jukeboksi

Meidän esikoisemme on tulevan vauvan syntymän aikoihin vähän reilut kolme vuotta vanha. Haluaisin, että "haikara" toisi jotain myös hänelle sitten kun hän tulee katsomaan pikkusisarustaan ensimmäistä kertaa sairaalaan. Onko teillä ollut jotain sairaalassa varattuna perheen vanhemmille lapsille ja mitä? Minä en oikein osaa edes miettiä mitä "vauvalahja" esikoiselle voisi olla.

Mieheni veljellä on kolme lasta ja mieheni on kahden vanhimman kummi. Nuorimmaisenkin kummiksi häntä pyydettiin, mutta siitä hän kieltäytyi, koska kummilapsia on muutenkin jo monta. Minä olen aina ihmetellyt miten saman perheen lapsilla voi olla sama kummi. Siis eihän sitä missään kielletä, mutta minusta se on outoa. Kuinka yleistä tämä tosiasiassa onkaan? Onko sinulla saman perheen lapsia kummilapsina tai onko lapsillasi sama kummi? Mitä itse ajattelet asiasta?

Eli miltäs se seksi tuntuu synnytyksen jälkeen? Vai onko sitä ollenkaan? Onko seksi parantunut, huonontunut? Miten määrälle on käynyt? Meillä synnytystapana sektio, mutta silti seksi synnytyksen jälkeen jännitti. Jostain syystä. Lapsi on kohta 9 kk ja nyt seksi on jostain syystä unohtunut melkein kokonaan. Jotenkin en vaan saa omia aivojani asentoon "äidilläkin voi ja saa olla seksielämää". Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia? Miten näistä ajatuksista yli ja eteenpäin? Halutkin ovat kyllä aika minimissään.. Aikaa seksille on periaatteessa vain vaavin nukkumaan menon jälkeen.

Meidän tyttö on aina ollut tosi hyvä syömään. Pöydässä ei ole tarvittu mitään leluja tai viihdykkeitä. On syöty nopsasti ja se siitä. Aina kun on "kuorma" tullut niin suu on auennut. Tein itse kaikki soseet ja ilmeisesti liian pitkään tein yhteistyötä herra Sauvasekottimen kanssa koska. Karkeampaan ruokaan siirtyminen on ihan älyttömän vaikeaa. Vähänkään jos on murua, jauhelihaa tai lihasäiettä, niin johan yökitään. Tänäänkin tuli ihan oksennus . Tyttö on nyt 1vee4kk ja sitä kuuluisaa omaa tahtoa on jo jonkin verran, joten syöminen on melkoista vääntämistä . Sinänsä luulen, että suun motoriikassa ei ole mitään ongelmaa, koska esim. leipä menee ihan kivasti. Tomaatteja ja pehmeitä vihanneksia tyttö syö isoina paloina, pureskellen. Osaa siis käyttää hampaitaan, mutta lounas ja päivällinen on täyttä tuskaa. Hän on tottunut siihen, että se mitä lusikalla laitetaan on niin ohutta, että senkun nieleskelee vaan. Mikä ihme avuksi?? Aika varmaan tekee tehtävänsä, mutta nytkin pitäisi syödä. Mitä siis?? Neuvoja ja vertaistukea kiitos.

Mies piti varpajaiset esikoisenkin synnyttyä ja pitää nytkin. Esikoisen kanssa olimme vielä sairaalassa, kun mies piti varpajaiset. Kuopus on noin kuukauden, kun varpajaiset ovat ja me lähdemme mummilaan evakkoon. Siitä en kyllä diggaa, mutta eiköhän sitä yksi ilta/yö mene missä vaan . Varpajaisiin kuuluu syömistä, saunomista ja juomista. Varmaankin ovat ihan vaan tässä kotona eivätkä lähde kaupungille. Hyvin maltilla mennään, koska kaikki ovat aikuisia, perheellisiä miehiä. Mukaan tulee vajaa kymmenen miestä.

