Tiistai

Aktiivijäsen
  • Content count

    590
  • Joined

  • Last visited

About Tiistai

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

207 profile views
  1. Edellisen kerran vastasin tähän ketjuun ennen raskautta ja nyt pojan ollessa vuoden ikäinen voin sanoa ajattelevani yhä ihan samoin. Meidän perhe on ihana näin kolmihenkisenä. ♥
  2. Hyvin tuttuja ajatuksia monilla - tärkeintä on, että lapsi saa elää onnellisena sellaisena kuin on (vaikka allekirjoitan myös Maustekahvin ajatuksen valtavirran "helppoudesta"). Meidän lähipiirissä on homoja ja transsukupuolisia, joten meille vanhemmille asia on täysin luonnollinen eikä lapsella toivoakseni olisi suurta kynnystä kertoa meille näistä asioista. Toisaalta pitäisi itsekin oppia jo nyt etukäteen avarakatseisuutta lapsen muiden elämänvalintojen suhteen, jos ne poikkeavat kovasti meidän maailmankatsomuksesta.
  3. Tiedän ainakin yhden suvun, jossa Uki kulkee nimenomaan perintönimenä. Ihan kiva nimi, mutta itseäni vähän häiritsee, että nimi taipuu kuten yleisnimi "ukki"...
  4. Jep, syksyllä ainakin isä ja lapset sai olla vapaasti klo 8-20 ja isovanhemmat klo 17-19 (kai?). Huonekaverin luona kävi kyllä kavereitakin pikaisesti, mutta itse tykkäsin siitä, että osasto pidettiin hyvin rauhallisena kieltämällä liiat vierailut.
  5. 2 kuukautta synnytyksestä. Imetän, mutta imetysväli on välillä kuutta tuntia, joten en ihmettele.
  6. Itselläni oli samansuuntaiset ajatukset kuin Vipillä ja Kinuskilla: pelkäsin eniten omaa repeämistä ja kipua, koska vauvan puolesta pelkääminen tuntui liian, noh, pelottavalta. Pelko oli kuitenkin turhaa, koska repeäminen oli lopulta Ihan Oikeasti pikku juttu enkä edes huomannut sitä kivunlievityksen ansiosta ja tärkeämpien asioiden tapahtuessa samanaikaisesti. Vaikka kyse oli 3.-4. asteen repeämästä, niin vertakaan ei mennyt tavallista enempää. Korjaaminen ja toipuminenkin hoitui lääkkeiden avulla kivuttomasti ja ainoa paha oli lievä epämukavuus - mutta mieluummin siitä kärsi kuin loppuraskauden epämukavuudesta. Repeäminen on ylipäätään liian rajulta kuulostava sana, suorastaan kirosana, ja sen tilalle voisi keksiä jonkin vähemmän pelottavan termin. Tiedän, ettei tätä kukaan usko, niin kuin en itsekään uskonut muiden vakuutteluja, mutta yritänpä edes. Ja minähän olen edelleen sama herkkis kuin ennen synnytystä. En kestä sormella kylkeen tökkäämistä ja kynnen taittuessa pääsee melkein itku, joten kyse ei ole edes siitä että "repeäminen on pikkujuttu" -tarinoiden takana olisi joitain superkipukynnyksellä varustettuja ylirohkeita amatsooneja.
  7. Tärkeimmät täällä onkin jo mainittu, mutta alleviivaisin erityisesti näitä: - rintakumit - maidonkerääjä - liivinsuojukset - paksut terveyssiteet Ostin etukäteen varmuuden vuoksi niitä Vuokkosten paksuja siteitä ja vaikkei jälkivuotoa yllättäen ollut nimeksikään, niin ne olivat ihanan pehmeäpintaisia ja paksuja arkaa alapäätä vasten. Perus-Alwaysit ovat niihin verrattuna ihan hiekkapaperia.
  8. Pompeia on oikeastaan kiva nimi, tulee heti mukava mielleyhtymä antiikkiin. Toisaalta Pompeijin kaupungille ei sitten käynyt kovin hyvin, mutta jäipähän ainakin historiaan! Pommiina voisi ehkä viitata ennemmin omeniin (ranskaksi pomme) kuin pommeihin? Ainakin näin toivon... Toisaalta onhan noita Miinojakin.
