Pulla

Heitin kylmästi roskiin. Enkä tainnut edes kuvaa ottaa (edellisestä, keskenmenoon johtaneesta, otin).

Tässä raskaudessa toinen kyytiläinen tippui matkasta massiivisen vuodon ja kramppien saattelemana 9. viikolla. Voimakkaan vuodon takia toisenkin pikkukaverin keskenmenoriski oli jonkin aikaa suuri, mutta ainakin nyt vielä 15. viikon alkaessa kaikki on hyvin eikä ultrissa ole löytynyt mitään huolenaiheita.

Mä haluaisin yhden, mies viisi! Saa nähdä muuttuuko kummankaan mieli tämän yhden ilmaannuttua (toivottavasti elossa ja kunnossa) ulkomaailmaan yksiöstään. Jos molemmat ovat vielä vauva-ajan jälkeen samoilla kannoilla, niin täytynee aloittaa neuvottelut kompromissin löytämiseksi...

Ensimmäinen raskaus sai alkunsa 19 kk (stressittömän) yrityksen jälkeen, mutta siitä raskaudesta tuloksena ar-ultrassa havaittu kkm viikoilla 7+ ja lääkkeellinen tyhjennys, joka ei mennyt ihan strömsö style. Fiilikset oli aika epätoivoiset siinä vaiheessa, menihän raskautta yrittäessä pitkään ekalla kerrallakin ja se lyhyt raskaus sai aikaan ei nyt varsinaisesti vauvakuumetta, mutta enemmänkin kaipuun saada lapsi. Kuitenkin sitten lopulta kierron taas käynnistyessä tulinkin täysin yllättäen raskaaksi ensimmäisestä mahdollisesta kierrosta. Todellinen bull's eye, seksiä kun harrastettiin koko kierrossa tasan kerran. En tiedä mikä mulla kropassa naksahti kohdalleen, mutta ilmeisesti olen muuttunut jotenkin superfertiiliksi.

Edellisessä raskaudessa (joka meni sittemmin kesken) kerroin pomolle jo viikolla 6 ja olin ihan tyytyväinen, että kerroin sillä heti kkm:n toteamisen jälkeen olisi ollut lähtö työreissulle ulkomaille. Oli "helpompi" perua reissu, kun pystyi sanomaan mikä on tilanne, eikä tarvinnut sepitellä mitään. Tässäkin raskaudessa kerroin jo rv 7, mutta olen sellaisissa töissä, joissa suunnitelmia tehdään aika pitkällä aikajänteellä enkä kokenut reiluksi suunnitella töitä, joiden tiesin ehkä jäävän osaltani tekemättä. Ja loppuun täytyy lisätä, että aikaisin kertomiseen vaikutti tietysti myös se, että olen "vakaassa" työsuhteessa, jonka jatkoon äitiyslomalla ei ole vaikutusta, ja pomoni on todella mukava nainen, jolla on itsellään pieniä lapsia.

Omassa omakotitalossa, jossa 4-5h+k ja tilaa ~130 m2. Jatkuvan rempan keskellä, mutta jos marraskuuksi saisi lastenhuoneenkin raivattua (toimii tällä hetkellä varastona työkaluille yms.).

Miltei kahden vuoden yrittämisen jälkeen ensimmäinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon joulukuun alkupuolella ja kuuluin siihen epäonniseen vähemmistöön, jolla vuoto ja hormoniarvojen lasku kesti parisen kuukautta. Kuitenkin jotenkin ihmeellisesti meillä kävi tuuri heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen ja tällä hetkellä olen toistaiseksi raskaana. Kivuttomasti ei ole mennyt tämäkään, vaan olen jo viettänyt tuskaisia hetkiä päivystyksessä osittaisesta keskenmenosta johtuneen massiivisen vuodon takia. Toivottavasti tämä toinen on sitkeä ja pysyy (hengissä) kyydissä.

Toinen hermoilija ilmoittautuu... Me ei olla oltu ihan kärjessä siinä jonossa, missä lisääntymisonnea on jaettu. Ensimmäistä raskautta odoteltiin reilusti yli vuosi ja tuloksena keskeytynyt keskenmeno kahdeksannella viikolla. Nyt pari viikkoa sitten huomasin olevani uudelleen raskaana ja torstai-iltana alkoivat voimakkaat alavatsakivut ja massiivinen verenvuoto. En vuotanut niin paljon edes lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen. Olin tietysti ihan varma, että kesken meni, mutta perjantaina päivystyksessä lääkäri totesi ultratessaan, että vastoin kaikkia odotuksia syke näkyy. Kuulemma vaikutti siltä, että siellä on ollut kaksoset, joista toinen meni kesken. Voimakas vuoto aiheutti sen, että keskenmenon riski on nyt huomattavasti kasvanut. Täällä siis hermoillaan ja tullaan hermoilemaan vielä monia monituisia viikkoja. Perjantain ultran mukaan viikkoja oli kasassa yksi enemmän kuin menkoista laskettuna, joten 8:lla viikolla mennään. Huomenna jos soittaisi neuvolaan ja vaikka selittäisi tilanteen, ehkä sieltä saisi jotain uskonvahvistusta. Ja muistaakseni siellä edellisellä kerralla sanottiin, että niillä on jonkinlainen ultralaitekin ja sillä voidaan tarpeen vaatiessa vähän kurkkailla onko kaikki ok. Tai sitten varaan uudestaan ajan alkuraskauden ultraan, aiemmin varatun ajan ehdin jo torstai-iltana netissä perumaan.

Yksi testi riitti (vaikken millään olisi uskonut miltei 2 vuoden yrittämisen jälkeen (luomu)plussaan). Apteekin omalla testillä kp 27/28 melko vahva plussa. Ehkä siksi en ole kokenut tarpeelliseksi testata useammin, että oireet ovat olleet melko vahvat.

Mulla meni vatsa sekaisin, siis todella sekaisin, joka ilta dpo 7:sta jonnekin dpo 12 saakka. Ja koko ajan mulla oli sellanen miellyttävä tunne, että haisen tosi pahalle (vaikka olisin juuri tullut suihkusta). Närästys iski plussaamisen aikoihin.