Lumikello

Haha täällä vissiin joutuu yksin puhelemaan Eikö ole enää muita linjoilla Reilu vuosi aikaa näköjään jo edellisestä kirjoituksesta... Näköjään hyvin uskalsin kuitenkin lähteä toivomaan seuraavaa kun nyt on rv23 menossa 1v7kk ikäeroa tulossa mikä on tosi kiva juttu Sukupuolta ei vauveli suostunut näyttämään joten yllätys kumpi on tulossa. Vähän enemmän itsellä epäily pojasta mutta saa nähdä kumpi on

Meillä ikäerot kuuden välillä on 1v8kk, 1v5kk, vähän vajaa 1v5kk, 1v11kk ja 2v5kk. Nyt näyttäisi siltä (rv11) että kuudennen ja seitsemännen ikäeroksi tulisi 1v7kk

Mitäs täällä muille suurperheellisille kuuluu? Mites RockaBella, onko tärpännyt? Meillä lapsia on nyt 6 ja en kyllä tunne oloani sen enempää suurperheelliseksi kuuden kuin mitä neljän tai viidenkään kanssa... Toki vauva teettää lisähommia mutta aika leppoisasti arki menee Ja juu, aika kova halu on vielä ainakin yksi lapsi saada, tosin tästä tuli toinen sektio joten seuraavan pitäis syntyä sitten suunnitellulla sektiolla mikä jotenkin hirvittää aika lailla Vaikka onhan mulla tosiaan noita suunnittelemattomia sektioita kaksi jo takana... Olisin toivonut seuraavaa heti perään vähän alle 1,5v ikäerolla joten vähän kyllä harmittaa että nyt pitää odottaa ainakin se vuosi ja sitten toki miettiä myös uskallanko vaikka sektioon joutuisin.

Kuudes vihdoin ja viimein tulossa joulukuussa Jo kauan ennen esikoista haaveilin kuudesta lapsesta. Tosin ne haaveet on vaihtuneet kahdeksaan että voi olla että vielä yksi tai kaksi tulisi lisää

Näköjään olen joskus vastaillut jo tänne Mutta vastaillaanpa uudestaan kun lapsia on tullut lisää. Eli ekan ja tokan ikäero 1v8kk, tokan ja kolmannen 1v5kk, kolmannen ja neljännen 1v5kk, neljännen ja viidennen 1v11kk ja viidennen ja kuudennen 2v5kk. Pienempikin oli toiveissa mutta välissä tuli keskenmeno. Ehkä seuraavan välille voisin toivoa taas jopa alle 1,5v ikäeroa mutta nähtäväksi jää tuleeko Raskausajat menneet hyvin (jos ei oteta lukuun koko raskauden kestävää pahoinvointia ja oksentamista) ja synnytykset myös hyvin sekä vauva-ajat, hyvät muistot on aiemmistakin vauva-ajoista Kuudes syntyy siis joulukuussa ja ajattelin että isommat olisivat olleet jo että ei kai taas mutta ei, odottavat oikein innoissaan pikkusisarusta

Tärppionnea Tosi harvoin tulee enää käytyä täällä. Meillä lapset nyt 8v, 6v, 5v, 4v ja 2v ja kuudetta odotellaan Ja kyllä mä vähän luulen että tämänkin jälkeen vielä yks saa tulla Pahoinvointi on ollut kovaa ja oksentaa on saanut mutta tätä kuudennen odotusta olen odottanut jo niin kauan

Meillä viisi, esikoinen oli 6v5kk kun viides syntyi. Nyt täyttää kohta 8v ja kuudes lapsi näillä näkymin olisi tulossa syksyllä. Multa on lähinnä kyselty miten ihmeessä jaksan, miehen lestadiolaisuutta on pari työkaveria epäillyt nähdessään auton täynnä turvaistuimia ja nyt kun on vielä 9-paikkainen auto Miehen työpari oli hauskasti sanonut että ei se ole vaan yhtä juoppo kuin minäkin No onneksi ei nyt sentään mutta oli kyselijät menneet hiljaiseksi Arki on kyllä vaan helpottanut enkä voisi kuvitella olevani pienemmän perheen äiti, tämä on vaan niin mun juttu

