Kuumeilija30

Toivon todella että oli juurikin tuollainen ensijärkytys-sammakko! En ole edes uskaltanut soitella hänelle sen jälkeen kun kerroin.. Välttelen selvästi aihetta. Mieheni kun kyselee välillä, niin huomaan vastaavani lyhyesti ja yrittäväni vaihtaa puheenaihetta. Nyt on jo yli viikko siitä kun kerroin, eikä kyllä hänkään ole minuun yhteyttä ottanut. Toivottavasti ei tästä nyt tule mitään virtahepoa olohuoneessa.. Toivottavasti vielä yhteys palaa. Cara_84:lle voisin sanoa sellaista että kyllä ne todelliset ystävät osaavat sitten tosi paikan tullen suhtautua asiaan oikein. Vaikka nyt ei kaikki omat kokemukset positiivisia tällä hetkellä olekaan, mutta niitä vakaasti lisää toivoen.. Eräs toinen hyvä ystäväni, olemme tunteneet melkein kymmenen vuotta, on lapsirakas mutta ei ole koskaan oikein omista lapsista puhunut. Nyt odottavat todellista yllätys-nyyttiä miehensä kanssa. Nyt on keskusteluissamme tullut esiin että ovat omista lapsista haaveilleen monia vuosia sitten, kuitenkaan onnistumatta. Kuitenkin hän on aina iloinnut meidän lapsistamme, myös kuopuksestamme, joka on syntynyt sen jälkeen kun he ovat yrittäneet lasta. Joten vaikka heillä ei kaikki olekaan ollut ruusuilla tanssimista, on hän osannut suhtautua kuin aikuinen minua kohtaan. Rehellinen, kiireetön keskustelu taitaa olla kaiken avain..

Toki ymmärrän kantasi white, tuosta että et ymmärrä miten toisen suhtautuminen vaikuttaa siihen omaan onnen tunteeseen. Mutta minulla ainakin on kyseessä siis kolmenkymmenen vuoden aikainen todella läheinen ystävä. Jonka itse luulin olevan tukena ja turvana niin hyvässä kuin pahassa. Ainakin olen mielestäni itse se hänelle ollut. Niin toki se satuttaa kun näkee että ei toinen yhtään voi nauttia minun puolestani tästä iloisesta uutisesta ja samalla myös se satuttaa että toinen ei ole tunteella mukana. Minulla onneksi on muitakin ystäviä ja vähän kaukaisempia sukulaisia jotka aina tosiaan hyppivät ilosta. Minuakin vähän jännittää muutamille kertoa, että kolmas lapsi olisi tulossa, kun ollaan neljä vuotta sanottu kaikille että kyllä todella vaan kahteen jäädään. Mutta loppujen lopuksi se on kuitenkin minun oma raskauteni eikä sitä onneksi ja toivottavasti kukaan minulta ota pois. Mutta kurja tunne tulee kun ei voi jotkut edes onnitella! Itselle ei ole missään vaiheessa tullut kateellisia tunteita raskaana olevia kohtaan tai niitä kohtaan ketkä ovat lapsia saaneet.

Kiitos paljon! Siirtyilin tuonne Helmikuun himpuloihin jatkamaan tarinointia.

Kiitos paljon norppaa!

Mulla ei nyt ratkaisua ole sun ongelmaan, mutta itsellä oli myös vähän hankalaa kertoa raskaudesta ystävälle. Itselläni on tosiaan jo kaksi lasta ja kolmas haaveissa. Ystävällä on raskautuminen ollut todella vaikeaa ja lopulta hoidoilla saatu alkuun ja terve lapsi syntyi alkuvuodesta. Mutta nyt kun vihjailin meidän kolmannesta oli vastaanotto aika kylmä. Siis kertoilin vaan että vähän yritellään ja olin ollut jo yli puoli vuotta ilman kuukautisia. Eipä paljon myötätuntoa herunut, vaikka oli itse ollut melkeinpä samassa tilassa kun yrittivät. Nyt sitten olen raskaana ja kun kerroin ystävälleni, oli vastaus kylmä "aha". Myönsi sentään olevansa itsekäs ja kateellinen, mutta vähän kyllä satuttaa kun ei ystävä tunnu olevan ollenkaan iloinen puolestani. Halusin kuitenkin kertoa heti, koska on mielestäni maailman ihanin uutinen! Sitten sain kuulla kuittailua että olisimme voineet odotella pari vuotta että seuraavat lapsemme olisivat olleet saman ikäisiä. Nyt odottelen muutaman viikon päästä lisää kylmää kuittailua kun kerron vanhemmilleni ja isovanhemmilleni. Eivät ole koskaan sanoneet mitään positiivista minun ja mieheni iloisiin uutisiin. Onneksi löytyy myös kaksi tosi ystävää, jotka hyppivät riemusta kun kuulivat!

