tsoo

Jäsen
  • Content count

    30
  • Joined

  • Last visited

About tsoo

  • Rank
    Tavis
  1. Kyllä MUTTA koska tuloeromme ovat niin suuret (nettopalkoissa n. 1700€) niin varaa siihen ei olisi. Kiva kun tämä asia on huomioitu uudistuksessa. Meillä on siis sama koulutustaso, mutta insinöörin ja terveydenhoitajan palkka on aika eri maailmankolkista. Esikoisen kanssa oli kotona vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla, opiskeli tällöin ja minä myös.
  2. Minä en tänne varsinaisesti kuulu, mutta toisaalta en minnekään muuallekaan. Meillä on siis lähes 3 vuotias lapsi, joka sai alkunsa todella helposti ja jota molemmat toivoivat. Olin piirua vaille 21 kun poika syntyi. Vauvavuosi oli kamala kaikkine valvomisineen, seksiongelmineen (jotka alkoivat raskausaikana puolessa välissä ja loppuivat varmaan kun lapsi oli 2v) ja vanhemmuuteen kasvun takia. Oli kuitenkin ihan selvää alusta alkaen, että lisää lapsia halutaan sitten jossain vaiheessa. Mies oli vielä erittäin ehdoton tästä. No, selvittiin siitä alusta ja jopa mies painostuksen alla alkoi yrittämään kanssani toista lasta. Tällöin kuitenkin imetin eikä kuukautisista ollut tietoakaan, joten raskauden mahdollisuutta ei oikeastaan ollut. Lopetettiin yritys ja odotettiin muutama kuukausi ja alettiin taas yrittämään menkkojen alettua. En ehtinyt tulla kuitenkaan raskaaksi (en edes ovuloinut) kunnes tunsin, että joku on pielessä. Mies odotti joka kuukausi kuukautisia kuin kuuta nousevaa ja loppujen lopuksi sanoi, että ei halua yrittää. Että ehkä sitten kun lapsi on isompi. Siitä on nyt 9kk. Se ehkä joskus kun lapsi vaihtui kevään-kesän korvilla siihen, että mies ei enää halua lapsia lisää. Tämä oli minulle täysin musertava kuulla ääneen, vaikka jollain tasolla sen ehkä tiesinkin. Mies on kokenut vanhemmuuden erittäin raskaaksi, tuntuu että hänen ilon hetket vanhempana ovat pienemmässä osassa kuin kaikki se "oheiskiva" mitä lapset elämään aiheuttavat (väsymys, kiire, pinnankiristys, haasteet parisuhteelle). Toki hän rakastaa lastaan enemmän kuin mitään muuta, mutta silti. Hän ei halua keikauttaa enää venettä, kun selvittiin yhdestä, saatiin yksi terve ja suhteellisen helppo lapsi (valvominen vähentynyt). Mies tietää, kuinka surullinen olen asiasta, eikä halua kuulla aiheesta sanaakaan. Toisin sanoen olen suruni kanssa täysin yksi. Ystävilleni en ole viitsinyt kertoa todellista asianlaitaa, että kyllä, minä kovasti olisin halunnut kolmekin lasta, mutta ei, mieheni ei halua yhtään enempää, joten tähän on tyytyminen. Kaikki ystävät ovat vielä nuoria (itse olen siis 23, mies 29) ja heistä olisi aivan kamalaa kuulla, että minun ikäiseltäni evätään lapsihaaveet kokonaan. Jos jollekin olen asiasta maininnut, sanovat he että kyllä sen miehen mieli muuttuu. Vaan enpä voi elää sellaisessa tilassa, että jatkuvasti uskon miehen mielen muuttuvan, kun hänen katsellessaan vauvoja ja sisrauksia huokaa tyytyväisenä että onneksi ei tarvitse ikinä olla tuossa tilanteessa. Tällä hetkellä olen kotiäitinä ja aion toden totta nauttia tästä lapsesta siihen saakka kotona kuin vain mahdollista (varmaan 4-5vuotiaaksi) joten joudun jatkuvasti ihmettelyjen kohteeksi, milloin toinen ja miksi olet vielä kotona. Töissä olo varmaan helpottaisi asiaa, mutta en halua hukata näitä vuosia tämän ainoan lapsen kanssa. Muutaman vuoden päästä kun alan siirtymään työelämään seurailen sivusta, kuinka kaikki ystäväni perustavat perheitä. Tilanne on kaikin puolin ikävä ja monet itkut olen itkenyt, useimmiten mieheltä salaa. Tiedän, että hänellä on aivan kamala olo siitä, että asettaa minut tähän tilanteeseen, mutta hän ei vain yksinkertaisesti pysty haluamaan lisää lapsia. Ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Vasektomiasta on ollut puhe. Sinne hän haluaa mennä parin vuoden päästä kun on nähnyt, minkälaista elämä on vähän isomman lapsen kanssa. Nytkin elämä on jo tosi helppoa tämän poikamme kanssa, joten en usko että se arjen "helpottuminen" muuttaa mitään. Arki on jo nyt niin helppoa. Mies tietenkin yrittää kompensoida asiaa, eikä siedä ollenkaan että olen edelleen surullinen. On ostettu minulle mieleinen uusi koti ja murhetta aiheuttaneet rinnatkin sain laittaa kuntoon imetyksen jäljiltä, mutta millään materialla ei voi korvata sitä, että olisi puoliso joka haluaisi kanssani lapsia. Ei ole, joten tähän on tyytyminen. Rakastan miestä yli kaiken ja parisuhteemme on hyvä. Mutta jokaiseen parisuhteeseen kuuluu yksi mörkö...
  3. Lapsen olisi tarkoitus aloittaa hoitoura +3v ikäisenä 2-3pv/vko 6h kerrallaan. Teen toivottavasti yökeikkaa, eli tarvitsen vain muutaman tunnin aamupäivällä unta. Olen tyytyväinen, menee virikehoidosta
  4. Ehkä se joskus 5-vuotiaana haluaa omaan huoneeseen. Ostettiin just 2,5-vuotiaalle isompi meidän sängyn kylkeen istuva sivuvaunu, kun pinnis alkaa käydä pieneksi
  5. chaste: liian täyteen rintaan voi tulla rintatulehdus, mutta ensin tulehtuu tukossa oleva maitotiehyt. Tarkkaile, ettei rinnassa ala olemaan punoittavia, kipeitä patteja liiasta maidosta. Jos niitä tulee, tulisi rintaa vähän tyhjentää ja nimenomaan sitä kohtaa, mihin kipeä pahkura alkaa kehittymään.
  6. Yöunia. Aamun pitkiä unia. Siinäpä ne. Yhdessä käytiin liian vähän missään ennen lasta. Yksinään saa aina lähteä kumpikin iltamenoihin pikaisella ilmoituksella Yhdessäkin päästään ulos tarpeeksi usein. Matkustelua lapsi ei ole muuttanut, matkustetaan pääasiassa luontokohteissa mihin lapset sopii hyvin mukaan.
  7. Meidän poika on nyt 1,5-vuotias ja olen ollut koko hänen elämänsä osa-aika opiskelija. Osa-aika opiskelut jatkuu peräti vuoteen 2016, jolloin pitääkin siirtyä sitten kokopäiväopiskelijaksi ja poika aloittaa (osa-aika)hoidon. Ikää silloin lähemmäs 5-vuotta. Kolme-neljä vuotiaana aloittaa kerhon valmiuksien mukaan. Tämä yksi lapsi vain on ja pysyy, koska toista en voisi kotihoitaa kuin max. 2-vuotta kun opintoajat menisivät umpeen... Tosin meille tulee perhepäivähoitoon ainakin yksi lapsi vuoden alusta (kaksi päivää viikossa), ehkä toinenkin ensi vuoden syksystä! Minä viihdyn kotona ja olen järjestellyt opinnot sellaisiksi, että voin olla kauan kotona (kirin vuoden eteenpäin ennen lapsen syntymää, käytän kaikki poissaolovuodet ja ylimääräiset läsnäolovuodet). Taloudellista pakkoa hoitolapsia ei olisi ottaa, mutta läheisessä ystäväpiirissä on kahdella hoidon tarve niin tarjouduin hoitajaksi. Minulla ei ole kiire valmistua ja työelämään.
