sins

Kuulolla myös

Raskausaikana ei ollut kipuja, eikä pariin kuukauteen synnytyksen jälkeen. Yksi syy varmaan siihen, että en oikein osannut asiasta huolestua... Sitten myöhemmin, hiukan ennen diagnoosia, oli sellaista hieman kivuliasta vatsanvääntöä tavallaan.

Mulla juurikin oli suurimman osan raskausajasta ripuli, tosin niin, että lähinnä vain kerran päivässä kuitenkin. Kuvittelin, että kyse on hormoneista, että kun muilla tulee ummetus, niin mulla tulikin sitten ripuli. Myös neuvolassa asia kuitattiin olankohautuksella. Ja se colitis ulcerosahan mulla sitten oli/on. Mutta, sehän oikeasti voi johtua hormoneista Kuulin jälkeenpäin, että joissain tapauksissa synnytystapa on sektio, koska tulehtunutta suolta halutaan varjella repeämiseltä...onneksi mitään tuommoista ei itsellä päässyt käymään. Tosin monet koliittia sairastavat käsittääkseni kuitenkin synnyttävät alateitse. Mulla on nyt onneksi suolisto rauhoittunut. Kuinka ollakaan, vanha kunnon Trexan on lääkkeenä.

Tulenpas tännekin kertomaan, että reumaoireet ovat toistaiseksi tiessään pienen talvisen aktiivivaiheen jälkeen... Mutta jo raskausaikana alkaneet vatsavaivat pahenivat niin, että yleiskunto huononi ja mut napattiin päivystyksestä osastolle ja tippa käteen. Sekä tymäkkä kortisonikuuri käyntiin. Tähystyksessä todettiin sitten colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus. Tuskin olen ensimmäinen reumaatikko, jolle napsahtaa toinen (ellei useampikin) autoimmuunitauti päälle, mutta kylläpä tympii... Saapa nähdä, että tulevatko niveloireet takaisin jos/kun suolisto saadaan kuntoon. Lääkkeeksi aloitettiin Azamun, joka toivottavasti hoitaisi molempia sairauksia.

Sydämelliset kiitokset onnittelijoille! On kyllä sikäli voittajafiilis, kun selvisi yrityksestä, raskausajasta ja synnytyksestä! Vaikka nyt vauva-arki on tietysti taas haasteita täynnä. Hahaa, niinpä tietysti, tuota en hoksannutkaan heti, että Enbrel onkin varsin sallittu imetyksen aikana... Pitääkin ottaa se huomioon pohdinnoissa! Tutkin tässä juuri luuntiheysmittauksen haitallisuutta, ja ilmeisesti se on tavallista röntgentä miedompi säteilyltään, joten pitänee pyytää lähete siihen, vaikka vuosi sitten olen käynyt. Tietääpähän sitten luuston tilanteen, hirvittää kyllä... Itsehän sairastuin reumaan jo lapsena, eli lienee tämä tauti se suurin luun haurastuttaja. Trexania ja kortisonia aloin syödä vasta aikuisiällä. Osteoporoosi taidettiin todeta samana vuonna, kun söin ensimmäisen kortisonikuurin, joten en usko, että ainakaan se olisi ehtinyt tehdä tuhojaan. Tuo metotreksaatti saattaa kyllä olla osasyyllinen.

Täällä puolestaan on vauva saatettu maailmaan vuodenvaihteessa, onnistuneesti alateitse Mainittakoon, että mä olin raskauden aikana elämäni kunnossa! Pikkuinen oli syntyessään alle kolmekiloinen, joten alussa hoito oli jopa helpohkoa. Nyt sitten tuossa kuukauden kuluttua synnytyksestä reumaoireet ovat alkaneet tulla takaisin Nilkat ja polvi oireilee, samaten peukalon tyvinivel ja myös jäykistettyä rannetta on särkenyt yllättävän kovasti (joka siis ei ole oireillut muinaisen leikkauksen jälkeen mitenkään). llmeisesti tuo nostelu on rasittanut sitä, kun nyt vauva taitaa painaa jo lähemmäs viisi kiloa. Hiukan harvassa ovat myös vaunukävelyt...mulla on varmaan kunto mennyt ihan nollille, kun kökin vaan täällä sisätiloissa. Eli taas saa kärvistellä noiden oireiden kanssa. "Yritysaikaan" erona on nyt sitten se, että pitäisi saada vauvakin hoidettua. Lääkäri on varattuna maaliskuun puoliväliin, ja sitten varmaan lääkitys päälle. En nyt vaan tiedä, että pitäisikö jo heti käydä ottamassa piikkiä noihin oireileviin niveliin, vai sinnitellä vaan... Ja mietityttää ne lääkkeetkin, ehkä voisi aloittaa pelkän Enbrelin, mutta inhottaa se vastustuskyvyn lasku. Toisaalta taas, tuli mieleen, että jos lähivuosina haluaisi yrittää toistakin lasta, niin ei tarvitsisi olla Trexanin vaatimaa varoaikaa, jos jättää sen nyt aloittamatta kokonaan... Harmittaa tietysti, että imetys pitää lopettaa. Toisaalta Osteoporoosiliiton asiantuntija neuvoi, että luiden kannalta ei kannata muutenkaan imettää kuin max 3 kuukautta. Ja tietysti saan sitten hoidettua vauvaa paremmin, kun paikat on kunnossa.

