Killikissa

Aktiivijäsen
  • Content count

    100
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Killikissa

  1. Kysynpäs täältä josko muillakin olisi samanlaisia ongelmia Meillä on 2v 3kk ikäinen tyttö, joka on aina ollut todella hyvä nukkuja. Tutti jätettiin pois vuoden vaihteessa ja siitä luopuminen meni yllättävän kivuttomasti; tutin perään ei oikeastaan itkettu laisinkaan. Muutaman viikon ajan yöt sujuivat hienosti, tyttö nukkui kuin tukki eikä heräillyt turhaan. Noh, tätä nykyä meillä sitten heräillään enkä tajua, että miksi. Tytön nukkumaanmeno tapahtuu niin, että ensin vaihdetaan yöpuku päälle, käydään potalla ja laitetaan vaippa. Sitten tyttö menee sänkyyn ja vanhempi lukee iltasadun. Tässä vaiheessa neiti on jo aika väsynyt ja rauhallinen. Kun satu on luettu, sammutetaan valot ja vanhempi istuu huoneen nurkassa niin kauan, että tyttö nukahtaa. Nukahtaminen vie sen 10-15 minuuttia, joskus neiti on niin väsynyt, että saattaa nukahtaa melkein kesken iltasadun. Kun tyttö on nukahtanut, vanhempi poistuu huoneesta ja neiti jatkaa tyytyväisenä uniaan. Alkuyö sujuu hyvin, mutta monesti puolilta öin tyttö herää jostain syystä itkemään. Useimmiten hän haluaisi tulla kokonaan pois sängystä (nukkuu vielä pinnasängyssä) ja mennä esim. olohuoneeseen. En tiedä näkeekö hän painajaisia, vai mihin ihmeeseen hän herää. Valitettavan usein hän herää myös aamuyön puolella. Rauhottuminen kestää tietysti aina aikansa ja monesti käy vielä niinkin, että kun vanhempi yrittää poistua tytön huoneesta (luulee, että tyttö on jo unessa), alkaa huuto uudestaan. Ollaan yritetty iltaisin nukkumaan mennessä nyt myös jutella tästä, eli kerrottu, että tyttö voi nukkua yöllä rauhassa ja että äiti, isä ja koira ovat kyllä kotona mutta nukkuvat eri huoneessa. Mutta ei auta. Yleensä se on mies, joka käy rauhottelemassa tytön uudestaan uneen. Jos minä erehdyn menemään yöllä tytön huoneeseen, unille rauhottumisesta ei tule enää yhtikäs mitään. Parina viime yönä ollaan tehty niin, että kun tyttö on herännyt, mies on käynyt katsomassa, mikä on hätänä ja laittanut tytön sitten uudestaan vuoteeseen. Sen jälkeen mies on hetken aikaa odottanut, että tyttö rauhottuu ja sitten poistunut huoneesta. Tässä kohtaa tyttö on alkanut uudelleen itkemään mutta mies on sinnikkäästi selittänyt tytölle, että nyt hän menee omaan sänkyynsä nukkumaan ja tyttö voi jatkaa uniaan omassa sängyssään ja että ei ole mitään hätää. Mies on lähtenyt huoneesta ja tyttö on jonkin aikaa itkenyt ja rauhottunut sitten. Mua tietysti ahdistaa suunnattomasti tuo, että tyttö jää itkemään huoneeseensa yksikseen, vaikka sitä itkua ei sitten kestäkään kuin pari minuuttia. Nyt siis mietinkin, että tehdäänkö me jo tuo tytön nukuttaminen "väärin". Pitäiskö iltasadun lukemisen jälkeen vaan jättää tyttö nukahtamaan itsekseen, jotta hän tottuisi siihen, että vanhempi ei ole aina huoneessa paikalla. Josko tämä sitten lopettaisi nuo turhat yöhuudot. Minkäslaiset nukuttamisrutiinit teillä muilla on käytössä?
