pyöriäinen

Mehut, appelsiini erityisesti, hedelmät ja marjat, lohi- tai katkarapupastat. Lisäksi jälkiuunileipä. Inhokkeja maustekurkut ja tilli (pelkkä tillin haju sai voimaan pahoin), liha, erityisesti possun liha.

No kyllä mä ton jo luokittelisin plussaksi.

Meillä todettiin kuopuksen kotiinlähtötarkastuksessa sivuääni joka kuului myös selän puolelta. Käytiin ennen kotiinlähtöä sydänkäyrässä ja raajoista mittailtiin paineita. Päästiin lopulta kuitenkin kotiin ja lähete lastenklinikalle viikon päähän. Ultrassa selvisi onneksi, että meidän pojan tapauksessa oli kyse lähinnä kosmeetisesta asiasta. Hänellä ei ole normaalia kolmiliuskaista purjeläppää vaan niitä läppiä on kaksi. En enää muista mitkä muut asiat siihen vaikutti (jotku virtausten kulmat tms), mutta näytti kuulemma niin hyvältä, ettei pitäisi vaatia mitään toimenpiteitä (joskus vaatii jonkun "pienen" toimenpiteen). Toisella kontrollikäynnillä käytiin vuoden päästä ja seuraava on ennen kouluikää.

Kerroin heti nt- ultran jälkeen, olisko ollu viikkoja 12+6. Halusin kertoa, sillä työtilanne oli aika kuormittava ja takana oli myös tilanne, joka olisi ainakin loppuraskaudessa saattanut olla vauvalle vaarallinen. Vastaisuuden varalle kysyin, miten pitäisi toimia vastaavissa tilanteissa jatkossa.

Mun täytyy kyllä sanoa, että mä olen saanut useamman kerran apteekin omaan haamun testiajan jälkeen, musta niihin ei voi oikein luottaa aikaisilla dpo:lla.

Kyllä siinä on selvä haamu.

Meillä ollaan kielletty sohvalla pomppiminen turvallisuussyistä. Kyllä tuo 2v tulee aika äkkiä alas (putoaa) kun pompitaan ja äkkiä sen myötä myös juostaan sohvalla. Sohvalla saa kyllä painia ja vähän riekkua, mutta monesti se homma menee yli. Siinä on äkkiä joku tippunu käsinojan yli pää edellä lattialle. Samasta syystä sängyssä ei pompita, pääasiassa. Kyllä sitä joskus tapahtuu, mutta keskeytän sen yleensä nopeasti, koska kokemuksen mukaan näin pienillä lapsilla sattuu ja tapahtuu. Sisällä saa juosta, rakentaa linnoja peitoista, leikkiä leluilla muuallakin kuin lastenhuoneessa. Joskus ollaan laitettu patjoja lattialle, niillä saa sitten pomppia. Kun menee liian raisuksi, pistetään peli poikki. Ulos pyritään menemään, jos energiaa pitää purkaa. Keittiöstä ainoastaan komennan lelujen kanssa pois jos teen ruokaa ja on kuumat kattilat ja pannut liedellä. Kiitos ja ole hyvä ollaan pyritty opettamaan, ja muutenkin kohteliaisuus. Toista voi ilahduttaa sanomalla jotain mukavaa. Lapsen itsetunnon tukeminen on musta tässäkin tärkeää. Se että lapsi kokee olevansa hyvä sellaisena kuin on, auttaa ehkä kestämään niitä rajojakin. Meillä kyllä kielletään välillä aika paljonkin, mutta tärkeää on just se keskustelu, miksi näin ei voi tehdä. Ja semmoinen empatiakyvyn tukeminen, toisen huomioiminen ja välittäminen on tärkeää. Ei aina se mitä minä haluan. Teen töitä lasten kanssa ja joskus kyllä harmittaa, jos lapsetn kotona ei ole ollut juurikaan rajoja. Kotona voi elää vapaasti, mutta entä sitten kun koulussa ja töissä pitäis kyetä noudattamaan sääntöjä. Se on monesti vaikeaa jos siihen ei ole tottunut. Jäähy on käytössä molemmilla, ehkä vajaa 2v iässä ollaan otettu käyttöön. Lisäksi käytössä on tämä kolmeen laskeminen. Nämä riittää yleensä aika hyvin. Tai jos sisä- ja ulkovaatteiden kanssa pukemisessa kiukutellaan, sanotaan ettei voi lähteä ulos jos ei ole vaatteita päällä. Joskus sorrun huutamaan, anteeksi olen pyytänyt. Mielestäni vanhempi saa osoittaa, että nyt suututtaa tai hermostuttaa, mutta itsensä pitäisi pystyä hallitsemaan.

