Chokoladen

Aktiivijäsen
  • Content count

    498
  • Joined

  • Last visited

About Chokoladen

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

721 profile views
  1. Minä lähinnä toivon, että lapseni löytävät aikuisena hyvän kumppanin, siis että etteivät jäisi yksinäiseksi tai joutuisi elämään huonossa suhteessa. Siis ajatus siitä, että oma lapsi olisi onneton tai ettei hän koe olevansa hyväksytty tuntuu ihan kamalalta ajatukselta. Se kumppanin sukupuoli on sitten ihan sama, ainoa toive on, että omille lapsille tulisi onnellinen tulevaisuus, ja että itsellä pysyisi läheiset välit lapsiin aina. Ei reagoitaisi todennäköisesti miehen kanssa yhtään mitenkään, olisi seksuaalinen suuntautuminen mikä tahansa, ja lapsetkin ovat onneksi ihan tässä perhepiireissä tottuneet erilaisiin onnellisiin perhemalleihin.
  2. Bodyn päälle ne sukkikset ja varsinkin potkarit! Mun mielestä siinä bodyssä yhdistyy niin kuin paita ja alushousut, siis korvaa ne kun ennen vanhaan, siis aikana ennen bodeja, vaippa pysyi paikallaan niillä alushousuilla.
  3. Meidän keskimmäinen syntyi sektiolla ja oli niin huonossa kunnossa, että vasta 10 päivän ikäisenä pääsi ekaa kertaa rinnalle, siihen asti meni nenämahaletkulla maidot, mutta silti imetys onnistui. Haluaisin korostaa ja kannustaa, että sektio tai vauvan tehohoito sinänsä ei ole mikään este sille maidonnousulle, vaikka tietty sektion yhteyteen saattaa liittyä muita riskitekijöitä alatiesynnytystä enemmän, siksi kerron tämän. Omasta näkökulmasta esim Noxin ensi-imetys 20 tuntia synnytyksestä kuulostaa tosi lyhyeltä ajalta, ja ehkä maidon hitaaseen nousemiseen saattaisikin olla syynä se verenvuoto minkätakia olit siellä heräämössäkin pitkään, ja se ettet päässyt sen takia pian pumppailemaan. Meiän vauva lähti suoraan sektiosta teholle, ja pääsin samana iltana jo aloittamaan pumppaamisen. Kävin vauvan luona aina kuin mahdollista ja pumppailin muutaman tunnin välein, aluksi tuli vain muutamia tippoja joita pipetillä vastasyntyneelle kannettiin (ne tipat riittää aluksi), ja maito nousi kuin nousikin parin päivän päästä. Minulla ei siis ollut muita terveydellisiä ongelmia itselläni kuin tuo leikkaus, mikä tietty edesauttoi maidonnousua, ja tietysti kenguruhoito aina kuin mahdollista. Mutta se että vauva oli ihan eri sairaalassakin kuin minä hoidettavana, ei estänyt maidonnousua. 10 päivän ikäisenä tosiaan vauva sai kokeilla ensimmäistä kertaa rinnalta imemistä, ja siitä lähtien hän sai päivittäin sekä rintaa (jaksoi aluksi vain muutamia millejä syöttöpunnitusten mukaan) että pumpattua maitoa pullosta. Kun vauva oli noin 6-viikkoinen, hän pääsi sairaalasta kotiin, ja vasta tuolloin pääsimme harjoittelemaan normaalia vauvantahtista imetystä. Olin siis saanut pelkällä pumppaamisella maidon nousemaan jo aika alussa, joten kyllä se imetyskin siitä sitten lähti kotona sujumaan, en olisi silloin vauvan synnyttyä uskonut! Eli itse kannustan maidonnousua odottaessa kokeilemaan mahdollisimman paljon aktiivista pumppaamista, ja ehdottasti kunnollisella ja laadukkaalla pumpulla, varsinkin sektion jälkeen tai jos vauva ei heti pääse vierihoitoon. Ja paljon kaloripitoista ruokaa äidille ja ihokontaktia äidille ja lapselle.
  4. Meillä on Maxi-Cosin Mobi, tosin jo pari vuotta sitten ostettu ja tuolloin ainakin maxicosit sai parhaimmat arvosanat turvallisuustesteissä ja siksi siihen päädyttiin. Me ollaan oltu tosi tyytyväisiä, siis tuosta toisesta vaihtoehdosta ei ole mitään kokemusta, mutta turvallisuuden lisäksi tykkään kätevästä Mobissa kallistussysteemistä, jonka avulla penkin saa etupenkiltä käsin yhdellä kädellä kallistettua lepoasentoon, kun alkaa unettaa. Vyöt on helpot kiinnittää ja lapsi viihtyy hyvin, näkee hyvin ulos ja mitä ilmeisimmin on siis matkustusmukavuudeltaan hyvä. Ja meillä mahtui farmarissa rinnakkain Mobi, Cabriofix ja Rodi (Maxicosin turvavyöistuin), eli ei ainakaan mitään leveintä mallia siis voi olla.
