JenniN

Meilla asuu aikamoisen nirso syoja, ja valilla melkein huolestun tyton syomisista. Kerhossa ruoka menee paremmin, mutta siella tarjoillaan jonkin verran puolivalmisteita ja mielellani soisin tyton mielummin syovan iltaisin mun tekemaa kotiruokaa, mutta usein se ei vaan maistu. Ihan vertailun vuoksi kiinnostaisi tietaa, kuinka montaa varsinaista ruoka-ruokaa (ei siis lasketa aamu- tai iltapaloja tms.) teidan taaperot syo paivassa? Meilla usein menee vain se yksi varsinainen ruoka (ja sitakin tosi vahan) ja muu ruoka on sitten vaan aamupuuroa, valipalajugurttia jne kevyempaa kamaa.

Kiitos vinkeista! Ehka meillakin edetaan sitten haalarilinjalla.

Eli tuossa otsikossahan tuo kysymys jo tulikin: kannattaako alle 2-vuotiaalle ostaa valiaikahaalari vai housut ja takki -yhdistelma? (Lapsi on nyt elokuussa 1,5-vuotias.) Haalari olisi niin helppo vetaa paalle ja siina ei tarvi huolehtia, etta tuuleeko takin alareunan alta sisaan. Mutta sitten takki ja housut -yhdistelma olisi kateva, kun osia voisi pitaa paalla myos erikseen, esim pelkalle automatkalle mummolaan mentaessa voisi laittaa pelkan takin vaikka farkkujen kanssa. Taalla meilla tuota valikausivaatetusta voi pitaa aika paljon myos talvikuukausina, eli tama tulee olemaan tosi monikayttoinen vaate. Kokemuksia, kommentteja? Kiitos!

Meilla vietetaan ensi viikonloppuna leikkimokin tupaantuliaisia, ja taalta tulin katsomaan ideoita menua varten. Hyvia loytyi! Mutta ettei menisi ihan OT, voisin tahan viela lisata meidan vahan yli vuosi sitten vietetyissa ristiaisissa poydassa olleet tarjoilut. Kesaristiaisia vietettiin puutarhajuhlien merkeissa ulkona, ja halusin tayttavan ja ruokavan menun, mutta silti kevean kesaisia makuja. Tytto nukkui lahjakkaasti suurimman osan juhlasta, mutta me muut herkuttelimme silla aikaa nailla herkuilla: possun filetta (kun kylmana tarjoaa, niin voi tehda etukateen) mansikka-avocado-salaattia couscous-aurinkokuivattu tomaatti-rusina-feta-oliivi-salaattia pastasalaattia kermaperunoita Mansikkaista Brita-kakkua rusina-kaurakekseja Menu oli suuri hitti ja sai paljon kiitoksia vierailta!

Eilen just katselin lentoja alustavasti joulun ajaksi, ja nyt jo alkoi ahdistaa tuo koko matka. Tarkoitus olisi siis lahtea taalta Jenkkilasta jouluksi Suomeen, mutta tuo matka osuisi n. viikoille 32-34, eli tosi loppuvaiheeseen. Ekan raskauden aikana tehtiin samanlainen matka aika samoilla viikoilla (ehka noin vkot 31-32?), ja oli kylla siina vaiheessa aika raskasta lentaa, vaikka kylla loppujen lopuksi hyvin meni eika tullut ongelmia. Kyseessa on kuitenkin kolme eri lentoa ja yhteensa matkustusaika yli 20 tuntia, ja talla kertaa viela tuollainen tarmokas taapero matkassa. Onko kukaan muu matkustanut nailla viikoilla tallaisia pidempia lentoja? Tarkoitus on kylla tallakin kertaa varata lennot vahan myohemmin, etta ehtii vahan paremmin tunnustella, miten raskaus etenee ja minkalainen olo silloin joulun paikkeilla voisi olla. Arsyttaa vaan, kun ekan raskauden jalkeen paatin, etten kylla enaa ikina matkusta nain myohaan raskauden aikana, ja nyt sitten kuitenkin taas kaikki odottaa Suomessa meidan vierailua niin kauheesti, ettei oikein voi olla menematta.