Kyllä meillä on kaikki lapset "tekemällä tehty", mutta jos ei sitä yritystä ihan vuositolkulla ole, niin kyllä sen mun mielstä kestää enkä nää siinä nyt mitään kovin isoa ongelmaa. Tokihan se on kivempaa spontaanisti, mut jos niitä lapsia tarpeeks ja tarpeeks nopeasti haluaa niin kyllä mä olin siitä valmis tinkimään. Mitä tulee tilanteeseen "yrittämisen" jälkeen, niin meillä tilanne on aina korjaantunut. Itse asiassa nautin paljon enemmän kuin ennen lapsia!

Muutaman kerran olen korkeintaan värjännyt, esikoista odottaessa värjäsin kun supistuksen oli jo käynnissä

Meillä on joulukuussa 4 vuotta täyttävä esikoinen ja heinäkuussa 2 vuotta täyttänyt kuopus. Tilanne on hassu, sillä pikkuveljellä on ollut kuukauden päivät aina kuiva vaippa aamuisin, eli häneltä vois jättää vaipat kokonaan pois, isoveljellä on puolestaan aamuisin vaippa ihan täynnä pissaa. Eli todella yksilöllistä tämä. Ei oteta tästä stressia, eiköhän isovelikin jossain vaiheessa kypsy olemaan ilman yövaippaa. Mun on vaikeaa ymmärtää miten 2v voi olla niin pitkään pissaamatta ku harvassa on ne yöt ettei itskään tarvitse käydä vessassa. Kuopus saattaa vielä monesti 15-30 min pyöriä vaippa jalassa aamuisin, eikä siltikään siihen pissaa vaan sit tekee hillittömät pissat pottaan kun ottaa/otetaan vaippa pois.

Jos mä vastaisin todenmukaisesti, eli yk 3, niin ei ehkä antais oikeaa kuvaa kun aikaa meni kuiteski melkein vuosi.. Mut vastaan kuiteski niin.

Saa leikkiä, mutta en ole ostanut lelupyssyjä enkä osta. Paitsi niitä vesipyssyjä Jatkuvasti saa noita pieniä olla kieltämässä asiasta jos toisestakin, joten tuntuisi se hullulta kieltää kun 2v käsi ojossa kikattaen ryntäilee ja sanoo "phiau!" Samaa mieltä siis kuin suurin osa muistakin. Mun on tosi vaikeaa uskoa että että siitä haittaa olisi, kunhan leikki tapahtuu hyvässä ilmapiirissä, ketään ei kuisata tai syrjitä. Enemmin oon huolissani väkivaltapeleistä (ja jatkuvasta pelaamisesta ylipäätänsä), yritän välttää pelikonsoleita niin pitkään kuin mahdollista...

No kyllä toi on niin selvä plussa. Mä tein muistaakseni 3 vko km:n jälkeen negan ja meni kesken viel suht myöhäsil viikoilla (11). Ja jos ovat sanoneet et verikoe on nega niin niinkuin edellä todettiin niin ei pitäisi olla noin selvää viivaa.

Scarlet, kyllä siinä näkyy! Ihanaa, lisää kolmannen odottajia mukaan

Onnea ja tervetuloa huhtikuisiin!

Aivan, jokaisella perheellä on se oma ajatusmalli miten haluaa toimia, se on teille ihan hyvä ajatus, ettei pieniä lapsia tai vauvoja viedä hampurilaispaikkaan. Mutta kun äitiys on jo niin täynnä syyllistäviä tunteita, niin toivoisin että annettaisiin toisten perheitten toimia tavallaan, ettei pitäisi sitä omaa toimintatapaa ainoana oikeana kaikille. Se olisi vähän sama jos sanoisin että mua surettaa, kun joku ei imetä tai syöttää pullosta, tai että joku sanoisi, että tekee pahaa kun joidenkin lapset ei nuku perhesängyssä/nukkuu perhesängyssä. Tai että tekee pahaa kun joku ei anna lastensa maistaa herkkuja alle kouluikäisenä jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ylilyönnit ja terveydelle oikeasti vaaralliset jutut on eri asia, mun mielestä. Äidit on vaan monesti niin taitavia syyllistämään toisiaan, että miks noi ei tee näin tai miks noi tekee noin, ihan pikkuasioistakin. Mun mielestä se on turhaa ja kuormittaa äitejä liikaa. Mutta nyt menee jo niin ot, että lopetan tähän.

