Kurukulla

Aktiivijäsen
  • Content count

    123
  • Joined

  • Last visited

About Kurukulla

  • Rank
    Aktiivi
  1. ^ Jos sinua askarruttaa jokin, voit laittaa yksityisviestiä.
  2. Pingu, kuulostaa hyvältä! Hyvä periaate sinulla vauvan hoidossa. Tuollaista yritän itsekin käyttää. Yritän olla lapselle läsnä, kuunnella sitä ja toimi sen mukaan miten tämän viestit ymmärrän. Olen mielestäni myös melkoisen rento ja jossain määrin laiska (eli toimin siten, mikä saa vauvan nopeimmin tyytyväiseksi). Minusta meillä toimii elo ihan leppoisasti. Kiukuttelut eivät kauaa kestä ja itkua kuuluu todella harvoin. Minä en koe rasitusta. Ja tosiaan nämä nukkuttamiset ovat minusta ihan normaalimeininkiä, ei mitään suurempaa draamaa. Päivällä vauva nukahti kerran omaan tuoliinsa, kahdesti vein vaunulenkille, kun vauva oli väsynyt. Iltanukahtamiseen taisi kulua kymmenen minuuttia puoliunessa pienen ulinan kera, sitten otin syliin. Vauva hiljeni heti, tosin heräsi kun siirsin sänkyyn, mutta tyytyi hyssyttelevään käteen. En vain ymmärrä miehen stressailua, enkä oikein hyväksy sitä ettei tämä anna hoitaa tätä minun tavallani (minä kun en siis suostu kuuntelemaan itkua, pahaamieltä, kitinää jne. vauvalta ollenkaan). No, eilen mies myöntyi, että ei tässä nyt olla jäniksen selässä, kaikki aikanaan.
  3. Vauva on nyt reilun kolme kuukautta. Syntyessään vauva oppi heti rytmin ja nukkui hyvin öisin, mitä nyt heräsi syömään. Päivällä nukkui lähinnä sylissäni. Nyt vauva kaipaa vähemmän unta, öisin se herää useammin syömään ja onkin todella nälkäinen. Vauva on nyt myös rauhattomampi, mahassa on ilmaa, tunnen sen ihan kädelläni, että kuuluu ja haiseehan se. Päivisin vauva ei nuku yleensä kovin pitkään. Tunnin unet ovat hyvä saavutus, monesti nokoset saattavat jäädä 15 minuuttiin. Nukahtamisen kanssa on nyt hieman haastettava. Vauva on keksinyt alkaa vikistä ja narista ennen nukahtamista. Miehen mielestä vauva pitäisi vain jättää sänkyyn. Minä en näe siihen mitään syytä nukuttaisiin mieluummin sylissäni ja siirrän sitten punkkaan. Mielestäni edistystä on jo tapahtunut siinä ettei vauva heti herää siirtoon vaan ottaa torkkunsa sängyssä. Yöt nukkuu siis perhepedissä. Miehellä on huonoja kokemuksia edellisen lapsen nukuttamisesta. Yritän sanoa, että tämä ei ole vielä sen ikäinen, että voisi varsinaisesti mitään unikouluja pitää. En ymmärrä miksi miehen mielestä kolmekuisen vauvan pitäisi nukahtaa kuin napista painamalla omaan sänkyyn. Sitäpaitsi toisinaan vauva nukahtaa itsekseen sänkyyn, kun laittaa mobilen pyörimään. Tilanne ei ole mielestäni mitenkään toivoton, sillä ei yliväsymyksen huutokonserttia ei ole ollut kuin kerran tai kaksi. Minusta tässä nukkumisessa kuin kaikessa kehityksessä on erilaisia vaiheita. Oli nimittäin vaihe, jossa vauva ei suostunut nukkumaan vaunuissa lainkaan. Nyt vauva nukkuu onneksi vaunuissa aina siihen saakka, kun on vauhtia. Joka tapauksessa tilanne on muuttunut ja kohti parempaa. Itse haluan kuitenkin edetä varsin pehmeästi, en halua vauvan kitisevän turhaan. Silloin se nukahtaminen kestää pidempään. Mieskin tietää, ettei lasta tule jättää itkuisena