Lilyrose

Aktiivijäsen
  • Content count

    408
  • Joined

  • Last visited

About Lilyrose

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

861 profile views
  1. Saako hypätä mukaan, vaikka en todellakaan kuumeile muuta kuin että tän mahassa olevan tokan lapsen LA olisi jo käsillä ja saisin oman kroppani takaisin? Mulla kohta kaksi lasta ja väikkäriviritys hyvin alussa käynnissä. Tositoimet mielessä, kunhan perhevapaasta on selvitty.
  2. ^ Minustakin Kauko on ihana nimi, mutta joskus nimipohdinnoissa kun heitin sen, mies toisti sen välittömästi sellaisella ostarin takaisella spurguäänellä ja jatkoi "hei Kake, Kake, anna lasolia". En vaan ehkä pystyisi antamaan sitä tuon mielikuvan jälkeen nimeksi vauvalle. Sama koskee Perttiä. Periaatteessa varsin herttainen nimi, mutta en kestä, kun vääntyy kuitenkin Peraksi.
  3. Meidän elämää tähdittivät vauvavuonna silent refluksi ja koliikki. Ainoa kunnon apu oli kantoliina. Myös sen ymmärtäminen, että ei se vauva siitä rikki mene, vaikka itkeekin paljon. Sylissä sillä on kuitenkin niin hyvä olo kuin mahdollista ja perusturvallisuus kunnossa. Parhaita olivat ne ystävät, jotka - tulivat kylään lounastarpeet mukanaan, eivätkä välittäneet pienestä sotkusta, kun sohvalla lojui pukluharsoja jne. - veivät minut ja vauvan ulos merenrantaan tai puistoon kävelylle - antoivat tarvittaessa puhua tai olla hiljaa - antoivat aitoa vertaistukea (saman kokeneet ja siitä hengissä selvinneet) - kysyivät, voivatko auttaa jossain ja veivät pyydettäessä esim. vauvan vaunulenkille tai pitivät sylissä sen aikaa, että ehdin käydä suihkussa - ymmärsivät silloin, kun oli pakko perua treffit tai siirtää niitä väsymyksen vuoksi. Pahinta olivat hyväntahtoiset neuvot. "Nuku silloin kun vauva nukkuu", jep, kun lapsi nukkui ehkä vartin pätkissä eikä silloinkaan todellakaan sängyssä maaten. Eikä oma nukahtaminen muutenkaan välttämättä tapahdu ihan noin vain naps. Tai "Kyllä se sitten teini-iässä nukkuu" --> jee, enää noin 13 vuotta yhtäjaksoista unettomuutta luvassa, lohduttaa tosi paljon kolmekuisen vanhempaa. Lapsettoman ihmisen voi olla todella vaikea ymmärtää unettomuuden ja imetyshormonien vallassa olevan ihmisen ajatustoimintaa, muistan tämän itsekin ajalta ennen lapsia. Silti myönnän jokseenkin karsineeni vauvavuoden ajaksi elämästäni ne kaverit, jotka eivät tätä kyenneet hahmottamaan tai sietämään. Parhaalle ystävälleni jouduin sanomaan reilusti, että sori, olen niin väsynyt että nyt en pysty, palataan sitten kun meidän elämä on vähän säännöllisempää. Ystävyys kesti tämän. Vauvan nappaaminen ja vieminen jonnekin kysymättä ei myöskään ole hyvä idea. Äitisyyllisyys on jännä juttu, sitä saattaa parahtaa itkuun kun joku vie vauvan vaunulenkille (eli pois äidin luota), vaikka itse olisi antanut siihen luvankin. Tsemppiä. <3
  4. Meidän 1 v. 3 kk ulkoilee yleensä kaksi kertaa päivässä, aamu- ja iltapäivällä. Puistossa jaksaa leikkiä noin tunnin putkeen. Pieni sade ei haittaa, sitä varten on kuorivaatteita ja kurapukuja. Myrskyllä ja megapakkasella jäädään sitten sisään. Mitä isommaksi tuo kasvaa, sitä pakollisempaa ulkoilu näyttää olevan, jos haluaa pitää kämpän suurin piirtein ehjänä. Sisällä tuo keksii miljoona tihutyötä, jos ei pääse purkamaan energiaa puistoon.
  5. Sukat ja tumput. Meidän Houdinilla ei saa pysymään edes polvimittaisia sukkia eikä villasukkia. Samoin tumput on ihan turhat, tää saa ne pois vaikka olis olkapäihin asti. Lyhythihaiset bodyt elokuun lopussa syntyneellä ovat myös jääneet käyttämättä, ei oo oikein t-paitakeli nyt.
  6. Musta Aro on ennen kaikkea sukunimi.
  7. Mulla endo oli kivuton oikeastaan koko raskauden alkupuoliskon. Puolesta välistä eteenpäin se on kuitenkin aiheuttanut ennenaikaisia supisteluita, jotka pahentuvat sitä mukaa, mitä lähempänä laskettu aika on. Ne näyttävät käyrillä samalta kuin synnytyssupparit, vievät jalat kirjaimellisesti alta, kipu vie tajun ajasta ja paikasta, mutta eivät kuitenkaan pahemmin edistä kohdunsuun avautumista. Kohtu alkaa krampata ja väsyn. Rv 30–37 olin liikuntakiellossa (myös kävelylenkit) niiden takia. Välillä oon käynyt saamassa supistuksia estävää lääkettä, kun en ole enää jaksanut. Raskaus on kyllä lyhentänyt yksittäisiä supistuksia, kukin kipuaalto kestää ehkä minuutin ja sitten voi taas hengittää. Menkkojen aikainen kova endosupistus kun voi ihan hyvin kestää viisikin minuuttia. :/
  8. Mun mielestä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ei tartte suhtautua sen kummemmin kuin lasten hankkimiseenkaan. Ne on henk.koht. valintoja joihin muilla ei oo nokan koputtamista. Mä olisin voinut ihan yhtä hyvin elää elämäni loppuun asti vapaaehtoisesti lapsettomana, jos puoliso olisi ollut asiasta samaa mieltä. Mies kuitenkin alkoi haluta kovasti lasta, joten punnitsin arvomaailmaani uudelleen ja totesin, että mulle on loppupeleissä sinänsä ihan samantekevää saanko lapsia vai en. Koska toiselle meistä asia oli samantekevä ja toiselle tärkeä, ehkäisy jätettiin pois. Me ollaan siis oltu yhdessä 13 vuotta, eikä näitä lapsiasioita oo sinä aikana juuri mietitty ennen kuin oikeastaan vasta viime vuonna. Mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta ja elämä kaksin on ollut oikein mukavaa just sen vapauden takia. Mut tää tuleva vauva on tullut raskauden aikana jo niin rakkaaksi, että en luopuisi siitä mistään hinnasta. Mua on helpottanut huomata, että sillä on ihan oikeasti oma persoona jo kohdussa, se ei ole vain joku kuolaava ja kakkaava tyyppi. Itse pyrin pitämään äitiysjutut puheissa vain tietyn samasta aihepiiristä kiinnostuneen porukan kanssa, enkä piinaa niillä lapsettomia kavereita, elleivät ne itse kysy. Ei muakaan ihan hirveästi kiinnosta puhua tai kuunnella pelkkiä lapsijuttuja.
  9. NKL