  5. Paljon kolmen lapsen kanssa matkustaneen rohkaisen vain ottamaan sen vaipan pois, ja koittamaan olla välittämättä satunnaisista vahingoista. Aina vessaan kun kohdalle osuu, ja paljon puskapissoja ja vaihtohousuja . Me myös etelänreissulla kannettiin pikkuista pottaa rattaiden tavarakorissa, kun 1 v 8 kk suostui käymään vain potalla eikä suurimmassa osassa maista ole pottia julkisissa vessoissa ikinä ja pöntötkin ehkä jännän erilaisia.
  6. Ekassa raskaudessa vähän pahoinvointia alussa, tyttö tuli. Tokassa raskaudessa kaamea pahoinvointi, tyttö tuli. Kolmannessa raskaudessa ei yhtään pahoinvointia, tyttö tuli. Että näin paljon voi pahoinvoinnista päätellä!
  7. No ni, päivitän heti, että oli sitten mukana käsimatkatavaroissa sekä kaukalo että kantoreppu, onneks! Siis koneessa oli tilaa ja vauva sai kaukalon kanssa oman paikan, mikä oli iso apu kun ei ollut apukäsiä. Helsinki-Vantaalla sitten laitoin vauvan reppuun ja tyhjän kaukalon ja todella täyden hoitokassin sain sellasen pienen työntökärryn kyytiin. Muoks. Eli ilmeisesti juurikin kuten Lainie vinkkasi, tosin kaukalo pysyi siinä alatelineellä kärryssä
  8. Ja jatkan: Saisko Helsinki-Vantaalla niihin pieniin ostoskärryihin turvakaukalon kyytiin jotenkin? Vauva on vasta puolivuotias eli niistä kentän rattaista ei oo vielä hyötyä..
  9. Meillä ei ole kertaakaan sattunut rattaille/vaunuille mitään, ja viiden vuoden ajan ollaan monta kertaa vuodessa lasten kanssa reissattu. Eli itse uskaltaisin ottaa uudet mukaan. Minkäslaisella varustuksella kannattais lähteä vauvan kanssa kaksin reissuun, kun lennetään Keski-Euroopasta Keski-Suomeen ja hengailen vauvan kanssa pari tuntia Helsinki-Vantaalla vaihtoa odotellessa? Mukaan tarvii ottaa turvakaukalo, ja aiemmin se on ollut meillä koneessa, kun joskus saa vauva sen avulla oman paikan koneessa. Mutta nyt en enää jaksa kantaa vauvaa sillä kuin pakolliset, niin mites sitte Helsinki-Vantaalla liikun?? Lennän Finskillä niin en saa matkarattaitakaan ilmeisesti mukaan . Ruumassa niistä ei oo apua kun perilläkään en niitä tarvi. Kantoreppu olis kätsyin, mutta sitte ei saa lasta mihinkään laskettua missään vaiheessa. Hmmm...
  10. Ensimmäinen syntyi päivää ennen laskettua aikaa, toinen valitettavasti jo rv 31, ja kolmas onnellisesti muutama päivä ennen laskettua.
  11. Meidän vauva syntyi täydenkuun aikaan (viis päivää ennen laskettua) ja keskimmäisestä meni vedet täydenkuun aikaan, vaikka laskettu aika oli vasta 2 kk myöhemmin. Esikoisen syntyessä ei kyllä näkynyt kuuta ollenkaan.
  12. Meillä elämä kolmannen lapsen syntymän jälkeen (nyt 4 kk) on ollut naurettavan helppoa verrattuna ensimmäisen ja ehkä toisenkin syntymään. Esikoisen syntymä oli minusta isoin muutos, toisesta en osaa oikein luotettavaa tietoa antaa kun hän syntyikin sairaana ja koko perheen elämä meni siksi joksikin aikaa sekaisin. Kolmannen kanssa on helppoa, kun kaikki on jo nähty, ja meininki on tuttua ja oma äiti-identiteetti jo valmis. Lisäksi kaksi isompaa leikkii paljon keskenään, niin ei tarvitse viihdyttää, eikä oman vuoron odottaminen tunnu harmittavan isompia (syömiset/pukemiset jne. kun on sisko koko ajan seurana. Meillä ikäeroina 2 ja 2,5 v.
  13. Lisään vielä, että yhden "virallisen" kummin lisäksi meillä on kaksi kirkkoon kuulumatonta kummia, jotka olivat lastetilaisuudessa(kin) ihan tasavertaisesti mukana. Pappi myös kirjoitti heille kummitodistukset, joihin vain lisäsi sulkuihin "ystäväkummi".
  14. Meillä on vain yksi kirkkoon kuuluva kummi, ei se vaatinut kuin yhden sähköpostin lähettämisen kirkkoherralle. Ja tämä tapahtui viime lokakuussa.
  15. Meillä on kastejuhla ensi viikonloppuna, vihkikirkossa pidetään ja meitä on noin 15 henkeä, eli pieni ja rento tilaisuus sekin. Nimen kanssa tilaisuudella ei ole mitään tekemistä, pappikin sanoi kastekeskustelussa, että nykyään toivotaankin (tässä seurakunnassa), että nimi on jo annettu, niin että ristiäisissä tosiaan muistetaan juhlia sitä kastetta eikä nimenantoa.