Nelimo

Aktiivijäsen
  • Content count

    1320
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Nelimo

  1. Blixen: Eipä mitään, itsekin samalla tavoin olen ollut huolesta jäykkänä välillä, ihan normaalia sekin, äidiksi kasvaminen on rankkaa sekin! Oppia olemaan huolestunut ja samalla luottavainen -huh! Juu, ilmeitä tosiaan käy kasvoilla, välillä jotain outoja äännähdyksiä, huohotusta ym. Itse olen sitä mieltä, että vireät vauvat, ihan pienestä alkaen, näkevät unia (en tiedä, miten sitä on tutkittu tai onko, tämä on mun omaa ajattelua) ja elävät unimaailmaansa noin. Meidän silmin outoa ja jopa pelottavaa, mutta vauvalle vaaratonta kaikesta erikoisesta hengittelystä, äänistä ym.riippumatta.
  2. Blixen: Meilläkin tyttö hengitellyt unissaan milloin mitenkin ja normaaliksi olen sen luokitellut, alkuun kai sitä enemmän jotenkin kuuntelin, mutta mulle kerrottiin sen olevan normaalia meininkiä vauvoilla. Eli unissaan välillä todella nopeaa, lähes huohotusta ja välillä ihan taukokin hengityksessä. Näillä pikkuisilla kun kaikki on opeteltavaa ja uutta, jopa hengittäminen, keuhkojen kehitys jne. Kukin vauva opettelee elämistään omaan tyyliinsä ja melkein vois sanoa, että lähes kaikki oudotkin jutut on normaaleita vauvalle.
  3. 2013 pakkaus meillä: - kestovaipat jääneet käyttämättä, mutta tarkoitus myydä eteenpäin - kortsut (emme halua ehkäistä) - kestoliivinsuojat (käytän tässäkin kertiksiä, koska rintani ovat mallia vuolas) - toppapukua ei ole montaa kertaa käytetty, koska kevyttoppapuvulla pärjännyt lähes läpi talven - ruokalappu hajosi tosiaan ekassa pesussa meilläkin, kuten Terppatirpallakin :/ Muuten kyllä pakkaus on mun mielestä ihan mahtava asia ja ehdottomasti hyödyllinen!
  4. Omaa kuolemaa olen alkanut pelkäämään. Näin siihen liittyvän unen, jossa siis minulla oli kasvain ja olin suostuvainen eutanasiaan, koska kuolemani olisi muutoin liian kivulias kestää. Siinä unessakin itkin ajatusta menettää oma rakas tytär, mies ja kaikki muutkin läheiset ja mietin, että minkälaista kuoleminen on ja loppuuko siinä koko minuus, ajatukset jne... Hyi! Ja nyt olen viime viikot sitten pyöritellyt asiaa mielessäni. Muutoin pelkään tietysti, että koska olen niin paljon hyvää saanut, että joskus alkaa alamäki... Ja hämähäkkejä (voi kauhistus, kun syksyllä minua kutitti selkään aamulla ja sielläpä hiippaili lukki!), koiperhosia, pitkospuita, pimeällä ajamista (hirvikolarin jälkeen) ym...onhan näitä!
  5. Miulla on sekä hyviä, että huonoja muistoja ko.sairaalasta. Mutta se kai on ihan tavallista ja sekin, miten kukakin asiat kokee jne. Olin toksemian takia kolme päivää osastolla ennen synnytystä ja kolme päivää synnytyksen jälkeen (esikoisesta kun kyse). Sain oman huoneen, mikä oli kyllä ihan luksus kaikin puolin. Olin siitä ääri-iloinen! Osastolla suurin osa hoitajista oli mukavia ja homma pelasi mielestäni oikeinkin hyvin. Imetys ei vaan alkuun meinannut lähteä onnistumaan, vauva ei hoksannut heti imuotetta ja huoneessa oli välillä ahdistavaa, kun oli pariakin opiskelijaa ja hoitajaa kohkaamassa siinä miun ryntäiden äärellä. Itkuhan sitä aina tuli, kun häipyivät... Kotona imetys alkoi sujumaan pikku ja ihan hyvin, kun vaan aloin itsekin rentoutumaan ja tajuamaan, mikä vauvalleni on paras tyyli. Parin hoitajan kanssa ei oikeen mätsännyt kemiat, mutta muuten oikein kivasti meni osastoaika! (Tai noh, aika ehkä vähän kullannut jo muistoja, sillä