Esikoista imetin vähän reilun kuukauden, koko ajan meni korviketta lisäksi. Maito nousi sairaalassa, mutta sitä ei tullut riittävästi, koska vauva oli tosi kova syömään. Viimeinen naula arkkuun oli oikeastaan auennut sektiohaava, jonka takia en imettänyt öisin ollenkaan. Yöimetyshän se kai on tärkein maidonnousun kannalta. Yritin pumppaillakin, mutta siitä ei tullut mitään. Kuopus on nyt noin viikon ja osittaisella mennään. Maitoa tulee, mutta ei selvästikään tarpeeksi. Öisin ollaan menty korvikkeella ja se varmaan taas vaikuttaa siihen maidon riittävyyteen. Ei vaan olen paukkuja imettää öisinkin tuntitolkulla. Paska äiti fiilikset on tosi pinnassa, mutta esikoinen on pärjännyt mainiosti, vaikka onkin korviketta saanut alusta lähtien. En minä itsekään ole äidinmaitoa kovin pitkään saanut.

Esikoinen syntyi sektiolla 39 ja risat. Muutama päivä päälle, en muista tähän hätään tarkasti. Nyt tämä toinen raskaus on viikoilla 41+5. Luulen, että esikoinenkin olisi mennyt yliaikaiseksi, mutta muista syistä otettiin aiemmin pois. Samaa mietin kuin teazkin. Mammalomalla olen ollut jo elokuun puolesta välistä eikä vaan vauvaa näy ei kuulu . Kaipa sieltä ajastaan. Juuri vaan miehelle puhuin, että jos olisin suunnitellut lähteväni töihin heti äitiysloman päätyttyä niin lapsi on silloin vasta vähän reilut 8 kk vanha. Mistäpä näistä nyt tietenkään etukäteen tietää, joten toisaalta turhnpäiväistä moinen spekulointi.

Äsken Prismassa katselin haalareita. Remu 79,90 euroa ja Ciraf 34,90 euroa. Ciraf vettä hylkivä, Remu vedenpitävä. Toisaalta, jos on ihan tositosi märkä loskasää niin haalarin päälle voisi kiskaista kurikset. Ne ostin just ihan uudet ja varmasti mahtuvat haalarinkin päälle. Mitä muita niin paljon parempia ominaisuuksia kalliimmassa haalarissa on?? Cirafin kuosit oli mun mielestä jopa kivemmat kuin Remussa. Lassien haalari (ei se "kuminen") meillä on ollut useampana talvena ja se on kyllä ollut erittäin hyvä. Nyt vaan näin mammalomalaisena pitää vähän miettiä tuota budjettipuolta. Toisaalta, tää voi olla väärä paikka säästämiseen. Hilluuhan typy siinä haalarissa joka ikinen päivä ja jopa useamman kerran päivässä. Mutta toisaalta pitää ostaa myös uudet kengät, hattu ja rukkasia. Ja haluan myös ostaa tytölle erillisen toppatakin.

^ toi oli muuten hyvä vinkki. Täytyypä käydä ostamassa vauvalle Unipupu, jonka isosisko saa sitten tuoda. Onkin siskolle sitten ylläri, kun vauvakin on muistanut häntä. Maltan tuskin odottaa (ja päästä tästä raskaasta olosta eroon) .

^ ihana idea!

Me ollaan päätetty, että isosisko tulee saamaan jonkun lelun. Ehkäpä sellaisen kassakoneen, jota ihailee suuresti naapurin lasten leikkimökissä. Katselin jo sellaista eilen Anttilassa.

Jos öisinkin närästää ja ylävatsassa on tukkoinen olo niin kannattaa kohottaa sängyn pääpuolta noin 15 senttiä. Luin tuon ohjeen jostain neuvolasta nappaamastani ilmaislehdestä ja minulla auttoi. Kohotin pääpuolta tosi reilusti, paljon yli 15 senttiä. Minulla ei kyllä varmaan ollut ihan virallista närästystä, mutta paineen tunnetta ylävatsalla ja puristavaa kipua. Sisäelimissä ei ultran mukaan ole mitään vikaa ja luulen, että raskaudella on osasyynsä asiaan. Rennietä tulee nappailtua.

Mä olen nyt raskausviikolla 18+6 ja minun ystävistä tietää 3 (tai neljä, en muista tarkkaan) ja miehen ystävistä vähän useampi sekä hän on joutunut kertomaan jo työpaikallaan. Meillä on rakenneultra viikon päästä maanantaina ja olen silloin siis raskausviikolla 20+0 ja jos siinä kaikki on hyvin niin sitten kerromme laajemmin. Meillä asiaan on vaikuttanut se, että minun jännittää kovasti, että meneekö kaikki hyvin. Ykkösen kohdalla kerroin muistaakseni pari viikkoa ennen rakenneultraa, mutta tämä toinen raskaus on jännittänyt jotenkin tosi paljon enemmän. Aika moni kyllä jo vähän epäilee esim. koska en juo kahvia tai alkoholia, olen valitellut jatkuvaa nälkää ja väsymystä. Onneksi maha on tullut esille vasta tässä muutamana viime päivänä ja uskon oikealla vaatetuksella selviäväni vielä ensi viikon.

