hanimami

Aktiivijäsen
  • Content count

    453
  • Joined

  • Last visited

About hanimami

  • Rank
    Aktiivi

Profile Information

  • Location
    ulkosuomalainen

Recent Profile Visitors

637 profile views
  1. ^Hirmuisasti onnea Sanghi . En ole käynyt täällä kuukausiin niin olen ihan pihalla kaikesta, mutta heti kun bongasin nimesi etusivulta tästä ketjusta niin arvelin että siellä oli hyviä uutisia
  2. Mua jotenkin ärsyttää noi "sen ja sen painoindeksin omaava saa lihota X kiloa", "paino ei saisi nousta kuin X kiloa tästä eteenpäin", koska itse en tuntenut että voisin millään tavalla kontrolloida painonnousuani raskauden aikana. Viime raskaudessa painoa tuli +27kg (BMI +30) ja vaikka mässäilin loppuraskaudessa niin 30 viikkoa 40:stä söin todella terveellisesti. Painoa tippui n.20kg ensimmäisten viikkojen aikana synnytyksen jälkeen. Ei ollut radia eikä muutakaan terveydellistä syytä että miksi paino nousi. Se vaan nousi, silloin kun söin terveellisesti ja silloin kun mässäilin. Nyt kun olen ruvennut odottamaan toista niin olen syönyt vielä terveellisemmin (=ei mitään herkkuja, paljon kasviksia, vähän hedelmiä, eikä mitään nälkäkuuria) ja käsi sydämellä voin sanoa syöväni ja liikkuvani niin, että normitilassa painoni tippuisi 0.5-1kg/viikko. Silti painoni on noussut jo kilon viime viikon plussasta. Eli huonolta näyttää jälleen kerran. Paperilla ei täsmää, mutta nähtävästi kroppani varastoi nesteitä tms. niin paljon, että paino nousee. Ajattelin käydä ravintoterapeutilla ekan ultran jälkeen, mutta en usko, että saan sieltä mitään mullistavia ohjeita joilla saan painonnousun kuriin.
  3. Ihanaa, että ketjuun on tullut näin paljon kirjottelijoita lisää. Voin päivittää omaa tilannettani sen verran, että kuumeiluvaiheestaan siirryttiin yritykseen ja tyttö täyttää nyt kohta kaksi ja väitöskirjan puolustin äskettäin. Koko ajan olin lapsen kanssa kotona (ei saatu tarhaan), joten kirjotin päiväunien aikana, iltaisin ja aikaisin aamulla. Tää vika vuosi oli aika järkkyä, mutta meni sillä tavalla sumussa, etten oikeen vieläkään usko, että se on oikeesti tehty. Nyt on edessä töiden tai posdocin ettiminen ja sitä myötä tytön saaminen tarhaan. Haaveissa on myös toinen, mutta tuntuu etten enää henkisesti jaksaisi olla kotona ja pelkään että uuden vauvan tulo vaikeuttaisi työllistymistäni. Toisaalta, entä tiedä kuinka kauan kestää, että saan viran, enkä myöskään olisi valmis siirtämään perheenkasvatusta usealla vuodella töiden takia. Sen takia alunperin annoin vihreätä valoa muutama vuosi sitten, koska en halunnut että työn saaminen määrittäisi koska voin perustaa perheen- varsinkin kun meidän alalla sitä vakityötä saa odottaa pitkälle päälle kolmenkympin. Samalla ajatuksella mennään varmaankin nyt toisen yrityksen suhteen- tosin realistisemmin raha-asioiden kannalta: nyt kun tietää kuinka paljon lapseen oikeasti menee rahaa (varsinkin tarhaan) niin miettii ehkä vähän tarkemmin, että onko siihen tosiaan varaa jos ei kummatkin ole töissä.