    Mun "sairaalaan tuotavaa" -listalla on kans sushilajitelma. Suosittelen Umeshua.
  10. NKL

    Mä oon pyörähtänyt päivystyksessä pari viikkoa sitten. Synnyttäjiä oli sisällä, mutta kovin hiljaista ja ihanan rauhaisaa oli muuten. Eikö sun sektiota tehdä Jorvissa?
  11. Käsittämätön tuo Jenny-Marian imetysstalkkeri! Raskaana olevalle osoitettu kysymys "haluatko vaihtaa vaipan, niin saat harjoitusta" on mun mielestä ihan järjetön (ja sitä kuulee paljon). Öö... miksi haluaisin? Kyllähän se synnärillä sit opetellaan ja oma lapsi tulee antamaan ihan tarpeeksi harjoitusta synnyttyään. Multa ei oo kysytty sitä ivallisesti, vaan useampi kaveri ihan tosissaan. Toinen inhottavuus on vauvan työntäminen pakolla syliin "harjoituksen vuoksi". Ei kiitos, en halua treenata lapsellasi. Jos haluan pidellä lastasi, teen itse aloitteen. Ja ei kai se pienelle vauvallekaan kovin kiva ole reissata kaikkien vastahakoistenkin kaverien sylissä.
  12. Tuttuja ajatuksia. Olen aina inhonnut sitä, että mulle työnnetään väkisin jonkun muun vauva syliin. Suostun kyllä, jos siihen on hyvä syy, esim. vauvan äidin on päästävä vessaan, mutta en silti tykkää pidellä muiden lapsia. "Vauvan tuoksu" ei ole musta ihanaa nuuskuteltavaa, vaan haisee puklulta ja maitokakalta. Mulla ei ole myöskään ollut vauvakuumetta oikeastaan ikinä. Jos puoliso ei olisi halunnut lapsia, eläisin varmaan ihan iloisesti kaksinkin. En muutenkaan yleisesti ole kovin lapsirakas. Tulen kyllä lasten kanssa ihan hyvin toimeen jos/kun on pakko, mutta mua ei kauheasti kiinnosta aktiivisesti niiden pariin pyrkiä. En oikein tiedä miten ja mistä alle kouluikäisten kanssa pitäisi jutella. Tai alle teini-ikäisten. Sen takia on outoa, että monien kaverien lapset on yleensä olleet suorastaan persoja mun seuralle. Silti omaan lapseen suhtautuu eri tavalla, koska sitä oppii tuntemaan ja rakastamaan myös jo raskauden aikana paremmin kuin muiden lapsia. Meillä lähestyy laskettu aika ja vaikka mua välillä hirvittää ajatus kotona olosta vauvan kanssa, niin se aika on loppujen lopuksi aika lyhyt. Lapsi kasvaa nopeasti ja sen jälkeen sen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa, kuten leikkiä legoilla ym. Ja sen saa kasvattaa itse, jolloin ärsyttävään käytökseen on ainakin teoriassa mahdollisuus puuttua.
  13. Neven: miten ois Neve? Klara Kivilahti on mun mielestä ihan positiivinen mielleyhtymä, koska se on mun kokemusten mukaan oikein mukava tyyppi. Nää mielleyhtymät on niin subjektiivisia.
  14. Teepannun mies
  15. Mun rakkaan mummun toinen nimi oli Eila, siksi se on musta toki superkaunis nimi. Mummovibat ei mun mielestä haittaa mitään. Onhan esim. Elsa, Aino, Anna, Anni, Sanni, Kerttu ja Liljakin mummonimiä, ainakin jos hautausmaalla tekee pikku kävelylenkin ja hetken zoomailee hautakiviä, et mitä niissä oikein lukee, tai jos kysyy omilta kavereilta et mitkä niiden isovanhempien nimet on. Silti nuo kaikki löytyvät myös viime vuoden top 50 -listalta. Nimimuodit kiertävät sykleittäin ja osa nimistä pulpahtaa pinnalle aina parin sukupolven välein.