tuna

Jäsen
  • Content count

    18
  • Joined

  • Last visited

About tuna

  • Rank
    Aloittelija
  1. Mä sain viime elokuussa jonkun älynväläyksen ja osallistuin kaksplussan sivuilla johonkin arvontaan. Minä, jolla ei koskaan käy hyvä tuuri arvonnoissa tms. satuin sitten voittamaan sen! Joten tuli siinä jo sitä vauvatavaraa ihan "väkisellä": Ainu-pupu, hoitovoide, vauvan hammasharja ja purulelu ja olikohan vielä jotain. Ja kerran sitten kun tilasin vaatteita H&M:ltä, tuli ihan pakottava tarve ostaa samalla aivan ylisöpö myssy ja tossut -setti ja alennuksessa ollut pehmolelu. Sen enempää ei vielä sentään ole vauvatavaraa nurkkiin kertynyt. Tosin nyt oon alkanu aina kirpparilla käydessä katsomaan tarkkaan kaikki pöydät, missä on vauvanvaatteita sillä silmällä, että ostan jos on jotain tosi siistin näköstä vaatetta halvalla. Selvästikään mulla ei mitään taikauskoa ole tämän asian suhteen.
  2. Kiitos kannustuksesta Tiistai! Oon miettinytkin muitten suhtautumista meidän valintoihin, mutta nämä on niitä juttuja, missä ei oo tarkoituskaan miellyttää muita ja edetä sen mukaan. Kummallekin meille on kuitenkin perhe se arvoista tärkein. Kyllähän sitä taloudellista pärjäämistäkin on tullut mietittyä, mutta me on aloiteltu jo säästämään rahaa ja molemmat valmistutaan aloille, missä työllistymisen pitäis olla suht helppoa kun vaan saa nuo koulut käytyä. Tai mulle löytyis varmasti töitä jo kesken opintojenkin kun hoitoalaa opiskelen. Kyllähän tuo mieskin on sitä ehdotellut että odoteltais siihen asti että molemmat valmistutaan, mutta oon jo vuosi sitten sille sanonu, että mun vauvakuume ei varmaankaan tuu kestämään sinne asti. Kuvittelisin myös, ettei se lapsenteko sitten töissä aloittelevanakaan niin yksinkertaista ole. Jotenkin tämä ajankohta vaan tuntuu ihan sopivalta. Toivottavasti tämä nuori ikä nyt sitten on meidän puolella eikä se raskaus anna odotella itseään ainakaan ihan hurjan pitkää aikaa.
  3. Meillä lapsi tulee sitten aikanaan saamaan ehdottomasti miehen sukunimen. En ole koskaan juuri tykännyt omasta sukunimestäni, joka on ruotsinkielinen ja saattaa hämätä ihmisiä luulemaan minuakin ruotsinkieliseksi (tai sitten vaan kuvittelen niin). On se kuitenkin ainakin toistaiseksi _aina_ osattu kirjoittaa oikein ilman tavaamista, mitä ihmettelen kovasti! Itsekin aion siis ottaa miehen sukunimen heti kun päästään naimisiin asti. Miehen sukunimi on aika perinteinen suomalainen -nen -päätteinen. Harvinaisuuksissa ei näitten nimien välillä juuri ole eroa, molempia alle 1000 nykyisenä nimenä Suomessa tällä hetkellä.
  4. Minä 20 ja mies 22, ensimmäisen yritys alkaa helmikuussa.
  5. Tänä jouluna mennään pienemmällä budjetilla joululahjojen suhteen kuin viime jouluna. Isälle on todella hankala keksiä mitään hyödyllistä ja edullista, joten päädyin ostamaan autonpesutarvikkeita (aina tarpeellisia). Veli taas on tyytyväinen peruskomboon eli paketista löytyy Axen lahjapakkaus ja suklaata. Äidille aion ostaa jonkun viinipullon ja kenties esim. arvan tai kestoloton. Miehelle olen jo ostanut huulirasvan ja suklaata, mutta vielä pitäisi jotain keksiä. Olen miettinyt, että yksi vaihtoehto voisi olla lahjakortti autopesuun.
