haisuvanukas

No, tuli sitten tuo vastaus kahdesti...ensin ei suostunu lähettämään...olkoon...

Meillä on myös 3 v tyttö ja vauva (10 kk) aiheuttaa edelleen aika voimakasta huomiohakuisuutta. Voi siis olla ihan sitäkin. Mutta voihan olla, että selkälihakset on kipeinä esim. huonossa asennossa nukkumisen takia. Ihan alkuun mulle tuli mieleen, että ei kai munuaiset...mutta jos pissanäyte oli puhdas, niin en usko, että semmosesta ois kyse. Tarkkailla tietysti pitää tilannetta, mihin suuntaan kehittyy. Ihan niin kun varmasti teettekin.

Meillä on myös 3 v tyttö ja vauva (10 kk) aiheuttaa edelleen aika voimakasta huomiohakuisuutta. Voi siis olla ihan sitäkin. Mutta voihan olla, että selkälihakset on kipeinä esim. huonossa asennossa nukkumisen takia. Ihan alkuun mulle tuli mieleen, että ei kai munuaiset...mutta jos pissanäyte oli puhdas, niin en usko, että semmosesta ois kyse. Tarkkailla tietysti pitää tilannetta, mihin suuntaan kehittyy. Ihan niin kun varmasti teettekin.

Jos lääkärillä käynti helpottaa edes omaa huolta, ei se ole turha. Sitä paitsi ei turhia käyntejä olekaan näitten pienten kanssa. Lääkärit itsekin sanoo aina, että mieluummin hoitoon pitää mennä liian aikaseen, kun liian myöhään tai turhaan kun ei ollenkaan.

Girandola: meillä tyttö sai vaippaiholle antibioottikuurin aikana HIIVAN, joka aiheutti hirmuiset ihottumat. Hoitui pois vasta hiivalääkkeillä. Ei itselle tullut ede mieleen moinen mahdollisuus. Toivottavasti teilläkin hoito löytyy. Vaippaihottuma on niin inhottavaa! Onneksi omilla on sitä hyvin harvoin ollutkaan.

Meillä lapsen (nyt 3 vuotta) mahan toiminta on ollut aina melkoinen mysteeri. Välillä kakkii monta kertaa päivässä, välillä ei moneen päivään lainkaan, mutta koskaan ei ole varsinaista ummetusta ollut. Itse en olisi huolissani, jos lapsi ei ole kipeä. Välillä sitä kakkaa vaan ei tule. itse olen yhdistänyt nuo vähäkakkaiset (kovat papanat parin päivän välein tai harvemminkin) vaiheet vaatteiden kutistumiseen kaapissa, joten jotain kasvuun liittyvää voisi olla. Maitohan kovettaa mahaa, en tiedä miten on piimän laita... sanokoon joku viisaampi.

Voi olla rokotuksesta johtuvaa lämmönnousua. Tai ainakin mulle sanottiin neuvolassa, että ainakin 2 vrk sisällä nouseva lämpö/kuume voi johtua rokotteista, mutta tuskin se ihan tarkalleen 48 tuntia tarkoittaa. Mutta en olisi huolissani, koska lämpöä on noin vähän. Jos vauva on kipeän oloinen, anna vaan suppo, olo paranee kummasti koko perheellä. Ja hyvin todennäköistä tietysti sekin, että veikka on vauvan tartutanut. Meillä ainakin tytöt on aina peräkkäin kipeenä, ensin esikoinen, sitten pikkuinen. Joka tapauksessa särkylääke auttaa oloa ja eloa. Unta, nestettä ja hellyyttä suurina annoksina sen lisäksi, niin eiköhän pienokainen tokene. Pikaista paranemista. Pakko vielä kommentoida, että meillä lapsilla normaali kainalolämpö on n. 36,2, kuten minullakin. Jos nousee lämpö 37:ään, niin ovat jo molemmat selvästi kipeinä. (Kuten itsekin olen.) Liekö sitten perinnöllistä...

Itse en olisi kauhean huolissani. Jos se on tikku, tulee todennäköisesti ulos itsestäänkin. Kannattaa tietysti tarkkailla, ettei tulehdu pahasti. Ja jos tulehtuu, niin vaan puhdistaa hyvin. Neuvolan tätsy osaa varmasti ottaa pois, jos ei sitä ennen tilanne ratkea.

Pakko muuten vielä sanoa, että harvinaisen selväpäistä porukkaa täällä! Ihana lukea forumia, jossa ihmiset osaavat perustella omat mielipiteensä eikä kukaan hyökkää toista vastaan, vaan osataan arvostaa muidenkin mielipiteitä. Jees! Kiitos!