yksin sänkyyn nukkumaan, mutta paljon enemmän valitusta hän vauvalta sietää kuin minä. Öiseen aikaan hoidan vauvan mieluiten itse, koska mies ei saa pidettyä vauvaa yhtä hiljaisena kuin minä. Reagoin vain herkemmin vauvan levottomuuteen ja tuuditan tätä samantien. Kokeilen myös erilaisia asentoja, siinä missä mies vain odottaa josko vauva hiljenisi vaikkei asento muutu. Syy siihen miksi heijailen vauvaa on, että silloin siltä pääsee paremmin liiat ilmat pihalle. Eikä meistä nuku kukaan silloin kun mies yöhoittaa vauvaa, koska se kitisee niin kovaa. Eniten tässä minua ihmetyttää, että missä muka on ongelma. Minä en valita, enkä koe olevani yliväsymyksen, vaikka heräilen kyllä tiuhaan öisin ja joudun valvomaan (mm. Syöttäminen onnistuu vain istualtaan). Mies on siis se, jolla on ongelma. Hän varoittelee koko ajan etten rasittaisi itseäni liikaa ja antaa usein kommentteja sen suuntaisesti että nukuttaminen pitäisi tehdä toisin. Esimerkiksi kun vauva alkoi heräillä usemmin sanoi mies, että se oppii uusia huonoja tapoja. Minä taas luulen, että kyseessä on ihan puhdas nälkä. Isokokoinen tyttö vetelee suuret annokset maitoa öisinkin ja varsinkin silloin. Koko filosofiani vauvan hoitoon menee niin, että en jaksa kiukuttelevaa vauvaa, joten hoidan sen tyytyväiseksi ja uskon, että se on lapsen etu muutoinkin. Jos vauva ei tykkää jostain, niin voin aivan hyvin tehdä saman toisella tavalla. Tahtojen taistot käydään sitten myöhemmällä iällä, ei vielä. En minä silti lapsen itkua kavahda. Esimerkiksi vauvauinnin jälkeen tyttö huutaa kurkkusuorana väsymystään, mutta ei se minua stressaa. Hoidan tilanteen vain pikaisesti niin, että vauva pääsee unille. Ei minusta pikkuvauvaa voi opettaa, jossain määrin kyllä totuttaa. Hitaita askeleilla on minun tyylini.
  4. Terälliset kokopuvut vetoketjulla ovat ehdottomasti suosikkini. Myös terättömiä on voinut kesällä käyttää, ei ole vauvan varpaita palellut. Nepparillisia en ole jaksanut käyttää, kun on ollut vetskarillisia tarjolla.
  5. Vauvanpeitto ja junasukat (eli pitkävartiset villasukat, joissa on sellainen resori.) Linkki junasukkiin ja tarinaan: http://yle.fi/uutiset/pienilla_villasukilla_kiehtova_tarina/6346176
  6. Ihan niin prameaa mekko en löytänyt, kun olin ajatellut, mutta nättejä kyllä. Yhden ostin tältä sivulta, kaksi saimme lahjaksi ja yhden kierrätettynä. Valinnan vaikeus siis iski. Onneksi oli myös rippijuhlat, joissa kävimme. Pramean mekon ostin sitten vauvan omiin juhliin.
  7. Aivan loppukeväällä syntynyt vauva ei tarvinnut lämpimiä vaatteita. Käyttämättä jäi kaikki villasukat, villatakit, fleeceasut jne. Potkuhousuista en innostunut lainkaan. Puolipotkarit ovat sen sijaan tosi kivoja, koska sukat tuo tämä vauva potki samantien pois jaloistaan. Piti vain käyttää tarpeeksi suurta kokoa, että tytön iso mono mahtui niihin. Paidoista en tykännyt, body pysyy paikoillaan. Mekon alla käytin myös lyhyttä bodya, jos sää vaan salli. Ehdin kyllä hyvin (noin kolmessa viikossa) käyttää parempia ja juhlavampia vaatteita, osa niistä oli tosin koko 62, mutta esimerkiksi mekot olivat minusta kivemman näköisiä himpun liian suurina.