Meillä on menossa iiiiso tahtokausi ja puuron syönti iltaisin on joskus melkoista taistelua. Eka lusikallinen on aina hankalin. Eilen mietin, että voishan sitä toki muutakin tarjota kuin puuroa. Mutta sitten mietin, että kuituhan täyttää masua kaikkein parhaiten niin mistä sitä muusta saa niin ison kuitupläjäyksen kuin puurosta?? En haluais sitten aamuyöllä pyöriä nälkäisen lapsen kanssa. Tyttö nyt 1 vee 8 kk.

Ei toimi ainakaan meillä. Miehellä on kaksi kummilasta, molemmat ovat veljensä lapsia. Meillä on myös kaksi yhteistä kummilasta, toinen on miehen siskon lapsi ja toinen on minun siskon lapsi. Miehen veljen perheen lapsilta emme ole koskaan saaneet kiitosta joululahjoista. Yhtenä vuonna pikkasen piruuttani kyselin lahjojen perään ja tuli vastaus, että "joo tuli perille kiitos vaan, aattona olin niin hässäkkää, että ei tiedetty mikä mistäkin on". Tiesivät kuitenkin, että lahjoja laitoimme, miksi ei voi vaan kiittää. Miehen siskon perhe teki tänä vuonna ylläripoikkeuksen ja he kiittivät lahjoista ja ihan heti aattoiltana. Se oli tosi iso yllätys. Siskoni kanssa kiittelyt toimii aina, puolin ja toisin. Miehen sisarukset eivät tulleet kutsusta huolimatta tyttäremme kastejuhlaan. Kumpikaan ei juhlan jälkeen kysynyt tytön nimeä saatika muistaneet kastepäivänä. Korttia olisin kyllä odottanut. Yhteydenpito on siis vähäistä, mutta siltikin oletan kyllä kiitosta lahjoista.

Rakastelu onkin nykyään "hellimistä syvällisellä tasolla" . Aina oppii uutta. Meidän hellimisestä syvällisellä tasolla onkin taas vierähtänyt pari viikkoa. Juuri ajattelin, että lapsi on puolitoista vuotias ja seksi ei todellakaan ole palautunut entiselle tasolleen .

En usko, että työkaverin lapsi häiritsisi, mutta veikkaan, että työnteosta ei tulisi mitään. Jos lapsi olisi koko päivän niin häiriintyisin kyllä. Oma motto on, että lapsemme voi olla minun työpaikallani max. 2 tuntia ja mahd. harvoin. Taustatilanne voisi olla vaikkapa se, että isi olisi vapaalla ja lapsi kotona, isillä olisi vaikka hammaslääkäri ja lapsi tulisi siksi ajaksi minun työpaikalleni. Pyrin välttämään sellaisia tilanteita.

Sama homma meillä. Jos on oikein iso juttu niin sitten mies sanoo jälkikäteen.

Mielestäni on ihan sama, vaikka pieniä maistiaisia saisikin antaa, mutta jos vanhemmat kieltävät niin silloin ei anneta ja piste. Vaikka kuinka voisi jo tarjota piparia ja torttua niin vanhemmat päättävät mitä lapsen suuhun lykätään. Meillä lapsi on 1vee5kk ja jatkuva puheenaihe äitini kanssa on, että miksi hän ei saa karkkia, mehua tai sipsejä. Siskollani on kaksi alle 5 vee lasta ja hänkin kyseli, että kuinka kauan aion olla antamatta nameja. Enpä ole miettinyt, mutta niinkauan kuin mahdollista. Ja ei mene enää pitkään mikäli ympäristöstä riippuu. Tyttö löysi avonaisen sipsipussin ja sanoin äidilleni, että ota pois, älä anna. Äitini oli heti, että "voi, voi kun tuo äiti aina kieltää". No voi helvetti, karkki ja sipsi ei ole tämän ikäisen ruokaa. Mä en ymmärrä, miksi on niin ihmeellistä, jos lapsi ei heti vuoden ikäisenä lapa karkkia nassuun. Appiukko on myös kova tarjoamaan karkkia. Olen monta, monta, monta ja monta kertaa sanonut, että älä anna, tyttö ei vielä ole saanut karkkia. Joka ikinen kerta se on papalle yhtä iso ylläri. Mulla meinaa aina palaa käämi, koska me päätämme mitä meidän lapsi syö. Piste ja siitä ei edes keskustella. OT. toinen asia, jonka tiimoilta minulta palaa heti käämi on se, että tarjotaan omasta lusikasta. MURRR. Äitini harrastaa sitäkin. PRKL.

