Artemis

Aktiivijäsen
  • Content count

    748
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Artemis

  1. Hmm, hieman ihmetyttää tulokset tänä aamuna. Otin siis paastoarvoa, ja ensimmäisellä yritttämällä en saanut mittariin tarpeeksi verta, joten lisäksin samaan liuskaan sitä. Tulos 6,1... vähän tästä häkeltyneenä vaihdoin liuskan ja tällä kertaa tulos (samasta "reiästä" tosin, en siis pistänyt uutta reikää) oli 5,2 Eli mitähän tästä nyt sitten pitäisi ajatella... Ajattelin, että se ensimmäinen liuska meni jotenkin "sekaisin", kun jouduin verta lisäämään ja tuo toisen liuskan tulos olisi oikea. Mutta mistäs tätä taas tietää...
  2. Mittarit eilen haettu ja tänään on ensimmäinen "testipäivä"... Tää päivä voi mennä vielä harjoitteluna ja viralliset mittaukset voi aloittaa huomenna. Mutta arvot tähän asti ovat olleet hyviä, niin jos loputkin kaksi tänään on ok, niin taidan ottaa tämän viralliseksi testipäiväksi. Paasto-arvo siis oli 5 ja tunti (reilu) aamupalan jälkeen 5,4. Meillä siis sellainen systeemi, että kuusi päivää mittaillaan arvoja kotona ja jos siellä on max. kaksi ylitystä, seuranta voidaan lopettaa, muutoin otetaan toinen kuuden päivän jakso heti perään. Jollei sekään auta, niin lähete sitten eteenpäin. Mä toivon, että selviän tästä kuuden päivän jaksosta puhtain paperein. Mutta käsittääkseni tuo laite jää mulle, niin voisin sitten huvikseen tehdä mittauksia myös sillä, että miten ne herkut vaikuttavat arvoihin. Paastoarvosta voi tulla mullekin kompastuskivi, kun nytkin oli tosiaan 5... Pitänee sitten kokeilla eri mittaisia yöpaastoja...
  3. ^ Kiitos tiedosta
  4. Okei, kiitos tiedosta, saas nähdä, mikä meillä on käytäntö Olisin tänään itse soitellut perään ja kysellyt, että miten edetään, mutta tänään ei neuvolassa ole puhelinaikaa ja huomenna istun palaverissa puhelinajan aikana. Eli perjantaille menee... Ilmeisesti vauvan seuranta voidaan tehdä myös muussa sairaalassa, kuin yliopistollisessa? Ja pitääkö sitä tehdä jos esim. kotimittauksilla arvot saa pysymään normaaleina?
  5. Jos saa radi-diagnoosin, niin lasketaanko se riskisynnytykseksi? Itselläni sokerirasituksessa paastoarvo ja 1 h:n arvo olivat hieman koholla. Eilen piti neuvolasta tulla puhelu, että mitä nyt, mutta eipä sieltä mitään kuulunut Varmaankin kotimittauksilla sitten mennään ensi alkuun.
  6. VAS

    Mulla on Kobito myös tuollainen kuva Vammalasta ja sama mulla, että vähän ahdistaa kaikki tuollaiset isot yksiköt ja ihmismäärät. Sillä tosiaan saadaan kyllä hyvin synnytyslukuja alemmas, kun viikonloppuisin ei pääse synnyttymään. Aika moni synnytys kuitenkin käynnistyy myös silloin. Ja kun tosiaan TAYS:n remontti ei ole valmis ja muutenkin siellä hoidetaan käsittääkseni melko lailla enemmän synnytyksiä, mihin olisi kapasiteettia. Edit. niin ja tuosta sairaalsta. Vammala ja Tampere ovat molemmat kohtuumatkan päässä (n. 40-50 km). Vammala vähän lähempänä ja ei niin paljon valoja. Kaikkiin muihin (Hämeenlinna, Pori, Jyväskylä) onkin sitten melkoisesti matkaa...
