annuski

Meidän sairaala-aika meni aika kivasti (jos ei oteta mukaan niitä että vauva ei ollut kanssani, vaan eriosastolla). Synnytyksen jälkeen heräämöstä päästyäni (kiireellinen sektio), pääsin sängyn kanssa keskolaan käymään, jossa sain ensimmäistä kertaa pojan rinnalle. Osastolla, olin kahden hengen huoneessa, yhteensä 8 päivää olin ja 2 päivänä oli vain huonetoveri. Muuten sain olla ihan yksin koko huoneessa. Hoitajat kyselivät että haluanko huonetoverin joka saa vauvan viereen vai haluanko mielummin olla yksin. Siitä olen todella onnessani että ottivat niin hyvin huomioon sen että jos toinen äiti ei ole saannut vauvaa vierelle niin sinne ei väen väkisin tuoda toista äitiä kenellä on vauva vierellä. Hoitajat myös tarkkaan opastivat ja neuvoivat miten saan imetyksen käyntiin hyvin ja pidettyä sen käynnissä vauvan ollessa keskolassa eikä juurikaan rinnalta syönnyt (nenämahaletku+tuttipullo alusta asti, tissi meni silloin kun itse pääsin/jaksoin). Itse muistan olleeni erittäin kipeä synnytyksen jälkeen ja verensokerit vetivät omaa ralliaan joten se toi myös haastetta. Hoitajat kuskasivat aina keskolaan ja takaisin osastolle kun halusin. Vasta kotiin päästyäni tajusin olevani äiti, se oli kuitenkin niin "lievästi vaikea" alku meille vauvan kanssa. Mutta vain positiivinen kuva jäi sairaala-ajasta ja molempien osastojen hoitajista Ja se, en tiedä miten homma oli suunniteltu, mutta itselläni oli tasan kaksi hoitajaa jotka melkein koko 8 päivää minua opastivat ja hoitivat Muutaman aamuvuoron taisi olla eri hoitaja.

Lahdessa ei refluksia oteta tosissaan täällä ei edes ruokatorven ph-mittausta tehdä. Miten muilla onko ph-mittausta tehty ja kuinka usealla lääkärillä piti käydä ennen kuin saitte lääkityksen?

Osaisiko kukaan kertoa Lahdesta hyvää ja osaavaa lääkäriä, joka tuntee refluksin? Meillä pojalla selvät refluksin oireet ja nyt kaksi kertaa käyty kunnallisella ja keskussairaalan päivystyksessä, mutta kaikki ovat vain olkaa kohautelleet. tuntuu toivottomalta kun poika vain itkee eikä itse voi asialle kovin paljoakaan tehdä tai helpottaa oloa. pystyasennossa olemme pitäneet pitkiä aikoja ruokailun jälkeen, mutta silti pulautuksia tulee paljon ja ovat kivuliaita. Muut oireet ovat: levottomuus, jatkuva nieleskely ja tarve saada suuhun jotakin. Itkun aikana selän veto kaarelle, ruokaraivarit... Ja univelkaa on jo pojalle sen verran kertynyt että ei meinaa päivisin malttaa käydä nukkumaan

Täällä taas tuntuu koko pahoinvointi kadonneen kokonaan, toivottavasti ihan pysyvästi

Mutta kannattaa pyytää neuvolalääkäriltä vapaamuotoinen lappu raskaudesta, ihan vain vakuutusyhtiön varalle. Ainakin suoraan minulle näin sanottiin kun finnmatkoille soitin ja tiedustelin hieman asiaa. Se lappu on sitten vain omaksi turvaksi vakuutusyhtiötä vastaan jos matkalla sattuukin jotain.

Meillä, toivottavasti kun sokeritoukkamme syntyy, on 4 isovanhempaa, sekä minun puoleltani kaksi isoisoäitiä sekä isoisoisä Eli minun mummi ja pappa sekä minun isän äiti eli mummo.

Meillä ollaan myös pitkään mietitty keitä pyydämme kummeiksi. Olemme päätyneet että mieheni hyvä ystävä, sekä minun hyvä ystävä. Sitten olemme miettineet myös minun veljeäni, miehelläni ei ole veljiä eikä siskoja, sekä minun pikkusiskoa En tiedä onko siinä jo liikaa neljä kummia, mutta näin me ainakin haluaisimme. Viellä emme ketään heistä ole kuitenkaan pyytäneet

Meillä hieroo mies niskat ja hartiat pyydettäessä ja välillä ilman pyytämistäkin. Juomisesta ja syömisestä pitää huolen Ja jos vihjaan jotakin niin hän kyllä huomaa sen ja tekee. On niin kiltti ja huolehtivainen <3

Me olimme menossa mieheni ja ystäväni kansas Helsinkiin ja keskusteltiin vauva- ja raskausasioista automatkan ajan. Kun olimme jutelleet pitkään kuinka monta olimme halunneet ja että mitä jos tulee kaksoset. Mieheni siihen sitten että kun nyt näin nuorena teemme lapsen niin sittenhän se on tehty pois päiväjärjestyksestä. Voi että siinä saimme ystäväni kanssa hyvät naurut. Odotan siis meidän esikoistamme ja olemme keskustelleet että yksi vai kaksi lasta

Meillä alle vuoden ikäinen narttukissa on alkanut kerjätä kaikella mahdollisella tavalla mun huomiota. Hyppii pöydille ja tulee syliin (ennen ei viihtynyt ollenkaan), naukuu ja juoksee jalkojen eteen että varmasti kompastut siihen ja huomaat sen. Yöllä sitten jos ei nuku jalkojen päällä niin sitten mahan päällä, sekä aamuisin tunkee omaa takapuoltaan mun naamaan ja kun tyrkkää pois niin tulee kehnäämään rapsutuksia ja silityksiä. Toivottavasti ei tuosta nyt enään pahemmaksi mene?!

Mä olen sitä mieltä jos on liian varovainen kaikki sieltä kissasta tarttuu. Eli mies hoitaa kissan vessan siivouksen mutta en mä kissaani jättäisi silittämättä ja rapsuttamatta. Kissa ei kuitenkaan ole ikinä ulkona käynnyt (parvekkeella nuuhkasemassa talvella lunta ja samantien sisälle). Ja juuri ennen raskautta loppui pitkä neljän viikon antibiottikuuri kisullamme joten eiköhän ne kaikki bakteerit siitä nelijalkaisesta ole jo kaikonnut.

Meillä on sokeritoukka. Nimi tulee kun tämä pienokainen syö kaiken mun sokerin ja verensokeri on jatkuvasti matalalla (itselläni on diabetes).

Meille varmaankin ilmestyy Mauri Kunnaksen vauvakirja ja/tai muumi vauvakirja. Ne tuntuvat vaan jotenkin niin omilta, itse kun olen myös niin piirroshahmo ystävä ja varsinkin muumifani!

Me olemme lähdössä maaliskuun puolessa välissä Gran Canarialle, tällöin rv 19+2 lähtöpäivänä. Ennen viikkoa 27 lentäminen on aivan turvallista, sen jälkeen tarvitaan lääkärintodistus ja raskauden viimeisellä kolmannekselle lentäminen on kiellettyä. (Nämä tiedot ovat Finnairin nettisivuilta tarkistetut sekä neuvolan tädin kanssa jutellut).

Täällä myös ympärivuorokautinen kuvotus rv 7+5. Olo on koko ajan sellainen ettei tiedä mikä laukaisee oksentamisen (toivottavasti näin ei tule käymään). Tuntuu että ei auta mikään syöminen, eikä juominen. Viellä en sentään töistä ole tarvinnut olla pois.