Meilla taapero oli vauvakuukausina loistava syomaan, kaikki mita tarjosin, otettiin innolla vastaan ja suu oli auki heti, kun lusikka lahti lahestymaan suuta. Nyt viime aikoina meidan taapero on kuitenkin ruvennut tosi valikoivaksi ruoan suhteen, ja uusia makuja tytto ei edes suostu maistamaan. Yritan kovasti saada taaperoa siirtymaan perheen yhteisiin ruokiin, mutta tytto on todella paattavainen eika yleensa suostu syomaan tarjoamani herkkuja, vaikka kuinka hyvaa olisi. Miten tyton saisi tutustumaan uusiin makuihin? Esim. olen varma, etta S tykkaisi kirsikkatomaateista tai vesimelonista, jotka ovat molemmat makeita, mutta tomera taapero vaan kaantaa paattavaisena paansa pois ja alkaaa huutaa, jos edes tuon noita herkkuja lahelle tyton lautasta! Onko mitaan hyvia vinkkeja, miten taaperon saisi kokeilemaan uusia ruokia ja miten tyton saisi siirtymaan monipuolisempaan ruokavalioon? Sormiruokaa menee jonkin verran, ja samoin mun tekemia soseitakin syodaan viela, mutta sitten on paljon sellaisiakin paivia, jolloin maistuu vain jugurtti ja murot tms., mutta "ruoka-ruokaa" ei mene ollenkaan. Ja sormiruokien ja soseidenkin suhteen tytto on tosi valikoiva, ja meilla kierratetaan tosi pienta ruoka-aineiden listaa, ja pelkaan, ettei tytto saa tarpeeksi monipuolista ruokaa. Help!

Passia ei tosiaan tarvitse, mutta Suomen vaestorekisteriin lapsen tiedot pitaa lisata erillisella lomakkeella (Ulkomailla syntynyt Suomen kansalainen tms. Ainakin meidan suurlahetyston nettisivuilta loytyi oikeat paperit).

Kirjoja, kirjoja, kirjoja. Lisaksi Muumi-juttuja (asioita, aterimia, vaatteita, pehmolelukasinukke, muumikirjoja ja kun neiti kasvaa, niin eikohan videoitakin hankita), vauvan pussilakanoita, kyparapipo, talvihaalari (taalla on ihan jarkyttavan huonot valikoimat vaikka meilla ihan kunnon talvi onkin!), ruskovillan silkkimyssy oli ihan vauvana meillakin. Suomalaisissa vaatteissa on enemman reippaita vareja ja meininkia, taalla ainakin tyttojen vaatteet on arsyttavan hempeita ja royheloisia. Aventin pulloja myydaan taallakin, eli kylla loytyy pulloihin sopivia tutteja.

Taa viesti menee nyt ihan OT, mutta menkoon... Mun kriteeri autonistuimen ostossa oli myos, etta sen pitaa olla tarpeeksi pieni, etta mahtuu myos lentokoneeseen. Jostain netista aikoinaan loysin oikein talukon eri valmistajien turvaistuimista ja niiden sopivuudesta lentokoneisiin. Ja nyt 8,5 kk lapsen aitina voin sanoa, etta kannattaa myos kiinnittaa huomiota turvaistuimen keveyteen, on nimittain aika lasti kantaa yli 7kg lapsi ja pirun painava istuin edes kotiovelta autoon. Ja meilla on siis ihan perus Gracon kevyt istuin! Ja kauppareissuille jos tarvitsette kantoliinaa, niin suomalaiset on paljon kalliimpia, kuin esim. www.mobywrap.com/ Olen saanut mun kantoliinasta enemman ihasteluja kuin ikina olisin osannut kuvitellakaan, taalla Ohiossa kun ei kauheasti vastaavia nay. Ja Sofia rakastaa meidan kantoliinaa, joten kaikki on tyytyvaisia. Ihan vauvana tytto oli tyytyvainen siella kantoliinan sisalla niin monta tuntia putkeen, etta valilla piti ihan herattaa se syomaan. Ja kauppareissuista: ma yritan survoa sinne alaritilalle mahdollisimman paljon tavaraa, ja kevyempia juttuja voi sitten kasata vauvaraukan palle, hih. Sofiasta on hausta napertaa pastapurkkia tai leikkia rapisevian pakkausmateriaalien kanssa aidin tehdessa ruokaostoksia!