  6. Useimmille tutuilleni ei ole vielä ajankohtaista, mutta ellei se jotenkin sattumalta tulisi muuten puheeksi, en todellakaan lähtisi suoraan utelemaan. Kertokoon itse jos siltä tuntuu, nämä on kuitenkin niin henkilökohtaisia asioita.
  7. En usko että tullaan kertomaan tästä haaveilusta eikä edes yrittämisestä kenellekään. Ainoastaan yksi ystävistäni tietää että aloitetaan pian yrittämään kun hänen kanssaan ollaan muutenkin puhuttu paljon vauvoista ja vauvakuumeesta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Saavat sitten kaikki yllättyä ihan toden teolla kun kerrotaan, että nyt olis perheenlisäystä tulossa. Luulen kuitenkin, että äiti osaa jotenkin aavistella että mulla saattais olla vauvakuume, mutta tuskin sekään odottaa että me vielä alettaisiin tositoimiin. Luulen, että jos kertoisin tästä muille ystävilleni, olisivat he todella ihmetyksissään eivätkä oikein ymmärtäisi. Sen verran eri elämäntilanteissa ovat. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että ollaan vielä näin nuoria (20 & 22) ja molemmat perheen kuopuksia, vieläpä niin, että meillä molemmilla on isot ikäerot sisaruksiin eikä kummankaan sisaruksilla ole vielä lapsia. Joten varmasti erittäin positiivinen yllätys molempien vanhemmille, kun saavat ensimmäisen lapsenlapsen! Ellei tässä nyt jomman kumman veljet ehdi ensin (erittäin epätodennäköistä). Ainiin, myös toiselle mummolleni tulee meidän muksu olemaan ensimmäinen ja todella hartaasti toivottu lapsenlapsi, jälleen kerran ellei serkkuni ehdi ensin.
  8. Mua on vähän ihmetyttäny tänä vuonna se, että vaikka oon henkeen ja vereen jouluihminen niin ei oikeastaan vielä oo yhtään tullu sellanen fiilis, että kohta se joulu tulee. Siitäkin huolimatta, että oon laittanu jo parvekkeelle jouluvalot ja ostanu suurimman osan joululahjoista ja paketoinutkin ne. Joululaulujakin oon yrittäny jo kuunnella, mutta sekään ei oo auttanu! Mä luulen, että se on tämä lumenpuute. Ei vaan tunnu yhtään joululta kun ei oo lunta. Laitankin nyt tilaukseen paljon runsasta lumisadetta mahdollisimman pian niin saadaan korjattua tämä tunnelman puute. Vaikka eihän tässä sen suhteen vielä kiire oo, mutta mulla se joulun odotus alkaa yleensä jo aikasin.
  9. Molemmat opiskelijoita, itsellä opinnot keskivaiheessa ja miehellä alkuvaiheessa. Miehen opinnot on kuitenkin huomattavasti lyhyemmät kun mulla, joten jos sattuu heti tärppäämään niin vauvan syntyessä on molemmilla opintoja jäljellä vuoden verran.
  10. Vuokrakaksiossa asutaan tällä hetkellä kerrostalossa, 58 neliötä. Tästä on kuitenkin tarkoitus muuttaa ennen kun saadaan perheenlisäystä, koska pohjaratkaisu ei miellytä ja kylppäri on auttamatta liian pieni varsinkin vauvan hoitoa ajatellen. Remonttiakin tämä kämppä vaatisi, mutta minkäs sille vuokralaisena mahdat. Kaksio se uusikin kämppä tulee luultavasti olemaan, mutta vähän uudemmasta talosta, isommalla kylppärillä ja yhdistetyllä keittiö/olohuoneella ja mielellään vähemmillä hukkaneliöillä. Rivitalokämppäkin kelpais paremmin kun hyvin, mutta ne tahtoo olla vähän kiven alla tai sitten kalliimman puoleisia. Onneks nyt voidaan muuttaa vähän kauemmas keskustastakin kun molemmilla on omat autot.