  8. Enpä oikeastaan kysele. Joskus jutellaan lähipiirin ystävien kanssa Ja nuorten kavereideni kanssa siitä, että milloin kymmenen vuoden päästä
  9. Minä piirun vaille 21, mies 27. Minä opiskelija, jolla hommat pahasti kesken. Miehellä vakityö, mutta opinnot myös niinikään kesken.
  10. No, jokaisella on kokemuksia kivunlievityksen saamisesta/saamattomuudesta ja synnytyksen käynnistämisestä, mutta tosiasia on, että kyllä niitä äitejä on AIDOSTI, jotka haluavat kyllästymisen, pienen epämukavuuden, jonkun tietyn päivämäärän yms. takia käynnistyksen. Tässä artikkelissa ei varmastikaan viitattu äiteihin, joilla on raskausmyrkytys, valtavat kivut tms. Myös kivunlievitystä penätään liian varhaisessa vaiheessa oikeasti, ja jos synnytys ei ole käynnissä niin koko homma pysähtyy. Siksi äideille, joilla ei ole synnytys käynnissä ei voi antaa epiduraalia, vaikka kuinka haluaisivat Ammattitaitoinen heti sen hankkii, kun peli on selväst käynnissä.
  11. Itse en usko jääväni yksilapsiseksi, mutta tavallaan kuitenkin. Olen nuori äiti (22) ja minulla on 1,5v lapsi. Ennen tätä ihanaa tenavaa ajattelin, että tehdään niitä kaksi, kolme, neljä... Sitten tuli pieni reality check ja valtava reilun vuoden kestävä univaje. Parisuhde voi tosi huonosti. Me ei uskalleta toista tehdä niin kauan kuin tämä on pieni, vaikka nyt on helpottanut. Onneksi oma ikä joustaa, että voi realistisesti miettiä vaikka sitä 10 vuoden ikäeroa. Tai sitten ei koskaan? Päätöstä ei tarvitse tehdä nyt. Minulla ei oikeastaan ura-ambitiota ole, mutta tykkään elää tavallista nuoren naisenkin elämää. Nähdä paljon kavereita, matkustella (matkustamme koko perheen voimin kylläkin, mutta helpompaa yksilapsisena) ja nyttemmin jopa viettää aikaa kaksin puolison kanssa silloin tällöin! Rakastan olla kotiäiti ja tämä on parasta mitä elämäni aikana kohdalle on sattunut. Yhden lapsen kotiäitiydessä on kivaa, että aikaa jää aika paljonkin omiin juttuihin päivittäin ja aina voi puolison kanssa vuorotella. Leikkikaveri on mielestäni huonoin syy tehdä toinen lapsi. Sekin onneksi hoituu, kun lähellä asuu niin paljon saman ikäisiä ja meillä aloittaa vuoden alusta 1v 2kk nuorempi ystäväni lapsi hoidossa pari kertaa viikossa!
