DoDo

Aktiivijäsen
  • Content count

    457
  • Joined

  • Last visited

About DoDo

  • Rank
    Aktiivi

Recent Profile Visitors

920 profile views
  1. Tänään kuului ekan kerran (aiemminkin olen kokeillut). Eli 8+4. Vahvempana kuului virtausäänet, mutta taustalla nopea ja tasainen jumpsutus.
  2. Valkosiipitiira, Aihe osui silmään ja luin tekstisi ja kuten monelle muullekkin tuli mieleeni Asberger. Hyvä että olet osannut hakea apua, etkä ole luovuttanut vaikka ympärillä olevien mielestä kaikki on normaalia. Meillä ei teidän tilanteen kaltaista tilannetta ole ollut, vaan aikanaan keskimmäisellä epäiltiin elinikäistä somaattista sairautta jonka vaikutukset olisivat voineet näkyä kaikilla osa-alueilla elämässä (tämän vuoksi aihe pomppasi silmään). Tsemppiä tilanteen selvittelyyn, itse aikanaan yllätyin kuinka paljon tutkimusten saaminen vaati vanhemmilta tahtoa. Piti hakata päätä seinään ja tapella "kaikki on ihan normaalisti" lausetta vastaan. Meillä onneksi päiväkoti näki saman kuin mekin (pojan epileptiset kohtaukset) joten ihan vainoharhaiseksi ei olo yltynyt.
  3. Mulla oli melko samat kivunlievitykset kuin Sahinalla. Eli ensin alkusuppareihin panadol 1g jotta sain nukuttua. Sitten synnytyksen edetessä supistusten tullessa keinuminen, matalan aa/oo- äänen pitäminen (synnytyslaulu teksteistä opittujen ohjeiden mukaan), kontallaan olo, lämmin kääre vatsalla ja selällä, usein supistusten välit keinuttelin jumppapallolla. Synnytä rentoutuneena cd:tä olin ennen synnytystä kuunnellut, mutta itse synnytyksessä en sitä enää käyttänyt. Mies koitti selän akupisteitä painella, mutta se ei toiminut vaan aiheutti vain enemmän kipua. Ajattelin että sairaalassa sitten vielä menen lämpimään suihkuun tai mahdollisuuksien mukaan ammeeseen, sairaalakassiin oli pakattuna jo mainittu rentoutus cd, ajattelin että sitä kuunnellaan sitten saliin päästyä kun koko sairaalaanmeno pelotti. Vaan enpä moisiin ehtinyt kun nippanappa ehdittiin edes synnytyssaliin. Luomusynnytys ei ollut tavoitteena, vaikka se kiinnostikin (olin kyllä ajatellut epiduraalin ottavani ja ilokaasua kokeilevani).
  4. Kiitos ehdotuksista. Jokunen "suosikkikin" siellä jo vilahti, saas nähdä mihin päädytään.. Pamina, Samuel olisi varmasti tosiaan suomalaiseen suuhun helpoin (ja lempinimenä voisi käyttää Samua), mutta ei Patrickikaan (miten se taivutetaan?) ole suuhun vaikea, kirjoitusmuoto voi vaihdella/olla väärä. Sama Theon kohdalla. Eli itse valitsisin mieluisimman
  5. Meillä on ristiäiset sunnuntaina ja nimi vielä hieman hukassa. Eli kolmas poika kyseessä. Isoveljet Leevi & Väinö. Nyt sitten toivottaisiinkin nuorimmallekkin L tai V -kirjaimella alkavaa nimeä. Joitakin suosikkeja on, mutta ei ihan selkeää nimeä nuorimmalle. Ehdotuksia? Mielellään nimi olisi "pehmeä" kuten veljilläkin.
  6. Nyt on synnytys takana, samoin pari yötä potilashotellissa. Tällä kertaa mielikuvat ja kokemus Tayssista oli aivan loistava Svosta synnytyssalin kautta potilashotelliin asti. Svo:lta sain soittaessa ja sinne mennessä lämpimän ja asiallisen vastaanoton. (Aamulla soitin kyselläkseni vesien menosta ja myöhemmin sitten menimme sinne ja vuorossa olleet hoitajat laittoivat mut vaaditulla nopeudella eteenpäin synnytyssaliin.) Synnytyssalissa sain aivan ihanan kätilön. Sopivan napakasti ja kannustavasti hän sai mut ponnistamaan ja vaikka ehdittiin salissa olemaan vain minuutteja ennen pojan syntymää, niin kätilö ei näyttänyt meille paniikin tai kiireen häivää. (Poika syntyi kun oltiin salissa oltu 6 minuuttia). Synnytyksen jälkeen kätilö kävi vielä synnytyskertomuksen kanssa synnytyksen läpi (eipä siinä nyt paljon ollut läpikäymistä). Kannusti myös ottamaan myöhemmin yhteyttä jos kysyttävää jäi. Potilashotelli oli myös ihana paikka, vuorossa olleet hoitajat olivat mukavia ja saatiin olla ihan rauhassa omassa huoneessamme. Ote hotellissa oli kannustava ja kaikkinensa tämän kertainen synnytysreissu osoittautui todella "voimaannuttavaksi".
