Mininas

Aktiivijäsen
  • Content count

    1379
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Mininas

  1. En ollutkaan vastannut tähän. Eli juu, tokassa synnytyksestä oli mukana doula. Synnytys kotona, doula oli gynekologin työpari ja raskauden aikana tutustuimme häneen valmennuskurssilla. Avautumisvaiheessa mies teki suurimman duunin hierontaosastolla mutta pitkittyneessä ponnistusvaiheessa doula hieroi tai lähinnä "runttasi" lantioluita tehden näin vauvalle lisää tilaa. Psykologisessa mielessä doulasta olisi ollut enemmän hyötyä ekassa synnytyksessä (sairaalassa). Uskon, että olisin selvinnyt ilman epiduraalia jos vain joku olisi kertonut sen minulle ;-) Kätilö kun taas tuputti sitä useamman kerran. Mies toki silloinkin tiesi luomutoiveestani, mutta eka kerta on aina eka kerta miehellekin. Kuopuksen syntymässä mieskin oli itsevarmempi ja hoiti käytännön hommat doulan kaverina. Ehdottomasti siis suosittelen doulaa nimenomaan sairaalasynnytyksiin varsinkin jos haaveilee luomusta.
  2. ^ mitkä mietteet tandemista tiitiainen? Itse yllätyin sen hetkittäisestä rankkuudesta, tai lähinnä siitä kuinka esikoisen tissiaddiktio välillä ärsyttää.
  3. JoHe, en suoraan sanottuna muista. Ainakin se tähtien näkeminen loppui aika nopeasti, mutta herkemmät nuo taisivat olla koko ajan. Mulla on varmaan joku imetysdementia, kun on näin hatarat muistikuvat. OT sen verran vielä, että kun koko raskauden läpi imetti niin maidonnousu syntymän jälkeen ei tehnyt yhtään niin kipeää kuin esikoisesta ja toisaalta oli varmuus, että maitoa on kuopukselle.
  4. Tällä hetkellä ei ole enää ajankohtaista, mutta imetin esikoista läpi raskauden ja nyt ollaan menty reilut 5kk tandemina. Aluksi tosiaan sattui, mutta se meni pian ohi. Puolivälissä maidontuotanto selkeästi laski ja poitsu melkein vieroittautui, eli jos tandem ei kiinnosta, kannattaa ehkä hyödyntää tämä hetki.
  5. Mammamutti, mei kotisynnytti Suomessa, joten osaa varmaan sanoa jotain. Mulla duunin vakuutus korvaa 100%, mutta periaatteessa tuon olisin voinut itsekin maksaa (1600€). Neuvola nyt taatusti tulee tylyttämään; meidän tytsyn lastenlääkäri lähetti (kysyttyään ensiksi idioottimaisia kysymyksiä synnytyksestä) kiireellisenä fyssarille hypotonian takia ja lähetteessä mainitsi kotisynnytyksen. Mitään "vikaa" tytössä nyt ei toki ole, sairaalan lääkärin ja fyssarin mukaan ikätasolla tai jopa hieman edellä.
  6. ^ juu, kai tuo voisi mennä orgastisen synnytyksen piiriin. Jos ponnistus olisi ollut vähän lyhyempi, tunne olisi voinut kantaa läpi synnytyksen. Kivunlievityksestä; mua itse asiassa auttoi tieto siitä, ettei mitään ollut tarjolla vaan oli pakko itse olla aktiivinen toimija. Ja äänenkäyttö on munkin mielestä ihan ehdoton juttu. Kipu ei ollut aina samanlainen joten vaihtelin vokaaleita sen mukaan mikä "taajuus" tuntui parhaimmalta. Kaipaisin (ja mei:kin varmasti) lisää keskustelua tähän ketjuun. Kaikki eivät toki voi kotisynnyttää mutta aika usea voisi, eikä kyseessä oikeasti ole mikään vastuuton hippeily jos asiat tehdään oikein.