Heh, ma vastaan yli kuukauden myohassa. Mulla oli lahjalista targetissa ja babies r us:ssa ihan vaan siksi, etta mun tutut ja sukulaiset ostaa lahjat sielta, mika on katevaa (mutta ei kuitenkaan netista!), eli jos target on kulman takana, niin kaikki hakee lahjan sielta, eika kukaan vaivaudu mihinkaan kivampaan paikaan. Olipas pitka lause! Io ja Sparkles, odottelen teidan vauvapaikkyja....

Meilla erimielisyydet kasteesta ilmenivat siina, etta kumman kirkkoon lapsi kastetaan. Mina olen ev. lut. ja mieheni katolilainen. Asiasta kaytiin loppuraskauden aikana monta keskustelua ja kyyneleitakin vuodatettiin (tai siis mina vuodatin meidan molempienkin edesta )! Asia sitten aukeni keskustelujen kautta. Paadyimme kastamaan lapsen katolilaisessa kirkossa, silla miehelle asia oli todella tarkea, mutta minulle lahinna identiteettikysymys, ei niinkaan uskonnollinen. Eli Renin suosittelemaa "se kummalle vahemman tarkeaa" -stragetiaa noudatettiin.

Taalla USAssa on joissain kauppakeskuksissa erityiset tilat nimenomaan imettamista varten, ja jotkus vauva-kaupat tai aitiysliikeet antavat imettaa sovituskopeissa. Taalla monet julkisesti imettavat kayttavat sellaista esiliinan nakoista liinaa suojana imettaessaan.

Meilla lapsi kay nukkumaan joskus 9-10 maissa, nukkuu 5-6 tuntia, yosyoton jalkeen menee viela 3-4 tuntia unten mailla ja neiti heraa seuraavan kerran syomaan joskus 6-7 maissa. Yleensa taman jalkeen viela torkutaan, joskus jopa 9-10 asti, mutta valilla heratys on jo siina 7 maissa. Jossain vaiheessa tytto ei suostunut nukkumaan yosyoton jalkeen, ja se oli aika rankkaa, kun toista piti hyssytella ja heijata joskus jopa useampi tunti keskella yota. Nykyaan uni tulee itsekseen heti syoton jalkeen. Paivauniin meilla on myos syntynyt kiva rytmi, joka vapauttaa aidin mukavasti keskella paivaa omia juttuja puuhastelemaan: Kaydaan yleensa puolen paivan maissa joko kavelylla tai autolla asioita hoitamassa tai ystavia tapaamassa tms. ja lapsi nukahtaa takuuvarmasti joko vauynuihin tai autonistuimeen noin 4 tunniksi! Kantoliinassakin alkaa mukavasti nukuttaa paikkarien aikaan, mutta yritan valttaa tyton sinne nukahtamista, kun se vahan rajoittaa omaa puuhastelua. Tytto on vasta 7 viikkoa vanha, joten tama unirytmi voi tietysti muuttua viela moneen kertaan, mutta nyt jo useampi viikko on mennyt saman rytmin mukaan.

Missa astiassa te pakastatte pumpatun maidon? Voiko maitoa laittaa tavallisiin zip-lock -muovipusseihin (onko ne tarpeeksi tiiviita ja puhtaita maidolle)? Voiko maitoa pakastaa ihan tuttipullossa (tuttiosahan pitaa sitten tietysti myos lammittaa ennen syottoa, enta onko jaatymisesta haittaa tuttiosalle ja onko nuo tuttipullot tarpeeksi tiiviita sailytykseen...)? Olen nyt tahan mennessa kolme kertaa pumpannut ja sailyttanyt maidon pakastimessa tuttipullossa.

Lapsi tayttaa tanaan 7vkoa, ja viime viikolla kaytiin ekan kerran aiti-lapsiryhmassa (en tieda onko se niinkaan harrastus, silla enemmakseen siella vaan aidit jutskailee ja vauvat kollii vilteilla ja leikkii/nukkuu itsekseen). Maanantaina ollaan menossa eka kerran aiti-vauvajoogaan. Oletteko huomanneet mitaan yhteytta korvatulehdusten ja vauvauinnin suhteen? Vauvauinti olisi kiva aloittaa, kunhan tytto viela vahan kasvaa, mutta tuttu aiti kertoi heilla vauvauinnin aiheuttaneen korvatulehduksia, jotka loppuivat uintiharrastuksen loputtua.