Velma

Mä olin siellä erillisessä ammehuoneessa, eli mun salissa ei ollut ammetta, mutta kävin jonkun aikaa lillumassa ammeessa toisessa huoneessa. En ollut sitä mitenkään etukäteen toivonut, vaan kätilö ehdotti haluaisinko kokeilla ja kun se sattui olemaan sopivalla hetkellä vapaana, päätin mennä. Hyvä kokemus oli, supistusten välillä rentoutti mukavasti ja ilmeisesti myös vauhditti avautumista ihan kivasti. Ammeessa pystyi myös ottamaan ilokaasua samalla ja siinä huoneessa oli vessakin, jos olisi ollut tarvetta.

En ollut päivääkään sairauslomalla, vointi oli hyvä äippäloman alkuun asti.

Mulle on tullut ihan kunnolla raskausarpia, mikä oli odotettavissakin kudostyyppini ja perintötekijät huomioiden. Maha repesi jo joskus puolivälin jälkeen, oikeastaan heti kun vatsa alkoi kunnolla kasvaa. Rasvaillut en juurikaan ole, kun ei sillä pysty arpien tuloa estämään, tulevat jos ovat tullakseen.

Mua kans vähän moitittiin taannoin äippäpolilla karppileivästä sekä siitä, etten syö perunaa, pastaa tai riisiä. Kuulemma pitäisi syödä normaalia ruokaa, koska vauva tarvii hiilareita. Samalla sain kuitenkin kehuja erinomaisista sokeriarvoista, jotka oli saavutettu tuolla vähähiilarisella, mutta enemmän rasvaa sisältävällä ruokavaliolla. Hieman ristiriitaista... No, ajattelin nyt mennä edelleen näillä, kun kerran oma paino ei juurikaan nouse ja vauva tuntuu kasvavan normaalisti.

En oikein jaksa uskoa, että vauvalle tapahtuisi mitään isoa vahinkoa, jos jouluna syö yhdellä tai kahdella aterialla jotain perusruokavalioon kuulumatonta, mutta en kuitenkaan ajatellut mitään övereitä vetää. Juustoja voi ainakin syödä ihan huoletta, herkuttelen sitten niillä kun ei suklaata tai leivonnaisia voi syödä. Joulu ilman riisipuuroa ja perunalaatikkoa kieltämättä vähän kirpaisee, mutta onhan se joulu sitten ensi vuonnakin.

TrioHilpeät: Mulla on myös tullut muutaman kerran aika vaihteleva tulos kahdella perättäisellä mittauskerralla, mutta ei kyllä ihan noin isoja heittoja. Mun heilahdukset ovat taitaneet mennä sen 0,5 virhemarginaalin sisään yhtä kertaa lukuunottamatta. Mutta kannattaa kyllä kysyä neuvolassa, koska tuo 3,5 tuolla välissä on aika poikkeava. Niin, en olekaan tänne ketjuun vielä kirjoitellut, mutta radi-diagnoosi napsahti muutama viikko sitten. Olen mittaillut sokereita neljä kertaa päivässä, aamulla ennen aamupalaa ja sitten tunti aamupalan, lounaan ja päivällisen jälkeen. Näyttäisi siltä, että arvot pysyvät suht hyvin ruokavaliolla kurissa, mutta menen tällä viikolla äitiyspolille ja siellä katsotaan diabeteshoitajan kanssa jatkoa. Neuvolan ohjeet ovat olleet vähän yhtä tyhjän kanssa, joten olen tyytyväinen että pääsin toisesta syystä johtuen heti äitiyspolille seurantaan. Onko teillä muilla muuten tippunut paino kun olette aloittaneet radi-ruokavalion? Mulla tippui heti ensimmäisen viiden päivän aikana kolme kiloa eikä se ole siitä nyt sitten noussut parissa viikossa yhtään. Uskon kyllä saavani ihan riittävästi energiaa, kun syön kuitenkin suht tukevasti, mutta vaan hiilareita rajoittaen. Mun kohdalla ei muutenkaan ole haitaksi, jos paino ei kauheasti nouse, sillä olen ylipainoinen. Nyt painoa on siis tullut koko raskauden aikana n. +3 kg.

