Pashmina

Aktiivijäsen
  • Content count

    182
  • Joined

  • Last visited

About Pashmina

  • Rank
    Aktiivi
  • Birthday 03/03/76

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Location
    Pohjanmaa
  1. Mulla meni SF-mitta yläkäyrän ylikin. Oma paino ei noussut lopussa, vaan jopa laski ja painoa tuli yhteensä n.7 kiloa lisää. Olen 156 cm pitkä ja melko pienikokoinen, mutta vauva olikin lähes nelikiloinen. Synnytyspelon vuoksi halusin painoarvioon "rauhoittamaan" itseäni, mutta siellä se paniikki vasta tulikin, kun viikolla 37 painoksi arvioitiin neljää kiloa. Terkan mielestä lapsi oli tuntunut sirolta. Ilmeisesti mulla oli piilevänä radi, vaikka pissatesteissä se ei ilmennytkään eikä mua laitettu sokerirasitukseenkaan, kun painoindeksi ennen raskautta oli normaali. Kyllä esikoisestakin SF-mitta oli yläkäyrillä, mutta hän oli syntyessään pieni ja sirorakenteinen. Itse säästyin kuopuksen synnytyksessä tikeiltä ja repeämiltä, mutta vauvan laskeutuminen oli tosi hidasta, puudutusten ajoitus meni ihan pieleen ja vauva jäi jumiin ja hänen solisluunsa murtui ulos vedettäessä. Eli osa peloistani kyllä toteutui, mutta jos vielä kolmas kerta tulee, niin tiedänpähän vaatia sokerirasitukseen pääsyä ja kuten eräs kätilö mulle sanoi, pitää myös sektion mahdollisuutta harkita.
  2. Esikoiselle tuli eka hammas näkyviin kymmenkuisena ja kuopuksella niitä odotellaan edelleen (ikää nyt 10,5kk). Kuolaamista, nyrkkien syömistä ja muita merkkejä hampaiden tulosta on ollut kuukausia, mutta edelleen hymy on hampaaton. Hiuksia sen sijaan on senkin edestä.
  3. Itse olen 156 cm pitkä ja normaalipainoinen. Esikoinen painoi 3140g syntyessään, eikä synnytyksessä ollut ongelmia. Kuopus taisi olla sokerivauva (tämä kävi ilmi vasta myöhemmin...) ja kasvoi masussa melkein nelikiloiseksi. Pyysin päästä Taysiin synnytystapa-arvioon ja siellä katsottiin, ettei alatiesynnytyksessä pitäisi olla ongelmia = lantio on tarpeeksi tilava. Tavallaan ei ollutkaan, paitsi että puudutukset menivät ihan pieleen, kun kätilö arvio vauvan laskeutumisen olevan nopeampaan ja lopuksi vauva juuttui hartioistaan kiinni ja jouduttiin vetämään ulos. Siitä minä selviydyin ilman tikkejä, mutta vauvaparan solisluu murtui. Myöhemmin eräs kätilö totesi, että jos vielä synnyttämään olen menossa, niin täytyy vastaavassa tilanteessa harkita sektiota, koska laskeutuminen oli niin hidasta ja vauva jouduttiin "kiskomaan" ulos, eli aika ahtaat paikat sitten tuonkokoiselle vauvalle olivat kuitenkin.
  4. Kahden kanssa mun mielestä alussa vaikeinta oli se, että tunsin itseni niin riittämättömäksi ja esikoisen puolesta oli syyllinen olo, kun vauva sitoi kovasti ja esikoinen oli aika allapäin, kun äiti olikin yhtäkkiä niin paljon uuden ihmisen kanssa. Ja esikoinen "oireili" uutta tulokasta niin, että ennen niin hyvin sujuneet päiväunille menot ja yöunet meni hetkeksi ihan sekaisin. Joten tuntui, ettei oikein ehtinyt hengähtääkään, esikoisen vauva-aikana kun sai vähän taukoja sillä välin, kun mies hoiti vauvaa. Siinä alun olossa arjen pyörittäminen tuntui tavallista raskaammalta ja pieniin vastoinkäymisiin ei osannut suhtautua kevyesti saatika huumorilla. Miinanen Hyvä, että lääke tuntuu auttavan. Mulle ei ole tänä aikana lääkkeitä ehdoteltu, vaikka alussa mietinkin, olisiko niistä apua. Johtuu ilmeisesti siitä, että en ole ollut yhteydessä mihinkään lääkäriin, vain neuvolassa ja psykologilla puhunut asiasta.
  5. Olipas Olivialla niin paljon samanlaisia ajatuksia kuin itselläni kakkosen syntymän jälkeen. Minua ahdisti eritoten, kun kaikki muut tuntuivat kakkosen syntymän jälkeen hehkuttavan sitä, miten arki on paljon helpompaa kuin ensimmäisen vauvan syntymän jälkeen. Itselle kävi juuri päinvastoin. Esikoisen vauva-ajan alussa oli toki myös hämmenystä ja totuttelua uudenlaiseen arkeen, mutta pian tunteet vauvaa kohtaan vahvistuivat ja minusta oli ihanaa olla vauvan kanssa ja äitiys tuntui luontevalta. Toisen vauvan kohdalla kaikki alkoi oikeastaan jo siitä, että vauvan koko yllätti minut täysin ultrassa ja aloin pelätä synnytystä, enkä ihan syyttä. Kuopuksen kanssa jouduin olemaan viikon sairaalassa ja synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan liittyi kaikenlaisia hankaluuksia ja pitkä erossaolo esikoisesta vielä siihen päälle saivat oloni kurjaksi ja se olo ei mennytkään heti ohi. Minä sain ajan neuvolapsykologille, kun vauva oli 4 kuukautta vanha ja käyn siellä edelleen, vaikka olo on jo paljon parempi. Nyt on psykologin mielestä parempi aika käydä läpi noita juttuja, kun ne eivät enää ole niin päällä. Minäkin tunnen silti edelleen kamalaa syyllisyyttä noista alkuajoista.
