhyeltä. Synnytyksen kestoksi laskettiin kuitenkin se 7tuntia 58minuuttia ja 10min oli ponnistusvaihe. Eli siitä kun olin mennyt saliin.
  8. Mulle tehtiin siis jälkitarkastusta ja sitte ei sitä voitu kunnolla tehdä kun sattui niin paljon (olihan se huomattu kyllä petipuuhissakin..) Mutta mää olin kuvitellu että johtuis vain kuivista limakalvoista tai jotain.. Mulle ei laitettu yhtään tikkiä mutta jotain puuduttavaa suihketta kylläkin eli varmasti jotain limakalvovaurioita tuli (?) No olen nyt syönyt sen antibioottikuurin 10pvä mutta kyllä mua silti tuntuu ihan samanlaiselta että sänkyhommat voi ihan unohtaa. ELI: kun teillä oli tulehdus, aristiko limakalvot ja lähtikö se heti pois antibiootin jälkeen vai meneekö siihen aikaa? Ahdistavaa!
  9. KOS

    No ehkä siellä on sitten se jääkaappi. Tuolla tavispuolella taisi olla omille eväille jääkaappi.
  10. Meillä reilun parinkymmenen hengen kahvittelujuhlat: Voileipäkakut kala, liha ja kasvis Omenahyvekakkua ja vaniljakastiketta Prinsessakakkua Ässä-keksejä (Kaikki ostettiin läheiseltä ammattikoululta edullisesti ja oli ihan mielettömän hyvää!!)
  11. Minä yritin ensialkuun pumpata ja annettiin sitten korviketta, mutta eihän siitä mitään tullut -pumpulla en saa kuin käden ihan kipeäksi ja rinnat ei kunnolla tyhjentyneet seurauksena kahden päivän jälkeen maito alkoi vähenemään. Oli tosi ahdistavaa ja surullista... en arvannutkaan kuinka suuri osa äitiyttäni on tuo imetys! Kun se "otettiin" pois niin tuntui että olen ihan kuka tahansa hoitaja... joo näin kävi. Kun maito alkoi vähetä pistin hommalle stopin ja aloin imettämään. Ei siitä nyt ole tullut kuin enemmän pieruja jotka herättää nukkuvan lapsen mutta muuten en ole huomannut muutosta-- Mietin vain kuinkahan tommoset antibioottimömmöt vaikuttaa vauvan vastustuskykyyn ja elimistöön jatkossakin? Huomaa varmaan että oli muuten meikäläisen ensimmäinen antibioottikuuri elämässä
  12. KOS

    Joo mulla samat kokemukset osastolta kuin sulla M.E.K, eli ruuhka-aika: Kukaan ei ehtinyt tulla käymään, kauhea kiire ja onneksi ei ollut esikoinen olisin kyllä ollut ihan rikki kun nytkin surutti kovasti. Ihmetytti kovasti esim. se ettei ollut mitään välipalajääkaappia vaan ruoka-ajat oli selkeät ja jos et päässyt sinne tai unohtui niin huono homma. Yöllä oli aina ihan kauhea nälkä ja sitte sai odotella tuskaisena aamua että aamupala alkaisi. Taysissa jossa synnytin edellisen oikein kehoitettiin käyttämään jääkaappia siellä oli jogurttia, mehua jne. Muutenkin siellä on käytäntönä jokaaamuiset kierrot jossa kysellään vointia, annetaan imetysohjeita, tarkastetaan kohtu jne. Kätiöopistolla paineltiin kohtua yhdesti, silloin kun lähdin pois. Lisäksi imetysohjaus oli uskomattoman vähäistä, vaikka sitä oli niin korostettu esittelykäynnillä. Yritin kysyä esim. vauvan imemisotteesta mutta eivät koskaan antaneet kunnollista vastausta eikä saanut ohjausta... itse pyysin huonekaverin kehoituksesta sitä hyvää rasvaa (lansinoh?) kun rinnanpäät oli jo ihan verillä, sitähän olisi pitänyt heti alkaa laittamaan joka imetyskerran jälkeen! Kotona myös katsoin sitten netistä ohjeita kunnollisesta imemisotteesta jne. ja neuvolan th tuli sitten ohjaamaan. Olin kyllä tosiaan pettynyt kätilopistoon.. Synnytys oli ihan ookoo mutta sielläkin kätilö oli omituinen ja jouduin koko ajan itse pyytämään esim. lämmittävän kääreen painelua välilihan alueelle ja asennon korjausta kun se tuntui koko ajan huonolta eikä apua saanut. Lisäksi jouduin vasten tahtoani synnyttämään sängyssä puoli-istuvassa (olisin synnyttänyt makaavassa jos en olisi vaatinut päädyn nostoa) olisin halunnut kokeilla vaikka jakkaraa niin vastaus oli että eihän täällä huoneessa edes ole jakkaraa tai että onko se sinun synnytyssuunnitelmassasi, -NIIN MIssä ihmeen suunnitelmassa?? Kaiken huippu oli se ettei synnytystä käyty läpi jälkeenpäin osastolla kätiön kanssa. Se olisi ollut tarpeellista ja kuuluisi kyllä asiaan!
  13. Me tullaan hyvinn toimeen ilman autoa ja parveketta. Ei sitä tosin tuu lähdettyä joka paikkaan kun ei ole autoa.. ja päikkärit nukutaan yleensä sisällä. Kun toinen lapsi syntyi ostettiin astianpesukone! Voi taivas se on ihana vehje, toinen on tallentava digiboksi! Niitä en anna enää pois Ikinä! Se menee ehkä niinpäin että kun ei tiedä "paremmasta" niin ei osaa kaivatakkaan!
  14. Rakenneultrassa kysyttiin ja saatiin vastaus että ei ainakaan näkynyt mitään poikaan viittaavaa. Tosin sanoi ettei saa mennä osteleen mitään vaaleanpunaista. TYttö kuitenkin tuli!
  15. En siis olekkaan yksin sormusmurheitteni kanssa! Vihkisormus vedettiin väkisin tuskaisesti pois raskauden viime metreillä ja ei todellakaan mene enää takaisin.. sain jotenkin kammon nyt tuosta tiukasta sormuksesta joka oli tosi ahdistava kokemus.. nyt en edes uskalla kunnolla kokeilla sormuksia kun pelottaa että jäävät kiinni.. Pidän nyt väliaikaisesti äitini vihki-ja kihlasormuksia ja mies on luvannut ostaa minulle "väliaikais"sormuksen. Mulla on nimittäin semmonen rubiinisormus, että ainakin kultaseppä sanoi että kivi voi haljeta jos sitä pienentää/suurentaa.. jotenki en uskalla vielä ainakaan mennä suurennuttamaan.. KYSYMYS: jälkitarkastuksessa huomattiin tulehdus johon syön nyt kahta eri antibioottia, onko muilla kokemuksia antibiooteista ja imetyksestä? Lääkäri sanoi että lääkefirmat kieltävät imetyksen mutta sanoi että Kätilöopisto suosittelee jne. Ahdistavaa juottaa toiselle antibioottimaitoa....