Phalaenopsis

En ole itkenyt lainkaan keskenmenoa. Suhtauduin raskauteen jo alussa niin, että keskenmenoriski on korkea eikä lopputuloksesta ole takeita. En stressannut asiasta, koska keskenmenoihin ei voi vaikuttaa. Luonto ottaa ja antaa omassa syklissään. Meillä ei ole muita lapsia. Elän normaalia elämää keskenmenosta huolimatta, käyn töissä, harrastan, suunnittelen juhlia jne. Edes raskautuminen ei ole itsestäänselvyys enkä ole missään vaiheessa pitänyt onnistunutta raskauttakaan sellaisena. Toisin sanoen en odottanut raskaudelta mitään enkä ehkä sen takia myöskään pettynyt. Ihmiset kokevat keskenmenot niin eri tavoilla. En usko, että on olemassa yhtä oikeaa tapaa suhtautua tunnetasolla keskenmenoihin. Elämä kuitenkin jatkuu.

Outo olo raskaudesta ja epämääräinen tunne siitä, että kaikki ei ole hyvin osoittautui oikeaksi varhaisraskauden ultrassa. Diagnoosina tuulimunaraskaus. Verenvuoto alkoi tuhruna ja viikolla 8+0 alkoi kirkas kuukautisvuodon tyyppinen vuoto. Kivut ovat todella kovat, mutta otan niihin burana 600 mg:sta ja Panacodia. Toivon, että vuoto lakkaisi itsekseen kohtuullisessa ajassa eli ei ainakaan kestäisi kuutta viikkoa. Erikoisinta koko asiassa on se, että terveyskeskuslääkärit eivät osanneet sanoa onko kyseessä varmasti keskenmeno ja kehottivat menemään yksityiselle ultraan. Varasin ultraan ajan neljän viikon päähän, jotta saan tietää onko kohtu tyhjentynyt. yritän edesauttaa tyhjentymistä liikunnalla, joka valitettavasti myös lisää kipuja. Uskon silti, että kouristukset ja supistukset ovat hyvä asia raskausmateriaalin poistumisen kannalta.Terveyskeskuslääkäreiden ohje oli tehdä raskaustesti kolmen viikon päästä ja olla yhteydessä, jos tulos ei ole negatiivinen.

Yllätysraskaus ja harmittaa, että ennen plussaa join jonkin verran alkoholia. Onneksi löysin tämän linkin, jonka mukaan vahinkoa ei aiheudu noin aikaisessa vaiheessa nautitusta alkoholista, koska alkio on omnipotentti ensimmäisillä raskausviikoilla. http://www.suomenkatiloliitto.fi/static/Laakkeet.pdf

Yllätysvauva ilmoitti tulostaan täytettyäni kolmekymmentä. Töiden ja opintojen kannalta ajoitus on huono, mutta ajattelen niin, että biologisen synnytysiän kannalta on parempi, että luonto päätti puolestamme. En ehtinyt potea vauvakuumetta, mutta lapsi on erittäin tervetullut, jos hän vain jaksaa pysyä mukana koko pitkän matkan. Koen olevani ensimmäistä kertaa henkisesti valmis äidiksi ja on täysin uusi tunne

Olen syönyt Multivitan raskaus ja imetys-tabletteja jonkin aikaa, mutta nyt en tiedäkään enää saisiko sitä raudan takia syödä alkuraskaudesta. Hämmentävän ristiriitaista tietoa.

Kaikki tietämäni 35+ ikäiset ensimmäistä lastaan yrittäneet, jotka eivät ole tulleet raskaaksi puolen vuoden aikana, ovat käyneet tutkimuksissa. Suosittelen siis, että et venytä tutkimuksiin menemistä liian pitkälle, koska niistä ei ole mitään haittaakaan. Lohdutuksen sanana myös se, että jokainen heistä on saanut lapsen. Luomusti tai avustettuna eli positiivisella mielellä vain

Mietin, mutta on aika vähän asioita joita en mieti

Sukunimiasia tulee olemaan hyvin helppo. Molemmilla on kohtuullisen harvinaiset sukunimet, mutta jos ehdimme naimisiin ennen lapsia, niin vaihdan oman nimeni, jotta tulevalla perheellä olisi yhteinen sukunimi. Mikäli lapsi syntyy taas ennen häitä, niin hän saa minun sukunimeni, joka voidaan vaihtaa miehen sukunimeksi häiden jälkeen samalla kun vaihdan omani.

Mikäli en olisi tavannut nykyistä miestäni, niin en usko että haluaisin edes lapsia. Koen ensimmäistä kertaa olevani valmis äidiksi ja voivani luottaa tarpeeksi kumppaniini. Toisin sanoen en ajattele veloista mitään muuta kun, että he tekivät erilaisen valinnan elämänsä suhteen tai että on sääli etteivät kaikki löydä hyvää kumppani ajoissa.

Äiti varmaankin jo odottelee, mutta kaikille muille mahdollinen raskaus tulee olemaan valtava yllätys

Olen kieltäytynyt kummiudesta useammankin kerran, koska perhe ei ole ollut läheinen. Myöhemmin elämät ovat menneetkin eri suuntiin ja vieneet eri paikkakunille/maihin, joten en ole katunut asiaa, vaikka hieman kiusallista ja ikäväähan se oli.

Minulla on miehen vanhempiin asialliset, mutta etäiset välit. En tiedä vaikuttaisiko lapsen saaminen asiaan, koska välimatkaa on jonkin verran eikä kyseessä olisi ensimmäinen lapsenlapsi.

Kummit todennäköisesti suvusta.

Molemmilla on hyviä ja huonoja puolia. Täytyy toivoa, että lapsi perisi molemmilta vain parhaat palat

Minulle kävisi kumpi tahansa