Meillä tjottaillaan En käytä ovistestejä eikä ole vielä viidenkään raskauden jälkeen aavistusta milloin ovis mahtaa olla, toki limoista voi päätellä jotain mutta niitäkin tulee 1.5-2vkoa niin ei oikein mitään tarkkaa Hyvin on kaikki lapset saaneet alkunsa tästä huolimatta. Toivon että niin tämä seuraavakin. Ja ei tosiaan jaksa olla joka päivä harrastamassa, riittää kun pari kertaa suunnilleen oikeaan aikaan

En tarkoittanutkaan teidän lasta vaan mietin itsekseni Ja en nyt tiedä oliko tuo protestoiminen hyvä sana edes kuvaamaan mitä ajattelin Mutta ymmärsin mitä tarkoitit. Ja omat vaatimukset, niinpä

No ei se 37 kyllä ole ollenkaan paha, monethan ei vielä siinä iässä ole saaneet edes ensimmäistäkään tai ehkä juuri yhden Omaa ikää jotenkin ajattelee niin kriittisesti. Ainakin minä Meille on kyllä pienet ikäerot käyneet hyvin, arki on sujuvaa ja tuntuu että aikaa riittää kaikille hyvin. Kukaan ei ainakaan protestoi Ja lapsilla, noilla vanhemmilla on ollut jo puhetta seuraavasta vauvasta kun laitoin pieniä vatteita pois. Hassua kun ovat niin tottuneet tähän niin pitävät itsestäänselvyytenä että vauvoja tulee lisää Mitään ei olla kyllä puhuttu että meille voisi joskus tulla lisää. Esikoisen eskariluokalla me taidetaan olla pienimmästä päästä kun aika monessa perheessä tuntuu olevan 7-9 lasta. Osa on kyllä lestadiolaisia mutta ei kaikki. Lapsethan on kyllä niin erilaisia ja kyllä äiti lapsensa tuntee, toiset tarvii enemmän huomiota kun toiset ja kyllähän ne pienemmät vielä enemmän kuin isommat, tai eri tavalla kun isommille sitä voi antaa välillä myös keskustelemalla.

Elämäntilanteen tasaus kuulostaa kyllä hyvältä Musta tuntuu että olen jo liian vanha niin haluaisin kaikki lapset suht peräkkäin. Vaikkakin samanikäinen kaveri sai ensimmäisensä samaan aikaan kuin itse neljännen. Ja ei ole vielä toista vaikka haaveilee toisesta ja kolmannestakin. Ja kyllä nämä pienet lapset pitää nuorena

Kuumeileeko täällä kukaan tällä hetkellä? Helmikuun tienoilla tekis mieli jättää ehkäsy pois Eikä yhtään edes hirvitä

Vauvakuumetta ei ole kyllä yhtään. Vaikka onkin ihana, helppo ja tosi söpö (sanoinko jo että ihana ) vauva, pian 2kk. Mutta tosi voimakas tunne kyllä että vielä sen kuudennen haluaisin. Se on sit viimeinen, kuudesta lapsesta olen aina haaveillut <3 Keväällä saisi ehkä vauva tulla...

Onko tää nyt totta että shainala joka kirjoitteli tännekin olikin trolli?? Aikamoista kyllä!

Nyt on 2 poikaa ja 3 tyttöä Ainakin yksi lapsi haaveissa vielä, saa nähdä rikkoutuuko kaava (tyttö-poika-tyttö-poika-tyttö) vai tuleeko poika

4 ensimmäisestä kierrosta ja viides toisesta kierrosta Tosin miehen työreissujen takia ei mahdollisuuksiakaan juuri ollut ekassa kierrossa Ihan tulee jos on tullakseen on joka kerralla menty