  7. VAS

    Joo, ehdin jo iloita, että Vammalan kesäsulku loppuu sopivasti heinäkuussa, että jos vaan yhtään lapsi pysyy matkassa laskettuun aikaan asti, niin olisi mahdollista päästä Vammalaan synnyttämään jos synnytys käynnistyy viikolla. Mutta eipä sitten taida päästäkään jos koko synnytysosasto ei aukea kesäsulun jälkeen. Eli ei tarvitse haaveilla perhehuoneista tmv. ja huonossa lykyssä joutuu ajelemaan Hämeenlinnaan jos taas ruuhka-aikana ensisynnyttäjiä käännytetään sinne.Ja täältä Pirkanmaan ja Satakunnan rajalta tulee aika hemmetinmoinen matka sinne Kiva miehelle, kun joutuu sitten ajelemaan siinä edestaisin... Muutenkin sääli, että kaikki pienet yksiköt lopetetaan ja kaikki siirtyy isoihin yksiköihin, missä tosiaan inhimillinen kohtelu ei ole aina itsestäänselvyys ja ruuhkat ovat valtavat
  8. ^ Mä veikkaan samaa.
  9. Mulla on kanssa sellainen käsitys, että eiköhän sen mausta huomaa jos sima on käynyt liikaa. Ja tuota rusinoiden nousemista olen itsekin pitänyt merkkinä, että sima on valmista ja makutesti on toinen. Tosin mä en "kypsytäkään" simaa huoneenlämmössä, kuin ensimmäisen vuorokauden ja lopun sitten jääkaapissa. Ei ehkä niin helposti käy liikaa silloin. Ja ajattelin kyllä nyt tulevaksikin vapuksi tehdä itse simaa (ja munkkeja tietysti) ja myös sitä simaa juoda. Meillä on kuitenkin kotikotonakin tehty aina simaa ja lapsesta asti sitä juotu ilman sen kummempaa ihmettelyä, että voiko lapsi sitä juoda.
  10. ^Tuo ketuiksi menon pelko on melko tavallista. Mulla on kanssa välillä sellaista, että kaikki menee liian hyvin, että jossain vaiheessa on pakko tulla jotain ongelmia. Esim. aina ennen ultraa saa pienen sisäisen paniikin aikaiseksi, että onkohan jotain vialla... Sulla, kun on vielä tuo keskenmeno taustalla, niin varmasti sekin vaikuttaa. Kuulostaa tosiaan siltä, ettet anna itsellesi lupaa olla onnellinen tai ainakaan näytä sitä ulospäin juuri sen takia, että jos jokin menisi vikaan, niin ei satu niin paljoa... Itsesuojelua ja ymmärrän tuon kyllä. Eikä tuokaan tosiaan välttämättä ole kivaa jos talossa lappaa vierasta porukkaa heti vauvan syntymän jälkeen. Varsinkin jos vauva sattuu olemaan esim. huono nukkuja. Siinä ei paljoa itse kerkeä mitään tarjottavia tehdä tmv. ja sitten varmasti tuntee siitäkin syyllisyyttä, ettei ole kovin edustava. Enkä mäkään haluaisi, että kukaan ottaisi musta kuvaa, kun imetän Musta toi on ihan hullu ajatus. Ja mä siis kanssa suhtaudun myönteisesti imettämiseen ja myös julki-imettämiseen. Mä en synnytyksessä pelkää sitä, että miltä mä näytän silloin. Mä pelkään sitä, että jokin menee vikaan. Että jokin siinä menee niin pahasti vikaan, että vauva vahingoittuu tai jopa ei selviä hengissä. Tai itselle, esim. repeää niin pahasti, että tulee jotain korjaamatonta vikaa (virtsarakko repeytyy tmv.), pelkään hätäsektiota (ennemmin suunniteltu), kipua, sitä, että jään yksin ilman apua ym.
  11. Babyjoggerin Versat vois ainakin olla passelit. Ei ne superpieneen mene, mutta litteäksi joo ja helppo koota! Mun mies on 185cm ja ei ongelmia astua tarpeeksi pitkiä askelia kuulemma noilla.. Tietty jotkut ei-kääntyvillä pyörillä olevat vois kanssa olla teillä hyvät, jos se perusmaasto on muutenkin "maastoista" mun mielestä kaupunkiajossa kääntyvät pyörät on ihan ehdottomat, ainakin kun itsella oli sellainen lapsi, joka heräs joka kerta kun kallisti vaunuja tai pysähtyi Kiitos vinkistä. Mutta noissa näytti olevan pienemmät etupyörät, kuin takapyörät. Luulen, että lumiseen keliin isot pyörät ja ei-kääntyvät etupyörät olisi paremmat
  12. Sekin varmasti vaikuttaa, että jos asuu pysyvästi ulkomailla, niin elimistö on tottunut siihen tietyn maan bakteerikantaan. Eli siis marjoista ei välttämättä saa samanlaisia oireita, mitä bakteerikantaan tottumaton ehkä saisi.
