talventakoja

5kk 2vko tuli täyteen kun alaetuhammas tuli läpi. Nyt näyttää jo puskevan seuraavaa viereen.

Tuo on aika todennäköistä ettei niitä vaan riitä. Muistaakseni mulle oli tarjolla jopa kahdet eri lipokkaat synnärille mennessä (ja niitä siis ei ollut sen enempää, se kätilö oikein oli tyytyväinen että katos saat jopa valita kun on kahdet ), muistaakseni koot oli 41 ja 45

Mä olen tykästynyt Tuttaan nyt, ne tuntuu olevan tuolle Pööpöttimelle parhaimman mallisia. Toki periaatteessa käytössä on sit kokoa pienemmat vaatteet (56 käy sujuvasti vieläkin) kun on aika reiluja. NameItillä on kans ihan kivoja ja niitä on käytössä myös, mutta ne mitä meillä on niin menee taas kokoa isompaa, koska meillä on tuollainen hivenen keskipunkero ja käsistään pullukka lapsi. Satunnaisia vaatteita meillä on sit eniten Lindexin valikoimasta, erityisesti tykkään niiden värikkäistä niistä "sirkushenkisistä" vaatteista joista oonkin taputellut itseäni olalle kun noi tähtihousut on ihan maailman kivoimmat. Mut nyt on aika paljon Tuttaa tullut ostettua kun on näkynyt alennuksesa et eiköhän me niillä jatketa.

3. asteen repeämä; vähän sulkijalihasta, oletan että väliliha, ja papereiden mukaan "syvä, pitkä repeämä". Syvemmät tikit tais olla sulamiskestoltaan 4 ja päälimmäiset 2 viikkoa. Ainakin niillä kohdin tuntui että tuli sellaista tihkuverta kun lähtivät pois. Itse repeäminen ei tuntunut yhtään, tikkaaminenkin lähinnä kiristyksenä ja puudutukset. Ensimmäiset 7 päivää oli ikävimmät, erityisesti varmaan välilihan turvotuksen ollessa pahimmillaan, mutta niistäkin ensimmäiset olin niin hyvissä lääkepöllyissä sairaalassa ja muutenkin kanveesissa (hb 72) että en tiennyt asiasta juuri mitään. Syvemmät ompeleet ei ole tuntuneet missään vaiheessa. Mahanpehmennin teki vessassa käynnistä mukavaa ja hyödynsinkin sitä kotonakin aika pitkään. Sen verran täytyy myöntää, että koska paperissa näytti pahalta niin en pahemmin paranemisaikana viitsinyt tiirailla. Jälkitarkastuksessa ei ollut mitään häikkää eikä estettä alatiesynnytykselle ole jatkossakaan. Kuulemma korkeintaan koittavat hidastaa ulostulovaihetta (sen, että miten en tiedä, eipä tämäkään paljon käskystä hidastanut..). Mikään ei enää tunnu inhalta tai erikoiselta, vaikka siihen epäilemättä normaalia pidempään menikin. 6. viikkoon asti ohjeet oli aika samat kuin sektiopotilailla, ja ainakin tarkastuksen mukaan myös lantionpohjalihakset ja sulkijalihas on palautuneet hyviksi. Mitään kammoa ei kyllä ainakaan vielä ole tullut, en jotenkin usko että näitä voisi omalla tahdollaan mitenkään välttää. En myöskään oikein osaa edes ajatella että synnytykseni olisi ollut niin "vaikea" tai vauriot niin kamalat mitä tuo epikriisi kertoo.

Mulla nyt oli kyse käynnistetystä synnytyksestä, mutta kun toisena käynnistyspäivänä iltapäivällä olin 4 cm auki niin siihen asti sekä kalvojen puhkaisusta että oksitosiinista johtuvat supistukset oli olleet lähinnä epämiellyttäviä. Sen noin tunnin mitä sitten tuli niitä "oikeita" supistuksia ennen epiduraalin saantia niin ne tuntui kyllä ihan tuskallisilta jo eikä näin jälkikäteenkään oo kyllä muuta mielikuvaa että sattui ihan pirusti. Toisaalta en tiedä onko oksitosiinin vai perintötekijöiden ansiota että sen 1,5 tunnin aikana mitä nuo oikeat supistukset kesti niin avaudin sen loput 6 cm ja sitten kohta olikin homma plakkarissa. Että ehkä sit kuitenkin mielummin kovemmat nopeempaa kuin pitkä kärsimys.. Mitä taas ponnistuskipuihin tulee, niin epi blokkas mulla ne täysin ja ainut mitä oli oli se tuskallinen vääntämisen tarve aina kun supistus tuli, eikä oikeastaan ollu sellaista vaihetta että olis voinut himmailla kamalasti vaikka muksu olikin vielä korkealta tulossa. Ehkä se pään punkeminen ulos ja se kiristyksen tunne oli loppuvaiheen inhottavin osa, mutta eipä sekään tosiaan kauaa kestänyt. Varmaan eniten tuon epiduraalin laittamisen jälkeen sattui ne pistetyt puudukkeet jotka piti kokoon kursimista varten sitten tunkea tuonne alakertaan ja se tikkien tiukemmalle kiristäminen niitä laitettaessa..