  6. Kaksivuotisneuvolassa painoa oli 10,4 kiloa ja sitä edellisessä neuvolassa (1,5-vuotis) paino oli alle 10, eli jossain tuossa välissä.
  7. Esikoisen painoarvio oli muistaakseni 3100g ja hän painoi 3140g, syntyi viikolla 38. Toisesta painoarvio oli viikolla 37 n. 4 kiloa, joka tarkentui viikolla 38 noin 3800g. Vauva syntyi 39+5 ja painoi 3960g.
  8. Esikoisesta alkoi tihkua lapsivettä 37+4 ja synnytys käynnistettiin tuosta kahden päivän päästä. Kakkosen synnytys taas käynnistyi niin, että kolmena edeltävänä yönä tuli supistuksia, mutta aina, kun olin lähdössä synnärille, niin ne hiipuivat. Neljäntenä iltana (silloin menossa 39+4) ne alkoivat jo ennen nukkumaanmenoa eivätkä sitten lopahtaneetkaan, aamulla meillä olikin vauva kainalossa.
  9. Meillä siskoksilla ikäeroa on 2 vuotta 2 kuukautta. Aluksi tuntui aika työläältä, kun esikoinenkin kaipasi vielä paljon hoitamista, mutta onneksi koko ajan helpottaa.
  10. Meidät oli kutsuttu esikoista odottaessani viikonlopuksi n. 180 km päähän kavereiden ystävänpäiväjuhliin. Arvoin kovasti, että uskalletaanko lähteä vai ei, raskausviikkoja oli siinä vaiheessa 36 ja risat, olo oli ison mahan vuoksi aika tukala ja vähän arvelutti, jaksanko kavereilla järjestetyn illanvieton edes valvoa kovin myöhään. Mulla oli samanlainen olo kuin muutkin on kirjoittaneet, eli mahaa kohtaan tuli suojeleva olo, eikä kauheasti kiinnostanut humalaisen porukan keskelle mennä tai tilaan, jossa soitetaan kovaäänisesti musiikkia. No, torstaiyönä lirahti sen verran lapsivettä, että pe mentiin äitiyspolille ja synnytys käynnistettiin sunnuntaina, maanantaina syntyi esikoinen. Eli vaikka vielä torstaipäivällä ei ollut mitään tuntemuksia, niin nopeasti tilanne muuttui.
  11. Nyt minäkin kuulun tänne. Tunsin selkeitä raskausoireita, kuten huimausta, samanlaista, jota oli myös edellisen raskauden alussa sekä lievää etovaa oloa ja metallinmakua suussa. Tein myös 31/32 raskaustestin, joka näytti hailakkaa viivaa. En oikeastaan ehtinyt edes iloita asiasta, kun vuoto jo alkoikin.
  12. Tämäkin tapaus on ennen ultria, eli äitini synnytys käynnistyi noin kuukautta ennen laskettua aikaa. Kun siskoni oli syntynyt, kehotettiin äitiäni ponnistamaan edelleen, sillä vasta sitten huomattiin, että olinhan siellä minäkin. Samaisena iltana oli otettu röngtenkuva, jota ei ehditty kuitenkaan katsoa, siinä olisi näkynyt kaksi vauvelia. Me painoimme yhteensä alle 4 kiloa, joten mahan koosta ei voinut suoraan päätellä mitään. Sydänääniä oli kyllä ihmetelty neuvolassa ja äitini olikin joutunut olemaan kovasti huolissaan. No, onneksi kaikki oli hyvin, vaikka aika iso yllätyshän se oli. Isosiskomme oli monta vuotta toivonut sisarusta, joten odotus palkittiin tuplasti.
  13. Ihana ketju! PMLatsilla on tomeran näköinen pikkumies, hiusten väri on kyllä muuttunut aikalailla. Meidän tyttö on pysynyt vaaleana, mutta enää ei kuvan ottaminen ole niin vakava paikka kuin tuossa vuorokauden ikäisenä :
  14. Mulla ei varsinaista vauvakuumetta ollut, kun päätettiin, että on lasten aika. Varsinainen vauvakuume alkoikin heti esikoisen synnyttyä. Vauvamahaakin tuli melko pian ikävä ja sitä jännittävää kutkuttavaa tunnetta, joka odotusaikana oli. Nyt, kun oma vauva on jo taapero, niin on tullut kaipuu pieneen nyyttiin. Ikäeroksi toivotaan noin kahta vuotta, joten yritys alkanee ihan pian. Olen ihan yllättynyt, miten musta tuli näin kova kuumeilija.
  15. Onnea plussanneille, erityisesti incalle!