hanimami

Olen katellut että meitä väitöskirjaa tekeviä kuumeilijoita tai sen jo valmiiksi saaneita on jonkun verran liikkeellä. Ajattelin, että olisi kiva jos meille olisi oma ketju, jossa voisi pohtia väitöskirjan ja vauva-ajan yhdistämistä, akateemista äitiyttä ja tasapainottelua uran ja perheen välillä yms. Eli mukaan voisi tulla vasta vauvasta haaveilevat ja perheen jo perustaneet, väitöskirjasta haaveilevat (hullut !), sitä tekevät ja sen jo tehneet. En tiedä onko kuumeiluosasto oikea paikka tälle ketjulle, mutta annetaan sen nyt toistaiseksi jäädä tänne. muoks. Ja "vauvakuumeväitöskirja" on siis ihan oikea tagi...

^Hirmuisasti onnea Sanghi . En ole käynyt täällä kuukausiin niin olen ihan pihalla kaikesta, mutta heti kun bongasin nimesi etusivulta tästä ketjusta niin arvelin että siellä oli hyviä uutisia

Mua jotenkin ärsyttää noi "sen ja sen painoindeksin omaava saa lihota X kiloa", "paino ei saisi nousta kuin X kiloa tästä eteenpäin", koska itse en tuntenut että voisin millään tavalla kontrolloida painonnousuani raskauden aikana. Viime raskaudessa painoa tuli +27kg (BMI +30) ja vaikka mässäilin loppuraskaudessa niin 30 viikkoa 40:stä söin todella terveellisesti. Painoa tippui n.20kg ensimmäisten viikkojen aikana synnytyksen jälkeen. Ei ollut radia eikä muutakaan terveydellistä syytä että miksi paino nousi. Se vaan nousi, silloin kun söin terveellisesti ja silloin kun mässäilin. Nyt kun olen ruvennut odottamaan toista niin olen syönyt vielä terveellisemmin (=ei mitään herkkuja, paljon kasviksia, vähän hedelmiä, eikä mitään nälkäkuuria) ja käsi sydämellä voin sanoa syöväni ja liikkuvani niin, että normitilassa painoni tippuisi 0.5-1kg/viikko. Silti painoni on noussut jo kilon viime viikon plussasta. Eli huonolta näyttää jälleen kerran. Paperilla ei täsmää, mutta nähtävästi kroppani varastoi nesteitä tms. niin paljon, että paino nousee. Ajattelin käydä ravintoterapeutilla ekan ultran jälkeen, mutta en usko, että saan sieltä mitään mullistavia ohjeita joilla saan painonnousun kuriin.

Ihanaa, että ketjuun on tullut näin paljon kirjottelijoita lisää. Voin päivittää omaa tilannettani sen verran, että kuumeiluvaiheestaan siirryttiin yritykseen ja tyttö täyttää nyt kohta kaksi ja väitöskirjan puolustin äskettäin. Koko ajan olin lapsen kanssa kotona (ei saatu tarhaan), joten kirjotin päiväunien aikana, iltaisin ja aikaisin aamulla. Tää vika vuosi oli aika järkkyä, mutta meni sillä tavalla sumussa, etten oikeen vieläkään usko, että se on oikeesti tehty. Nyt on edessä töiden tai posdocin ettiminen ja sitä myötä tytön saaminen tarhaan. Haaveissa on myös toinen, mutta tuntuu etten enää henkisesti jaksaisi olla kotona ja pelkään että uuden vauvan tulo vaikeuttaisi työllistymistäni. Toisaalta, entä tiedä kuinka kauan kestää, että saan viran, enkä myöskään olisi valmis siirtämään perheenkasvatusta usealla vuodella töiden takia. Sen takia alunperin annoin vihreätä valoa muutama vuosi sitten, koska en halunnut että työn saaminen määrittäisi koska voin perustaa perheen- varsinkin kun meidän alalla sitä vakityötä saa odottaa pitkälle päälle kolmenkympin. Samalla ajatuksella mennään varmaankin nyt toisen yrityksen suhteen- tosin realistisemmin raha-asioiden kannalta: nyt kun tietää kuinka paljon lapseen oikeasti menee rahaa (varsinkin tarhaan) niin miettii ehkä vähän tarkemmin, että onko siihen tosiaan varaa jos ei kummatkin ole töissä.