Mä käyn myös Meillä siis juuri 6v täyttänyt tyttö, 4v4kk poika, pian 3v tyttö ja 1,5v poika, viides tulossa heinäkuussa Kovasti haaveilen ainakin tällä hetkellä vielä kuudennesta, se on varmasti viimeistään se viimeinen. Mulla on kovaa pahoinvointia ja oksentamista koko raskausaika ja vielä olisi puolet jäljellä mutta ei se hidasta haaveilua yhtään Saa nähdä miten sitten synnytyksen jälkeen, silloin yleensä vasta iskee tuo raskausajan rankkuus kun helpottaa ja tajuaa että miten ihanaa on kun voi syödä ja juoda ihan mitä vaan. Mutta kuudennen pitäis myös tulla suht peräkkäin, alle 2v ikäerolla tai sitten ei ollenkaan. Mulla ei tuossa neljännessäkään raskaudessa ollut muita vaivoja, olin elämäni kunnossa muuten vaikka meni 6pv yli ja vauvakin jo 4,3kg. Saa nähdä miten nyt, ainakaan vielä ei tunnu liitoskipuja yhtään. Supistellutkaan ei ole koskaan raskausaikana, tuskin nytkään kun on pisin väli raskauksien välissä ollut. Mä haluaisin kyllä toisaalta lapsia enemmänkin kun tuon 6 mutta en usko että enää ainakaan kuudennen raskauden jälkeen jaksaisin tätä oksentamis/pahoinvointia. Vaikka muuten on ollutkin helpot raskaudet. Sitä ei kyllä tule ikävä vaikka muuten ehkä onkin vähän haikeaa sitten kun on varmasti se viimeinen kerta

Kiitos Mulla kyllä nämä pelot vaan lisääntyy raskauksien myötä. Vaikka vois ehkä kuvitella toisin kun keskenmenojakaan ei ole ollut. Mutta nyt on jo liian tietoinen mitä kaikkea voi käydä ja missä vaiheessa. Ei mitään turvarajoja ole olemassa että kun pääsee sen ja sen yli niin kaikki menee hyvin, varhaisultra ei kerro mitään varmaa, np-ultran jälkeen voi mennä kesken vaikka kaikki olis hyvin ja vielä myöhemminkin. Jajaja No en mä onneksi nistä nyt stressaa sentään, eihän sille mitään voi jos jotain tapahtuu. Mutta poissa on se luottavainen odotus kuitenkin mitä tunsi joskus ekaa ja toista lasta odottaessa kun on nähnyt niin paljon kaikkea mitä muille on tapahtunut. Ja nyt tietää todellakin mitä menettäis. Kun jotenkin jo kuvittelee sen viidennen lapsen tänne muiden joukkoon. Mutta päivä kerrallaan

Iik! Mä plussasin eilen! Heinäkuinen olis tulossa, jos kaikki menis hyvin. Vähän epäuskoinen olo oli tuijottaa plussatikkua kun olin ihan varma että miehen töiden takia meni ajoitukset taas tässäkin kierrossa päin prinkkalaa mutta ei, plussa tuli ja ihan selkeä. Tänään vasta kp 29/31 että mitä tahansa voi vielä tapahtua. On tämä kyllä niin taas jännää Ja samalla pelottaa kun neljä raskautta takana eikä yhtään keskenmenoa niin ei ehkä kovin suuret todennäköisyydet että tämäkin raskaus menis yhtä hyvin. Kun kai noita keskenmenoja on melkein kaikilla..? Mut päivä kerrallaan ja raskaana niin kauan kun toisin todistetaan Jos tämä raskaus etenee niin odotettavissa noin rv7 asti noin 9kk pahoinvoinnit ja oksentelut sitten mutta tällä hetkellä odotan niitä oireita jo innolla Ihan hullua kyllä, jos tämä viides heinäkuussa syntyy niin esikoinen aloittaa sitten elokuussa vasta eskarin

Täällä on kyllä aika hiljaista ollut viimeaikoina Teillä onkin jo ihanan paljon lapsia Meillä oli nyt eka tjottailukierto ja viikon päästä sais testata tulisko meille viides Sehän oliskin ihan juhannusvauva Tietenkin toivoisin plussaa mahdollisimman nopeasti mutta samalla mietin että olenkohan ihan hullu... Kun viidettä kertaa haluan lähteä tähän 9kk pahoinvointi+oksentamisrumbaan! Mutta kyllä mä niin kovasti haluaisin lisää lapsia vielä, ainakin yhden