  2. Joo, kyllä meillä on vielä yövaippa käytössä. Tuota itsekin juuri mietin, että jos lapsi nukahtaisi itsekseen niin ei tulisi sitten yöllä herätessä sitä tarvetta ruveta itkemään vaan hän osaisi itse rauhoittua jatkamaan uniaan. olen nyt itsekin tullut siihen tulokseen, että tämä lienee joku ohimenevä vaihe Viime yön tyttö nukkua posotti illasta aamuun heräämättä kertaakaan. Mutta jossain kohtaa täytynee ruveta harjottelemaan tuota itse nukahtamista. Meilläkin se systeemi toimi joskus vauvana mutta muistaakseni puolen vuoden iässä nukahtaminen muuttui tosi levottomaksi ja ruvettiin sitten oikein nukuttamaan tyttö yöunille.
  3. Onko kellään kokemusta rengassuojien käytöstä lastenvaunuissa? Toimivatko? Kuinka työläät ovat käyttää? Mietin noiden hankkimista ihan siitä syystä, että meillä vaunut eivät mahdu eteiseen säilytykseen ja kurarenkaisia vaunuja en taas haluaisi työntää ympäri asuntoa. Jos noiden suojien avulla saisi lattiat pysymään kuivina niin saisin lykittyä vaunut peremmälle huusholliin. Elikkäs käyttäjien kokemuksia kaipaisin
  4. Mulle oli laitettu jo epiduraali, joka vei kivut täysin pois mutta tunsin silti ponnistustarpeen. Jostain syystä kätilö halusi laittaa myös pudentaalipuudutuksen kun olin 9 cm auki. En oikein ehtinyt siitä kieltäytyäkään, tai olisin halunnut hetken edes miettiä otanko tuon puudutuksen vai en. Mutta enpäs ehtinyt kissaa sanoa kun se oli jo tuikattu. Kätilö kai ajatteli, että kun olin ensisynnyttäjä, niin laitetaan sitten kaikki mahdolliset puudutteet... Sen laittaminen ei tuntunut missään, kiitos epiduraalin. Mutta. Se perkule vei multa kokonaan tunnon alapäästä enkä tuntenut enää ponnistustarvetta laisinkaan! Yritä siinä sitten ponnistella kun et yhtään tiedä mitä teet etkä tunne mitään eikä aiempaa kokemusta mokomasta hommasta ole. Imukupilla vauva lopulta saatiin ulos ja siinä kohtaa olin toki kiitollinen tuosta pudentaalista. Mutta ehkäpä imukuppia ei ois edes tarvittu ellei tuota pudentaalia olisi laitettu.
  5. Meillä on tyttö, ikää nyt 5 viikkoa. Vauvan synnyttyä olimme sairaalassa viikon verran ja silloin tyttö sai pelkkää rintamaitoa. Maitoa tuli tosi hyvin ja eihän vauva vielä tuolloin niin isoja määriä tarvinnutkaan. Kotiin kun pääsimme niin otettiin käyttöön myös korvike Nan1. En oikeastaan edes muista miksi meillä alunperin kokeiltiin tuota korviketta. Olin itse tosi väsynyt sairaalareissun jäljiltä ja kotona vauva itki ja valvotti ensimmäiset yöt ja rupesin antamaan öisin korviketta, jotta öistä selvittäisiin vähän vähemmällä huutamisella. Pikkuhiljaa korvikkeen käyttö lisääntyi ja tietysti samalla rintamaidon tuli väheni. Meillä kävi myös niin, että vauvan paino laski ja se oli pakko saada nousuun, joten siinä yksi syy korvikkeen käytölle. Lisäksi vauva on ollut alusta saakka tosi kärsimätön ja imetys oli alunperinkin melkoista taistelua. Olen sinnikkäästi yrittänyt imettää, että vauva saisi edes vähän rintamaitoa. Mutta kyllähän tuo etupäässä korvikkeella elää. Tyttö syö 3-4 tunnin välein ja tällä hetkellä menee 120 ml kerralla. Syntymämitat oli 3355 g ja 52 cm. Nyt veikkaan, että painoa alkaa olla 4 kg.