Kolmas tutiton päivä tuoreen 11kk:n kanssa edessä ja tulin kattomaan joko täältä löytyis vähän vertaistukea. Tuttia on käytetty ainoastaan nukkumaan mennessä ja yöt on nukuttu aina kokonaan 12h ja päivisin n.4h yhteensä päikkäreitä. Näinä kolmena yönä on yöunille menty ilman mutinoita ja saman verran on nukkunu ku ennenkin. Ongelmana on päikkärit. Niitä ei nukuta enää ollenkaan. Ehkä yks puolituntinen, mutta se on siinä. Ja tämä siis vauvalle, joka rakastaa nukkumista, eikä ole ikinä nukkumaan mennessä protestoinut. Tuntuu, että oma pää hajoaa kun ei saa hetkeäkään omaa aikaa päivällä, eikä mitään töitä tehdyksi. Monta kertaa meinasin jo luovuttaa ja antaa sen tutin takaisin, mutta sitten mietin, että en voi ajatella omaa parastani (pliis ole jo hiljaa ja nuku! ·%&( !!!) vaan hänen parastaan, koska vaikka nyt olisi kurjaa niin pitkällä tähtäimellä näin on parempi. Mulla oli tutti johonki 4 -vuotiaaksi asti ja sitten se vaan yhtenä päivänä otettiin pois, selittelemättä mitään tai antamatta mitään unilelua tilalle. Rupesin sitten imemään peukaloa, mitä kestikin johonkin 10 vuoden kypsään ikään asti, että mielelläni säästäisin oman lapseni tolta. Kunhan vaan pikkuhiljaa oppisi nukkumaan päiväunille ilman tuttia.

Olisi kiva kuulla, että miten ulkomailla ruokailusuositukset poikkeaa Suomesta? Eli raskauden aikaiset, vauvan ruokinta, kiinteiden aloitus (ikä, järjestys yms.). Brasiliassa ruokailukieltoja ei raskaudenaikana oikeastaan ole. Vihannekset ja hedelmät käsketään huuhdella hyvin ja välttämään huonosti kypsennettyä lihaa. Sushia ainakin oma gyneni ei mitenkään kieltänyt. Vauvan kiinteitä aloitellaan ilmeisesti mehuilla (näin siis oma lastenlääkärini, olettaisin, ettei poikkea vastavirrasta). 4kk:n eteenpäin (ainakin korvikesyötetyillä) lisätään päivään kaksi sokeroimatonta mehua appelsiinista, papaijasta, porkkanasta, tomaatista, punajuuresta tai näiden sekoituksesta. Ensin mehuja laimennetaan vedellä ja sitten ihan sitä pelkkää hedelmän mehua. Tämän jälkeen, 4.5kk:n iässä mehut korvataan hedelmäsoseilla, banaani, omena, päärynä tai papaija. Tämän jälkeen tulee vihannessoseet ja lihasoseet ja viimeisenä sitten puurot. Vihannes- ja lihasosevaihe alkaa sen jälkeen kun on ensin kuukausi maisteltu hedelmäsoseita. Mitä olen muutamia ohjeita nähnyt, niin mausteita myös käytetään hyvin reilusti. Esimerkiksi suolaa, persiljaa, sipulia, ja lihoja voi ilmeisesti kevyesti ruskistaa öljyssä. Poikkeaako muualla maailmassa suositukset ja oheistukset Suomesta ja kumpaa mallia seuraatte ja miksi? Lis. Tässä vielä mielenkiintoinen artikkeli aiheeseen, jossa kerrotaan, että ensimmäisten ruokien järjestykselle ei ole mitään tieteellisiä perusteita vaan ne ovat kulttuurisidonnaisia. Aika mielenkiintoista ja niinhän se taitaa mennä.

