kerttunen

Aktiivijäsen
  • Content count

    1011
  • Joined

  • Last visited

About kerttunen

  • Rank
    Addikti

Recent Profile Visitors

451 profile views
  1. Olen jäämässä kohta äitiysvapaalle töistä, ja sähköpostiin pitäisi runoilla poissaoloviesti. Mitä sanamuotoa olisi paras käyttää? Meidän yrityksessä ei ole mitään virallista linjaa tämän suhteen, kunhan tehtäviä hoitavan sijaisen tiedot tulee ilmoitettua selkeästi. Itse en ehkä haluaisi kirjoittaa jääväni nimenomaan äitiyslomalle, vaan jättää enemmänkin out of office -tyyppisen avoimen poissaoloilmoituksen. Mielestäni poissaoloni syy ei kuulu ihan kaikille, vaikka iloinen asia onkin. En myöskään osaa sanoa tarkasti milloin palaan. Minkälaisia poissaoloviestejä te olette luoneet työsähköpostiinne, kun olette jääneet äitiys- tai perhevapaille?
  2. @-Hunaja- kyllä minunkin näytöllä plussilta näyttävät, onnea!
  3. Esikoiselle otettiin paketti (2016). Käyttöön paketista jäi muistaakseni makuupussi, kynsisakset, petivaatteet, villavaatteet ja haalari. Muu oli turhaa tai väärän mallista/kokoista. Nyt tulevalle vauvalle otetaan rahana, esikoiselta nuo edellä mainitut ovat edelleen tallessa ja oikein käyttökelpoisia tulokkaalle. Hankitaan sillä rahalla sitten oikeasti tarpeellista.
  4. Lempilelulle pikkusisarus oli ideana niin kiva, että menee täälläkin harkintaan, vaikka en aiemmin ollutkaan miettinyt hankkivani mitään erityistä lahjaa esikoiselle.
  5. Selkeät viivat ainakin mun silmään, ja vahvistumista on kuitenkin tapahtunut edellisiin päiviin nähden.
  6. Mulla oli esikoisen jälkeen kuparikierukka ja on pelkkää hyvää sanottavaa siitä. En suostunut ottamaan mitään hormonaalista ehkäisyä, joten siinä ei ihan hirveästi jäänyt vaihtoehtoja. Kierukka toimi niinkuin pitikin, vuodot tuli säännöllisesti eikä ollut mitään niagarameininkiä niinkuin monesti pelotellaan. Laitto ja poisto olivat kivuttomia.
  7. Pupu-pehmolelu on ollut tytön sängyssä "aina", ja tärkeäksi se muodostui kun siirrettiin omaan huoneeseen 8 kk iässä. Nyt tyttö on kohta 2,5v ja pupun kanssa kuljetaan päivät ja yöt. Sille katetaan eväsretket ja se lentää kaaressa kun kiukuttaa. Pupu kulkee mukana myös mummolassa ja usein kauppareissuillakin autossa. Iltaisin huutaa sängystä että pupu haulaa vielä porkkanaaaaaa kun ei vielä nukuttaisi ja yöllä tulee itku jos pupu on mennyt piiloon peiton mutkaan eikä sitä pimeässä löydy. Päiväkotiin hommattiin samanlainen pupu päiväunikaveriksi.
  8. Olemme mieheni kanssa alusta asti puhuneet kahdesta lapsesta. Miehelläni on edellisestä suhteesta yksi lapsi, ja hän on ollut sitä mieltä että kolme riittää hänelle. Kun sitten tulin esikoisen kanssa synnäriltä kotiin, pysähdyimme matkalla pikaisesti sisareni luona hakemassa jotain vaatetta. Muistan kun siinä siskon eteisessä katsoin peilistä sylissäni nukkunutta vauvaa ja nieleskelin kyyneleitäni, kun mietin että apua jos tämän saa kokea enää vain kerran, vaikka siinä kohtaa ei oltu vielä päästy edes kotiin asti! Nyt odotan toista lastamme, ja vaikka ainakin tämä alkuraskaus on ollut rankempaa kuin viime kierroksella, on mulla silti hirveän haikea olo kun ajattelen, että tämä saattaa olla viimeinen raskaus ja lapsi meidän perheeseen. Esikoisen vauva-aika sujui helposti ja ensimmäisestä vuodesta on hyviä muistoja, joten sitä on helppo kaivata ja innolla odotankin uudenlaista vauva-aikaa kahden lapsen kanssa. Samanlaisia ajatuksia siis täälläkin, kauhistuttaa jo ajatuskin että pitäisi lopullisesti päättää lapsiluvusta. Se on jotenkin sitten niin.. lopullista.