  7. Kyllähän se toki sattuu mutta nyt kahden erilaisen synnytyksen kokemuksella voin sanoa, että ainakin omalla kohdallani oma mielentila vaikuttaa paljon kivun kokemiseen. Eka synnytys (sairaala, oksitosiini + epiduraali + imukuppi) oli tokaa (koti, täysluomu) puolet lyhyempi, mutta silloin juuri ennen epiduraalia olin paniikin rajamailla. Toisessa oli epätoivoisia fiiliksiä ponnistusvaiheen pitkittyessä mutta en missään vaiheessa panikoinut, ja avautumisvaihe oli n. 8 senttiin asti hetkittäin jopa miellyttävä (endorfiinipölly). Kolmatta kertaa ei tule, mutta jos tulisi niin ehdottomasti uudestaan luomuna. Oma palautuminen oli ihan eri luokkaa, vauvan vointi syntymähetkellä parempi ja oli mielenkiintoista saada tuntea syntyminen kun ekalla kerralla epi vei kaiken tunnnon.
  8. Esikoisesta eppari, joka parani hyvin, mutta arpi oli kiristävä todella pitkään. Pelkäsin toisella kerralla repeäväni eppariarvesta kun tuntui mahdottomalta että arpikudos voisi venyä. Tokassa synnytyksessä kuitenkin tuli vain kaksi minimaalista nirhaumaa, eikä lähelläkään eppariarpea. Istuin alusta asti kuin en olisi synnyttänyt ollenkaan :-) Synnytyksillä väliä melkein päivälleen kaksi vuotta.
  9. ^ "kätilö, nyt tarvittaisiin epiduraali! Valitan, pelkkää konttaamista olisi tarjolla" ;-P
  10. Ja mähän vastaan mielelläni :-) Vedet meni viimeisessä sisätutkimuksessa eli silloin joskus 10-15 minuuttia ennen syntymää. Olin valmiiksi jo siinä "alusastian" päällä, joten ei tarvinnut luututa lattioita. Todennäköisesti olisi voinut hyvinkin syntyä vesineen jos tuota vikaa tsekkausta ei olisi tehty. Kivunlievitystä ei tosiaan ollut suihkun lisäksi kun kaurapussikin jäi muuton jälkeen paikkaan x. Jumppapallolla en voinut missään vaiheessa istua, ja esim. suihkussa seisoin samasta syystä vaikka tuoli olisi ollut. En tosin kyllä varsinaisesti kaivannutkaan mitään tuohon n. 8 senttiin asti kun olin jossain ihan omalla planeetalla ja olo oli tietyllä tavalla jopa kiihottunut, siis seksuaalisessa mielessä. Tämä tuli yllätyksenä. Musta tuntuu, että tuon ponnistusvaihe ongelma oli siinä, että odottelin tietynlaista tunnetta, jota mun kroppa ei välttämättä näköjään tuota. Liikaa luettuja synnytyskertomuksia varmaan. Ja tietty se, että esikoisesta en tuntenut mitään epin takia ja poika tosiaan tuli imukupilla eli aikaisempaa kokemusta ei ollut. Järjen tasolla ymmärsin, että vauvaa piti saada alemmas kanavassa, mutta en osannut työskennellä supistusten kanssa. Tuntui vaan, että selkä katkeaa eikä homma edisty. Siinä vaiheessa kun sisuunnuin, otin hommaan eläimellisen otteen ihan mielikuvienkin tasolla, avautumisvaiheen "hörhöilyn" jälkeen, ja se itse asiassa auttoi. K-vitskut annetaan oraalisesti, ekana päivänä eka satsi, sitten 5 päivän iässä ja vielä kuukauden päästä syntymästä. Ja ei, en olisi lähtenyt tai lähtisi synnyttämään miehen kanssa tai vaikka pelkän (ei kätilö / gyne) doulan kanssa. Mielenrauhan kannalta oli tärkeää, että oli koulutettua ja kokenutta porukkaa mukana.