  13. Appelsiinit, leipä, leivonnaiset esim. muffinssit ym. Sitten esim. suklaa, joka "normitilassa" maistuu todella hyvin ei oikein maistu. Sen sijaan tekee mieli karkkia, mikä yleensä ei niin himota... Ruismarjapuuroa olen himoinnut jonkin aikaa ja eilen tein sellaista... voi että, oli hyvää Muutenkin puurot nyt jostain syystä houkuttaa. Seuraavaksi varmaan sitten uuniohrapuuroa
  14. Olen itse syönyt huoletta itse noukkimiani pakastemarjoja (mustikka, vadelma, mustaherukka, mansikka). Kaupan marjojen kanssa olisin tarkkana, että mikä on alkuperämää. Jos on suomalaista marjaa, niin kuumentamatta voisin syödä, muutoin kuumennus ensin.
  15. Olen myös vähän sekaisin näiden vaunujen ja merkkien kanssa. Osaisikohan joku suositella vaunuja seuraavilla kriteereillä: - paljon matkustetaan autolla, joten mentävä mahd. pieneen tilaan taitettuna (meillä farkku ja kaksi koiraa (iso ja pieni), sekä ajoittan miehen poika vielä kyydissä) - kuljettava kelillä, kuin kelillä ja maastossa, kuin maastossa (pääsääntöisesti hiekkatiellä, maalla siis asutaan, okt:ssa), koirien tarkoitus lenkkeillä mukana - olemme melko pitkiä, minä 171 ja mies 185 eli vaunuja pitäisi pystyä työntämään hyvässä asennossa ja kävelemään normaalisti, jalkojen osumatta vaunuihin
  16. Maki, totta kai äiti ja äidin hyvinvointi on tärkeätä. Ei lapsikaan voi hyvin, jollei äiti voi hyvin. Eli ei se lapsen tulo tarkoita sitä, että omasta hyvinvoinnista pitää luopua. Maalaisjärjellä pärjää varmasti pitkälle
  17. Betty, eipä teidän viikonlopun aloitus tosiaan kovin hyvältä kuulostanut Mitähän jos sä olisitkin vain jättänyt aamupalat ym. tekemättä ja hoitanut vaan koirat ja itsesi töihin, mitenköhän mies olisi siihen reagoinut.... Toivottavasti loppuviikonloppu on mennyt eri tunnelmissa, kuin tuo perjantai. Ymmärrän kyllä nuo sun itkut ja pahan mielen, olisi kyllä mullakin jos mies kääntäisi oman pahan olonsa, että mä olen kireä. Vaikka kyllähän mä yleensä olenkin vähän kireä myös jos miehellä on huono päivä, vaikkei sitä muhun purakaan. Mutta olen semmoinen "ilmapuntari" noiden mielialojen aistimisen kanssa, että itelläkin sitten tulee paha mieli jos toisellakin on. Sekin on raskaana jännä piirre, että kaikki tuollaiset negatiiviseset jutut tuntuu muistavan pidempään ja ne harmittavat/itkettävät pidempään. Jos joku ikävä juttu tulee jo aamusta, niin koko loppupäivän voi olla nuupallaan... Maki, tsemppiä! En osaa ihan niin hyvin asiaan kommentoida, mitä Betty, kun tosiaan meillä lapsi on ihan toivottu ja haluttu
  18. Ihan vauva ei tosiaan säännöistä ymmärrä mutta yllättävän äkkiähän ne kehittyvät. Ja kun itse haluan välttää sen, että nuo muutokset meillä tulee miehen lapselle samaan aikaan, kuin vauva. Ettei sitten yhdistä vauvaan kielteisiä tuntemuksia. Ja Betty, kyllä miehen pitäisi edelleenkin se suurin vastuu kantaa siitä lapsestaan. Et sä vauvan kanssakaan välttämättä pysty kovin sitten siitä vanhemmasta huolehtimaan. Se jää väkisinkin enempi isän kontolle silloin.