  11. 3-4, siitä enempi tuntuu jo vähän liialta. Mutta kahteen ei kuitenkaan tule jäämään.
  12. Heippa hei kaikille! Minäkin alottelen ihan keltanokkana täällä, ensimmäinen kerta ikuna kun rekisteröidyn johonkin vauvafoorumille. Itseasiassa pitkästä aikaa kirjottelen yhtään millekään foorumille Minä 20-vuotias ja mies 22-vuotias, ja molemmat ollaan tällä hetkellä opiskelijoita. Yhdessä ollaan oltu nyt 3 vuotta ja asuttu yhdessä ja oltu kihloissa vuoden verran. Nuoriahan tässä vielä ollaan eikä elämäntilannekaan ole se ihanne vakityö ja oma tupa, mutta molemmat koetaan että tää on se mitä me halutaan ja uskotaan pärjäävämme mainiosti. Mulla on ollu vauvakuume jo varmaan parin vuoden ajan, mutta viimesen vuoden ajan aina vaan pahempana. Jotenkin oon saanut tuon miehenkin puhuttua mukaan tähän juttuun, ja helmikuussa aiotaan antaa vauvalle lupa tulla. Tuo ajoitus siksi, kun haluan pystyä olemaan ensi kesän vielä töissä (tai ainakin että siihen on ees teoreettiset mahdollisuudet, ikinähän ei voi tietää millanen raskaus osuu omalle kohdalle) ja pystyä käymään koulussa vielä ensi vuoden loppuun, jollon mulle jää opiskeluja jäljelle enää vuoden verran kuten myös miehelle. Tämä siis siinä tapauksessa, että sattuu nappaamaan heti ensimmäisestä kierrosta. Tää vauvakuume on muuten sinänsä jännä sairaus, että se oireilee tosi aaltoillen! Nyt pari viime päivää on mennyt taas niin, etten oo juuri ajatellut koko asiaa, mutta joskus on useamman päivän putkeen sellanen olo, että ei vaan millään malttais odottaa tätä paria vaivasta kuukautta eikä pysty ajattelemaan mitään muuta. Onneks tässä on joulu välissä niin josko se aika menis vähän nopeampaa. Eipä tuo loppujen lopuks mikään pitkä aika olekaan kun vertaa esim. odotusaikaan.
  13. Oon tässä alkanut nyt laihdutella taas pitkästä aikaa, josko se plussa tulis sitten nopeampaa kun olis ainakin muutama kilo vähemmän painoa. Lenkkeilemällä ja syömällä vaan vähemmän kun normaalisti. Ihan perus monivitamiineja oon syöny jo alkukesästä asti, mutta nyt tilasin raskausvitamiineja ja vielä erikseen foolihappoa, kunhan ne vielä vaan tulis sieltä! Ajattelin syödä foolihappoa + noita jäljellä olevia monivitamiineja niin kauan kunnes saan plussan tai kunnes ne loppuu ja siirtyä sitten niihin raskausajan vitamiineihin. Menkkoja oon laittanut ylös siitä lähtien kun lopetin pillereitten popsimisen joskus keväällä (kyllästyin niitten sivuvaikutuksiin ja osaltaan se vauvakuumekin jo nosteli päätään silloin). Kaiken lisäks päätin just että otan mun toisen pankkitilin käyttöön sitä varten että sinne saa laittaa kuukausittain säästöön "vauvarahaa" ja laitoinkin sinne jo vähän rahaa. Lisää heti kun veronpalautukset tulee. Vauva-aiheisia foorumeita ja blogeja oon lukenut jo ainakin reilun vuoden ajan, joten sitä tietoa on tullut imettyä jo pitkän aikaa! Pitäiskin raahautua joku päivä kirjastoon ja lainata jotain vauva-aiheisia lehtiä, tilata en vielä raaski.
  14. Yhdelle ystävälleni olen kertonut aloittamisen ajankohdasta kun tietää muutenkin mun vauvakuumeilusta. Muille ei varmaan tuu kerrottua, koska kellään muulla ei oo hajuakaan että meillä on tällasia haaveita. Saavat tietää sitten jos ja kun tuun raskaaks