Ellida

Neljät tällä hetkellä ja siinä yhdet-kahdet liikaa. Esikoiselle ostettiin aikoinaan Teutonia Prestiget. Ne on meidän perusvainut, koti- ja lenkkeilykäytössä. Luottovaunut, en luovu ennenkuin kuopuskaan ei niitä enää käytä. Tarkoittaa 2-3 vuoden kuluttua aikaisintaan. Matkarattaina on loistavat Peg Perego Pliko3. Loistavat kärryt täytyy sanoa. Myös esikoiselle aikoinaan hankittu. Keskimmäisen kanssa mentiin samoilla vaunuilla. Nyt kuopuksen synnyttyä hankin Phil&Teds Vibe2 vaunut. Niihiin myös Peanut koppa. Ei ole oikein toimineet meille. Keskimmäinen on himpun verran liian vanha (meidän tapauksessa) istumaan rattaissa. Nyt löysin käytettynä Bugaboo Beet, joiden mukana tuli seisomalauta. Tämän johdosta olen nyt luopumassa P&T Vibeista ja tod.näk. myös Peg Peregoista.

Kiitos vastauksista:) Joo, vanhan malliset ovat, ei bee+. Tosi hyväkuntoiset ovat, mutta en niin hirveästi pidä kuomun väristä (vihreä tai "khaki" tjsp). Cocoon on samanvärinen. Ei vain taida saada ostettua mistään uutta kuomua? Edes käytettynä en ole törmännyt. Muutoin beet ovat enemmän kuin täydelliset meidän tarpeisiin. Ostin uutena phil&teds vibet, mutta käytänössä niillä ei hirveästi ole käyttöä. En pidä p&t:n suojattomuudesta ja siitä, että lapsi on aina kasvot menosuuntaan. Bee rattaiden valtti onkin siinä, että lienee ainoita matkarattaita joissa vauva on kasvot työntäjään päin... Meillä on sitten siiihen myös bugisten oma seisomalauta. Aivan mahtava paketti!

Osaako joku kertoa käykö Bugaboo bee vm 2009 rattaisiin bugaboo bee+ kuomu ja cocoon? Onko niillä eroa? Ostin beet käytettynä, mutta haluaisin niihin uuden kuomun ja mahdollisesti uuden cocoonin jossain muussa värissä kuin olemassa oleva. En uskalla tilata ulkomailta ennen kuin tiedän käykö varmasti.

Mä päädyin Vibe rattaisiin niiden koon vuoksi. Lapset mahtuvat hyvin kyytiin ja kuitenkin kompaktit kasattuna. Peanut kopan hankin myös, sisarusosuutta tarvitaan satunnaisesti. Vervet oli koottuna ja muutenkin tosi paljon isommat ja esim. Navigatorit aivan liian pienet meille. Ikäeroa vauvalle ja sisarukselle tulee 3 vuotta. Tilasin vaunut babyjungle.nl nettikaupasta ja voin todella suositella lämpimästi!

Osui silmään tämä keskustelunaihe ja tuossa tuo "tutkims" epiduraalo vs. luomusyntyminen. Voi pyhä jysäys! Että mennään pelottelemaan synnyttäviä. Eikös ne kivunlievitykset ole ihan äitiä varten ja sitä kautta auttavat lasta syntymään lempeästi jos äidillä on hyvä olla, parhaalla mahdollisella tavalla. Esikoisen synnytys oli suhteellisen nopea, 7 h ja kivunlievityksenä epiduraali. Poitsu on terve kuin pukki, yksi korvatulehdus 6,5 vuoden aikana. Nukkuin erittäin hyvin sekä yöllä että päivällä ja nukkuu edelleen hyvin. Kunnon yöunia. Oli kaikin puolin helppo hoidettava ja tyytyväinen vauva ja nyt reipas poika. Ja imetin häntä 1kk:( Kuopus, sen sijaan... Syntyi ilman mitään kivunlievitystä, pari henkäisyä ilokaasua, kolmessa tunnissa. Ja oh boy, mitkä unenlahjat. Tai siis niitä ei ole. Erittäin huono nukkuja aina ollut. Ei mikää sairaalloinen lapsi, mutta sairastellut paljon enemmän kuin isoveljensä. Useampia korvatulehduksia ja flunssia jne. Iloinen, hyvinvoiva lapsi, mutta tyystin erilainen elämäntavoiltaan kuin veljensä. Imetin häntä sen kuukauden vain myös. Summa summarum: ei todellakaan väliä oliko kivunlievitystä vai ei.