  8. Syntyessään vauva oli melkein neljä kiloa, mutta 55 cm pitkä. Eli solakka, vaikka olikin isokokoinen. Jalkaterän oli myös yllättävän iso. 50-56 cm, 0-3 vko 62 cm, 2 vko - (suurin osa 62 cm kokoisista vaatteista on nyt reilun 3 kk:n iässä liian pieniä) 68 cm, alle 3 kk - Kasvukäyrässä tyttö huitelee yläviivalla, painon kanssa keskivaiheilla. Aion pian ottaa käyttöön 68 cm ja jopa osan 74 cm kokoisista vaatteista.
  9. Odotin, että vauvani olisi pikkuinen. Eipä ollut, melkein neljän kiloa ja 55 cm pitkä. Sairaalaan mukaan otetu potkupuku oli jo valmiiksi pieni. 50 cm vaatteita ei kauaa ehditty käyttää, 56 cm kokoisia kyllä jonkun viikon. Noin kolme viikkoisena oli käytössä 62 cm kokoiset vaatteet. Eli vaikea tosiaan arvella paljonko pientä vaatetta tarvitsee.
  10. Kolmen kuukauden ikäinen vauva on nukkunut kaikki yönsä perhepedissä. Vieläpä niin, että aika usein osan yötä vauva nukkuu vatsani tai rintani päällä. Siihen se rauhoittuu, jos ilma kiertää vatsassa tai muutoin on levoton. Ja minusta se on vain mukavaa. Toisinaan laitan vauvan viereen oman vauvapeiton alle.
  11. Lainee, kyllä sä taidat tietää maan ihan oikein. Käydään molemmissa maissa neuvolassa, joten eiköhän tuo rokote vielä järjesty. Viimeksi Suomessa noita rokotuksia neuvolatädin kanssa vertailimme.
  12. Jaa, no jos ne sen sairaalassa pisti silloin kun mua kursittiin kasaan niin sitten on. En tiedä tämän maan käytäntöjä. Täytyy kysyä mieheltä. Neuvolakortissa ei ole mainintaa. Miksi kiinnostaa? Aha, 2 kk neuvolassa ilmeisesti annetaan tuo. No, ei täällä. Käytiin kyllä hiljattain neuvolassa, mutta se on yhtä tyhjän kanssa. Pituus ja paino katsotaan, mutta sen nyt voisin tehdä itsekin. Mennään Suomessa kyllä lääkäriin ja terveydenhoitajalle.