  19. VAS

    Sitruskukka, juuri noiden asioiden takia, olen itsekin taipuvainen Vammalan kannalle ensisynnyttäjänä. Varsinkin, kun oma synnytykseni pitäisi olla elokuussa, joka on TAYS:ssa ruuhkaisinta aikaa... Tietysti siinä sitten on peikkona, se, että Vammalassa on varmaankin taas kesäsulku ja sitten se jos synnytys alkaa viikonloppuna... Tai ehkä Vammalasta voisi tiedustella synnytyksen käynnistystä arkipäivänä...
  20. Sama vieras, alan itsekin epäillä, että mies haluaa olla sitten se "kiva isä ja kaveri" tai sitten vaan tosiaan menee siitä mistä aita on matalin Meillä ei kuitenkaan ole kyse mistään viikonloppuisyydestä vaan lapsi on tosiaan 50 % ajasta meillä ja 50 % äidillänsä. Enkä mä lähde siihen, että mies on se kiva ja mä joudun olemaan sitten se pahis ja asettamaan rajat ja valvomaan niitä. Mutta mä otan asian puheeksi. Ja tuo on tosiaan totta, kyseessä on myös meidän koti, joten jotain rajoja on meilläkin oikeus asettaa
  21. Meillä mies kyllä hoitaa ja kantaa vastuun lapsesta. Olen myöskin ollut hieman arka puuttumaan mihinkään juuri tuon asian takia, että "ei ole mun lapsi". Toisaalta on välillä vähän ulkopuolinenkin olo tässä jutussa. Olen tietoisestkin ehkä vältellyt sitä, etten vaan astu kenenkään varpaille ja onhan se niin, että en ole lapsen äiti, kun lapsella sellainen jo on.... Hienoa, että sä tulet tytön kanssa hyvin toimeen mutta olet ihan oikeassa, että sulla on ehkä vähän liikaakin vastuuta lapsesta. Päävastuun pitäisi olla miehellä kuitenkin. Mutta alan kanssa vähän kallistua sille kannalle, että meillä mies menee tuon pojan kanssa siitä, mistä aita on matalin ja itse pääsee mahd. helpolla Mutta juuri tuo, että nyt raskaana kaikki ärsyttää potenssiin tuhat, voin allekirjoittaa sen! Mäkin taidan aina vähän stressata ja ärsyyntyä siitä, kun tiedän, että poika on meille tulossa. Että taas saa miettiä, että mitä sitten voi tehdä ruoaksi jne. Meilläkin voi ruoka tosiaan olla puolikas paketti kylmiä nakkeja, eikä se mun mielestä ole kunnon ruoka! Ja eineksiä tosiaan kuluu (tyyliin lihapiirakka, roiskeläppäpizzat). Kun itsekään en juuri syö eineksiä ja tykkään laittaa oman ruokanikin itse, niin tiedän, että oman lapseni kanssa tulen tuossa asiassa olemaan melkoisen tarkka, että saa itsetehtyä ruokaa, kasviksia jne. Tuosta nukkumisesta. Hyvin todennäköistä on, että alkuun saatte lapsen viedä sinne omaan sänkyyn ehkä jopa monta kertaa yössä mutta kyllä se siitä helpottaa sitten. Pitää vaan olla sitkeä ja johdonmukainen ja sitten se tärkein, ei saa antaa periksi, vaikka kuinka väsyttäisi, eikä jaksaisi. Siinähän se isoin kynnys juuri onkin, ettei itse lähde menemään helpoimman kautta. Avaudu ihan rauhassa, niin mäkin näköjään teen Joo, eipä mullakaan ole kaveripiirissä ketään, joka olisi samassa tilanteessa. Olen ainoa "uusperheellinen", ei tässä kauheasti ole tullut näitä asioita pureksittua muualla, kuin omassa päässä. Että ihan kiva päästä näitäkin purkamaan, kun on samassa tilanteessa oleva Miehen kanssa en ole vielä näistä asioista puhunut yhtään, joten jännä nähdä, miten hän reagoi. Voipi olla, että ottaa kanssa itseensä, että nyt häntä arvostellaan isänä ja kasvattajana. Vaikka siis hyvä isä hän kanssa on ja tiedän jo nyt, ettei meidän yhteisen lapsen hoito ym. tule kaatumaan pelkästään mulle, että hän osallistuu myös ja paljon. Olisikohan se vaan sitä, että miehet ei vaan niin kiinnitä tuommoisiin asiohin huomiota, eikä heidän mielestään ole niin tarkkaa, ehkä. Vaikee sanoo, kun ei koskaan ole ollut mies
