EeyoreX

Tiiu Liisi Adelma Tiiu Liisi Unelma Nämä tuli heti mieleen...

Tulee mieleen vanha pappa, annan 5. Sini?

Suosittelen aina parisuhteessa suoraa puhetta, oli asia mikä tahansa. Mitä hyötyä on vain pohtia asiaa yksin, jos on valmis hankkimaan perheen toisen kanssa niin pitää silloin olla myös rohkeutta puhua kaikesta avoimesti. Entä jos miehesikin salaa toivoo kuitenkin lapsia, muttei uskalla puhua sinulle?

Minä en ole sanonut, etteivät he saisi olla onnellisia tai kikatella puktiossa. Se on toisten kirjoittamaa. Minä olen vain ilmaissut ärtymykseni siitä miten toiset saavat liian helpolla, itseeni verrattuna. Nyt joku 1-2 vuoden lapsettomuus tuntuu naurettavan lyhyeltä ajalta, vaikka itse ajattelin ekan vuoden jälkeen, että se on pitkä aika. Missään vaiheessa lapsettomuutta en ole ollut onnellinen yk1-yk10 plussista, koska ne ovat naurettavan helppoja, ainut poikkeus on lapsettomuuden jälkeen toisen lapsen tärppääminen nopeasti.

Mielestäni tosi hyvää keskustelua aiheuttanut. Itse olen ollut yksi niistä, joka puhui että tuntuu epäreilulta miten helpolla ne saivat raskauden aikaiseksi. Ei niinkään se, että IVF olisi helppo, vaan se, että nuorempi pari puhui kuukausista (olemme yrittäneet jo kuukausia), eli olettaisin, että jossain vuoden rajapinnassa mennään. Näin pitkälti yli 5 vuoden, tuhansien eurojen, kipujen, kolmen keskenmenon/kemiallisen jälkeen, kun on tyhjä syli, voin sanoa, että saivat helposti ja voin olla siitä surullinen ja ärsyyntynyt. Me emme ole niin onnellisia, että olisi varaa laittaa rahaa hoitoihin enää, joten mielestäni voin sanoa, että se on epäreilua. Hoidot eivät mene tasapuolisesti vaan ne saa, joilla rahaa on. Itse, nyt 23- vuotiaana, en olisi kuvitellut kuusi vuotta sitten, että olisin käyttänyt noin 6000€ hoitoihin, joista tuloksena pelkkää pahaa mieltä. Joten, mielestäni minulla ja muillakin on oikeus olla surullinen toisten plussista. Ei se tarkoita, että ne plussat haluaisin heiltä pois, ei todellakaan. Keskenmenoa olen toivonut vain yhdelle parille, mutta siihen oli oikeasti pätevät syyt. Toki jokainen saa olla onnellinen omasta plussasta, mutta kyllä nekin joilla on vuosien ja vuosien jälkeen vielä tyhjä syli, saa olla surullinen siitä.

Alya

Kuudes vuosi lapsettomuutta menossa ja kolme kemiallista/km.. Josko seurava sitten pysyisi kyydissä?

Lapsettomuushoidoissa 04/08 alkoi raskaus, jota en edes kerennyt testata plussaksi (haamun kyllä), kun alkoi vuotaa. Kuitenkin oletettavasti keskenmeno, kivut ja vuoto olivat ihan erilaiset, lääkäri myös sanoi ultralla viikkoa myöhemmin että näyttäisi keskenmenon tapahtuneen. 12/10 myöskin menkat tuli outona, kipuineen kaikkineen, eli silloin myös. Tänään rv 4+4 alkoi vuotamaan, eli se siitä taas. Nyt kierto tasoittunut ja tunsin selvästi ovulaation. Lauantaina olisi pitänyt alkaa menkat, maanantaina tehtiin verestä raskaustesti töiden vuoksi, jossa lievästi kohonnut raskaushormooni, mutta olisi pitänyt olla oviksen myöhemmin, että arvo olisi ollut hyväksyttävä, eli arvelin jo silloin kyseessä olevan keskenmenon. Tänään alkoi yhtäkkiä jalat alta vievä viiltävä kipu keskellä vatsaa ja saman tien todella runsas vuoto.

Lapsettomuutta takana reilu viisi vuotta, tosin osan ajasta yritys ollut tauolla. Tänään kolmas alkanut raskaus alkoi valua ulos.. Kaikki km olleet rv 5, ei vaan jaksa pienet hypätä kyytiin koskaan tiukasti..