  4. Kolmas tutiton päivä tuoreen 11kk:n kanssa edessä ja tulin kattomaan joko täältä löytyis vähän vertaistukea. Tuttia on käytetty ainoastaan nukkumaan mennessä ja yöt on nukuttu aina kokonaan 12h ja päivisin n.4h yhteensä päikkäreitä. Näinä kolmena yönä on yöunille menty ilman mutinoita ja saman verran on nukkunu ku ennenkin. Ongelmana on päikkärit. Niitä ei nukuta enää ollenkaan. Ehkä yks puolituntinen, mutta se on siinä. Ja tämä siis vauvalle, joka rakastaa nukkumista, eikä ole ikinä nukkumaan mennessä protestoinut. Tuntuu, että oma pää hajoaa kun ei saa hetkeäkään omaa aikaa päivällä, eikä mitään töitä tehdyksi. Monta kertaa meinasin jo luovuttaa ja antaa sen tutin takaisin, mutta sitten mietin, että en voi ajatella omaa parastani (pliis ole jo hiljaa ja nuku! ·%&( !!!) vaan hänen parastaan, koska vaikka nyt olisi kurjaa niin pitkällä tähtäimellä näin on parempi. Mulla oli tutti johonki 4 -vuotiaaksi asti ja sitten se vaan yhtenä päivänä otettiin pois, selittelemättä mitään tai antamatta mitään unilelua tilalle. Rupesin sitten imemään peukaloa, mitä kestikin johonkin 10 vuoden kypsään ikään asti, että mielelläni säästäisin oman lapseni tolta. Kunhan vaan pikkuhiljaa oppisi nukkumaan päiväunille ilman tuttia.
  5. ^Ihana toi "ei saa antaa teetä" . Siinä käsityksessä olenkin ollut, että Suomessa noi rajoitukset ja suositukset on aika tiukkoja moneen muuhun maahan verrattuna.
  6. Olisi kiva kuulla, että miten ulkomailla ruokailusuositukset poikkeaa Suomesta? Eli raskauden aikaiset, vauvan ruokinta, kiinteiden aloitus (ikä, järjestys yms.). Brasiliassa ruokailukieltoja ei raskaudenaikana oikeastaan ole. Vihannekset ja hedelmät käsketään huuhdella hyvin ja välttämään huonosti kypsennettyä lihaa. Sushia ainakin oma gyneni ei mitenkään kieltänyt. Vauvan kiinteitä aloitellaan ilmeisesti mehuilla (näin siis oma lastenlääkärini, olettaisin, ettei poikkea vastavirrasta). 4kk:n eteenpäin (ainakin korvikesyötetyillä) lisätään päivään kaksi sokeroimatonta mehua appelsiinista, papaijasta, porkkanasta, tomaatista, punajuuresta tai näiden sekoituksesta. Ensin mehuja laimennetaan vedellä ja sitten ihan sitä pelkkää hedelmän mehua. Tämän jälkeen, 4.5kk:n iässä mehut korvataan hedelmäsoseilla, banaani, omena, päärynä tai papaija. Tämän jälkeen tulee vihannessoseet ja lihasoseet ja viimeisenä sitten puurot. Vihannes- ja lihasosevaihe alkaa sen jälkeen kun on ensin kuukausi maisteltu hedelmäsoseita. Mitä olen muutamia ohjeita nähnyt, niin mausteita myös käytetään hyvin reilusti. Esimerkiksi suolaa, persiljaa, sipulia, ja lihoja voi ilmeisesti kevyesti ruskistaa öljyssä. Poikkeaako muualla maailmassa suositukset ja oheistukset Suomesta ja kumpaa mallia seuraatte ja miksi? Lis. Tässä vielä mielenkiintoinen artikkeli aiheeseen, jossa kerrotaan, että ensimmäisten ruokien järjestykselle ei ole mitään tieteellisiä perusteita vaan ne ovat kulttuurisidonnaisia. Aika mielenkiintoista ja niinhän se taitaa mennä.
  7. ^