  22. Auttaisikohan teillä jokin yövalo tmv.jos sellaisen laittaa yläkertaan? Jos se vähentäisi pelottavuutta. Mutta ihan totta, että kyllä pitäisi jo alkaa nukkua itsekseen, ei tuosta sitten muuten mitään vauvan kanssa tule. Meillä miehen lapsi on kuitenin n. 50 % ajasta, joten aika paljon. Päiväunia ei nuku, kun ekalle luokalle menee syksyllä ja nukkuu omassa huoneessaan meillä ollessa. Mutta sitten juuri sitä, että esim. koko arki-ilta menee siihen, että poika katsoo telkkaria tai pelaa. Ulos ei välttämättä lähde, sanoo vain miehelle, että ei halua. Ruuan kanssa nirsoilee, ei syö sitä, eikä tuota (hoidossa kuitenkin syö) ja sitten mies aina antaa siinäkin periksi. Lisäksi jääkaapilla juostaan esim. illan mittaan koko ajan, ei säännöllisiä ruokailuja siis. Ja kun ei sitten välttämättä syödä kunnolla vaan ruoka saattaa olla esim. lihapiirakka, kun poika nyt sitten niitä haluaa ja näitä voi tosiaan olla joka viikko. Syöminen saattaa sitten olla esim. melkein paketillinen kinkkua/metwurstia tmv ja kun mun mielestä ne on ensisijaisesti leivän päälle, eikä mikään ruoka. Lisäksi mun mielestä pojan eteen tehdään ihan liikaa ja saa liian helpolla periksi asioissa. Syksy voi olla melko vaikeaa hälle, kun pitäisi omatoimisesti herätä, syödä aamupalaa, mennä kouluun ja olla yksinkin kotona. Tähän asti siis ei ole ollut yhtään yksinään kotona, leivätkin voidellaan valmiiksi ym. että saas nähdä, miten homma sujuu... Olen huomannut, että raskauden myötä noi asiat on alkaneet ärsyttää entistä enemmän, ehkä juuri siksi, kun tietää, että on yhteinen lapsi tulossa.
  23. Ensimmäisestä inseminaatiosta tärppäsi ja toivottavasti mennään loppuun asti. Käytössä alkukierrosta clomifenit ja verigreippejä söin myöskin, sekä tyrnimarjajauhetta. Kolmena päivänä pistin Puregonia ja irrotukseen käytettiin Pregnyliä. Foolihapon aloitin n. kaksi kuukautta aikaisemmin. Ovulaation jälkeen join varmaan viikon verran lasillisen punaviiniä iltaisin, ehkä jokin päivä jä välistä. Niin ja operaatiopäivän iltana myöskin harrastettiin lääkärin suosituksesta "romantiikkaa", tuollainen luonnollinen liike kuulemma edesauttaa myös
  24. Mä tunnistan kyllä välillä myös itsessäni tämän asenteen, että kyllä tää nyt vielä pitää jaksaa/pystyä hoitamaan. Että ei "muinoinkaan" ole voinut höllätä, vaikka raskaana onkin oltu, synnytettykin on suurinpiirtein pellon laidalle Mutta kun asian tunnistaa, niin sitten siitä on helpompi päästä eroon ja on helpompi työstää sitä omassa päässä. Mutta ei se aina helppoa ole. Ja kun jokainen raskaus on erilainen. Toisethan porskuttaa niin kuin ei mitään eteenpäin ja toisilla just iskee väsymys, huono olo tmv. ja ei vaan pysty suorittamaan samaan malliin, kuin ennen. Sitten jos itseään vertaa tuollaiseen porskuttajaan, niin totta hitossahan sitä tuntee itsensä jotenkin "huonoksi". Sitä pitäisi vain oppia kuuntelemaan itseään ja olemaan itselleen myös armollinen. Helpommin sanottu, kuin tehty Onneks tuolla Appilassa on säilössä tuon miehen lapsen jäljiltä hoitopöytä, pinnasänky ja syöttötuoli. Meidän