No mutta, tarkoitin että jos meillä on terveelliset ruokailutottumukset, lapset syövät paljon vihanneksia ja kasviksia ja hedelmiä, niin aika raskaaksi käy elämä jos tuollaisesta asiasta tarvitsee surea. Siis muutamasta ranskalaisesta ja hörpystä pirtelöä. Tietysti jos siellä ravattaisiin alvariinsa ja olisi normaalia niin ymmärrän että on eri asia. Että jos kerran näkee jonkun lapsen, jota ei tunne, eikä tiedä sen taustoista, niin turhaa mun mielestä lähteä suremaan.

Kyllä siinä jotakin näkyy, dpo:t tosi aikaiset, toivottavasti vahvistuu

Meillä ei ole karkkipäivää, mutta karkkia syödään suht harvoin. Lapset siis, minä syön ehkä vähän liikaa. Välillä lasten tulee kyllä syötyä herkkuja liikaa, esim. nyt kun oltiin mustikassa ja tehtiin pellillinen mustikkapiirakkaa. SItä sitten syötiin useampana päivänä peräkkäin. Enemmän siis jotakin leivottua kuin karkkia syödään. Ja kesällä jätskiä jonkun verran. Ja voin myöntää että meillä kuopus on varmaan reilun vuoden iässä maistellu muutaman ranskalaisen ja ottanu vähän mansikkapirtelöä, kun ollaan käyty hesessä. Harvoin kyllä käydään missään hampurilaispaikassa, mutta en nyt ymmärrä mikä siinä on niin kamalaa että meidän lapsen puolesta olis pitänyt surra?

dpo 12, jotain juuri ja juuri havaittavaa, dpo 13 haalea, mutta selvä plussa.

Meillä mies yritti lopettaa lukemattomia kertoja, jo ennen raskautta. Aina repsahti uudelleen. En saarnannut tai suuttunut, puhuin välillä siitä, etten haluaisi lasten näkevän tupakoivan mallia. Jossain vaiheessa mies sitten vain lopetti. Jälkeenpäin sanoi, ettei hän halunnut sitä aikaisemmin tarpeeksi. Eli meillä ehkä avainsana oli hidas "käännytystyö". Lopetti ehkä n. vuosi sitten. Itse en ole polttanut, paitsi satunnaisesti baarissa tms.

Mulla kesti km:stä 10 viikkoa, jotta menkat alkoi. Ja siitä kierrosta tärppäsikin. Eli reilu 3kk meni plussaan. Toivottavasti pysyy nyt matkassa.

^Minulla oli kyllä jatkuvaa tiputtelua pitkissä kierroissa, ja käsittääkseni se johtuu siitä, että jos ovulaatiota ei ole, eikä sen vuoksi kunnon menkkoja, niin vuoto pyrkii jollain tavalla kuitenkin tapahtumaan, ja siksi tiputtelee. Voin olla väärässäkin.

Mulla supisteli toisessa raskaudessa viikon 16 jälkeen enemmän tai vähemmän, loppua kohden päivittäin. Kävin pari kertaa näytillä, kerran kiireellisesti, sillä supisteli 3 min välein tunnin. Mulla nuo eivät saaneet juurikaan mitään aikaiseksi ja niinhän sitä mentiin 8 päivää yli. Jotenkin jäi sellainen olo, että kroppa oli niin väsynyt siihen supisteluun, ettei niissä loppupeleissä ollut tarpeeksi tehoa ja tarvittiinkin apuja supistusten vahvistamiseksi.

Nojoo, on kyllä Jasmin's dreamilla aika omaa luokkaa tuo anopilta. Mun äiti on kyllä hyvin varhain tuonut ilmi, että hän haluaa mummiksi. Oltiin ehkä 14-15v siskoni kanssa, kun äiti sisusti nukkekotia kesämökille ja totesi, että jos tälle joskus sais vielä käyttäjiä. Ja samoihin aikoihin osti semmoisen pikkuisen lammasjakkaran ja huokaili, että jos hänellä joskus olis lapsenlapsia. Mun mielestä oli vaan ihanaa, että tiesin äidin ihastuvan ikihyviksi kun kerroin esikoisen (ja ensimmäisen lapsenlapsen) tulosta. Ei tarvinnu miettiä, että mitähän vanhemmat tuumailee mun keskeneräisistä opinnoista jne. Muuten ei vihjailuja juuri tullu, ehkä just koska mulla oli opinnot kesken vielä yms.