jenzucca

Meillä oltiin miehen kanssa molemmat alusta asti sitä mieltä, että mies tulee mukaan synnytykseen. Onneksi mies myös pääsi synnytykseen mukaan. Vauva syntyi suunnitellulla sektiolla, kun yllättäen paljastui vauvan olevan perätilassa. Miehestä oli suuri apu sektiossa, että pysyin itse rauhallisena, enkä turhaan jännittänyt (vaikka yhtäkkinen joutuminen sektioon ensin pelottikin).

Vedet alkoi tihkua klo 4.30. Vauva syntyi suunnitellulla sektiolla yllätys perätilan vuoksi klo 11.18.

Vedet meni rv 39+2, samana päivänä syntyi sektiolla perätilan takia.

Täällä liputetaan myös Femedan puolesta. Olen itse käynyt Riitta-Liisa Heikkisellä, ja olen ollut tyytyväinen. Kävin hänellä jo ennen raskautta selvittelemässä, miksi raskaus ei ollut vielä lähtenyt yrittämisestä huolimatta käyntiin. Raskauden alettua olen käynyt hänellä ar-ultrassa.

Sykkeet kuului selvästi toisella neuvolakäynnillä rv 17+1. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä 10 viikkoa aikaisemmin ei edes yritetty kuunnella.

Mulla oli oireina väsymystä, vatsakipuja (luulin ensin menkka kivuiksi, mutta olikin sitten kiinnittymiskipuja) sekä parantunut hajuaisti. Jotkut tuoksut tuntuivat vahvemmilta ja myös pahemman hajuisilta kuin ennen. Tein positiivisen testin silloin, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa.

Plussan sain jouluaattona. Paras mahdollinen joululahja! Yritetty oltiin melkein 1,5 vuotta.

Mulla ainakin clomit toimi hyvin. Ensimmäisessä kierrossa clomien kanssa onnistuin saamaan ovisplussan ja jo kolmannessa kierrossa tärppäsi. Meillä lapsettomuuden syynä oli minun ovuloimattomuus. Sivuoireina mulla oli mielialan vaihteluita sekä pahemmat kuukautiskivut.

Gynelle menin, kun yrittämistä oli ollut vuosi. Osasyynä gynelle menoon oli pidentynyt kiertoni (ennen noin 30 päivää, mutta gynelle menoa edeltävinä parina kuukautena jopa 60 päivää). Hyvä, että menin, sillä selvisi etten ovuloi ainakaan jokaisessa kierrossa, ja sain lääkkeiksi terot ja clomit.

Itselläni on tällä hetkellä bmi 29. Gynellä käydessäni (sain tällöin terot ja clomit), oli bmi vielä 33 paikkeilla, eikä gyneni sanonut painostani sanaakaan. Olen ajatellut, että yritän painoa hiljallee pudottaa jo oman olon ja jaksamisen takia. Raskautumisen haaveet antavat sopivasti motivaatiota. Kävin muuten vuosia sitten yhdellä gynellä, kun kiertoni heittelivät mitä sattuu. Tällöin ei vielä yritetty lasta, mutta itseä häiritsi, kun kroppa ei toiminut kunnolla. Tämä gyne sitten vain saarnasi painostani, eikä suostunut mitään lääkkeitäkään antamaan. Käski vain tiputtamaan painoa. Yllättävän paljon on siis gyneissäkin eroja.

Vauvakuume on mulla ollut jo useita vuosia. Asuimme mieheni kanssa ennen häitä eri paikkakunnilla opiskelujen takia. Häiden tienoilla pääsimme vihdoin muuttamaan yhteen, jolloin myös yritys aloitettiin. Meillä on yritystä nyt takana reilu vuosi. Sain gyneltäni terot kolmeksi kuukaudeksi avittamaan epäsäännöllisiä kiertojani, sekä clomit (en ovuloi ainakaan jokaisessa kierrossa luomuna). Itselläni mielialat vaihtelevat todella paljon jo samankin päivän aikana. Välillä on toiveet korkeella, ja on varma siitä, että kyllä me se vauva vielä saadaan. Toisinaan taas on ihan päinvastoin, ja on ihan varma siitä, ettei me ikinä sitä lasta saada. Huoh.

Täällä myös mennään ihan normaalisti ennen plussaa. Juon tosin muutenkin niin harvoin.

Olemme olleet yhdessä 6 vuotta, josta reilun vuoden naimisissa. Me ollaan yritetty esikoista myös häistä lähtien. (Aiemminkin oltaisiin muuten yritetty, mutta asuttiin eri paikkakunnilla opiskelujen takia.)

Tällä hetkellä 29. Vielä pari kuukautta sitten oli 33 tienoilla, joten hyvin on jo lähtenyt laskuun. Mutta vielä on matkaa normaalin painon puolelle.

Ollaan miehen kanssa molemmat 27. Ensimmäistä yritetään.