Mä olen kyllä jotenkin aina ajatellut että vauvakuume on nimenomaan sitä polttavaa vauvan kaipuuta, ihastellaan vauvoja ja haluttais itsellekin pieni vauva. Ja toisillahan tämä kuume menee ohikin ainakin hetkeksi koska siitä vauvasta kasvaa lapsi kuitenkin aika nopeasti. Petollista siis haaveilla pelkästään ihanasta vauvasta Tästä syystä olenkin ajatellut että en ole koskaan ollut vauvakuumeessa koska mielessä on aina ollut enemmänkin se lapsi ja monta lasta olen aina toivonut saavani. Mielessä on kyllä käynyt että jos alunperin lapsiluku olisi ajateltu vaikka kolmeen niin olisiko sitten iskenyt vauvakuume ja olisin halunnut vielä lisää? En tiedä. Haaveissa on 5-6 lasta niin ei tässä ole ehtinyt vauvakuumeilla vaikka muuten kyllä olenkin sellainen haaveilija ennemmin entä käytännön ihminen... Ja pohdiskelija. Ehkä loppuraskaudessa on tullut vauvakuumetta kun on odotellut pienimmän syntymää kuumeisesti ja miettinyt millainen vauva sieltä meidän perheenjäseneksi oikein tulee. Ja tietenkin sitä kun saa taas hoitaa ihan pientä. Ja tietenkin muutama kuukausi synnytyksen jälkeen tulee olo vauvaa katsellessa että haluan näitä vielä lisää Mutta sekin on mulla lähinnä lapsen haluamista enemmän ja sisaruksen haluamista lapsille kun katselee miten yhdessä touhuilevat. En osaa haaveilla pelkästään siitä vauvasta... Mutta sitten taas raskauskuumetta olen potenut, nytkin haluaisin olla raskaana mutta en oikeasti vielä kuitenkaan koska en kaipaa sitä vauvaa, ajatus raskaudesta on vaan ihana Vaikka ajatus on kyllä päivittäin mielessä että milloin antaa seuraavan tulla koska liian pitkäksikään en toivois ikäeron venyvän, ainakaan tahallisesti. Mutta enemmän se on lapsen kaipuuta, vielä ainakin yksi sisarus lapsille, ihanaa kun olisi iso perhe. Vaikka onhan se vauvan syntymä niin iso ihme joka kerta että kyllä sitäkin voi haluta uudelleen

Äänestin yli 20viikolla mutta oikeasti ei ole päättynyt näissä neljässä raskaudessa milloinkaan... Välillä ollut helpompia aikoja että on ollut vähän lievempää, tai no miten sen nyt ottaa, pidän lievänä päivänä jo sellaista ettei tarvi oksentaa yhtään kertaa mutta kyllä silloinkin on pikkuisen paha olo päällä. Onneksi aika kultaa muistot Ja alussa tietenkin sinne puoleenväliin asti on paljon voimakkaampaa kuin sitten lopussa vaikkei lopukaan. Muoks. Ei se varmaan monella useimmiten jää päälle joten voi hyvinkin mennä sulla jossain vaiheessa ohi ettei kannata säikähtää tätä mun vastausta