Mulla on normaalisti käytössä Pronaxen "tarvittaessa", ja muistaakseni söin sitä, olisikohan niin, että välttelin sitten sellaisena aikana, kun munasolun kiinnittyminen oli mahdollinen. Ellen nyt siis väärin muista, niin nuo tulehduskipulääkkeet hankaloittavat nimenomaan sitä munasolun kiinnittymistä...

Hienoa, että meistä oli apua Kyllä sen niin pitäisi olla, että saat pistää plussaan asti.

Mariahs, mulla taasen oli ohjeena se, että plussaan saakka saa pistää Enbreliä. Se siis aloitettiin mulla uutena lääkkeenä, enkä ehtinyt pistää kuin kolme piikkiä ennen tärppäämistä. Mutta kannattaa siis tarkistaa, että tarvitseeko sinun kärvistellä oireidesi kanssa... Mua ohjeistettiin siis Tyksissä, eli ihan asiantuntevaa hoitoa pitäisi olla

Lyhyenä kommenttina tuli mieleen, että olen lukenut, että Ameriikoissa jotkut käyttävät tuota "biologista" Enbreliä läpi raskauden. Eli ilmeisesti sen ei ainakaan pitäisi olla kovin vaarallinen. Ja itselläni oli myös ohje, että plussatestiin saakka voi käyttää

Kiitos LeeLoo, aika mullistavia ja jännittäviä aikoja tässä kyllä elellään Mukava tietää, että sitten raskauden jälkeen on tehokas lääke tiedossa, jos oireet pääsevät pahaksi. Pistin reiteen, tarvinnee koittaa vatsanahkaa sitten joskus. Punaiset laikut näkyivät reisissä aika pitkään, varmaan parisen viikkoa viimeisen piikin jälkeen, ja ihossa tuntui myös sellainen tiiviimpi kohta. Kiitos myös pistosvinkeistä LeeLoolle pitää tuo kylmäpussihommakin laittaa korvan taakse!

Leukanivelet on minulla hiukan vintteellään, toinen on jossain määrin tuhoutunut, ja saman puolen leukaluu on hieman toista lyhyempi. Purentakisko on minulla myös, ja valitettavasti vinot hampaat, jotka tuntuvat avopurennan takia menevän pikkuhiljaa lisää ristiin... Raudat oli teininä, mutta vaikutus oli lyhytaikainen Aloitin sen aiemmin mainitun Enbrelin, ja melkoista tavaraa on, auttoi lähestulkoon yhdessä yössä...?! Sivuvaikutuksina tuli laikku pistoskohtaan ja ilmeisesti jonkinnäköistä ihottumaa muualle kroppaan, joka ei ehtinyt mennä kovin pahaksi, koska pistin vain kolme piikkiä. Täällä siis tärppäsi ja tällä viikolla onkin jo ensimmäinen neuvola Mulla on nyt tuo kortisoni edelleen käytössä, en ole uskaltanut jättää kokonaan pois. Mutta aivan kuin olisin huomaavinani, että oireet olisivat hieman itsellään vähentyneet, aamujäykkyyttä ei ole ainakaan kovin paljon.

No nyt tuli ainakin itsellä tuo Trexanin maksimisuositus-varoaika kevyesti täyteen, kun ei yrityksestä huolimatta ole tärpännyt... Kovasti pohdituttaa, että aloittaisinko Enbrelin nyt, määräys siihen siis olisi, mutta aina tulee mieleen, että jospa seuraavassa kierrossa onnistuisi. Ja niin lyhessä ajassa lääke ei välttämättä ehtisi edes vaikuttaa ja kyllähän tuo lääkkeen suolainen hintakin tökkii. Se nyt vielä menisi, jos tietäisi käyttävänsä lääkettä koko loppuvuoden, mutta jos maksaakin kolmesta piikistä sen 700e (jotka eivät mahdollisesti edes auta), niin... Mutta tulehduksia siis on, joista kyllä pitäisi päästä eroon. Mulla on myös osteoporoosi, mutta vetelen silti Prednisolonia tällä hetkellä 5mg päivässä. Muoks: itseasiassa en ole aivan varma maksaako tuo neljän esitäytetyn kynän satsi nyt sitten minulle 777e vai 418e...