Tuo TUG oli muuten oikeasti paljon edullisempi kuin mitä etukäteen tiedustellessa ilmoittivat. Lääkärinpalkkiota ei laskutettu ollenkaan, eli maksettavaa jäi Kela-korvauksen jälkeen 75 euroa.

Mulla on myös varattu aika tuolta TUG:sta juurikin sen takia, että sinne pääsee myös illalla. Hinnoista kysyessäni ilmoittivat, että "varhaisraskauden ultraäänitutkimus maksaa 86 e, toimistomaksu on kymmenisen euroa ja lääkärinpalkkio (vaihdellen lääkäreittäin) 65-93 euroa. Kela korvaa hieman takaisin." Katsotaan nyt sitten, että mitä tuosta jää maksettavaksi itselle.

Tämä vastaa aika hyvin munkin ajatuksia aiheesta. Toki se yhteinen lapsi on pääasia, mutta kyllä äiti ansaitsee pientä ekstraa siitä hyvästä, että on jaksanut 9 kk raskautta ja sitten vielä synnytys päälle.

Tosi mahtavia kakkuja täällä, itseltä ei taitaisi ihan luonnistua...

Tämä kummijuttu on yksi niitä asioita, joita on tullut pohdiskeltua hypoteettisesti jo etukäteen ja aika hankalalta tuntuu... Kun lähipiirissä on paljon tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, jotka olisivat hyviä kummiehdokkaita, niin miten heistä sitten pystyy valitsemaan? Takuuvarmasti joku kuitenkin loukkaantuu tai kokee itsensä ulkopuoliseksi, jos ei pyydetä kummiksi. No, tätä on ehkä turha miettiä ennen kuin asia on joskus tulevaisuudessa ajankohtainen.

Jos nyt joskus meille lapsi suodaan, niin ehkä ennemmin toivoisin tyttöä. Pojastakin olisin tietysti kovin onnellinen, mutta tyttö tuntuisi jotenkin "omemmalta".

Mä voisin kyllä laittaa omasta lapsestani kuvia nettiin, esim. Facebookiin. Lähipiirissä on molempia käytäntöjä ja kieltämättä se on vähän hassua, jos lasta joutuu rajailemaan pois kuvista, joita joka tapauksessa jaetaan julkisesti.

^ Sama. Läheisten kanssa näistä voi mun mielestä ihan hyvin jutella, vieraammalta en alkaisi kysellä. Oon kyllä tullut varovaisemmaksi näiden lapsikyselyiden suhteen, kun tietoisuuteni lapsettomuuden yleisyydestä ja toisaalta myös vapaaehtoisten lapsettomien määrästä on kasvanut. En halua loukata ketään, jolla mahdollisesti voi olla ongelmia raskautumisessa enkä myöskään halua omalta osaltani vahvistaa sitä ennakko-oletusta, että kaikki haluaisivat lapsia.

Mä oon aina ajatellut, että olisi kiva jos sisaruksilla olisi suht pieni ikäero (n. 2 v) keskenään, jotta heistä olisi seuraa toisilleen. Olen jotenkin myös ajatellut, että pienellä ikäerolla olevat sisarukset ovat helpommin läheisiä keskenään, peilaten ehkä kokemuksiini omien sisarusteni kanssa. Toisaalta useamman lapsiperheen arkea seurattuani on tullut selväksi, että yhdenkin lapsen kanssa voi olla aika rankkaa ja se toinen lapsi ei mene ihan vaan "siinä sivussa". Niinpä ajatukset on kääntyneet enemmän siihen suuntaan, että ikäeroa sisaruksilla voisi olla enemmänkin, ehkä joku 3-4 vuotta.