Se, millainen tunnelma pyssyleikissä on, on mielestäni tärkeää. Esim. itse leikittiin useinkin lumisotaa sisarusteni kanssa ja se oli tosi hauskaa. Pikkutyttönä leikin myös pyssyleikkejä poikien kanssa, mutta en ainakaan muista, että olisimme "ampuneet" toisiamme päin, vaan vihollinen oli aina näkymätön. Jos leikki on iloista ammuskelua, se on ok. Myös se, että aikuinen leikkii lapsen kanssa ja asettaa tiettyjä rajoja leikkiin pelkällä läsnäolollaan, tekee pyssyleikistä "sallittavamman". Vaikea selittää mitä ajan takaa, toivottavasti edes joku tajuaa. Oman lapseni päiväkodissa on sotaleikit sallittu. Ihan suoraan sanottuna en pidä siitä pätkääkään. Olen myös sanonut asiasta lapseni hoitajille, jotka ovat onneksi kanssani samaa mieltä (sotaleikkejä leikkivät isommat lapset, eli ei oman lapseni ryhmäläiset), mutta koska sotaleikit ovat olleet sallittuja päikkärissä ennenkin, ei niitä kuulemma voi kieltää... Mielestäni sotaleikit eivät kuulu päiväkotiin! Leikkiköön niitä sitten kotona, kuka haluaa. Itse en pidä sotaleikeistä enkä haluaisi, että lapseni niitä leikkivät. Aion ohjeistaa lapsiani, ettei ihmisiä tai eläimiä saa ampua edes leikisti. Metsästysleikit sinällään on ihan ok, mutta en halua, että edes leikkipyssyn (tai kepin, joka on leikisti pyssy) edessä on oikea elävä olento. Mieheni metsästää ja on ammatissaan tekemisissä aseiden kanssa , joten jos lapseni (tyttöjä) sitten haluavat isompana ruveta metsästämään tai mennä armeijaan, ryhtyä poliiseiksi tms. en aio heitä tietenkään estää, mutta aseista en kyllä tule itse koskaan pitämään. Mutta tuskin kukaan lapsi sinällään pyssy- tai sotaleikeistä "pilalle" menee. Ennemminkin on kyse siitä, miten lasta opetetaan kunnioittamaan ja suvaitsemaan toisia ihmisiä ja elämää ylipäätään.

En meikkaa muutenkaan, (paitsi juhliin) joten olisi ollut hullua meikata sairaalassa. Enkä kyllä ihan suoraan sanottuna ymmärrä, miksi pitäisi meikata...

Enpäs tiennytkään tuota yllä olevaa tekstiä kirjoittaessani, että vuorokauden päästä olisin jo synnyttänyt toisen pienokaisemme. Ja taas kävi muuten sama juttu: olisin heti halunnut toisen ihanuuden! Vaikka tällä kertaa synnytys oli ongelmallisempi kuin ensimmäinen (lapsi perätilassa), kaikki sujui kuitenkin lopulta hyvin. Synnyttämänen oli näin jälkikäteen ajatellan jopa "miellyttävä" kokemus. Tuntui, että tiesin, mitä olin tekemässä ja tein kaiken oikein! Aika harvoin elämässä siltä tuntuu. Ja vauvakin pääsi kotiin pienistä ongelmista huolimatta päivää aikaisemmin kuin esikoinen aikoinaan. Eiköhän tää kuume taas laske, kun arki kunnolla pärähtää käyntiin...viimeistään sitten, kun palaan töihin... Mutta vaikka ollaan puhuttu miehen kanssa vain kahdesta lapsesta, haluankin nyt ainakin kolme! Vaikka ei nytkään meinata mahtua meidän pieneen kotiin... Kaikkea sitä...

Kiitos, Angervo tiedosta! Lapsi olisi pitänyt jo viedä patteineen terkkarille, mutta mies on luistanut tuosta hommasta, vaikka lupasi sen hoitaa... Nojaa, pääsen itsekin vaikka vauva kainalossa ensi viikolla viemään. Patti ei tosiaan ole kadonnut kokonaan ja punottaa edelleen. Saisi edes tuon tulehduksen pois...

Joopajoo... Pattia siis puhdistettiin kyllä kotona, (jo ennen kuin tännekään kirjoittelin) mikä taidettiin, mutta tulehdus ei parantunut, vaan patti paisui ihan kammottavan kokoiseksi. Sain viimein suostuteltua miehen viemään lapsen lääkäriin (itse olin tuolloin sairaalassa vastasyntyneen kanssa ). Viikon antibioottikuuri ja joku antibioottinen salvahan sieltä määrättiin. Kuuri on jo loppunut, mutta ei ole patti kyllä vielä kadonnut, Tulehdus kyllä on poissa. Pattia ei puhkaistu lääkärillä, vaikka se oli "räjähtämäisillään" ja niinpä se sitten oli puhjennut kotona itsestään ja vuosi verta ja "mätää". Nyt tuon kanssa voi taas elää, (ei ole koko ajan kipeä, mutta kosketusarka kylläkin) mutta ei tuosta oikein mitään tule, jos patii tulehtuu vähän väliä. Nyt siis puolen vuoden sisällä on kaksi kertaa tulehtunut... No, viiään lääkäriin taas seuraavalla kerralla ja toivotaan, että joku kestävä ratkaisy syntyisi. Kiitos vastanneille.