^Ihana toi "ei saa antaa teetä" . Siinä käsityksessä olenkin ollut, että Suomessa noi rajoitukset ja suositukset on aika tiukkoja moneen muuhun maahan verrattuna.

^

Nyt voin kommentoida paremmin kun on rekisteröintipaperit lähetetty ja vastattu kaiken olevan OK. Netistä tulostettiin ja täytettiin "ulkomailla syntyneeen Suomen kansalaisen rekisteröinti" tms. lomake, joka lähetettiin paikalliseen Suomen suurlähetystöön ja mukana notaarilla ja ulkoministeriössä laillistetut kopiot vanhempien passeista, lapsen syntymätodistuksesta ja sen englanninkielisestä käännöksestä. Näin siis Brasiliassa, joka ei ole siinä Haagin apostille systeemissä mukana vaan kaikki täytyy laillistaa vähän monimutkaisemmin. Mikäli emme olisi olleet naimisissa niin isän olisi pitänyt kirjottaa jokin tunnustus isyydestä tai se varmasti riittäisi jos isän nimi olisi ilmoitettu syntymätodistuksessa. En tiedä olenko tottunut byrokratiaan jo liikaa, mutta mun mielestä toi oli jopa helppoa . Nyt vaan odotellaan, että tyttären henkilötunnus lähetetään Suomesta.

Jälkisupistuksia tunsin oikeastaan vasta kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Siihen asti olin saanut sairaalassa kovempia lääkkeitä ja kotona olin ottanut 3xburana 600mg tikkeihin, minkä takia en välttämättä tuntenut supistuksia ennen kuin lopetin buranan oton. Sen jälkeen jälkisupistukset kesti kolme päivää aivan järkyttävinä. Kuin olisi ollut taas synnytyssalissa. Vatsallaan makaaminen auttoi vähäksi aikaa ja ne loppuivat sitten muutaman päivän jälkeen.

Mä voisin vaikka testata tota akupainantaa synnytyksessä. En aikaisemmin ole perehtynyt asiaan, mutta raskauden lopussa kun jalat turposivat ihan törkeiksi palikoiksi pitkän seisomisen päätteeksi niin jalkapohjissa olevien akupisteiden painelu auttoi. Myöhemmin näin, että piste jota olin painellut oli munuaiset, joiden heikentynyt teho loppuraskaudesta ilmeisesti juurikin on vastuussa siitä turvotuksesta.

^, ^^ & ^^^ ihana kuulla! Hyvä tietää, ettei tartte sinnitellä jollain mikä ei toimi vaan voi sitten tujauttaa ittensä turraksi buranalla

^auts! Saako imetyksen aikana käyttää jo ibuprofeenia vai yhäkö pitäisi paracetamolilla mennä? Kumpaakin on kotona, mutta mulla ei toi paracetamol ole ikinä auttanut mihinkään (onneksi en ole raskausaikana tarvinnutkaan).

Olen näitä kaksi tuntia tässä lueskellut ja tuli todella jännä olo. Siis heikko ja paha. Taitaa tuleva koitos jännittää

Kiitos vastauksista, kylläpä täältä löytyy tietoa vaikka mihin! Eli ilmeisesti voin lakata varpaankynnet (jos taivun), kunhan jätän sormet paljaiksi.

Mielenkiintosia kokemuksia. Mulla kuuma vesi on aina toiminut todella rauhoittavana elementtinä ja jos on paha päivä niin mies usein ehdottaa, että "mikset mene kuumaan suihkuun?" kun tietää että se rentouttaa mua. Meidän sairaalassa on mahdollisuus vesisynnytykseen ja haluaisin ehdottomasti kokeilla ammetta ainakin avautumisvaiheessa. En tiedä mitä rajoituksia siinä ammessa lillumiselle on, että voiko siellä olla alusta asti, pitääkö välillä tulla pois, miten on puudutusten kanssa ja lapsivesien yms. mutta huomenna voin lääkäriltäni kysyä ja saada vähän lisää selkoa. En ihan luomuna haluaisi mennä vaan kuvittelen haluavani jotain puudutusta (ilokaasu sen sijaan ei yhtään houkuttele), mutta en tiedä miten se sitten sopii tuon ammeen kanssa. Toinen asia on se, että sen veden täytyisi ehdottomasti olla kuumaa eikä sellaista haaleaa.