  12. Haluaisin tietää kuinka pitkä liitto/parisuhde teillä oli "alla" ennen ensimmäistä lasta? Raskaaksi kun tulin, oltiin yhdessä oltu 3,5 vuotta. Kuulostaapa lyhyeltä! Oliko parisuhde ajallisesti sopiva, turhan pitkä vai liian lyhyt? Oli sopivassa vaiheessa. Tunnettiin toisemme hyvin. Mitä positiivisia tai negatiivisia asioita tuli eteen lapsen synnyttyä tai jo raskauden aikana? Silti raskausaika oli ihan hirveä kokemus ja vauvavuosi vielä hirveämpi. Parisuhde otti tosi syviä dippejä, mutta ei eroamassa oltu missään vaiheessa. Lapsen ensimmäinen vuosi oli kaikenkaikkiaan aika onnetonta aikaa, sopeutuminen vanhemmiksi vei molemmilta kauan. Nyt kun lapsi on 1,5v niin parisuhde kukoistaa ja olemme taas tosi onnellisia. Sopeutuminen tapahtunut ja nukkua saa taas pitkän vuoden jälkeen
  13. Hmm. Vaikea kysymys. Itse ajattelen, että me oltaisiin lapsentahtisia. Tämä sen takia, että minä olen vähän niinkuin "hylännyt" omat ura-ambitioni lapsen tultua ja mieskin joustanut aivan hirveästi alalla, jolla se ei tee hyvää. Tietenkin kotiäitinä ollessa arki on aika lapsikeskeistä ja lapsen ehdoilla menemistä. Ollaan puistossa, kirjastossa, uimassa, avoimella päiväkodilla päivät pitkät. Sitten jos ei ajatella ollenkaan tätä valintaa jäädä kotiäidiksi, niin emme ole niin lapsen ehdoilla meneviä ts. lapsi ei pyöritä elämäämme vaan lapsi pyörii tiiisti elämässämme mukana. Me teemme reissuja, jotka eivät ole suunniteltu siitä lähtökohdasta, että meillä on lapsi, vaan siitä lähtökohdasta mitä haluamme yhdessä tehdä. Viimeksi se oli reilausmatka Japanissa 1,5 vuotiaan kanssa. Ei todellakaan mikään Bamse-klubi matka, mutta tietenkin huomioimme taaperonkin tarpeet matkalla mitä niissä puitteissa pystyi. Imetin lapsentahtisesti varsin pitkään ja lapsi saa nukkua meidän huoneessamme niin kauan kuin haluaa. Nämä ovat olleet yksinkertaisesti valintoja, jotka ovat meille sopineet. Päivähoitoon emme lasta halua laittaa arvosyistä. Me olemme kotona kasvaneita, kiireettömiä ihmisiä Tämäkin on enimmäkseen siis persoonakysymys meidän vanhempien puolelta. Me ehdottomasti juomme viiniä lapsen mentyä nukkumaan Joskus jopa lapsen ollessa hereillä, jos meillä on illallisvieraita! Huu. Mutta ei sillä suomalaisella alkoholinkulutustyylillä, vaan ranskalaisella. Meillä on tarkat rytmit arjessa, mutta niistä voi aina joustaa jos vaikka on jotain kyläilyä tiedossa. Lapset voivat nukkua ja syödä suurinpiirtein oikeisiin aikoihin kylässä, matkalla etc. Se, mitä en enää tee lapsen takia, on kaupoissa norkoileminen. Niin turha tapa tappaa aikaa, teen sitä sitten ilman lasta ja lykkään pennun puolisolle
  14. Meillä on oma kerrostalokolmio. Kerrostaloneliöön ollaan suunniteltu seuraavaksi
  15. Meidän puolitoistavuotias osallistuu lähes kaikkiin kotitöihin lukuunottamatta tiskausta ja kylpyhuoneen ja vessan pesua. Parasta on imurointi (ihan vaan varrela ilman ääntä, joskus sellaisella kevyellä imurilla), peilien pyyhkiminen ja kauppakassien tyhjentäminen. Osallistuu antaumuksella. Tykkää myös laittaa pyykkiä koneeseen ja konetta pyörimään. Nykyään vie roskia roskikseen jos sattuu löytämään