Minä kävin myös labrassa. Sukulaislapsella oli epäily ja meillä hoidossa. Ei ollut vasta-aineita, mutta ei infektiotakaan. Myöskään tällä lapsella ei sitä sitten ollut. Säikäytti silti.

Tasan rv 6. Kaikissa neljässä raskaudessa (jossa päästy viikolle 12 vähintään) alkoi samaan aikaan. Tämä raskaus eroaa edellisistä siinä, että pahoinvointi ajoittuu aamuun, ei iltaan. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, pahoinvointi loppuu tasan rv 12.

Kiitos tsempeistä Nakertaja! Mulla kesti runsaampi vuoto aika kauan, oisko pari viikkoa. Sitten reilu viikko on/off runsasta vuotoa. En minä olisi mihinkään jälkitarkastukseen päässyt, jos en olisi pyytänyt työterveydestä lähetettä, jotta pääsin yksityiselle. Ohjeeksi annettiin vaan että neljän viikon kuluttua raskaustesti ja jos plussaa, voisi soitella... Tämä siis Jorvissa. Infektioriskistä kysyin Jorvissa nyt maanantaina, mutta siihen tosiaan todettiin, ettei ole kun olen näinkin kauan jo ollut se materiaali kohdussa... Että näin. Kyllä mä sen kaavinnan olisin halunnut heti. Riskejä on tiedän, mutta ollaan asia niin käsitelty, että jos se on tässä, se on. Kävin siis yksityisellä ultrassa 3,5 viikkoa tyhjennyksestä. Aika hurjalta kuulostaa ettei sun reissua huomioida millään tavalla?! Tsemppiä sinullekin!

Pahoittelut Nakertaja Toivottavasti kaikki menee sinulla hyvin noiden lääkkeiden kanssa. Vaikuttaisi minun mielestäni hyvältä. Itsellä ei ole mennyt kaikki ihan putkeen... Mun vauva oli menehtynyt rv 12 ja laitoin samana iltana neljä viikkoa sitten 4 kpl cytoteceja. vuoto alkoi 9 h tunnin kulutta ja sikiö ja hyytymiä tuli runsaasti. Vuoto ei loppunut ollenkaann. Nyt perjantaina kävin lääkärissä, eikä kohtu ollut todellakaan tyhjentynyt. Sain lähetteen Jorviin, johon pääsin maanantaina. Sain ajan kaavintaan ensi viikon keskiviikoksi! En ole kuulemma kiireellinen "kun olen odottanut tähän saakka, reilu viikko ei tee mitään"... Tässä odotellessa suostuin kokeilemaan uudestaan cytoteceja. Eilen laitoin jälleen 4 kpl, eikä mitään ole taoahtunut kuin järkyttävät kivut eilen. Koko lantio oli aivan tulessa. Nyt sitten maanantaina kontrolliin ja tehdään päätös kaavinnasta. Nyt oikeasti tuntuu siltä että tämä on nyt tässä. Ei ole voimia just nyt lähteä tähän rumbaan enää ikinä...

Mietinkin tässä, että mitä sinulle Annick kuuluu! Hyvä, että ultrassa kaikki hyvin. Mulla alkaa vuoto vähenemään. Voi kuinka toivoisin että tämä menisi hyvin näin! Hiukan on mieli alkanut kallistumaan siihen suuntaan, että yritettäisiin vielä... Aion kyllä kiltisti odottaa kunnon menkat ja vasta sitten, mutta josko kuitenkin...