  13. Tämä alkaa pikkuhiljaa lähestyä. Reissussa on tarkoitus olla parisen kuukautta uuden vuoden jälkeen. No, lähtöön nelisen kuukautta aikaa, mutta valmistelut on siis aloitettava jo nyt. Esimerkiksi pitää miettiä vauvan rokotukset kuntoon. Tällä hetkellä vauvalla ei ole mitään rokotuksia. Yhden lääkärin kanssa juttelin ja hän ei nähnyt mitään estettä sille, ettemmekö voisi lähteä. Tyttö on sen verran potra, isokokoinen ja muutoinkin terve. Tosin tiedossa on, että haasteita on edessä. Esimerkiksi kaikki vauvan käyttämä vesi täytyy olla pullovettä, jota on keitetty 10 minuuttia. Eikä se ole mitään liioittelua, vaan ihan tarpeen. Pullovesissä on sielläpäin usein epäpuhtauksia, niistä voi esimerkiksi saada ameeban. Kaikki ruoka, jota lapselle annataan täytyy tulla jo rinnasta tai olla tuontitavaraa lännestä. Esimerkiksi ravintolassa en voi antaa mitään lautaselta lapselle, koska en tiedä miten ruoka on valmistettu. Esim. Toisinaan ruoka saatetaan mätkäistä märälle lautaselle, mikä tarkoittaa sitä, että siinä voi olla vaikka mitä pöpöjä. Saan itse joka kerta vatsanpuruja, vaikka kuinka käyn vain paremmissa paikoissa syömässä ja juon pullovettä. Vauva ei tule varmaankaan saaman kovin usein kylpyjä, sillä vettä ei saa mennä suuhun. Toisaalta kuumaa vettä voi olla vaikea järjestää. Mutta täytyy sitten vain pyyhkiä sienellä ja vauvan kosteuspyyhkeillä. Hyvin tuo nytkin pärjää, vaikka en kuulu siihen kastiin joka kylvettää lastaan joka päivä tai edes joka toinen päivä. Lisäksi pitää ottaa lämmintä vaatetta mukaan. Vuoristossa lämpötila romahtaa heti kun aurinko laskee ja yöaikaan voi lämpötila laskea lähelle nollaa. Lämmitystä ei ole, mutta vetoa kyllä. Mutta vaatteilla ja untuvapeitolla siitä selviää. Nämä kun tietää etukäteen, varautuu ja asennoituu, niin eiköhän reissusta selvitä. Ja jos alkaa siltä tuntua, niin tokihan pidän varalla koko ajan sen verran rahaa, että pääsemme koska vain lähtemään kotimatkalle. Ja vakuutukset laitetaan ilman muuta kuntoon. Kyllä sielläkin tarvittaessa sairaalahoitoa saa ja länsimaalaisena sitä pääsee (rahalla) tietysti parhaimpaan mahdolliseen hoitoon.
  14. Ilmoitin nimen jo paljon ennen lapsen syntymää. Taisin osalla kertoa sen samalla kertaa, kun kerroin raskaudesta. Ei ollut salaisuus, ei.
  15. Olen matkustanut vauvan kanssa Suomeen kahdesti. Ensimmäisellä reissulla vauva oli vain kolmisen viikkoa vanha. Toinen reissuista meni vauvan kanssa kahdelleen. Matka sisältää aina kaksi lentoa per suunta eli välissä pitää vaihtaa konetta. Hyvin meni. Vauva oli noin puolitoista kuukautta vanha. Kannoin vauvaa kantorepussa (BabyBjörn). Minulla oli mukanani matkalaukku, vauvakassi ja käsimatkatavarat. Olihan siinä kantamista, kun menin vielä ihan omin neuvoin kentällä. Mutta hyvin meni, ei ne liikaa painaneet. Minulla kävi tuuria, sillä vauva vain nukkui, niin lennot kuin repussaan liikkuessamme. Vaihtoyhteys oli vain sen verran tiukka, etten ehtinyt siinä välissä imettää, joten kun päästiin koneeseen ehti vauva inahtaa. Hiljeni ja nukahti kyllä heti kun sai ruokaa. Suomessakin reissasimme ja yövyimme mm. ystävieni luona. Käytettiin niin pitkänmatkan junaa kuin bussia. Hyvin meni. Nyt syyskuussa, kun vauva on neljä kuukautta vanha matkaan jälleen vauvan kanssa kahden. Mennään ensin reissuun miehen kanssa ja sieltä minä ja vauva lennämme kahdelleen Suomeen ja sieltä sitten takaisin kotiin. Saas nähdä miten tällä kertaa menee. Lisäksi mietin sellaista, että marraskuussa voisin reissata vauvan kanssa. Olemme silloin nimittäin kahdelleen Suomessa. Ja voin tehdä vapaasti mitä lystään. Ympäri Suomea nyt ainakin reissataan, mutta mitäpä sitä muuta keksisi. Voisi sitä lähteä risteilylle, mutta toisaalta jos oikein unelmoi niin viikko auringossa kelpaisi paremmin kuin hyvin!