inhoon sairaaloita ja olihan se hitsin raastavaa ylipäätään asustaa siellä osastolla ne kuusi päivää.) Kätilö, joka hoiti 90% miun synnytyksestä oli aiiivan mahtava (tuli vielä seur.päivänä luokseni juttelemaan, harmiteltiin yhdessä, että hänellä vuoro loppui juuri ennen huipennusta), mutta sitten saapui kätilö, kätilöopiskelija ja lääkäriopiskelija, sekä yksi vieraileva kätilö. Porukkaa oli miun makuun liikaa seuraamassa loppurutistusta, ahdisti, kun mm.tämä lääkäriopiskelija vaan tuijotti meininkiä, ei sanaakaan edes sanonut. Tämä viimeinen kätilö myös päätti minulta kysymättä laittaa mulle pudendaalipuudutteen. Siis ilmoitti vaan, että nyt ajatteli sellaisen laittaa ja zzupp vaan, laittoi! Noh, en sano, että se olisi huono juttu ollut, mutta kai nyt olisi voinut kysyä!? Kätilö itse oli vähän liian hidas miun makuun, ei mikään nopean toiminnan nainen, eikä kovinkaan empaattinen, mutta kätilöopiskelija pelasti sen asian! Hän oli ihana! Mutta nämä palautteet annoin myös suoraan sairaalalla ja toivottavasti kun seuraava kerta tulee, olen itsekin kokeneempi ja niin sanoen viisaampikin.
  6. Jee, meillä vaihdetaan lelua kädestä toiseen sujuvasti ja päristellään!
  7. Käynnisteltiin pikku hiljaa (lievä toksemia) keskiviikkona. Torstaina viimeinen palanen Cytotecia neljän maissa, mutta myöhemmin illalla (yhdentoista aikaan) alkoikin ns.aidot supparit ja tyttö syntyi pe aamuna alateitse. Synnytyksen kestoksi tuli 10h 20min. Se mikä oli outoa, niin yhdetkään supistukset eivät piirtyneet koneelle koko synnytyksen aikana!
  8. Meilläkin karstaa tytöllä ihan kiitettävästi ja en sitä kyllä joka viikkokaan ole jaksanut aina rapsutella, tytöllä kun on tässä iässä jo melko pitkät ja tuuheat hiukset, joten urakka on aina melkoinen, kun tyttö ei hoito-operaatiosta pidä lainkaan ja menee vaan hötkyämiseksi, riehumiseksi ja lopulta pelkäksi itkuksi ym. tiedän kyllä, että pitäis tuo asia hoitaa väh.kerta viikkoon. Omaa valitusta: (Joskus tuntuu, että kun vauvan kanssa on niin monia asioita, joita olis hyvä usein päivittäin/viikottain tehdä (ihon hoito, vauvahieronta, kynnet, karsta, leikit, soseiden maistelu, ulkoilu, ehkä joku harrastus, kylpyhetket, nukkumiset tän ikäisen kohdalla vie aikaa paljon vuorokaudessa, imetys plus että äitikin harrastaa, tekee kotitöitä, käy kaupassa), niin välillä vaan tuntuu, ettei millään kaikkea ehdi edes joka päivä, joitain ei edes viikottain (just toi karsta, varpaan kynnet). Tai sitten se on vaan niin, että minä en ehdi...
  9. 4,5kk vaikka edelleen lähes täysimetystä, kun soseita vasta on alettu maistella
  10. Huih! 12vrk??! Ihan kauhealta kuulostaa... Mulla alettiin käynnistellä rv 38+0 lievän toksemian takia ja rv 38+2 aamuna syntyi tyttömme. Sain siis cytotec-murusia alakertaan. Ekaa käynnistyspäivää euraavana iltana myös lopettivat viiden maissa cytotecit, kerta ei supistukset olleet alkaneet, mutta yötä vasten alkoikin käynnistymään ihan itsekseen ja 10h oli synnytyksen kesto lopulta, että kai ihan suht ok ensisynnyttäjälle. Avautumisvaihe meni joutuisasti siis ilman keskeytyksiä/taukoja. En siis osaa omalta kohdalta sanoa, oisko täysin luomu ollut vähemmän kivuliasta, mutta eipä tuo mitenkään huiman kivuliasta ollut nytkään, kunnes pahimmassa avautumisvaiheessa ja vauvan laskeutuessa ihan loppusuoralla, kun seisoin sänkyä vasten. Muuten ihan kestettävissä helposti, vitsiäkin tuli väännettyä asiasta jos toisesta.