Olen pahoillani Kwak Minulla cytotec alkoi toimia 8-9 tuntia lääkkeen laiton jälkeen. Ja aika vauhdilla tapahtui. Minullahan sikiö oli menehtynyt aivan juuri (rv12), joten valitettavasti jouduin kokea sen, että sikiö tuli ulos sellaisenaan. Lisäksi tooodella isoja hyytymiä ja riekaleita. Nyt viikon jälkeen tulee edelleen enimmäkseen kirkasta verta, mutta välillä pieniä hyytymiä. Sairaslomaa sain koko viikoksi. En olisi millään kyennyt töihin, lähinnä verenvuodon vuoksi, mutta kyllä henkinen vointi oli ja on myös huono.

Minä en nyt tahdo millään päästä tästä yli Oloani pahentaa se, onko minulla edes oikeus surra tätä asiaa... Meillä on kaksi tervettä ihanaa pientä poikaa. Eikö tämä ole jo meille tarpeeksi? Mutta se näky siellä ultrassa, pienen pieni täydellinen kaunis vauva. Mutta eloton. Se ultraruudun kuva on silmissäni ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. En saa oikein nukuttua ja nukun katkonaisesti. Olen myös alkanut miettiä, olisiko meidän pitänyt haudata se pieni vauvanalku... Täysin typerää, mutta ei siitäkään näystä pääse irti. Meille ei kumpikaan lapsi ole tullut kun on vaan haluttu. He ovat tulleet kun itse niin ovat päättäneet. Yli vuoden toivomisen ja yrittämisen jälkeen. Sitten tulin aivan yllättäen raskaaksi, mutta se päättyi keskenmenoon ennenkuin oikeastaan alkoikaan. En osannut surra asiaa. Siitä lähtien kuitenkin toivottiin kolmatta vauvaa meille... 8 kk siihen meni. Nyt en tosiaan tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin... ei ole voimia, ei halua ei mitään. Lapset pitävät arjessa kiinni, mutta kyllähän vanhempien suru heihin vaikuttaa, vaikka salaa heiltä itkisikin Uusi raskaus olisi se parannuskeino, mutta miten jaksan mahdolliset pettymykset negatiivisista raskaustesteistä, pelko toistuvasta keskenmenosta, raskauspahoinvointi (kuten tässä raskaudessa sunnuntaihin saakka, maanantaina vauvaa ei enää ollut...). Liian paljon kysymyksiä, eikä yhtään vastausta.

Annick: mulla alkoi vuoto klo 6 aamulla, edellisenä iltana klo 21 laitoin 4 kpl tabletteja. Ja vuoto alkoi kuin vesiputous... Sikiö tuli heti ja isoja hyytymiä päivän mittaan. Nyt kolmantena päivänä ihan vaan verta. Luulen, että tämä menee "hyvin" itsestään:( Voimia sinulle!

