Saarelainen

...

Onko kellään käynyt niin, että maksa-arvot olisi olleet alle viitearvon, mutta sappiarvot olisikin olleet koholla? Tai, että ensimmäisissä labroissa arvot on olleet kunnossa, mutta myöhemmin olisikin ollut häikkää? Minua jännittää omat sappiarvot, vaikka maksa-arvojen puolesta näyttäisin selvinneeni säikähdyksellä. Kutina vain tuntuu yltyvän päivä päivältä ja vauvakin liikkuu laiskanpuoleisesti -pidä tässä sitten pää kasassa!

Millaisia vaatteita käytätte kun raskautta haluaa vielä peitellä tai kun maha ei vielä näytä raskausmasulta vaan pöhöttyneeltä kaljakeissiltä Entä millaisia housuja suositte jos vyötärö jo aiheuttaa puristusta ja ahdistusta? Mistä löytäisi hyviä vatsanseudulle armollisia paitoja?

Aion kysellä poliklinisen synnytyksen tai lyhytaikaisen osastolla olon mahdollisuutta jo heti ekassa neuvolassa ja nt-ultrassa synnytyssairaalasta. Esikoisen kanssa kaikki meni normaalisti, ainoo, että sairaalassa olo oli ihan karseeta. Jos toisen kanssa menee yhtä hienosti kaikki niin meidän puolelta ei kyllä pitäis olla mitään esteitä.

Minulla oli kamala synnytyspelko, mutta synnytyksen jälkeen tuumasin, että eihän se ollutkaan yhtään kamalaa vaan aika hauskaa! Uudestaan tahtoisin kyllä! Edit: ja ei todellakaan ollut helppo synnytys... Kolmatta vuorokautta kesti ja aivan järkyttävät supistukset eikä edenny silti jne.

Niin ja ettei kaikilla nouse maito vielä edes sairaalassa eikä peli ole silti menetetty.

Olis ollu kiva tietää, että häntäluu voi mennä sököksi, pukamat on paukahtaa ulos ja että masu on löysä nahkapussi

Me kans kokeiltiin nyt punaista maitoa ja se maistu paremmin. Onko kokemuksia, mikä imetyskerta olis paras ekana jättää pois: imetän aamulla 5-6 aikaan, lounaan jälkeen, iltapäivällä/päivällä ja yöunille, tuo iltapäivän imetys on pelkästään ei nukahtamismielessä. Meillä tissi assosioituu yhä vahvasti nukahtamiseen enkä muuten meinaa nukkumaan saadakaan...

Meillä on poika ollut aina huono nukahtaja ja nukkuja. Vauvaikä on mennyt jos jonkinmoisella konstilla, että olemme saaneet hänet nukkumaan. Nyt vuoden iässä alkaa mietityttää a) tissitainnutuksen järkevyys: ei kovin pitkäkestoinen ratkaisu sylissä hytkytys: painoa jo melkein 12kg, enää edes isi ei jaksa vatkata ylös alas niin kauan kuin poika vaatii c) päiväunet tissin autta rattaissa: miten ihmeessä sitten kun imetys loppuu? d) aamuherätys klo 5-6 on hoidettu ottamalla viereen tissille: niin, mites sitten kun imetys loppuu? Olemme muuttamassa puolentoista kk:den päästä ja sitten on tarkoitus siirtää poika omaan huoneeseen. Mietinkin nyt, että pitäisikö nukahtaminen saada kuntoon jo nyt ja millä keinoilla? Raaka peli eli tissi pois ja yksin nukahtaminen vai yksi kerrallaan asiat kuntoon? Onkohan kellään kokemuksia kertoa? Hyviä vinkkejä olikin ketjussa. Aloin miettiä jopa huudatusta (tää on iso kompastuskivi mulle, koska pikkuvauva-aika teki minusta allergisen itkulle). Tosiaan tähän asti jos on yritetty muita kuin em. keinoja niin poika on päätynyt valvomaan 2-3 tuntia, huutaa kuin hyeena tai jättää päiväunet nukkumatta kokonaan...

Meillä tjottailu on päättynyt molemmilla yrityskerroilla siihen, kun mies sanoo, että laitetaan vauva sun masuun, ja siitä on alkanu aktiivinen yritys. Eli sitten kun mies ei enää ole asenteella tulee jos on tullakseen, on meillä alettu puhua yrittämisestä. Esikoista yritettiin yks kierto, tjottailtiin kaks. Nyt ollaan yritetty pari kiertoa ja tjottailtu puolisen vuotta.

Oletteko saaneet taaperonne juomaan lehmänmaitoa ennen vieroitusta? Meillä on reilun vuoden ikäinen tissimaakari, joka ei ole koko aikana suostunut juomaan muuta kuin pieniä määriä vettä mukista eli ei edes äidinmaitoa muualta kuin tissistä. Nyt kun olemme yrittäneet maistattaa lehmänmaitoa, poika oikein suuttuu! Mietin uskaltaako poikaa alkaa vierottamaan äidinmaidosta kun korvaavaa kalsiumin/nesteen lähdettä ei ole. Imetän 4krt/vrk.

Meillä ei ole esikoinen päästänyt helpolla ja silti olen kuumeillut alusta saakka toista nyt kun poika on vuoden, alkaa vauvakuume olla pahenevaa laatua enkä millään malttaisi odottaa, että tärppää!

Melkein kahdeksan vuotta