Adalmiina, Amalia, Adalia, Agneta, Arianna/Arianne, Adele/Adelle, Annika, Anniina, Alissa, Ainotar, Amanta...

Milma on ihana nimi, ja Eleaa olen ehdottanut miehelle, mutta vastaus oli taas ei. Hauskasti olen kuitenkin saamassa tahtoni läpi, nyt kun vauva pullahti maailmaan etuajassa. Mies nimittäin hyväksyi yhden noista etunimistä ja "ehdotti" itse jo kahtakin aiemmin jyrkästi hylkäämäänsä toista nimeä. Näinhän sen pitää mennä: miehen täytyy luulla keksineensä asian (tässä tapauksessa nimen) itse, vaikka oikeasti sitä on joku toinen ehdottanut. En siis kehdannut edes kertoa, että olen nimiä jo aikapäivää sitten ehdottanut. Mutta nimi on siis 99% varmuudella päätetty. JES! Kiitos kaikille apuaan tarjonneille!

Apua! Kipeä ja tulehtunut rasvapatti leuassa. Kokemuksia? Meillä on taaperoikäisellä tytöllä ollut jo n. 1 v lähtien rasvapatti (tai siksi neuvolan täti sitä ainakin epäilee) leuassa. Patti suurenee ja pienenee välillä. Nyt on taas iso, tosi kipeä ja ihan punainen ja tulehtuneen näköinen. Tytöllä on vähän nuhaa, eli joku tulehdus päällä elimistössä, voisiko tuo patti reagoida niihin pöpöihin? (muistaakseni viimeksikin, kun tuo patti punoitti, oli joku flunssa päällä) Muuten en olisi huolissani, mutta se selvästi häiritsee tyttöä ja on tosi kipeä. Ulkonäkökään ei tietenkään ole mikään ihanin... Neuvolassa ei oikein osattu sanoa kummempaa asiasta. Joku sanoi, että aikuisilta noita patteja leikataan pois. Voisiko lapseltakin leikata/tyhjentää pattia jotenkin? Tai ainakin estää sen tulehtumisen. Minkä ikäisenä patin voisi sitten leikata, jos ei nyt ihan vielä 2,5-vuotiasta lasta viitsi moisella operaatiolla kiusata? Mitä kotikonsteja tuon patin hoitoon voisi kokeilla?

Voi, minä niin olisin halunnut, että masussani olisi ollut vielä toinen pieni ihme, jonka olisin voinut synnyttää saman tien. Synnytys oli tietysti kivulias kokemus, mutta lopputulos niin ihana, että melkein itketti, kun ei voinut sitä toista pyöräyttää siltä...ööö...makaamalta. En ollut koskaan ymmärtänyt semmoista "vauvantuoksuista" höpötystä siitä, miten pitäisi vielä tehdä yksi vauva, vaikka lapsia perheessä olisi ennestään jo riittämiin (siis ihan sen vauvakuumeilijan mielestä). Mutta siinä ja silloin ymmärsin sen. Vauvakuume jatkui hyvän aikaa, mutta laantui kyllä aikaa myöten. Ei se koskaan kokonaan kuitenkaan hävinnyt. Nyt, kun tätä toista lasta odotan, tuntuu kyllä tosi ihanalta, että kohta on taas (jos kaikki vain menee hyvin) pieni nyytti sylissä. Toisaalta arjen tasapainottelu kaksivuotiaan ja pikkuisen kanssa vähän hirvittää. Luulisin, että kyseessä on joku luonnon tapa varmistaa, että äiti pitää huolta lapsestaan, ja toisaalta haluaa hankkia lisää jälkeläisiä.

Mulle itku-Iikka...

Lilyrose: Taisi olla mieheltä tuo Jorma ihan läpällä heitetty (tosn hänestä ei koskaan voi olla ihan varma), mutta Perttiä ehdotti ihan tosissaan. Se tosiaan ei mulle vaan passaa sen kavereitten kanssa heitetyn höpöhöpö-jutun takia. Eikä se nyt muutenkaan ihan omaa nimimakua ole... Tietysti mies ehdotti myös kaikki Jaskat ja muuta mukavasti (lue: härskisti) rimmaavat nimet, kun itse ehdottelin noita omia "höppänäehdotuksiani", siis nuo Ninnat ja Nennat ja muut, jotka tiesin jo miehen inhoamiksi ennen kuin edes sanoin ääneen.

