Hei Pihlajainen ja muut. Pihlajaisen kanssa on kirjoiteltu toisellakin palstalla! Löysin tieni tännekin, koska mä oon pohtinut tätä ihan samaa asiaa nyt paljon. Meillä on ivf käynnissä, pistot ja sumutteet menee parhaillaan ja ens viikolla punktio. Mä oon kertonut tästä vain yhdelle ystävälle, mies ei kenellekään. Mietin, että onko tässä salailussakaan mitään järkeä. Just siivosin kiireellä lääkkeitä ja papereita piiloon, kun hyvä ystävä tulee käymään. Samoin mietin, että voinko viikonloppuna mennä vanhempien luokse, kun pyysivät: miten huomaamatta hoidan pistokset; valmiiks mietin tekosyyt, miks en punktion jälkeisenä päivänä voi mennä miehen siskon tytön synttäreille, mulla on varmaan kuumetta silloin jne... Ja kyllähän ne kaikkein läheisimmät ja rakkaimmat varmasti on huomanneet, ettei kaikki oo kunnossa vaikka aika urhoollisesti aina jaksankin hymyillä... Mutta miks tää kertominen on näin vaikeeta? Vaikka mulla olis paljon läheisiä ja hyviä ystäviä, joiden tietäisin varmasti ymmärtävän, auttavan ja jotka varmasti pitäisivät tämän omana tietonaan. Ja tiedän, että mun pitäis puhua. Helpottaa aina hirveesti, kun saa pari tuntia puhua puhelimessa tälle ainoalle ystävälle joka tietää... Mutta ehkä sain vähän rohkaisua näistä teidän kirjoituksista!
Näyttääpä hauskalta tuo: aloittelija, 1viesti!! No, huomaatte, että olen todellakin aloittelija tässä avautumisessa!