^ Vitsi kun olen täysin unohtanut tulla tänne kurkkimaan. Asuin Espanjassa 7 vuotta ja suhtautuminen sektioon siellä on myös tiedossa. Toivottavasti sulla meni kuitenkin lopulta kaikki hyvin ja sait sellaisen synnytyksen kun halusit? LA lähestyy ja sain kuin sainkin lääkärin ja sairaalan, jotka kannustavat alatiesynnytykseen, vielä en kuitenkaan uskalla sanoa, että toteutuuko lupaukset vai ei. Oma lääkärini ei tule synnytykseen mukaan ellei synnytys satu hänen päivystykselleen (muuten pitäisi maksaa hänen järkyttävän suuri palkkio) ja on nyt vähän kiinni siitä minkälainen lääkäri päivystyksessä sattuu olemaan. Joka tapauksessa tämä sairaala kannustaa luonnonmukaiseen synnytykseen ja synnytyssaleja oli tasan yksi jossa amme yms. eli optimisesti toivon, ettei kukaan pakota tekemään sektiota ilman todellista tarvetta.

Vaklailemassa todennäköisiä synnytyspäiviä. Lohduttavaa nähdä, että suurimmalla osalla on ruvennut tapahtumaan 40+. Voi kun täälläkin maltettaisiin sinne asti.

Onko kellään tietoa, että miksi sairaalan ohjeistuksessa luki, että synnyttämään pitäisi tulla ilman kynsilakkaa tai max. läpinäkyvän kynsilakan kanssa? Siis onko tähän ihan joku oikea terveydenhoidollinen syy? Varpaankynnet haluaisin lakata

^ Onnea yritykseen! Toi oli muuten hyvä idea, näiden ulkosuomalaisten ketjujen turinat tuntuu olemaan aika vähissä ja olisi kivaa jos olisi vähän aktiivisempaa keskustelua, ehkä tollainen lista alussa herättäisi enemmän keskustelua? Täällä siis hanimami ja Brasilia.

Täällä on todella ihania piparimaailmoja ja taloja. Jos hermot riittäisi sen sokerin kanssa pelaamiseen niin tekisin näistä jonkun, http://kampanja.flora.fi/flora/

Suomenkielisten lastenkirjojen lisäksi meille tilattiin hoitoalusta (täältä ei saa), vauvan pussilakanoita (täältä ei saa) ja itkuhälytin (täällä tosi kalliita ja huonolaatuisia). Pienempinä lisinä tuli sellaset bodyn jatkopalat (kuulostaa fiksulta idealta) ja aurinkolasit (täällä en ole nähnyt). Eli suurin osa on sellaista, joita en täältä saisi ja joita kuitenkin pidän hyvin tarpeellisina. Kaveri käy ostamassa ja pistää postipakettiin ja toivottavasti vältän tuontiverot.

^Täällä Suomen suurlähetystön sivuilla lukee, että mikäli lapsen vanhemmat eivät ole naimisissa niin isyys täytyy tunnustaa paperilapulla joka on notarisoitu, eli ei siinä kai pitäisi olla enää mitään ongelmaa, eihän ne lähetystöt voi vaihtaa sääntöjä maasta riippuen. Itsellä tämä on edessä vasta ensi vuoden puolella, joten voin sitten raportoida tarkemmin, että oliko se rekisteröinti ulkomailta käsin niin helppoa kuin miltä se ensitiedustelujen mukaan vaikutti.

^aaaah Okei, no johan valottui Kiitos!

eoa?