  11. Meillä miehen pojalla oli pienempänä useinkin punoittava ja kosketusarka pippelinpää. Siihen muistaakseni neuvolassa suosittelivat runsasta suihkuttelua, mahd.paljon ilmakylpyjä ja Betadinea (jodipitoista rasvaa) ja olipa muistaakseni asian tiimoilta lääkärissäkin käyty ja siihen sitten sai antibioottivoidetta tai jotakin sellaista. Voi lähteä paranemaan kotikonsteinkin, jos tulehdus ei vielä pahana. Jos nyt todella kipeä on, niin itse veisin lääkäriin, mutta tosiaan jos teillä avoinna apteekki tai kotona tuota Betadinea, niin sitä itse kokeilisin jne.
  12. Olin sairaalassa 6 päivää ja kahtena tuli hieman ehostettua kevyesti, muutoin vain laitoin kosteusvoidetta jne. Olo ei alkuun ollut mitenkään hehkeä, joten ei innostanut meikkaaminenkaan, vaikka yleensä se on mulle sellainen mukavan freesin olon tuova juttu. Nyt vauva-arkea pyörittäessä meikkaan lähes päivittäin, mutten niin "runsaasti", mitä ennen. Samoin parfyymia tai hiuslakkaa laitan vain jos on jotkut juhlat tai jokin parempi meno. Haluan, että vauvan hajuaistia ei sotke kaiken maailman kemikaalit.
  13. No nyt saa alkaa joulu tulla, kunhan vielä ns.loppusiivouksen teen, kuusi (uusi, valkoinen Weiste) kasataan ja koristellaan, laittelen joululiinat, teen jouluhalon ja huomenna kinkku uuniin! Eilen kuorin 4kg perunoita imellettyyn. Sitä tulikin 5 laatikkoa, mutta se on suvun suosikkilaatikko, joten eiköhän tuo mene. Pakastin kaikki muut laatikot raakana, paitsi Aura-punajuurilaatikon. On joulu kyllä ihanaa aikaa. Lumisadetta vaan olisin kaivannut, enkä eilistä vesisadetta...ulkona ei oikein joulu tule ekana mieleen. Ihanaa joulua ketjulaisille!
  14. Täällä imetystä takana noin 2,5kk ja synnytyksen jälkeen raskauden tuomat kilot (8kg) lähtivät viikossa ja tähän asti lähtenyt yhteensä 15kg eli olen jo 7kg alle raskautta edeltävää painoa. Imetys on varmasti auttanut osaltaan, sillä se on pitänyt hormonaalisen aineenvaihdunnan vilkkaana koko ajan.
  15. Mulla todettiin ennen puoliväliä radi, kun paastoarvo oli raja-arvo. Sen jälkeen tietysti olin syynissä, mutta koko ajan pysyi sokerit hyvinä ja ns.ruokavaliolla mentiin, enkä nyt mitenkään edes tiukkapipoisesti, vaan oikeastaan ihan normaalia elämää kuten aiemminkin. Tyttövauva syntyi rv 38+2 ja oli 48cm, 3320g ja pipo 33,5cm. Ihan siis normaalit mitat, eikä vauvan sokereissakaan ollut kuin yksi hitusen alhaisempi arvo yhden kerran (varmasti vois ilman äidin ns.radiakin olla, mutta niiltä vauvoilta ei sokereita mittailla). Päästiin ihan normaaliaikaan poiskin sairaalasta. Eli ei vaikuttanut radi mielestäni mihinkään.
  16. 38+2. Käynnistely aloitettiin hiljaksiin edellisen päivän iltapäivänä, kun mulla oli lievä raskausmyrkytys, mutta käynnistyikin sitten spontaanisti ilman lisä cytoteceja iltayön aikana ja seuraavana aamuna syntyi. Sanoivat vielä alkuillasta, että nyt ei laiteta vielä enempää cytoteceja, että saan nukkua ja käynnistyksessä voi mennä useampi päivä, joten mieskin ehti ajella jo kotiin 30min päähän ja sit olikin pakko hälyttää takaisin muutaman tunnin kuluttua.
  17. Tää on asia, mihin toivon panostavani. Toki vielä on tullut ahkerasti täyteltyä, mutta tiedän omalla luonteellani, kuinka helppoa se onkaan unohtaa! Kuten monilla muilla, minusta on ihanaa ollut lukea omaa vauvakirjaani, joten sen ilon haluaa omille lapsilleenkin!