37+ viikolla sen hetkinen arvio äitipolilla oli 3050g, 38+ viikolla yhtäkkkiä 3700g ja 39+ viikolla sama 3700g. Lopulta muksu syntyi 40+2 ja painoi 3740g.

13 kiloa oli tullut LA:han mennessä ja synnärille (tai svo:n viiden päivän nestemäiselle dieetille...) jäi 11 kiloa, mikä oli oikein positiivinen yllätys. Ehkä iso osa olikin sitten sellaista pikku hiljaa kerääntynyttä turvotusta. Katsotaan nyt sitten miten tilanne kehittyy, lähteekö loput ja lisääkin vai saako tässä ekan vuoden aikana vaan lisäkiloja.

Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa TYKSistä ja sen kätilöistä ja hoitajista tän ekan kerran perusteella. Kahden päivän käynnistelyt synnärillä ja joka kerta oli tosi mukavan oloinen kätilö ja meille kävi niin kivasti että jokaisen kätilön kanssa oli opiskelijakin niin saatiin paljon seuraa. Varsinaisen synnytyksen hoitaneet kätilö+opiskelija olivat ihan mahtavia ja kaikki mun repeämiä hoitaneet synnytyksen jälkeen oli tosi asiantuntijoita. Jälkikäteen kätilö sanoikin että mut paikkasi paikan paras tikkaaja, joku erikoislääkäri joka sattui olemaan vielä vuorossa. SVO:lla oltiin muksun kanssa viikko ja sielläkin oli tosi mukavat kätilöt ja hoitajat, mikä oli ihanaa kun olin itse todella huonossa kunnossa ensimmäiset päivät ja muksullakin oli suhteellisen raivokas tapa tutustua tissiruokintaan.. Taisi virallisissakin papereissa lukea että "temperamenttinen rinnalla".. Mutta yhtä kaikki, apua ja tukea sain aina ja ainut huono puoli kotiin lähtemisessä oli jättää kaikki kivat hoitajat taakseen.

Mut käynnistettiin 40+1 korkean verenpaineen ja yhden proteiiniplussan takia kun verenpainetta oli seurattu äitipolilla jo kolme viikkoa etukäteen. Ensitutkailussa olin jo n. 2 sormelle auki, mutta kanavaa vielä noin 1,5 cm jäljellä joten päättivät että päästään suoraan saliin tippaan eikä kokeiltu edes cytotecia tai ballonkia kun kuulemma se ei olisi enää pysynyt nimeksikään paikoillaan. Ekana päivänä istuin yhden oksitosiinipussillisen tipassa mutta ei saatu aikaan mitään merkittäviä muutoksia, jonkin verran pieniä supistuksia muttei sen kummempaa. Yöksi pääsin osastolle ja koska tilanne oli kalvojen puhkaisulle otollinen päätettiin se katsoa sitten seuraavana aamuna. Toisena aamuna olin lääkärin mukaan edelleen samassa tilanteessa kuin edellisenä päivänä, mutta koska kalvojen puhkaisu oli helppoa se suoritettiin ennen kymmentä aamulla. Supistukset hieman lisääntyivät mutta kahden tunnin jälkeen puhkaisusta sain taas oksitosiinitipan vauhdittamaan hommia. Kaksi tuntia kerkesi oksitosiinitippa tiputella täysillä kunnes kahden aikoihin vasta alkoivat omat oksitosiinilla vauhditetut "kunnon" supistukset. En osaa verrata onko kovemmat kuin "luomut" kun ei aiempaa kokemusta ole, mutta kiitollinen olen siitä että 1. vaihe kesti vain sen 1.36 h josta kuitenkin viimeinen puoli tuntia kului jo epiduraalin kanssa. Vauhdituksen jälkeen koko synnytys kestikin sitten vain 4 h, joten ihan tyytyväinen olen hommaan. En kyllä osaa edes ajatella miten edes lähes vastaavia supistuskipuja jaksaisin kärvistellä usemman tunnin tai jopa päivän.. Eli tyytyväinen olen käynnistykseen ja sen lopputulokseen.

Saatoin äsken itkeskellä kun katsoin Sotshin päättäjäisiä ja kun sinne tuli ne maskotit ja soi Hyvästi Moskova siellä taustalla ja sit se nalle puhalsi sen olympiatulen sammuksiin ja sen silmästäkin putosi kyynel.. Voi niisk..