  11. Voisin vihdoin rustata synnytyskertomuksen. 40+4 päivän iltana tulivat ensimmäistä kipeät supistukset, mutta homma ei lähtenyt käyntiin, osittain varmasti siksi, että esikoinen oli kotona. Seuraavan päivänä, 40+5, menin normaalisti käyrille, joilla ei näkynyt lievää supistusta kummempia. Verensekaista limaa tuli kuitenkin pitkin päivää, joten hälytimme kälyn hakemaan esikoisen varmuuden vuoksi tarhasta. Iltapäivällä homman etenemättömyys alkoi tympiä, joten lähdimme miehen kanssa reippaalle kävelylle. Matkaan varrelta ostin vadelmanlehtiteetä, epätoivoisuus alkoi jo painaa. Kotona söimme ja laitoin teen hautumaan. En ehtinyt kuppiakaan juomaan kun kunnolliset supistukset alkoivat joskus ennen klo 23. Tehokasta kamaa kun pannusta käsin toimii ;-) Kellottelin supistuksia, mutta kännykän kanssa puljaaminen teki niiden vastaanottamisen hankalammaksi ja ounastelin, ettei gyneni olisi kovin kiinnostunut tiedosta, joten puolen tunnin jälkeen lopetin ja soitin gynelle. Tässä vaiheessa tiesin, että synnytys oli varmasti käynnissä ja aloin etsimään kivunlievityskeinoja tulevan varalle ja mies samalla suojasi olohuoneen sohvan ja maton. Joskus ennen puoltayötä gyne ja doula saapuivat paikalle, kuuntelivat sydänäänet ja kysyivät halusinko sisätutkimuksen. Ajattelin tiedon lisäävän tuskaa vielä tuossa vaiheessa, joten kieltäydyin. Vauvalla oli kaikki hyvin, joten gyne ja doula menivät toiseen huoneeseen lukemaan. Otin supistuksia vastaan polviltani, nojaten samalla sohvaan ja mies painoi selästä. Yllätyksekseni omat endorfiinit saivat mukavan pehmeään pöllyyn, joten supistusten välillä halailin ja pussailin hyvin yllättynyttä miestä. Aikaisemmasta oksitosiinitippa-kokemuksesta poiketen supistukset eivät vahvistuneet jatkuvasti vaan välillä tuli "helpompia" supistuksia, niiden aikana ehdin miettiä uusia selviytymiskeinoja. "Lauloin" eri vokaaleja riippuen kivun vahvuudesta ja sijainnista. Joskus aamuneljää ennen "laulu" alkoi miehen mukaan mennä vibraaton puolelle ;-) joten päätin kokeilla suihkua, ja totesin, että olisi kannattanut paljon aikaisemmin, kipu putosi puoleen. Tässä vaiheessa gyne oli kuulemma sanonut miehelle, että pyytäisi minua hiljalleen pois suihkusta, koska "laulustani" oli päätellyt että avautuminen olisi jo pitkällä. Ja omaksi yllätyksekseni olinkin jo 8cm auki kun suihkusta könysin. Tässä vaiheessa kivut olivat muuttuneet enemmän selässä tuntuviksi ja tunsin tarvetta ottaa kiinni esim. sängynpäädystä. Sain luvan alkaa ponnistelemaan vauvaa alaspäin, mutta yllätyksekseni en tuntenut minkäänlaista ponnistustarvetta. Olin kuvitellut homman menevän nopeasti kun täysi avautuminen oli saavutettu. Koitin ponnistaa polviltani sängyn reunaan nojaten, miehen kaulassa riippuen ja nelinkontin. Kipu tuntui selässä, eikä siihen tuntunut löytyvän lievitystä. Kävin istumassa vessassa, mutta mitään kuuluisaa kakkoshädän tuntua ei tullut. Tässä vaiheessa totesin, että haluan nukkua ja menin sängylle pötköttämään. Tässä vaiheessa supistukset lieventyivät kuin antaakseen tauon. Nukahtelin hetken aikaa supistusten välillä ja rapsuttelin kissaa, ja myöhemmin selvisi, että mieskin oli torkkunut selän takana. Pyörittelin vaihtoehtoja mielestäni, ja tulin siihen tulokseen, että tilanteesta pääsisi pois vain synnyttämällä enkä todella ollut valmis lähtemään sairaalaan. Kysyin gyneltä, mitä voisin tehdä ja hän vastasi yksinkertaisesti, että minun täytyi auttaa vauvaa tulemaan ulos. Tässä vaiheessa siis "ryhdistäydyin" ja napakat supistuksetkin palasivat. Aloin ponnistaa ilman varsinaista tarvetta ja etukäteissuunnitelmasta poiketen sängyllä istuen, koska en sisätutkimuksen jälkeen pystynyt enää tulemaan alas. Varsinainen vauvan ulosponnistaminen (edelleen ilman varsinaista ponnistamisen tarvetta) kesti n.10 minuuttia, mutta tuntui pieneltä ikuisuudelta. Lopulta pää kuitenkin tuli ulos ja seuraavalla ponnistuksella muu vartalo. Gyne tuki hienosti välilihaa ja itse pystyin kontrolloimaan hyvin ponnistusten voimaa, joten paria nirhaumaa lukuunottamatta ei tullut mitään vammoja. Tyttö sai syntymähetkellä aamuseitsemältä 9 pistettä ja hetkeä myöhemmin 10, joten sain hänet heti rinnalle. Mies leikkasi napanuoran kun syke oli loppunut. Istukka syntyi ehkä n. 10 minuutin kuluttua helposti vaikka tuossa vaiheessa en juuri olisi enää huvittanut ponnistella. Eli synnytyksen "teknisinä" tietoina avautuminen reilut 4 tuntia, ponnistus n.3 tuntia, noista 10 minuuttia varsinaista "tukka näkyy jo" -vaihetta + 3. vaihe n. 10 minuuttia. En missään vaiheessa katsonut kelloa, joten en ihan tarkkoja aikoja tiedä. Kokemuksena todella hieno, intiimi ja "eläimellinen". Oma "blokki" ponnistusvaiheessa tuli yllätyksenä, mutta onneksi siitä päästiin yli tiimityönä.