RGB Ei ollut aloitusviestiin tarkoitettu tuo vaan toiseen tekstiin missä avoimesti sanottiin että viihtyy paljon? työn parissa Ja sehän on yleinen ajatus "en viihdy niin paljon lasten kanssa vaan työssäni", miten ne sulkee toisensa pois? Sitä mäkin olen ihmetellyt mutta kuullut monen työssäkäyvän äidin suusta tuon lauseen. Ja kiitos kun tiedät mua paremmin millainen työntekijä olen Tykkään kyllä kovasti työstäni ja jatkossakin ajattelin pyrkiä päiväkotiin lapsia hoitamaan/avoimeen kerhotoimintaan koska tykkään lapsista ja hoitamisesta. Ajattelen että teen kaikista mieluiten töitä mistä tykkään, toki jos siinä pääsee helpolla niin mikäs siinä Onhan mulla kotona sitten aina odottamassa nämä 4, toivottavasti joskus enemmänkin lapsia mitä ihan kaikilla ei ole ja toki jaksan paremmin heidän kanssaan jos työni ei kuormita minua liikaa Ja varmasti ehkä jotkut jaksavatkin tehdä haasteellista töitä ja vielä kotona liuta lapsia (yli 4) mutta itsestä ei siihen tukiverkkojen puuttuessa olis koska miehen kanssa kahdestaan pyöritämme tätä perhettä ja miehen työhön kuuluu työreissuja sekä keväästä syksyyn toisinaan pitkiä työpäiviä. Itse oletan että jos luodaan uraa, se ehkä tarkoittaa että työt ei ole ne perinteiset 8-16 työt vaan menee joskus iltoja ja ehkä työreissujakin. Toki muitakin haasteellisia työpaikkojakin voi olla. Peilasin ehkä itse tuon sen pohjalta että nämä uraäidit joita mun ystäväpiirissä on niin heidän työnsä ei lopu tuohon 8-16 vaan täytyy tehdä joskus iltaisin ja vk-loppuisin sekä silloin tällöin työreissuja niin vähän hölmösti tietenkin ajattelin että kaikki haasteellisempi työ on sellaista. Siitä siis ajatus että lapsille jää vähemmän aikaa koska ei niitä töitä mun ystävät ainakaan jaksa aina tehdä vasta lasten mentyä nukkumaan. Mutta jos on perinteiset 8-16 päivät niin ehtiihän siinä halutessaan vaikka mitä. Ja ei mun tarkoitus ollut mitenkään tuomita vaikka herätin ajatuksia tältä "väärältä" puolelta, sehän on jokaisen päätettävissä mihin jaksaa ja pystyy, jos kokee että isompi perhe on se mitä haasteellisen työn lisäksi jaksaa niin sitten täytyy kuunnella unelmiaan tietysti, kyllähän ne asiat saa aina järjestymään Mamabarba jos tuo kolmesta lapsesta neljään pelottaa niin ei se niin suuri muutos ollut kuin vaikka kahdesta kolmeen siirtyminen. Lauma lapsia oli jo kolmessa ja nyt kun niitä on neljä niin ihan samanlainen lauma se on Ja kyllä itsekin kaipaan haasteita, niitä olen jo luonutkin itselleni tähän kotielämään ihan kivasti kun lapsia tuli 4,5vuodessa 4, olis haastetta joillekin siinä ihan liikaa. Ja viidettä haaveillaan, jos hyvin käy niin syntyy kun esikoinen on vielä 6v, eiköhän siinä haastetta piisais toviksi niin ettei jaksa työelämän haasteista hetkeen ajatella Ja ymmärrän että toiset ei tälläisiä haasteita edes kaipaa vaan ihan jotain muuta Kuten itsekin siinä vaiheessa kun lapsiluku on täynnä. Tottakai mua mietityttää samat asiat, miten aikaa riittää kun menen töihin mutta kai se on vain järjestelykysymys. En tunne henk.koht ketään isommankaan perheen äitiä joka olis jäänyt kotiin enää siinä vaiheessa kun nuorimmainen on täyttänyt 3v ja ihan onnellisilta perheiltä tuntuvat, toki siinä on varmasti oma järjestelynsä perheestä riippuen. Mutta jatkakaa te uraäidit tätä keskustelua nyt

No olihan tuossa aloituksessa pohdittu että miten jos ei tunne olevansa tyypillinen suurperheen äiti. Ajattelin vain heittää vastapuolelta näkemystä sellaisena ihan omalta kannaltani. Jos Blixten loukkasi sinua niin ehkä et ole ihan sinut asioiden kanssa Kun tarkoitus oli vain heittää ajatuksia enkä omasta mielestäni mitenkään paheksunut mitään enkä todella paheksukaan, olin vain utelias Saahan tämä aihe kiinnostaa kuitenkin vaikka itse tunnenkin olevani juuri tyypillinen suurperheenäiti, on kuitenkin mielenkiintoinen aihe vaikka en usko että minusta ihan uraäitiä koskaan tulee mutta ehkäpä saan tästä ajatuksia ja vinkkiä tulevaa varten Ja ihan sillä tuo toinen heitto että jos haluaa keskittyä enemmän luomaan uraa, helpommin se ehkä onnistuu jos lapsia on vähemmän? Mutta en tiedä, siksi kysyin.

Tai siis ihan vain ajatuksena tälläinen mikä pisti silmään; ellei viihdy lasten kanssa niin hirveästi niin miksi lapsia pitäis olla enemmän? Eikö silloin olis järkevämpi jakaa se vähäisempi aika pienemmän lapsimäärän kesken?