nurkista sitten taas löytyy sitteriä ym. pientä sälää. Että oikeastaan vaunut ja turvaistuin on semmoiset isommat hankinnat. Ja vaunutkin koitan tosiaan löytää jostain käytettynä jos vain löytyy semmoiset hyvät. Kun pitäisi saada pieneen tilaan kasattuna, että menevät kahden koiran kanssa farkun takaluukkuun... Vaatteita sitten voisin bongailla kirppareilta ja luulen, että niitä tulee kanssa mun vanhempien suunnalta, sen verran innoissaan mun äiti tästä on Niin, paljon sitä pyörittelee mielessään kaikkia faktoja, kuten että suurin osa eroista tapahtuu pikkulapsiaikana jne. Pitää vaan toivoa ja uskoa, että suhde kestää sen alkuajan, sittenhän taas helpottaa. Pitää vaan koittaa löytää sitä yhteistäkin aikaa. Itse en ole ns. luovuttajatyyppiä, että ihan heti en parisuhteen osalta laita hanskoja tiskiin, vaikka joskus aikaisemmissa suhteissa olis ollut ehkä syytäkin. Meillä nyt ei asiat tällä hetkellä mene miehen lapsen kanssa niin kuin mä haluaisin asiat oman kanssa tehdä (mm. ihan liikaa tv.tä/pelejä ja liian vähän ulkoilua, ruokailut mitä sattuu ja milloin sattuu jne.). Että siinä voi tulla vähän kitkaa ensin miehen kanssa ja sitten vielä pojan, kun kahdella lapsella ei sitten taas voi olla eri sääntöjä samassa huushollissa. Eikä niitä muutoksia oikein voi jättää sinne, kun vauva syntyy (siis jos ja toivottavasti), etteivät sitten yhdisty tavallaan vauvaan. Toi on kyllä hyvä tilanne, että kaverilla on hevonen, niin ei ole niin päiviin ym. aikatauluihin sidottu Mutta me koitetaan nyt olla stressaamatta, eiköhän kaikki asiat järjesty tai sitten täytyy laittaa ne järjestymään
  25. Onhan se niin, että jos on huonoa oloa, väsymystä ym. niin totta kai se vaikuttaa siihen oman mielialaan ja tuntemuksiin. Varsinkin väsyneenä kaikki näyttää aina synkemmältä. Ja sun ei Betty tosiaan tarvitse jaksaa jos olo tuntuu siltä, ettei jaksa. Hienoa kuitenkin, että olo on alkanut helpottaa. Toivottavasti mielialakin kohentuu sen myötä Itse huomaan, että kyllä tuosta pienestä tuolla vatsassa välittää ja toivoo, että kaikki on hyvin ja välillä myös sitten vastavuoroisesti tulee sellaisia pelkotiloja, että mitäs jos jokin onkin pielessä esim. semmoinen pieni paniikkitila iski ennen nt-ultraa... Osittain ehkä myös noita ajatuksia siitä, että olikohan tää nyt hyvä idea, tulee sitten sitäkin kautta, kun miettii, että miten sitten pärjätään taloudellisesti asuntolainan kanssa, kun jään kotiin jne. Tai siis mä lähinnä taidan sitä stressata. Mies on stressannut enempi autopuolta mutta nyt sitten menee toinen auto vaihtoon ja tulee hieman isompi. Lisäksi sitä vieläkin (vaikka näitä on puitu jo ennen raskautumista) miettii sitä, että miten parisuhde kestää lapsen tulon, miten mä kestän unettomuutta vai tuleeko musta ihan täysin hirviö jos en saa tarpeeksi unta jne. Ja tällä hetkellä taitaa eniten ahdistaa se, että mun pitäisi käydä "kasvatuskeskustelu" miehen kanssa ja vähän epäilen, ettei se mene ihan kitkattomasti... Kiitos Betty, eilen tosiaan vielä hevosen selässä olin ja ihan hyvältä tuntui vieläkin. Toivottavasti säkin nyt vielä pääset sinne Mä onneksi pääsen jatkamaan tuota hevostelu edelleenkin, kun käyn jatkossakin hoitamassa ja juoksuttamassa tuota vuokrahevostani kerta viikkoon. Että on onneksi luvassa heppaterapiaa jossain muodossa