  12. ^ juu, ja taisi tapahtua jonkin sortin hurahdus, ja miehelle myös. Jotenkin kovin suloista kuinka ihan täpinöissään haluaa kertoa asiasta ystäville ja sukulaisille. Lorena, onko sulla edessä lopulta synnytys "birthing centerin" kaltaisessa himassa vai menetkö sairaalaan? Seurantahan sulla on siellä "hippiklinikalla", eikös?
  13. Jatkan yksin(kaksin)puhelua aiheesta eli tulin kertomaan, että kotisynnytys on nyt kunnialla takana. Ei lopulta kerrottu perheille, mutta vastaanotto oli hyvä, ja sekin ymmärrettiin miksi ei oltu kerrottu. Lastenlääkäri kävi tarkastamassa tytön 24 ja 48 tuntia synnytyksestä. Sairaalaan pitää mennä kuulokokeeseen ja metaboliakokeen toiseen osaan (ekan teki lastenlääkäri kotona) ja tervariin antavat ajan ekaan hepatiittirokotukseen. Tervarin kanssa alkunatinoiden jälkeen ok, sairaalan kanssa selvitellään vielä kun "kukaan ei tiedä mitään". Itse synnytyksestä; hieno ja intensiivinen kokemus, myös miehen mielestä. Toipuminen on ollut erittäin nopeaa, tikkejä ei tullut ja tyttökin sai syntymähetkellä 9 pistettä ja 5 minsan kohdalla 10, eli oli selkeästi oksitosiini-epiduraali-imukuppi -kombolla tullutta veljeään parempivointinen. Sattumaa? Mielelläni kerron lisää ihan vaikka yksityiskohtia, jos täällä joku kotisynnytystä suunnittelee tai aihe muutoin kiinnostaa :-)
  14. ^ eilen vilkaisin ihan mielenkiinnosta noita purkkeja kun apteekissa kävin, ja ainakin luomupöperöissä oli merkintä maidoton + gluteeniton. Tuosta buffasta tuli mieleen, että näetkö esim. lisäkeriisin tai -perunan riskialttiina ts. voiko reaktioon riittää se, että ruoka-aine on ollut kosketuksissa maidon kanssa? Koska muutenhan tuollainen buffa on aika kiva kun sieltä luulisi löytyvän pöperöitä ihan koko sakille, paremmin kuin vaikka rafloista.
  15. Kiva kuulla hyviä kokemuksia! Ja lisääkin toki kuulen mielelläni. Meillä mies ei ole piuhojen poikkaisulle ainakaan toistaiseksi lämmennyt, joten voipi olla että steri on itselläni edessä. Ainoa asia, joka mietityttää on se, että tuleekin jotain mahdollisia pysyviä vaivoja. Muuten itselleni on harvinaisen selvää että lapsiluku on kakkosen jälkeen täynnä, eikä mikään ehkäisyvaihtoehto vakuuta. Mulla tulee täyteen 38 vuotta syksyllä, joten tuskinpa terveydenhuollon puoleltakaan tulee asiasta sanomista.
