Drya

Jäsen
  • Content count

    17
  • Joined

  • Last visited

About Drya

  • Rank
    Aloittelija
  1. Mehän käytiin hoidoissa myös Oulun Väestöklinikalla ja käytiin siis myös psykologilla. Juteltiin meidän parisuhteesta, siitä miten lapselle kerrotaan jahka sen aika koittaa, onko meidän/lapsen elämässä ollenkaan mies-puolisia henkilöitä, miten sosiaalinen äiti suhtautuu tähän kaikkeen jne. Siitä puhuttiin myös, että mitä sitten, jos lapsi haluaa tietää/tutustua toiseen biologiseen vanhempaan, onko se meistä ok. Tosi mukava oli se psykologi. Aika meni kuin siivillä ja meinas loppua kesken. Meille se sanoi, että kirjottaa puoltavan lausunnon eli hänen puolestaan hoidot voi aloittaa. Jotkut parit sanoi haluavansa nähdä pari kertaa. Eli voi se ainakin viivästyttää hoitojen aloittamista, jos näkee tarpeelliseksi. Siinä kohtaa asiat ei oo ihan kunnossa hoitoja haluavalla parilla, joten hyvä asiahan se sitten on, että asiat käydään perinpohjin läpi monelta eri kantilta. Kertoi se, että on tavannut sellaisiakin naispareja, että heillä on suorastaan "miesviha" eikä heidän elämässään ei ole ketään miespuolisia mailla halmeillakaan eivätkä halua tätä tilannetta muuttaa. Luonnollisesti tällaisten parien kohdalla on syytä vähän miettiä sitä lapsi-asiaakin. Lapsi kuitenkin tarvitsee molempien sukupuolien mallia elämässään/oman identiteetin kehittymiseen, mutta ei sen mallin tarvi tulla välttämättä omasta perheestä. Loppukaneettina siis, että ei tarvi pelätä eikä jännittää. Vähintäänkin yhtä mukava on se psykologi, kuin muukin henkilökunta siellä klinikalla.
  2. Meillä minä olen biologinen äiti. Puolisoni ei koe tarvetta/halua olla raskaana ja synnyttää (=saada biologisia lapsia), vaan hän on enemmän kuin tyytyväinen osaansa sosiaalisena äitinä. Itse olen taas aina halunnut kokea raskauden sekä synnytyksen eli valinta oli alusta alkaen hyvin selkeä ja helppo.
  3. Me käytettiin klinikkaa ja hoitomuotona inseminaatio. Ensimmäinen lapsi kyseessä. Asutaan pienellä, vähän syrjäisellä, paikkakunnalla Pohjois-Suomessa, joten täältä lähistöltä luovuttajan löytyminen olisi ollut todella haasteellista. Ei muutenkaan haluttu "sekoittaa" tähän hommaan ns. ulkopuolisia eli klinikka oli meille aika selkeä valinta heti alusta alkaen. Raskaus tärppäsi heti ekasta inssistä ja kohta ollaan puolessa välissä. Toivottavasti loppuaika menee yhtä mallikkaasti ja helposti, kuin tähänkin saakka on mennyt.
  4. Mulla on Mamaliciouksen tuubi. Ainakin vielä toistaiseksi, kun maha ei ole ihan älyttömän iso, se on vähän turhan pitkä. Muuten on kyllä mukavan pehmoinen päällä. Varmaan mahan kasvaessa toimii vielä paremmin. Raskauden jälkeen tuota on sitten hyvä käyttää talvella tissien lämmittimenä.
  5. Olen käyttänyt äitiyshousuja jo useamman viikon, sanoisin, että joskus rvk 15 paikkeilla otin ne käyttöön. Tätä ennen mahtuivat jalkaan vain kahdet housut, jotka ennen raskautta olivat todella reilun kokoiset ja joustavaa kangasta. Normifarkkuja en ole pystynyt käyttämään plussaamisen jälkeen, kun painoivat/puristivat alamahaa ikävästi. Paitoja käytän sekaisin tavallisia ja äitiyspaitoja. Joidenkin tavallisten paitojen alle tarvii tosin jo masutuubin, koska helma tuppaa jäämään vähän lyhyeksi.
  6. Mulla on kantotakki talveksi ja ajattelin sitä käyttää jo raskausaikana. La on siis helmikuussa, joten isompaa talvitakkia totisesti tarvii. Eipähän tarvi sijoittaa moneen eri takkiin, kun tuo kantotakki on kätevä. Siinä on se kantopaneeli sen verran leveä, että uskoisin sen mahtuvan loppuajastakin päälle. Mahtuuhan sinne alle iso lapsikin.
  7. Meillä oli np-ultrassa niskaturvotus 2mm ja riskiluvuksi veriseulan jälkeen muodostui 1:66 000. Niskaturvotuksen määrä saatiin tietää heti ultratessa, mutta tuo riskiluku kerrottiin sitten seuraavalla neuvolakäynnillä eli n. 1 kk myöhemmin. Np-ultra tehtiin 10+6 ja tyypin koko vastasi päivälleen samaa. Nyt ootellaan rakenneultraa, joka onkin jo ylihuomenna!
  8. Tuollahan tuo on yöpöydän laatikossa. Etenkin alkuraskaudesta sitä oli mukava katella välillä, kun ei oikein mitään muutakaan konkreettista raskauteen viittaavaa ollut. En tiedä, kuinka pitkään aion sitä jemmata. Varmaan jossain vaiheessa tulee heitettyä pois.
  9. Mulla alkoi muistaakseni n. viikolla 10-12 olemaan jo sellainen maha, että vähänkään vartalonmyötäisemmistä vaatteista näkyi jo selvästi. Painoa oli tullut tuohon mennessä 2 kg, jotka tulivat oikeastaan heti alussa. Nyt oon viikolla 19 ja mahaa ei enää peitellä millään. Heti alusta asti alkoi pullistumaan suoraan tissien alta, ei puhettakaan mistään söpöstä alamahan kummusta. Mulla on ylipainoa, BMI ennen raskautta 30 ja oon lyhyt (155cm), joten maha tulee varmaan olemaan aika pallo tuossa edessä. Ainakin, jos se tätä tahtia kasvaa! Kiloja ei ole onneksi tullut kauheasti vielä, olisko n. 5 kg.
  10. Kerroin 12 viikon paikkeilla. Muutamalle työkaverille kerroin jo aiemmin. En viitsinyt kesken pomon kesäloman kertoa, joten sen vuoksi meni "noin myöhään". Oli tarkoitus kertoa jo aiemmin, koska teen sellaista työtä, jota ei välttämättä jaksa/pysty raskaana ollessa tehdä ja loppuajasta joutuukin jäämään saikulle jo vähintään mahan tullessa tielle. Onneksi ei tullut mitään vaivoja alkuraskaudesta, niin pystyin olemaan töissä ihan normaalisti. Meillä on ihana työporukka, pomo mukaan lukien ja ollaankin kuin yhtä suurta perhettä kaikki. Vietetään työn puolesta paljon aikaa yhdessä (työparin kanssa aina vähintään 1 vrk putkeen), joten tulee juteltua paljon muustakin kuin työasioista. Kaikki ovat siis suhtautuneet todella hyvin eikä ole tarvinnut kenenkään edessä jännittää.
  11. Minusta tuo uusi pakkaus on aivan ihana! Mietin ennen sen julkaisemista, että otanko koko pakkausta. On niin suloisia kuoseja tuossa uudessa, että pakkohan se on ottaa ja on se ensimmäiselle lapselle muutenkin kiva saada.