Huomenna tulee viikko plussasta, eikä oikein vieläkään tahdo uskoa todeksi! Ihana olo! Vielä varovaista juhlimista, kun yksi raskaus on mennyt kesken viikolla 8, johon on siis vielä aikaa tämän kanssa.

Ovulaatiohan se oli, kun vihlonnasta ja särystä ym kirjoittelin tuolla toukokuussa. Eli todennäköisesti ovulaatio oli perjantaina tai lauantaina. Näin siis omien tuntemusten mukaan.. 31.5. tein sit r-testin kun oli tulossa noita valmistujaisia ja lakkiaisia eikä menkkoja ollut vieläkään kuulunut. Ilokseni ja hämmästyksekseni oli kaksi viivaa. Toinen oli kyl aikas haalea, mut viiva kuiteski. Mieskin oikein kyseli, että voiko toi nyt sit tarkoittaa raskautta kun on noin haalea. Mut tein toisen testin sunnuntaiaamuna ja oli jo vahvempi viiva.

No, täytyy toivoa että olis sitten ollut ovis. Vaikea ite sanoa, kun en oo tosiaan koskaan mitään oikein tuntenut ja huomannut. Mut onneks tuli nyt sitten pupuiltua kunnolla. Mut edelleen tuntuu sellasta pientä jomotusta alavatsassa. Tero-kuurien jälkeen ne oireet oikeastaan kokonaan hävis vasta sen kolmannen kierron loputtua. Ekan kierron jälkeen oli ehkä pahimmat. Ja mulla se annos oli 1x10.

Päivittelenpä vähän.. En oo vieläkään saanut haettua niitä teroja. Voi että osaa olla saamaton olo.. Viime viikolla alkoi ihmeellinen jomotus/kipuilu/pieni särky alavatsassa oikealla puolella. Siinä paikkeilla missä luulisin että munasarjat on. Tuon enempää omasta anatomiasta tietämättä.. No tota ihmeellistä pientä särkyä jatku melkein viikon verran ja sit se vaan loppu. Vikana päivän eli lauantaina alkoi sitten toinen "oire". Nännikipu! Voi että osaa olla kipeät. Viimeksi ollu näin kipeät ekalla tero-kierrolla viime vuonna. Siis aivan älytöntä, kun en siis ole nyt mitään teroja syönyt. Kun on rintsikat päällä ei juurikaan tunnu jos nyt ei suoraan töki. Mutta sitten kun illalla ottaa liivit pois oikein särkee nänneistä ja jos vahingossa osuu johonkin... Auts! Mutta siis niistä sivuoireista.. Silloin kun vuoden vaihteen tienoilla noita teroja söin sen kolme kiertoa, niin "isoimmat" oireet oli juurikin noi samat kivut rinnoissa. Ja ne ensimmäiset menkat oli valtavat ja mulle todella normaalista poikkeavan kivuliaat. Mulla ei koskaan ole oikeastaan mitään menkkakipuja ollut, ei ennen e-pillereitä, ei niiden jälkeen, ei synnytyksien jälkeen, ei edes keskenmenossa eikä nyt. Muita oireita en teroista muista.

Meillä poika aloittaa ekaluokan elokuussa ja koulu on teoriassa lähellä. Kävellen matkaa kertyy noin 1,5km. Koko matka on kävelytietä autotien vieressä. Matkalla on neljä tienylitystä, ensimmäinen vilkkaassa risteyksessä, jossa kulkee paljon linja-autoja, toinen juna-aseman liityntäpysäköinnin sisäänajon kohdalla, kolmas liikennevalojen kanssa ja neljäs ihan koulun edustalla missä on vilkas liikenne kun vanhemmat tuovat eskarilaisia ja koululaisia kouluun autoilla. Poika pärjää koulussa ihan satavarmasti, on reipas ja avoin uusille jutuilla. Sellainen sosiaalinen tapaus, tullut isäänsä. Mutta koullakseni pelkään tuota koulumatkaa. Kuulemani perusteella koulut alkavat ekaluokkalaisilla tuossa koulussa välillä yhdeksältä ja kymmeneltä ja meillä ei silloin ole mitään mahdollisuutta viedä poikaa kouluun. Joten joutuu sitten kävelemään. Isovanhemmista toinen on vielä täysillä työelämässä ja toinen asuu ihan liian kaukana. Katsotaan kuinka hermoheiko olen elokuussa..