  16. Alkuperäiselle kirjoittajalle: siis nuo rajoitukset on kun tullaan EU:n ulkopuolelta, ei matkustettaessa EU:n sisällä. Tarkoituksena kaiketi estää eläintautien leviämistä. Me matkustamme paljon Espanjan ja Suomen väliä, ja kuljetellaan mitä milloinkin, kokonaisesta ilmakuivatusta kinkusta graavikalaan Vauvojen / taaperoiden ruokailusta Espanjassa: ymmärrän, ettei lomalla viitsi kovin kokkailla, mutta hyödyntäisin kyllä ainakin hedelmä- ja vihannestarjontaa, Kanarialla erityisesti banskuja. Meillä ei ole allergioita, ja ruokailut on hoidettu pääasiassa sormiruokailuna alusta alkaen ja vuoden iästä alkaen poika on syönyt samaa ruokaa kuin me muutkin, joten kaupan / apteekin purkkeja ollaan ostettu vain muutama. Valikoima on mielestäni aika paljon huonompi kuin Suomessa, ja isompien lasten purkkeja ei tunnu olevan. Tuo mitä Kilu sanoi on kyllä ihan totta. Joskus kun kiinteitä vasta alettiin maistelemaan ostin koemielessä (ja vieläpä apteekista) purkin jotain vihannessosetta, tyyliin peruna-porkkana ja kun sitten myöhemmin tajusin vilkaista ainesosat niin siellä olikin vaikka mitä vihanneksia mm. tomaattia. Siihen jäi sitten soseiden ostelu ja siirryttiin täysin sormiruokailuun.
  17. ^ jep, meilläkään ei tuo gyne "kelpuuta" kotisynnytysasiakkaaksi, jos esim. asuu liian kaukana sairaalasta. Tuo gyne hoitaa synnytyksiä myös yhdessä yksityissairaalassa, eli sinne mennään jos on tarvetta (n. 10 minuutin matka) ja jos jotain isompaa hätää tulisi niin sitten keskussairaalaan, jossa siis vastasyntyneiden teho jne (myös n. 10 minuutin matka). Ollaan jo juteltu esim. parkkimahdollisuuksista ja tulevat kotikäynnille viikolla 36, jolloin siis käydään läpi kodin varustetasoon ja vastaavaan liittyvät jutut. Lisäksi ollaan miehen kanssa gynen tiiminsä kanssa järjestämällä synnytysvalmennuskurssilla, jossa käydään synnytyksen fysiologian ja käytännön juttujen lisäksi läpi myös psyykkistä puolta. Tuolla kurssilla on yksi kolmatta lastaan odottava pariskunta, jonka keskimmäinen syntyi kotona ko. gynen avustamana, eli myös jo kokeneen asiakkaan näkökulmaa on tarjolla.
  18. Kiitos mei kokemuksesi jakamisesta! Asun Espanjassa, ja täällä kotisynnytys on täsmälleen samassa (laillisessakin) tyhjiössä kuten Suomessa, eli ei kiellettyä, mutta ei toisaalta missään määrin tuettua julkisen terveydenhuollon puolesta. Mulla on tulossa synnytykseen mukaan gynekologi, joka on siis hoitanut koko raskauden seurannan, ja hänen työryhmäänsä kuuluva doula. Vastasyntyneen lääkärintarkastusta kotona mietin lähinnä sen kätevyyden kannalta, jatkossa sitten tietenkin julkiselle. Gynekologini tuntee kotisynnytysmyönteisen lastenlääkärin, joka asuu suht lähellä, mutta toisaalta meillä olisi samassa rapussa (!) vastaanottoa pitävä lastenlääkäri, mutta en ole ko. lekurin kanssa koskaan edes puhunut, ja on aika korkea kynnys lähteä kyselemään mielipidettä asiaan. Itselläni on vahva luotto kotisynnytyksen onnistumiseen ja tosiaan olen lukenut paljon tutkimuksia aiheesta, liittyen nimenomaan turvallisuuteen, mutta silti en haluaisi ikäviä kommentteja mainitsemaasi "synnytyskuplaa" pilaamaan. Kertomisesta; lopulta varmaan joudumme kertomaan anopille etukäteen, ja toisaalta muutenkin uskon sen tuomitsevamman mielipiteen tulevan omilta vanhemmiltani (tai isä nyt lähinnä muutenkin komppailee äitiäni, eikä juuri omia mielipiteitä esitä). Anoppi ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa esim. taapero- ja nyt raskaana imetyksestä, äitini sen sijaan on kritisoinut useampaan kertaan. Anoppi vaan on hieman paljon adhd-henkinen, enkä todella halua synnytyksen