Haimme hoitopaikkaa huhtikuussa, hoidon tarve on vuoden 2009 alusta. Kaupunki ilmoittaa hoitopaikan joulukuussa, noin kaksi viikkoa ennen hoidon alkamista. Kiva juttu, tutustumispäiviä ei välttämättä jää yhtään... Onneksi löysimme yksityisen perhepäivähoitajan.

Ei kai kukaan mies nyt niin ajattele, että lahja vauvan syntymän jälkeen on vapaalippu kotitöistä??? Onneksi minun mieheni ei ainakaan ajattele niin. Olen samaa mieltä kuin Helsbels. Lahjat ovat ihana lisä kiireiseen arkeen. Niitä on kiva antaa ja saada. Olen niin epäekologinen ihminen, että haluan kyllä jatkossakin lahjaksi koruja. Yritän sitten muissa toimissani ottaa ympäristön huomioon.

Minusta tuo Kataisen kommentti oli SDPn ilmaista päivähoitoa vastaan. Hän vaan kommentillaan korosti sitä, että ei ilmaista päivähoitoa kaikille. Kyllä kotihoidon tukea saisi ilman muuta nostaa. Tämän hetkinen summa ei millään muotoa kannusta tai tue lasten kotihoitoon. Hoitomaksuja ei minusta pitäisi nostaa. Palveluista olen valmis maksamaan, mutta en ihan mitä tahansa. Isoimmat hoitomaksut maksetaan periaatteessa aina kun molemmat vanhemmat käyvät kokopäivätyössä. Eli kuussa kahden lapsen hoito lohkaisee jo melkein 450 euroa. Se on minusta jo tosi paljon. Minä olen ollut hoitovapaalla neljä kuukautta. Taloudellisesti olisi ehkä ollut mahdollista olla vielä pidempäänkin, mutta itse haluan jo töihin. Lapsi jää vielä pariksi kuukaudeksi minun töihin paluun jälkeen kotiin. Meille tämä ratkaisu on paras. Lapsen paikka on kotona, pitää paikkansa. Minusta hoitoon vieminen ei vähennä kodin merkitystä ja tärkeyttä millään tavalla. Päin vastoin.

Me kävimme eilen tutustumassa yksityiseen pphaan ja ihan hyvältä vaikutti. Mulla on vaan tietynlainen pelko perhepäivähoitajia kohtaan. Jänskättää, että miten he sitten siellä seinien sisäpuolella kohtelevat lapsia, vaikka vanhemmille näytetään hymynaamaa. Ihmisiähän ne pphtkin ovat ja väsyväthän hekin joskus. Joskus on omalle lapselle pinna ihan tosi kireenä niin miten hoitaja jaksaa sitten neljän pienen kanssa. No, tuskinpa kukaan niitä lapsia nyt ihan päin seiniä heittelee. Toivottavasti ei.. Tuo varahoito jäi meilläkin ihan auki, varsinaista varahoitopaikkaa ei ole. Onkos tuo, että kesäloma-ajalta ei hoitomaksua makseta ihan yleinen käytäntö? Sitä en huomannut edes kysyä. Mulle oli totaalinen ylläri, että yksityisen ja kunnallisen hoidon hinta on niin lähellä toisiaan, jopa sama. Jos olisin sen tiennyt olisin alunperinkin hakenut vain yksityistä hoitopaikkaa ja unohtanut nuo kunnalliset kuviot.

Mies osti Kalevala Korun Lähde kaulakorun. Olimme sen jo etukäteen valinneet. Minä en ottanut korua kiitoksena urakasta vaan hyvän tahdon eleenä uudesta perheenjäsenestä. Minä tein miehelle isä-pakkauksen ennen vauvan syntymää. Siellä oli tuotteita miehelle ja vauvalla ja meille kaikille. Jos en olisi saanut mitään niin olisin ollut pettynyt.

^ Mikkelissä ei ole perhehuoneita eli mies ei saa olla yöpyä sairaalassa. Meillä ainakin mies oli osastolla päivisin käytännössä koko ajan, mutta yöksi piti lähteä kotiin.