Tein positiivisen r-testin jouluaattona 2007 ja se meni kesken 1/2008 rv8+jotain. Ihan itsestään ilman mitään kipuja tai kaavintoja meni. Helmikuun kahtena ekana päivää oli ihan ministi vuotoa ja sitten 1.4.08 tein r-testin jossa komeili ihana plussa. Lasketunajan mukaan kun laskee taaksepäin olis hedelmöitys ollut helmikuun lopulla. Eli noin puolitoista kuukautta keskenmenosta tulin uudelleen raskaaksi.

Mullakin kierron kanssa ongelmia. Mulla tosin kp120 tällä hetkellä.. Mutta ihmettelen noita tuntemuksia mahassa. Toispuoleista jomotusta, pientä särkyä ja vähän vihlomista. Välillä tuntuu molemmilla puolilla mutta yleensä oikealla puolella, tossa missä kuvittelen munasarjojen olevan. PCO on todettu mutta ilmeisesti en sitten ovuloi lainkaan. Mutta mistä nuo tuntemukset voivat johtua? En muista että mitään ovis tuntemuksia olis ikinä aikaisemminkaan ollut. Ennen e-pillereiden aloittamista, synnytyksien jälkeen tai milloinkaan. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen ekat menkat tulivat vasta vajaan vuoden päästä. Ja toisen synnytyksen jälkeen aloitin e-pillerit uudelleen ennen luomumenkkoja.

No noin vähän olin miettinytkin. On vaan tullut lähiaikoina pyöriteltyä noita ajatuksia niin paljon päässä, että ei oikein enää tiedä miten etenisi asian kanssa. Yksi r-testi olis tuolla kaapinpohjalla odottelemassa, jos tekis sen vaikka äitienpäivän kunniaksi ja sitten kävis apteekista hakemassa pillerit äitienpäivän kunniaksi myös.

En oo hirveesti tänne vielä kirjoitellut, kun ei tuo kolmannen yrittäminen niin aktiivista ole. 6 ja 4 vuotiaat lapset siis löytyy jo ja ihan luomuna saatuja. Nyt sitten elokuussa huomasin että ei pillereiden kanssa oikein vuotoa enää tullutkaan. Jätin sitten pillerit pois ja niin jäi sitten kuukautisetkin. Ajatuksissamme on kolmas lapsi ollut aina, mutta ajankohtaa ei ole koskaan sen enempää mietitty. Nyt pillereiden jälkeen tuli se viimeinen vuoto 4päivää ja sen jälkeen 5.11.12 kävin gynellä joka määräsi teroja. Ensimmäisten terojen jälkeen vuoto alkoi 5päivää viimeisestä pilleristä. Toisella kierrolla alkoi seuraavana päivänä ja kolmannella kierrolla toisena päivänä vikasta pilleristä. Ja siihen loppuivat sitten kokonaan. Eli viimeiset vuodot tulleet 11-16.1.13. Gynellä kävin uudelleen 11.3.13. Hän määräisi lisää teroja elokuuhun asti. Ja jos siihen mennessä en ole raskautunut, voisin siirtyä ns. lapsettomuuspuolelle.. Ekalla gynekäynnillä todettiin PCO, tokalla gynekäynnillä oli limat ok ja kaikki hormoniarvot otettiin viimeksi ennen ekaa gynekäyntiä. Paikat ovat gynen mukaan kunnossa, tuota PCOta lukuun ottamatta. Jos en nyt ihan väärin laskenut olisi nyt siis kp119. Hienoisesti harmittaa. Teroja en siis ole aloittanut uudelleen. Halusin nähdä alkaako tuo oma kropan toiminta ollenkaan. Ei näköjään ala. R-testin tein viimeksi kaksi viikkoa sitten, negatiivinenhan se oli. Nyt ongelmanani on ehkä se, että noita ovis-tuntemuksia on kausittain aika paljonkin. Muutaman päivän aina putkeen, tikutellut en ole. Varmaan nyt sitten pitäisi noita teroja käydä apteekista hakemassa lisää. Hiukan melkein pelottaa nuo tulevat vuodot, kun on niin pitkä ollut kierto. Tässä tilanteessa ei varmaan niin ole merkitystä minä päivän ne terot aloittaisin uudelleen? Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Gyne siis määräsi nuo terot silloin ensimmäistä ja toista kertaa käynnistelemään ja herättelemään tuota kropan omaa toimintaa.