Vähän oudolta kyllä kuulostaa ettei ole missään vaiheessa kontrolloitu kilppariarvoja raskauden aikana, kun ainakaan meillä ei olis ollut mitään mahdollisuutta edes jättää käymättä sen jälkeen kun mainitsin että tällainen lääkitys on. Mulla on ollut tyroksiinilääkitys vuodesta 2008 ja heti plussan pärähdettyä testiin ja neuvolaan soitettua mun laitettiin ylimääräisiin verikokeisiin syyskuussa. Tuollon arvot oli vielä ok (0,59 ja 16,1) mutta annostusta nostettiin raskauden takia 0,1 mg:sta -> 0,125 mg:aan. Sit jostain syystä kukaan ei muistanut laittaa mua verikokeisiin ennen kuin joulukuussa seuraavan kerran, silloin arvot oli 1,4 ja 11,5 eli ihan hyvin tuo muksu on mun kilpirauhastuotannosta loisinut syksyllä. Omassa olossa ei kyllä ollut mitenkään erikoisempaa muutosta (syksy ja pimeä ja työt.. ei siinä paljon väsymystä ihmettele ). Tuon jälkeen sit lisättiin ti/to/la annoasta 0,150 mg:aan ja tammikuussa kävin uudestaan verikokeissa. Arvot oli vieläkin aika samat eli 1,1 ja 11,4 mutta ei ne ainakaan olleet enää alentunet. Nyt sit syön loppuraskaudessa joka päivä tuon 0,150 mg ja vielä ens kuussa pitää käydä uudelleen mittauttamassa että miten tuo on vaikuttanut. Saapa tosiaan nähdä mihin nuo arvot muuttuu taas sitten raskauden jälkeen, nyt tosiaan ollaan taas aika lähellä T4V:n kanssa niitä lukuja joilla alunperin sain tuon diagnoosin, TSH sentään on pysynyt alhaalla. Kai siitä voisi ehkä näin maallikkona tehdä johtopäätöksen että hormonitoiminta on pysynyt sen osilta ihan kurissa, että tuo lisätyroksiini on tehnyt hyvää siihen että kroppa ei kuvittele että on loppumassa kesken ja halua tuottaa lisää.

Vähän kyllä on jopa melkein tylsää että alkuraskauden ranskalaishimon jälkeen ei oo ollut enää mitään.. Syönkö mä liian terveellisesti ettei ole mitään vajausta?! Toisinaan tulee vain sellaisia yleisiä "tekee mieli kaikkea epäterveellistä" -oloja ja salaa kuolaan kateellisena kaupassa kun ihmiset kantaa sipsiä ja suklaata ja limpparia kotiin, mutta kun en niitäkään kykene perustelemaan itselleni kun ne näyttää niin huonolta kalorilaskurissa ja mulle tulee muutenkin niistä aina huono olo..

Voi kiitos! Auttaa ihan hurjasti, vielä kun pääsen käpistelemään sitä weekenderiä kauppaan niin voi tehdä jo päätöksiäkin.

Shacklebolt, minkälainen tuon Littlephantin sisäpuoli on? Onko siellä kuinka paljon taskuja tms. kun en oo löytänyt mistään googeltamalla kuvia sisäpuolesta enkä tiedä voiko noita käydä katselemassa missään liikkeessä. Mun tekis kauheasti mieli nimittäin panostaa tuommoiseen Littlephantiin, mutta toisaalta taas kaverilla on Marimekon Weekender laukku jota se on kovin kehunut. Noita Marimekkoja sentään pääsisi kaupasta hipeltämään mutta hankala verrata Littlephantiin näin netin kautta.. :/ Kuitenkin olis just tosi kiva että sillä laukulla olis muutakin käyttöä sit kun hoitolaukkuna oleminen.

Meillä on kans kahdessa kerroksessa niin, että alakerrassa on "isompi" vessa jossa on pyykkikone, muttei kuitenkaan niin paljoa tilaa että saisi kunnollista hoitosysteemiä vessaan ja taas yläkerrassa vessa on suihkun yhteydessä jossa on kyllä tilaa, mutta se on sitten siinä suihkun alla.. Meillä on nyt alustavasti ajateltu niin, että kun nukutaan vaan yläkerrassa ja lastenhuone on siellä, niin laitetaan hoitopöytä lastenhuoneeseen ja eletään sen suihkuvessassa olevan pienemmän lavuaarin kanssa jos vain kyetään niin yöt ja mahdollisesti päivät jos jaksaa kävellä yläkertaan sitten. Alakertaan vähän ajattelin että ostetaan vaan kunnon pehmut alusta niin voi sitä käyttää sit joko olkkarissa lattialla tai vessassa pyykkikoneen päällä jos on tarvis ja sit vaan joku korillinen hätävaratavaroita johonkin kerta vaatteetkin on yläkerrassa. Ihan tuurista ja tottumuksestahan se tuntuu riippuvan että miten toimertuu, meillä on tuttuja joilla on hoitotaso vain vessassa ja taas sellaisia joilla ei oo koskaan ollut muuta kuin lastenhuoneessa taso ja kaikki on kai selvinneet hengissä. Sinänsä toki vähän harmittaa että noi vessat on tollaiset, mutta minkäs teet ja näillä mennään..