  7. Jostain syystä tekstin lainaaminen ei nyt onnistu, mutta siis muutama viesti sitten olen asiaa kommentoinut.. Esikoinen 42+2 (käynnistettynä), toinen 41+1 (käynnistettynä) ja kolmas 40+1 synnytys käynnistyi spontaanisti.
  8. Tilannekohtaisesti kyllä. Meillä kun lapsella ei ollut mitään hätää ja käynnistyksen syynä "vain" koko niin oli aikaa odotella. Ensimmäisen kanssa en usko että olisi päästetty raskaus käynnistyksessäkään viikoille 43+1
  9. Aiemmat synnytykset on käynnistetty 42+1 yliaikaisuuden ja 40+0 vauvan koon vuoksi, molemmissa tilanne ollut alussa hyvin epäkypsä. Esikoisesta synnytys lähti käyntiin yhden cytotec murusen jälkeen, kun taas toisesta vaadittiin viikon cytotec käynnistelyt (välissä oli päivän kotiloma). Synnytykset oli pitkiä ja kivuliaita ja molemmissa laitettiin epiduraali. Ponnistusvaihe oli molemmissa hyvin nopea. Nyt kolmas käynnistyi luonnollisesti joten siitä nyt vertailua: Miten käynnistettiin? Molemmat cytoteceilla, josta epiduraalin jälkeen jatkettiin oksitosiini tipalla. Onko totta että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset ovat jotenkin kivuliaampia? Itse odottelin kotona että kipu luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä saavuttaisi sen kipupisteen, jossa käynnistetyt synnytykset saivat huutamaan epiduraalia (jolloin olin auki 3 senttiä). Sairaalaan lähdettiin kun alettiin olla lähellä tuota pistettä, mutta en kuitenkaan kokenut sitä saavuttaneeni. Sairaalaan päästyämme lapsi oli maailmassa 20minutin kuluttua, eli luonnolliset supistukset tulivat harvemmin ja olivat kivuttomamapia, mutta paljon tehokkaampia. Kauanko yritetään käynnistää? Toista yritettiin tosiaan viikko käynnistää, vielä olisin saanut seuraavana päivänä muutaman cytotecin, jos niillä ei olisi käynnistynyt, olisi parin päivän päähän suunniteltu sektio.
  10. Jos ei arista ja käyttää silmää normaalisti, niin ehkä uskaltaisin punotusta päivän katsella. Jonkun nirhauman on tietenkin voinut silmäänsä hieroa ja siihen päivystyksestä voidaan hoitavaa voidetta määrätä. Näköä voi testata vaikka pienellä helmellä, eli näkeekö lapsi helmeä tavoitella?
  11. Mää kyllä varuiksi otattaisin uuden pissanäytteen ja yhteyden päivystykseen (siellä saisi sitten lääkäri punnita olisiko tarvetta verikokeille ja mm. tulehdusarvojen kontrolloimiselle). Lääkäri voi haluta myös tutkia lapsen ja selässä olevan kipukohdan tarkemmin. Tokihan tuo voi hyvin olla "vain" huomionhakua ja hienosti oletkin hieman testaillut vaivan todellisuutta. Tsemppiä, toivotaan että asia selviää parhainpäin
  12. Tänään "vasta" 38+0, mutta silti jo hajoilen. Kyllä tätä odotusta vielä pari viikkoa kestäisi, jos synnytys sitten käynnistyisi itsestään ja vauva syntyisi ennen rv 43. Mutta kun olo on synnytyksen luonnollisen käynnistymisen suhteen ihan toivoton ja mieli tästä maassa. On todella raastavaa ajatella että tässä menee vielä 4 viikkoa ja kaikki tulee huipentumaan mun pelkäämään käynnistykseen. Tosiaan esikoinen on syntynyt 42+2 käynnistettynä ja kuopus 41+1 viikon käynnistelyn jälkeen (lapsilla 1,5 vuoden ikäero ja nyt nuorimmille tulee ikäeroa yli 3 vuotta).. todennäköisyys sille että keho todella itse synnytyksen käynnistäisi taitaa olla pienempi kuin pieni. Lisäksi vielä olen aivan kateudesta vihreä muille tammikuisille jotka voivat fiilistellä alkavia synnytyksiä ja niihin viittaavia oireita (tokihan sieltä nyt varmaan joku muukin yliaikaisena käynnistetään, mutta suurin osa kuitenkin odottelee aikaisempien kokemusten perusteella synnytystä ennen laskettua tapahtuvaksi).
  13. Esikoinen käynnistettynä 42+2 (käynnistys aloitettiin edellisenä päivänä). Toinen 41+1 (käynnistys aloitettiin laskettuna). Jotenkin luulen, että tämä menee taas ihan oikeasti yliaikaiseksi (siis yli 42+0), sillä käynnistykseen en aiemmin ajatellut suostua..
  14. Up.. Onnittelut Peach & Retiisi
  15. Hienoa palautumista Templar!