käynnistyttyä joutua katselemaan anopin hössötystä. Vaikeaa, vaikeaa... Omat vanhempani ovat Suomessa, joten siinä mielessä salaaminen onnistuisi helposti, mutta voisin kuvitella, että loukkaantuisivat. Ongelma tässä koko kertomisasiassa on se, että varsinkin kotisynnytykseen pitäisi päästä lähtemään vapaana muiden ihmisten ennakkoluuloista, koska kyllähän ne -varsinkin läheisiltä ja tärkeiltä ihmisiltä tulevina- vaikuttavat alitajunnan tasolla, ja voivat häiritä synnytyksen kulkua. Gynekologikin itse asiassa pyysi miettimään tarkkaan kertomista juuri tästä syystä, ei siis siksi että kotisynnytys olisi mitään mystistä hippeilyä ja istukansyöntiä Toivon, että pääsen heinäkuussa kertomaan miten (hyvin) kaikki sujui, siihen asti toivon, että asiasta tulisi enemmän keskustelua
  19. Kysymyksiä kotisynnytyskonkareille: Miten lähipiiri suhtautui suunnitelmiinne? Meillä isovanhemmat eivät (ainakaan toistaiseksi) tiedä koko asiasta, koska en kaipaa lisästressiä, jota (todennäköisesti) ikävät kommentit aiheuttaisivat. Esikoisen hoito pitäisi kuitenkin järjestää anopin avulla, joten asiaa ei varmaan voi loppuun asti salata. Missä vaiheessa vauva kävi ensimmäisessä varsinaisessa tarkastuksessa? Vai tuliko lastenlääkäri kotikäynnille?
  20. ^ nostin tuota vanhaa ketjua, ja kyselen siellä sitten enemmän, jotta muutkin asiasta mahdollisesti kiinnostuneet näkevät mistä puhutaan
  21. Nostelen tätä ketjua, eli kokemuksia kaivattaisiin täälläkin.
  22. Nyt menee vähän OT:n puolelle, mutta pakko tarttua aiheeseen kotisynnytys, kun täällä siitä muuten niin vähän puhutaan. Mulla olisi tarkoituksena synnyttää kotona nyt heinäkuussa ja ihan kaikki asiaan liittyvä kokemusperäinen tieto kiinnostaisi. Asutko mei Suomessa vai muualla? Missä vaiheessa esikoinen tuli takaisin kotiin vai oliko peräti kotona synnytyksen aikana?
  23. Anna Odottaja: meilla on lahdetty siita, etta kissojen rutiinit pysyisivat mahdollisimman muuttumattomina. Lisaksi Feliway on tullut jaadakseen. Vauvan syntyma ei aiheuttanut mitaan kieltoja, sangyssa nukkuvat siina missa ennenkin jne. Ma jaksoin pitaa verkkoa pinniksessa alle yhden yon, ei sita yksinkertaisesti jaksa venkslata edestakaisin jokaisella syotolla. Kissat eivat menneet pinnikseen ensimmaisten kuukausien aikana kun poika siella nukkui (muuten siis saattoivat kayda siella torkkumassa) eivatka nama muutenkaan ole ns. naamalla nukkujia. Meilla siis esikoinen on nyt taapero ja toista odotellaan heinakuulle. Arby: ma olen myos ollut kissojen kanssa tekemisissa lapsesta asti seka viimeiset 5 vuotta lisaksi vapaaehtoistoissa loytokissojen parissa, mutta en ole harmikseni sairastanut toksoa. Loytokissojen kanssa puuhatessani olen tarkka kasihygieniasta ja jynssaan raakana syotavat kasvikset hyvin, mutta muuten en toksosta juuri panikoi.
  24. Hep! Asun tosin täällä vanhalla mantereella (Espanjassa), joten kovin suurta eksotiikkaa ei ole. Toista odottelen, ja esikoinenkin siis syntyi täällä. Joitain eroja toki on niin raskausajan suosituksiin kuin vauvanhoitoonkin liittyen, mutta olen iloisesti "sekoittanut" täkäläisiä oppeja suomalaisiin vastaaviin ja loput ihan maalaisjärjellä / mutulla.
  25. Onnea tahdenlento! Päike, eiköhän tuo ala olemaan päivystysreissun paikka. Koita saada joku tulkkaamaan, jos jäät englantia puhuvaa lääkäriä odottelemaan, saatat tässä maassa joutua sitä odottelemaan maailman tappiin. Muuten voit kyllä luottaa terveydenhuollon tasoon kun saat kommunikaatio-ongelman ratkaistua. Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa, ja olen onnistunut täällä yhden lapsenkin pykäämään