  18. Onko kellään tällaista ongelmaa ollut, joilla repeämää virtsaputken lähistöllä, mulla molemmin puolin tuli pienet nirhaumat kuulemma, että pissaamisen jälkeen heti tuntuu painetta siellä suunnalla? Alkuun lähes kivun kaltaista, mutta enää vain pelkkää inhottavaa painetta. Ei kestä, kuin kymmenisen sekuntia, mutta ikävä tunne. Synnytyksestä kohta 2kk. En ole vielä seksiinkään uskaltautunut, mieli on monesti tehnyt, mutta jotenkin se jännittää kauheasti... Mies tästä jo valittikin mulle aika kovin sanankääntein..
  19. Kiloja tuli 8kg ja nyt, kun synnytyksestä 12 päivää, ne ovat poissa ja ekstrana lähtenyt lisäksi 7kg, joten yhteensä 12 päivässä -15kg, olo on tosi hyvä ja jaksaa jo vaunulenkeillä kivasti työnnellä ylämäkiä puuskuttamatta. Vielä reilu 2 viikkoa sitten puuskutin ylämäet hitaasti reisien ottaessa mahaa vastaan! Toisaalta mun bmi oli raskauden alussa 28, joten ihan on hyvä ja jopa toivottavaakin, että painoa sais alas, nythän se on lievän lihavuuden puolella vielä hiukan. Normaalipainon puolelle kun saisi, ei edes alarajalle tartteis, niin olisin kovin tyytyväinen.
  20. Tjottailu kun aloitettiin, minä olin 29, mies 33. Mulla määräaikainen työ ja mies työtön. Kun plussasin, iät edelleen samat (plussasin yk 4), mies sai töitä 3 viikkoa plussasta ja minä sain viran vko ennen juhannusta, joten asiat mallillaan!
  21. Apua, oon ollut koko raskauden ihan viilipytty, katsonut kaiken maailman ohjelmat synnytyksineen ym. Nyt sitten kyyneleet silmissä lueskelen näitä teidän viestejä! Ihania <3
  22. Alkuraskaudesta puoliväliin mulla oli jäätävät pahoinvoinnit aamusta iltaan (yön sain olla rauhassa), mutta muutaman kerran viikkoon piti saada Hesen juustohamppari (yleensä kartan hampurilaispaikkoja) ja ruispalat eivät uponneet, vaan piti saada tavan ruislimppua. Puolivälin jälkeen himoina on olleet säilykepersikat (ei tohdi montaa kertaa viikossa syödä, kun on säilykkeinä), puutarhavadelmat, kaurapuuro ja Fazerin vaalea maitosuklaa.
  23. Vauva-Jack
  24. Onpa hyvä, että tästäkin aiheesta on keskustelua! Mulle tuo imettäminen on tosiaan myös aina tuntunut jo pelkästään ajatuksena vieraalta. Nyt raskauden aikana sitä on joutunut miettimään yhä enemmän ja siitä on ollut puhetta neuvolassa, ystävien kanssa, miehen kanssa jne. Mies varsinkin vähiten ymmärtää mun ahdistusta. Tiedän, kuinka luonnollinen asia imettäminen on jne jne., mutta en vain mahda ahdistukselleni mitään. Aion kyllä toki yrittää imetystä ja toivon, että se herättelisi mussa niitä positiivisia ajatuksia, mikäli ottaa onnistuakseen. Julkisesti imettäminen tuntuu hyyyyvin kaukaiselta ajatukselta.
  25. Täälläkin epäilen itselläni olevan juurikin tuo bakteerivaginoosi. Oireina just tuo vetinen valkovuoto ja ahhh, niin kiva mädäntyneen kalan haju! kerran elämässäni aiemminkin ollut, silloin tosin en ollut raskaana, nyt rv 33+5. Ensin epäilin virtsatieinfektiota, kun veskissä pitää ravata niin tajuttoman usein ja välillä jää ikävä tunne, että pitäis heti päästä uudelleen. Virtsiksiähän mulla siis ollut lapsuudesta lähtien ja sain opiskeluaikana estolääkityksen, jolla häipyi, mutta tuttu tunne on. Eilen sitten vein päivystykseen pissanäytteen, vaan ei löytynyt mitään. Keskiviikkona saan vielä viljelyn tulokset. Puhuin heille myös emätintulehduksen mahdollisuudesta, mutta sanoivat, että pitää neuvolan kautta hoitaa se asia. Noh, yritin tavoittaa neuvolan terkkaa soittotunnilla aamulla (45min), en saanut kiinni, oli varattu koko ajan. Nyt se ei enää vastaa... Mitäs hittoa tässä nyt pitäis sit tehdä? :/