  9. ^ On toki, mutta voisiko rajan vetää vaikkapa vain yhteen kirkkoon kuuluvaan kummiin? Sekin auttaisi monia perheitä tuossa kummiongelmassa.
  10. ^ Jep, hoitajat kyllä kävivät varsinaisen ruoka-ajan lopulla kysymässä, jos ei ollut hakenut ruokaansa - tai unohti merkata sen ties kuinka monennen kerran listaan... Minullekin tuotiin pari ensimmäistä päivää ruoka sänkyyn, joko hoitajien tai miehen toimesta, minkä takia olin siis itsekin tehokkaasti pihalla käytännöistä ja ajoista kun lopulta pääsin jaloilleni. Varmasti monilla menisi myös imetyksen tai unien takia ruoka sivu suun, ellei hoitajat pitäisi niistä huolta. Tulevien synnyttäjien ei siis kannata olla huolissaan, syömisistä pidetään kyllä huolta. Sanopa muuta! Iltapala klo 20 kieppeillä oli ihan liian aikaisin, joten hamstrasin aina silloin evästä sen verran, että oli jotain hiukopalaa käsillä vielä normaaliin iltapala-aikaan tai yösyötön yhteydessä.
  11. Äärimmäisen hyvä pointti! Toki kummin tehtävänä on periaatteessa avustaa lapsen kristillisessä kasvatuksessa, minkä takia moinen vaatimus on säilytetty, mutta ainakin omassa lähipiirissäni kirkkoon kuulumattomat ovat paljon paremmin perillä kristinuskon opeista kuin tapakristityt. Ja tosiaan, on tyhmää jos moisen vaatimuksen takia parhaat kummiehdokkaat jäävät käyttämättä ja tilalle on pakko valita "vain joku". Kirkon kannattaisi oikeasti luopua tuosta vaatimuksesta, niin lapsia todennäköisesti kastettaisiin silloin enemmänkin.
  12. Sama pöllö-mielleyhtymä tuli itsellekin, plus Orlando Bloomia muistaakseni nimitettiin Orlyksi.... Tulee siis mieleen, että lapsi on nimetty lempparinäyttelijöiden, Liv Tylerin, Orlando Bloomin ja jonkun Helenan (Bonham-Carter, ehkä?) mukaan.
  13. Meidän huoneessa oli sellainen kansio, jossa kerrottiin vuodeosaston käytännöistä ja myös huoneen ilmoitustaululla selitettiin ruokailut. Eikö teillä ollut, Kärpänen? Ja harmi ettei teillä ihokontakti mennyt putkeen. Minulle kätilö antoi pojan heti napanuoran katkaisun jälkeen iholle ja kun minua ryhdyttiin kursimaan, pyysin miehelle sairaalapaidan, että hän sai vuorostaan vauvan iholle. Lisämaitoakaan ei missään vaiheessa tuputettu, vaan sitä annettiin vain tarvittaessa (ekana yönä, että sain nukkua rankan päivän jälkeen ja seuraavana aamuna ollessani operoitavana). Huonekaverin vauvallekin lisämaitoa tarjottiin vasta sitten, kun monen tunnin tissilläroikkumisesta huolimatta vauva vaikutti nälkäiseltä ja äiti kaipasi hetken rauhaa. Itselläni meni myös toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, että mitä lääkkeitä siinä kupissa oli (vahvat kipulääkkeet ja kahdet antibiooti repeämän takia) ja milloin niitä oli tarkoitus syödä, mutta sai niihin selvyyden kun hoksasi viimein kysyä hoitajalta. Minusta väki oli hyvin palvelualtista ja kysymyksiin vastailtiin mielellään, mutta ehkä se tosiaan johtui siitä, että olin ensisynnyttäjä. Sain myös repeämäni takia ensipäivinä kieltämättä vähän erityiskohtelua...
  14. Itse ainakin sain ripeästi haluamani kivunlievitykset (aquarakkulat ja epiduraalin), vaikka samaan aikaan oli menossa muistaakseni kuusi muuta synnytystä ja henkilökunnalla riitti hommia. Mitään ei tuputettu eikä lievitysten antamista jarruteltu.