Oi, Livia on kaunis.

Kiitos ehdotuksista! Helea on tosiaan nätti nimi! Eipä tullut mieleenkään tuommoinen vaihtoehto. Helena löytyy lähisuvusta, muuten sekin olisi kiva. Mies niittasi muistaakseni myös Linnean Minean tavoin liian "ruotsalaisena". Pauliina...niin menee niihin -iina, -miina, -liina päätteisiin, joista mies ei pidä... Mimosaa täytyy vähän makustella. (Luulen, että mies niputtaisi edellisten kanssa kelvottomiin) Minusta toki nätti nimi, mutta tulee vähän Diseny-prinsessat mieleen. Ja arvaa mitä, Cor! Melena kuulostaa tosi kauniille nimelle! Tosin kyllä pilasit sen kertomalla, mitä se tarkoittaa. Jos jossain on joku Melena niminen, niin toivottavasti siinä tapauksessa nimi ei ole enne. Eikä tuo intiaaninimenäkään kovin hyvä olisi... Lisää ehdotuksia otetaan vastaan. Näistäkin oli toki apua, keksin varmaan pari uutta vaihtoehtoa vääntelemällä noita nimiä.

Vielä ei tiedetä, onko tulokas poika vai tyttö, mutta pojalle on jo ihan hyviä nimivaihtoehtoja olemassa. Tytöllekin useita lyhyitä "ensimmäisiä" nimiä mietitty, mutta en keksi niihin sopivaa (ja miehen hyväksymää) toista nimeä. Apua siis kaipaan. Ensimmäiseksi nimeksi on tulossa jotain Hilda, Tilda, Tinka, Lilja -linjalta... Sukunimessä on neljä tavua ja äätä ja yytä. Minea, Milena, Malena, Eveliina ja Minerva on jo hylätty miehen toimesta. Hmmm...onko Lidia ihan tyhmä? (Lyydia on jo "varattu", kaverin tytön nimi) Tuleeko liikaa d:tä, jos molemmissa nimissä on d?

Meillä jäi käyttämättä/harkitsematta läjä ihania nimiä, koska ystävät/tuttavat ovat nimenneet lapsensa niillä nimillä. esim. Hilla Pinja Irina Viola Ronja Peppi Olivia Orvokki... Mieheni ei hyväksynyt nimiä: Minea (hö, se golffariko, ei käy!) Minja Minttu Minja Milena (kuulemma suodatinpussi ) Nenna Ninna Nanna Nuppu Miranda ym. (romaninimet ei käy! siis miehelleni, minulle kyllä!) Jere (koiran nimi...siis miehen mielestä, näitä oli useampi, lähes kaikki J:llä alkavat) Miska, Pedro jne. (liian venäläisiä) Kaikki kalevalaiset nimet olivat huonoja... Itse tylytin miehen Pertti ja Jorma -tyyppiset nimiehdotukset. Pertti ihan ok muuten, mutta siihen liittyy kaveripiirissä hölmöjä vitsejä...

Minä halusin antaa esikoiselle erikoisen nimen, joka ei tulisi vastaan ihan kaikkialla. Mieheni tosin teilasi suurimman osan ehdotuksistani, mutta ihan loppumetreille asti pari erikoisuutta roikkui mukana niin tytölle kuin pojallekin. Sitten kävikin niin, että "löysin" (tai muistin, miten vaan) yhden perinteisen, kauniintytön nimen, jonka halusin mukaan nimilistaan. Kuulin vasta sitten, että toisen mummoni toinen nimi oli tämä sama kaunis nimi, ja halusin entistä enemmän nimen lapselleni, jos se vain olisi tyttö. Mies ei kauheasti nimestä innostunut, mutta alkoi vähitellen sille lämmetä. Toista nimeä pohtiessa ajattelin, että olisi kiva, jos se olisi mieheni mummon nimi. Kuinka ollakaan ihastuin "arkisena" pitämääni nimeen, joka siis on mieheni mummon nimi. Hassuinta oli, että mies vielä ehdotti nimeksi tuon oman mummonsa nimen sijaan minun toisen mummoni etunimeä, jota hän ei siis tiennyt mummoni nimeksi, koska mummoani kutsuttiin eri nimellä. Ja siitä erikoisuudesta sitten...molemmat nimet ovat hyvin suosittuja tyttöjen nimiä tätä nykyä... Lyhyesti siis: Tyttäremme sai nimensä isomummojensa nimien mukaan.