  9. Lapsi sai miehen sukunimen. Myöhemmin avioliittoa solmiessamme minäkin vaihdoin miehen nimelle, joten nyt meillä kaikilla on yhteinen sukunimi.
  10. Väinö on mielestäni vähän loppuunkulunut, kun on taas viime vuosina noussut suosituksi. 7. Lotta?
  11. Tyttö 2v pukee itse kaiken paitsi sukkahousut ja toisen käden hanskan. Toki tarvitsee apua myös esim. haalarin lahkeissa, napeissa ja vetoketjuissa, mutta pääosin pukeminen sujuu hienosti kun vaatteet asettelee "oikein päin" esille. Huvittamisesta tuo touhu on enemmänkin kiinni..
  12. @SuzieL siis apua missä sä säilytät noita kaikkia? Mulla on YHDET Emmaljungan yhdistelmät ja oon niidenkin kanssa tuskaillut kun pitää sitä vaunukoppaa jossain säilyttää kun ratasosa käytössä tai toisinpäin..
  13. Meidän kaksivuotias nukkuu päiväkodissa noin tunnin päikkärit. Kotona tavoitellaan samaa, ihan aina ei kuitenkaan nukahda. Illalla sänkyyn mennään klo 20, iltasadun jälkeen jätetään nukahtamaan yksin, ja yleensä höpötys hiljenee 20:30-21 välillä. Aamulla herää lähes poikkeuksetta tasan 07:28.
  14. @mrs jiipee On kyllä ollut täysin turhaa puuttumista mummultasi, ymmärrän hyvin miksi on jäänyt tuollainen olo! Kaikkeen sitä toiset jaksaakin käyttää energiaansa.. Tosi ikäviä kokemuksia varmasti. Meillä nämä komentamisesta aiheutuvat mielipahat ovat tyypillisiä esimerkiksi seuraavanlaisissa tilanteissa: saako keittiön pöydällä seistä, saako toisia töniä, saako ikkunoita hakata leluilla ja saako pakastimesta kaivaa omin lupinensa mustikoita ja heitellä niitä ympäriinsä. Kestosuosikkeina myös miksi nelivuotias ei saa päättää mitä kaupasta ostetaan tai miksi kumpikaan päiväkoti-ikäisistä ei saa päättää omaa nukkumaanmenoaikaansa. En mä ehkä olekaan niin natsimutsi.
  15. @mrs jiipee Samaa mieltä, kysyminen on aina hyvä vaihtoehto. Hieman kärjistäen, mielestäni ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä vastauksia tai epäasiallista suhtautumista. Olen myös joutunut miettimään omaa komentamistani ihan meillä kotona. Meillä ei ole montaa sääntöä, mutta niistä vähistä pidetään sitten kyllä kiinni tarvittaessa tiukastikin. Oma tyttö ei ole näistä moksiskaan vaikka välillä ikänsä puolesta kokeilee tietysti sääntöjä uhmatakin, mutta bonuspoika menee joka kerta ihan hämilleen kun häntä kieltää, tunnistan siis hänet tuosta tekstistäsi. Poika on sanonut ihan suoraankin, että ei tykkää kun minä komennan ja että äidin luona hän saa tehdä sitä ja tätä. Tästä huolimatta olen jatkanut komentamista ja pitänyt kiinni omasta kannastani, sillä meidän säännöt on minun ja mieheni (eli pojan isän) yhteisesti laatimia, ja mielestäni on tärkeää, että lapsi oppii toimimaan aikuiselta saamiensa ohjeiden mukaisesti, vaikka ne sanelisikin joku muu kuin oma äiti. // Otin tämän esille, koska vaikka kyse on meidän kodin säännöistä, komennettava lapsi ei ole omani, ja välillä joudun häntä ojentamaan riippumatta siitä, onko isänsä tilanteessa läsnä vai ei.