Nostanpas tätä... Täällä yksi reumaatikko, joka ihmettelee, että mitenköhän siitä lapsenhoidosta oikein selviää...kädet ovat sen verran heikossa kunnossa. Mutta tosiaan lapsia on kädettömilläkin, sen olen yrittänyt pitää mielessä. Trexan on nyt tauolla, ja hiukan miettiväisenä tässä olen, että riittääköhän se 3kk suoja-aika varmasti ennen raskautta. Näin siis lääkäri kuitenkin sanoi. Olen jo ostanut valmiiksi kantovälineen, ilmeisesti oman mielenrauhan vuoksi, vaikka emme vielä edes yritä vauvaa

Täällä myös on tuntemukset vaihdelleet melkeinpä päivittäin, nyt alkaa olemaan sellaista pientä varmuutta, mutta kyllä suoraan sanottuna pelottaa ja jännittää. Ja tosiaan mitä jos en jaksa, mitä jos suhde mieheen muuttuu väärään suuntaan, mitä jos haluankin entisen "rauhallisen ja itsekeskeisen" elämäni takaisin... Onko nyt oikea aika-kysymyksen onnistun kumoamaan sillä, että jos ei nyt, niin kohta voi olla myöhäistä. Jos olisin nuorempi, niin asia saattaisi hyvinkin vielä lykkäytyä. Ja lykännythän mä sitä olenkin tähän saakka

Miehellä on työ, minulla loppujenlopuksi työllistyminen on todella kiven takana. Joten jos jotain vakipaikkaa tässä ryhdyttäisiin odottelemaan, lapsia ei taitaisi tulla koskaan... Itseä kyllä hieman nuo raha-asiat huolestuttavat, ja olisi mukava päästä omakotitaloon asumaan tilavammin, mutta talohaave saanee nyt odotella.

Pakko myöntää, että jotakin pientä vaatetta on tullut ostettua. Ja kantoliina. Ja cooli tuttipullo, kun oli tarjouksessa. Ja itseasiassa hätävararattaatkin. Noloa...noista rattaista en ole kehdannut kertoa kenellekään Äidille ja siskolle myönsin vähätellen, että pari vaatetta olen ostanut. Ja kuten joku yllä mainitsi, myös meillä näille pikku tilpehööreille piti kehittää oma säilytyslaatikkonsa. Mutta, mulla taasen on niin, että nyt voi tietyssä rajoissa ostaa, mutta sitten jos ja kun plussa tulee, en uskalla ostaa mitään. Silloin alkaa taikausko, että mitä jos vaikka tulee keskenmeno...

Mielenkiintoinen kysymys, jota on itseasiassa tullut mietittyä. Voisi jopa sanoa, että en ole tyytyväinen geeneihin, vaikka en nyt tiedä piileekö siellä mitään varsinaisia geenivirheitä... Pelkään, että lapsi saa saman sairauden kuin itselläni, johon liittyviä geenejä lapsi saattaa periä myös isältään. Toivon, että lapsella on isänsä leukaluut ja hampaat, eikä minun Toivon, että lapsi perisi minun nilkkani, varsinkin jos on tyttö. Ja toivottavasti lapsesta ei tule niin pitkä ja isojalkainen kuin isästään, varsinkin jos on tyttö. Tosi huvittavia juttuja nämä, eivätkä tietenkään mitään isoja asioita, mutta mieleen tulleita

Pari ystävää ovat tietoisia perheenlisäysasian ajankohtaisuudesta, hieman paremmin ajan tasalla ovat sisko, äiti ja anoppi. Itsellä on perussairauteen lääkitystä, joten yrittäminen on aloitettava kyseisen lääkityksen lopettamisella, eli jonkinlaista eloonjäämistaistelua on odotettavissa, ennen kuin ehkäisyn voi jättää pois. Ehkäisy varmaankin jätetään pois aika hiljaisuudessa, mutta varmaankin siskolle, äidille ja anopille tulee kerrottua. Todennäköisesti itse raskaudesta saatamme kertoa viimeksi mainituille aika pian, en oikein osaa ajatella itseäni pitämässä tuollaista asiaa sisälläni, ja sama siinäkin kohtaa, jos sattuisi tulemaan keskenmeno.

Olisi hauska tehdä jonkinlainen tikkuyllätys, tai esimerkiksi ostaa vaikkapa miehelle sukat, joissa lukee "iskä" tai jotain... Mutta luulen, että testit tullaan tekemään yhdessä, ja varmaan mies on meilläkin "ylimmäinen tarkastaja", kuten Passiplussa ylempänä kirjoitti. Eihän tietystikään testin yhdessä tekeminen estä hankkimasta jotakin hauskaa lahjaa, mutta yllätysmomentti siitä tietyllä tavalla tulee puuttumaan

Kiitos tiedosta, ei muuta kuin näppis laulamaan sitten

Hmm. Pitääköhän nuo 10 viestiä kirjoitella myös, että saa yksityisviestit käyttöön, vai onkohan mulla siinä jotain muuta häikkää...