Kirjoittelin tuonne lääkkeellinen tyhjennys ketjuu, mutta tämä on ehkä parempi paikka... Mulla on nyt juuri ihan ääretön suru. Ehkä tänne kirjoittaminen auttaa... Maanantaina oli np-ultra, rv 11+4. Heti kun kätilö laittoi ultralaitteen päälle, hiipi kylmä hiki ja sydän hakkasi sataa (minulla). Näin heti, että sykettä ei löytynyt. Siinä se makoili, kaunis pieni ihmisen alku. Vastasi viikkoja 11+6 eli oli menehtynyt ihan vasta. Ihan sumussa kuuntelin ohjeita, lääkäri kävi, muuta en muista. Sain kotiin ohjeet ja 4 kpl cytotec tabletteja. Otin ne illalla (kun mies tuli työmatkalta kotiin), kivut alkoivat oikeastaan heti, mutta vuoto vasta aamulla tiistaina kuuden aikaan. Ja kuinka paljon sitä verta tuli. Meidän kylppäri oli kuin teurastuksen jäljiltä! Nyt vuodan edelleen ja hieman kipuilen, mutta ajattelin rauhassa katsella ja tunnustella oloan seuraavat pari päivää. Minulla oli spontaani keskenmeno viime kesänä rv6+, enkä sitä oikein osannut surra. Kirjoitin tännekin, että ei jotenkin tuntunut miltään. Oli yllätysraskaus, enkä oikein ehtinyt sisäistää asiaa. En ollut ehtinyt nähdä sykettä, ei ollut raskausoireita tai muita sellaisia. Siitä lähtien kuitenkin alettiin toivoa vauvaa ja 8 kk siihen meni. Tämä on jotenkin niin musertava asia. Pahinta tässä on se, että kukaan ei kertonut minulle, enkä tajunnut, että pieni vauvanalku tulee ulos sellaisenaan. Pienet jalat ja kädet... Ihan tunnistettavissa vauvaksi. Kamala olo. Se kuva seuraa minua kokoajan unissa, päivällä... Toivottavasti tämä lääkkeellinen tyhjennys menee nyt hyvin. En tiedä onko meillä voimia yrittää enää. Jorville en voi antaa kiitoksia. Jos ultrassa olisi ollut tasan 12 viikkoa, olisivat ottaneet minut osastolle. Nyt jouduin kotona asian hoitamaan ja traumatisoiduin kyllä todella. Ehkä minusta ajateltiin että olen kokenut kehäkettu: 2 normaalia synnytystä ja yksi "hyvin" mennyt keskenemno... Kiitos Ruth ja Syksyn tyttö kauniista sanoistanne tuossa toisessa ketjussa Otin ne jotenkin tosi henkilökohtaisesti sydämeeni, Kiitos teille. Ja Annick: mulla on juuri noita samoja tunteita ja ajatuksia, Piti olla häät, jossa olisin sukulaisille saanut kertoa iloisesta uutisesta, odotin, että kuopus voisi jäädä kanssani joulukuussa kotiin dagiksesta ja saatu rauhassa seurata esikoisen eskaria... kaikkea, Nyt on kaikki mennyt. Voimia sinulle ihan hirveästi!!!

Hei, mulla on nyt juuri ihan ääretön suru. Ehkä tänne kirjoittaminen auttaa... Eilen menin np-ultraan, rv 11+4. Heti kun kätilö laittoi ultralaitteen päälle, hiipi kylmä hiki ja sydän hakkasi sataa (minulla). Näin heti, ettö sykettä ei löytynyt. Siinä se makoili, kaunis pieni ihmisen alku. Vastasi viikkoja 11+6 eli oli menehtynyt ihan vasta. Ihan sumussa kuuntelin ohjeita, lääkäri kävi, muuta en muista. Sain kotiin ohjeet ja 4 kpl cytotec tabletteja. Otin ne illalla (kun mies tuli työmatkalta kotiin), kivut alkoivat oikeastaan heti, mutta vuoto vasta aamulla kuuden aikaan. Ja kuinka paljon sitä verta tuli. Meidän kylppäri oli kuin teurastuksen jäljiltä! Nyt vuodan ja hieman kipuilen, mutta ajattelin rauhassa katsella ja tunnustella oloan seuraavat pari päivää. Minulla oli spontaani keskenmeno viime kesänä rv6+, enkä sitä oikein osannut surra. Se ei jotenkin tuntunut miltään. En ollut ehtinyt nähdä sykettä, ei ollut raskausoireita tai muita sellaisia. Tämä on jotenkin niin musertava asia. pahinta tässä on se, että kukaan ei kertonut minulle, enkä tajunnut, että pieni vauvanalku tulee ulos sellaisenaan. Pienet jalat ja kädet... Ihan tunnistettavissa vauvaksi. Kamala olo. Toivottavasti tämä lääkkeellinen tyhjennys menee nyt hyvin. En tiedä onko meillä voimia yrittää enää.