Sophie

Esikoisesta oksensin 24/7 ja olin sairaalassa tiputuksessa. Pahoinvointi loppui joskus viikolla 16+. Tässä raskaudessa oksensin tasan kerran, mutta etova olo seurasi päivittäin ja jopa juominen tuotti tuskaa. Pahoinvointi loppui joskus viikolla 13+. Eli paljon helpommalla pääsin nyt kuin esikoisesta.

Täällä jälleen helmimasujen perässä. Ihania masuja kaikilla

Tässä meitsin maha viikolla 15+4

Päívís-dear, valtavan ihania uutisia, onnea ihan tuhannesti Mennäänkin aika samoilla viikoilla

Mäkin täällä helmimasuja ihastelemassa

Ekat kuukautiset keskenmenon jälkeen eivät olleet normaalia pidemmät, mutta sitäkin runsaammat. Vessassa sai juosta koko ajan ja olo oli kuin vuotaisin kuiviin.

Mä pidän Kyllikki peukut pystyssä, että tekin saisitte nopeasti taas plussan! Mun kroppa taisi palautua keskenmenosta hyvin, sillä menkat tuli tasan 4 vkoa keskenmenosta. Mutta ei tästä uudesta plussasta osaa aivan täysin iloita, kun on pelko persiissä että käy samalla tavalla kuin viimeeksi.

Keskenmeno huhtikuussa ja viime viikolla plussasin. Eli yhdet menkat ehti tulla. Nyt sitten on sormet ja varpaat ristissä, että tämä pysyy kyydissä loppuun asti.

Voi olla, että tässä ketjussa jo vastaus kysymykseeni onkin, mutta en nyt jaksa selata koko ketjua. Kysymys siis kuuluu miten pian keskenmenon jälkeen voi ultralla nähdä onko kohtu tyhjentynyt? Pitääkö vuoto olla loppunut täysin ennen kuin lähdetään ultraamaan? Eli siis miten pian keskenmenon jälkeen olette käyneet tarkistuksessa?

Tuohon peseytymiseen... Me tehtiin meidän kylpyläreissulla niin, että minä kävin ensin pesemässä tytön (oli kyllä silloin jo yli 1-vuotias eli ei mikään vauva) ja vein hänet isälleen kylpytakissa sinne kylpylän puolelle. Sitten menin peseytymään itse ja sen jälkeen hain tytön, että isä pääsi pesulle. Toisella kerralla mummi oli mukana, jolloin mummi oli tytön kanssa äidin peseytymisen ajan. Yksin tytön kanssa ei omasta peseytymisestä olisi tullut yhtään mitään. Meidän tyttö ei tykkää käydä suihkussa, mutta kyllä se suihkun alla peseytyminen jotenkuten onnistui siitä huolimatta

Selkeä viiva koko mahan pituudelta ja tyttö tuli.

Limatulppa irtosi isona klönttinä rv 38+2, supistukset alkoivat samana iltana. Seuraavana aamuna tuli vielä toinen, hieman pienempi, klöntti. Neiti syntyi rv 38+4.

Supistukset alkoivat sponttaanisti rv 38+2 ja neiti syntyi rv 38+4.

Me tehtiin ensimmäinen pidempi autoreissu neidin ollessa kuukauden ikäinen. Noin neljän tunnin automatka meni oikein hyvin molempiin suuntiin. Perillä oltiin kolme päivää. Etelässä oltiin lomailemassa tytön ollessa 4 kk ja sekin reissu meni ongelmitta. Nykyään (neidin lähestyessä kahta ikävuotta) automatkat sun muut ovat huomattavasti haasteellisempia kuin vauva-aikana, joten ainakin meidän tapauksessa matkustaminen pienen vauvan kanssa oli helpompaa. Mutta nämähän ovat aina perhekohtaisia asioita, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.

Meillä tyttö, kohta 2 vee, omaa todella kovan tahdon. Ja uhma on tällä hetkellä erittäin pahana. Tämä ei tosin ole tullut yllätyksenä, sillä on jo vauvasta asti osoittanut omaavansa kovan oman tahdon. Meillä kiitetään niin ruokapöydästä poistuttaessa kuin jos jotain saadaan. Ja anteeksikin neiti osaa pyytää. Jäähyä meilläkin käytetään ja hetken siellä rauhoituttuaan selitetään miksi sinne joutui ja sen jälkeen neiti pyytää ihan oma-aloitteisesti anteeksi ja halaa.