  8. Nyt voin kommentoida paremmin kun on rekisteröintipaperit lähetetty ja vastattu kaiken olevan OK. Netistä tulostettiin ja täytettiin "ulkomailla syntyneeen Suomen kansalaisen rekisteröinti" tms. lomake, joka lähetettiin paikalliseen Suomen suurlähetystöön ja mukana notaarilla ja ulkoministeriössä laillistetut kopiot vanhempien passeista, lapsen syntymätodistuksesta ja sen englanninkielisestä käännöksestä. Näin siis Brasiliassa, joka ei ole siinä Haagin apostille systeemissä mukana vaan kaikki täytyy laillistaa vähän monimutkaisemmin. Mikäli emme olisi olleet naimisissa niin isän olisi pitänyt kirjottaa jokin tunnustus isyydestä tai se varmasti riittäisi jos isän nimi olisi ilmoitettu syntymätodistuksessa. En tiedä olenko tottunut byrokratiaan jo liikaa, mutta mun mielestä toi oli jopa helppoa . Nyt vaan odotellaan, että tyttären henkilötunnus lähetetään Suomesta.
  9. Jälkisupistuksia tunsin oikeastaan vasta kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Siihen asti olin saanut sairaalassa kovempia lääkkeitä ja kotona olin ottanut 3xburana 600mg tikkeihin, minkä takia en välttämättä tuntenut supistuksia ennen kuin lopetin buranan oton. Sen jälkeen jälkisupistukset kesti kolme päivää aivan järkyttävinä. Kuin olisi ollut taas synnytyssalissa. Vatsallaan makaaminen auttoi vähäksi aikaa ja ne loppuivat sitten muutaman päivän jälkeen.
  10. Mä voisin vaikka testata tota akupainantaa synnytyksessä. En aikaisemmin ole perehtynyt asiaan, mutta raskauden lopussa kun jalat turposivat ihan törkeiksi palikoiksi pitkän seisomisen päätteeksi niin jalkapohjissa olevien akupisteiden painelu auttoi. Myöhemmin näin, että piste jota olin painellut oli munuaiset, joiden heikentynyt teho loppuraskaudesta ilmeisesti juurikin on vastuussa siitä turvotuksesta.
  11. ^, ^^ & ^^^ ihana kuulla! Hyvä tietää, ettei tartte sinnitellä jollain mikä ei toimi vaan voi sitten tujauttaa ittensä turraksi buranalla
  12. ^auts! Saako imetyksen aikana käyttää jo ibuprofeenia vai yhäkö pitäisi paracetamolilla mennä? Kumpaakin on kotona, mutta mulla ei toi paracetamol ole ikinä auttanut mihinkään (onneksi en ole raskausaikana tarvinnutkaan).
  13. Olen näitä kaksi tuntia tässä lueskellut ja tuli todella jännä olo. Siis heikko ja paha. Taitaa tuleva koitos jännittää
  14. Kiitos vastauksista, kylläpä täältä löytyy tietoa vaikka mihin! Eli ilmeisesti voin lakata varpaankynnet (jos taivun), kunhan jätän sormet paljaiksi.
  15. Mielenkiintosia kokemuksia. Mulla kuuma vesi on aina toiminut todella rauhoittavana elementtinä ja jos on paha päivä niin mies usein ehdottaa, että "mikset mene kuumaan suihkuun?" kun tietää että se rentouttaa mua. Meidän sairaalassa on mahdollisuus vesisynnytykseen ja haluaisin ehdottomasti kokeilla ammetta ainakin avautumisvaiheessa. En tiedä mitä rajoituksia siinä ammessa lillumiselle on, että voiko siellä olla alusta asti, pitääkö välillä tulla pois, miten on puudutusten kanssa ja lapsivesien yms. mutta huomenna voin lääkäriltäni kysyä ja saada vähän lisää selkoa. En ihan luomuna haluaisi mennä vaan kuvittelen haluavani jotain puudutusta (ilokaasu sen sijaan ei yhtään houkuttele), mutta en tiedä miten se sitten sopii tuon ammeen kanssa. Toinen asia on se, että sen veden täytyisi ehdottomasti olla kuumaa eikä sellaista haaleaa.