Voisin oman näkökulman kertoa tästä aiheesta. Yritys alkoi exän kanssa 11/06, menin lääkäriin 03/07 (ei menkat tullut ollenkaan) ja diagnosoitiin PCO. Painoindeksi oli 27-28, mutta en ollut oikeastaan lihava, enemmän pyöreä. Lääkäri kehoitti laihduttamaan, vähintään 5% painosta. No en onnistunut, mutta hoidettiin kuitenkin. PCO oli sen verran pahalaatuinen, että lääkkeet eivät oikein toimineet kunnolla, tehtiin 2x OI ja 5x IUI, negoja kaikki. Lääkäri sanoi kerran, että alle prosentin luomumahdollisuudella mennään (olin tuolloin alle 20v). Erottiin exän kanssa kesällä -08 ja uuden miehen tapasin heti samana syksynä. Ehkäisyä ei käytetty missään vaiheessa, todellinen yritys alkoi kesällä -09. Painoindeksi suhteen alussa oli jossain 25 kieppeillä ja nousi siitä tasaisen varmasti 28 kieppeille. Toukokuussa 2010 painoindeksi oli tuon 28 ja PCO rehotti erittäin pahana. Kesäkuun alussa aloitin vihdoin ja viimein laihdutuksen, nyt -15kg bmi 22. Tammikuussa menin Femar-hoidon jälkeen ultraan ja femar oli toiminut pienellä annostuksella (munasolu kasvanut). Ikinä aiemmin ei ollut hoito toiminut noin hyvin ja PCO oli kadonnut kokonaan. Nyt siis on normaali 20% mahdollisuus raskautua, ainakin tämän tietämyksen mukaan. Eli joskus painonpudotus saa aikaan ihmeitä, vaikka en olekaan vielä raskautunut, niin mahdollisuus raskauden alkamiseen tämän vuoden aikana (4½ vuoden jälkeen) on oikeasti realistista. Ymmärrän myös hoitoklinikan näkökulman, ylipainoisen hoitaminen on kalliimpaa (ei saa olla este), mutta erityisesti ylipainoisen raskaus on erittäin suuri riski (äidille ja lapselle). Myös hormonitoiminta ja keho vastaanottaa paremmin raskauden, kun pudottaa painoa (5-10%, kuten aiemmin mainittu). Mutta olen myös sitä mieltä, että hoidoissa ei saisi suosia tai syrjiä ketään.. Nää on hankalia aiheita, toivottavasti saat painoa pois ihan omaksi iloksi

En tiedä haluatko kuulla ei-niin-hyvin-menneistä, jos et niin jätä loppu lukematta Mulle tehtiin laparoskopia aika tarkalleen kolme vuotta sitten. 12/07 tehtiin munajohdinten aukiolotutkimus yksityisellä eikä saatu kumpaankaan munanjohtimeen virtausta, joten laitettiin laparoskopiaan, jotta voidaan poissulkea endo ja rakenneviat. Menin aamulla sairaalaan ja sain esilääkkeen+kipulääkkeen. Odotin leikkausta ja alkoi silmät kulkea hitaasti Huvittava olo.. olin aiemmin pelännyt kovasti nukuttamista, mutta nyt olin niin "pilvessä" rauhoittavasta, että muistan vaan sen hyvän olon tunteen. Sain pitää oman paidan koko ajan, housut oli sairaalan. No nyt tulee se mikä ei mennyt hyvin. Heräsin leikkauksen jälkeen noin tunti anestesian päättymisen jälkeen ekat mielikuvat. Laitoin silmät kiinni ja avasin niin oli tunti mennyt. Pää oli ihan sekaisin.. no lepäilin siinä eikä ollut kipuja, huono olo tuli lämpöpeiton alla. Oksetti, no söin jotain ja lähdettiin jo hoitajan kanssa kävelemään osaston ovelle niin lähti jalat alta ja takas sänkyyn.. nukuin vielä tunnin ja sit autolle. Jalat lähti kyllä ennen autoon pääsyä hissiaulassa, mutta en jaksanut siitä välittää vaan kotiin oli päästävä. Nukuin 80km matkan kotiin kokonaan. Mutta kotona alkoi tuska, järkyttävät kivut. 5-6 päivää meni etten pystynyt itse nousemaan sängystä, saati käyttää koiria tmv. Kipulääkeannokset paukkui maksimirajojen yli. Pahin kipu oli, kun alkoi hartiapistokset (eli vatsa täytetään ilmalla ja se nousee sit hartioihin).. Mutta jäi vain kolme pientä (n.1cm pituista) arpea, joista vain yhden huomaa, kun läheltä katsoo.. muut toki itse huomaa, kun tietää mistä katsoa. Ei tää nyt mikään kauhutarina ole, mutta ei ollut millään muotoa kivuton, jotkut olisivat työkykyisiä jo seuraavana päivänä, mulla meni parisen vkoa ennen kuin olin työkykyinen..

Me tavattiin 10/08, seurustelu 11/08, ei ehkäisyä missään vaiheessa, kihlat 09/09, häät 08/10.. Nopeaa kaikin muiden osa-alueiden kannalta, mutta ei ole vauvaa vain tullut.

^ Mie ole itse tullut siihen tulokseen, että OI taikka IUI ei ole juurikaan kalliimpaa yksityisellä kuin julkisella. Julkisellakin käyntimaksu on melkein kolmekymppiä ja ainakin silloin missä kävin yksityisellä niin maksoi noin viisikymppiä käynti korvauksen jälkeen. Noista maksoi "mieluusti" extraa, että palvelu toimi..

Kun oltiin exän kanssa hoidoissa niin kävin verikokeissa julkisella vaikka oltiin hoidossa yksityisellä.. Eikö tämä ole enää mahdollista vai miksi maksatte satoja euroja verikokeista? Meillä eka OI takana ja toinen menossa. Tällä hetkellä mennyt noin 50 euroa. Exän kanssa hoitoihin vuonna 07-08 meni reilu 5000 euroa...

Näytti tyttö- tyttö ja sitten pysähtyi. Ei ole lapsia. Kaksi kertaa sormus pyöri vimmatusti eka toiseen suuntaan ja sit yhtäkkiä toiseen suuntaan ja sit pysähtyi kun seinään... muoks: mies teki mulle saman testin ja täysin samalla tavalla käyttäytyi. Sitten mie tein miehelle saman testin hänen sormuksella ja taas ihan samanlainen tulos. Pelottavaa...