  6. Positiivisesti yllätti se, että kivunlievitystä oli saatavilla riittävästi ja se todella toimi. Suurimman osan synnytyksestä olin iloisesti epiduraalipöllyssä Synnytys oli pitkä ja rankka mutta siitä toipuminen todella nopeaa. Jo seuraavana päivänä olo oli kuin ei mtn synnytystä ois ollutkaan. Samoin epparihaava parani parissa viikossa eikä koko aikana oikeastaan edes vaivannut. Istumaan pystyin normaalisti heti enkä tarvinnut särkylääkkeitä laisinkaan.
  7. Mun synnytyksessä käytiin läpi kaikki mahdolliset ponnistustavat ja yksi niistä oli jakkara. Kai noita jakkaroita on erilaisia, tää oli mallia lypsyjakkara. Eikä sopinut mulle yhtään! Asento oli tosi hankala, tuntui, että tipun/luisun siitä jakkaralla lattialle ja enimmät voimat meni siihen, että yritin vaan pysyä siinä jakkaralla. En siis pystynyt satsaamaan kunnolla ponnistamiseen. En haluaisi enää kokeilla ainakaan tuollaista jakkaraa, toki joku toinen voisi sopia paremmin.
  8. Tässäpä tuore kokemus k-hks:sta Kyseessä ensimmäinen lapsi ja synnytystä käynnistettiin ensin kolme päivää. Käynnistely oli kyllä hermoja raastavaa eikä mulle oikein missään vaiheessa kerrottu, että mitä tehdään ja miksi. Niinpä odotin joka päivä turhaan, että josko se vauva tänään syntyisi. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että saatiin kalvot puhkottua ja oksitosiini tippumaan. Ja siitäpä homma lähtikin etenemään vauhdikkaasti. Kivunlievitystä ei todellakaan pihtailtu, päinvastoin. Voisin kuvitella, että kipulääkkeitten tuputus saattaisi jopa ärsyttää sellaista synnyttäjää, joka haluaa pärjätä ilman. Noh, mä en halunnut Sain epiduraalin heti pyytäessäni ja loppuajan mulla olikin sellainen kipupumppu. Mun synnytyksessä tapahtui yhtä sun toista, joten olin kyllä ihan piuhoissa kiinni enkä päässyt liikkumaan (pissakatetri, kipupumppu, anturi vauvan päässä, antibioottitippa kohonneen crp:n vuoksi...) mutta mua se ei haitannut, olin niin tyytyväinen siihen, että epiduraali vei kivun pois. Siitä en tykännyt, että kätilö laittoi pudentaalipuudutuksen multa kyselemättä. Olisin halunnut kokeilla ponnistaa ilman sitä. Pudentaali vei ponnistustarpeen tunteen kokonaan pois ja siitä taas seurasi pitkittynyt ponnistusvaihe ja lopulta vauva syntyi imukupilla. Henkilökunta sekä synnytyssalissa, että osastolla, oli aivan mahtavaa. Ehdin noiden päivien aikana tavata melkoisen monta kätilöä ja lääkäriä eikä kenestäkään jäänyt pahaa sanottavaa. Kaiken sen kiireen keskellä tekivät ihan loistavaa työtä. Ja mulle oli tärkeää se, että kivunlievitystä oli saatavilla riittävästi eikä mun kipua aliarvioitu. Synnytyksessä kaivelemaan jäi vain se, ettei imukupin otettu avuksi jo aiemmin kun kerta oli selvää, että mä en saa ponnistettua vauvaa ulos omin voimin. Vauva oli ilmeisesti ponnistusvaiheessa hörpännyt lapsivettä ja joutui sen seurauksena antibioottikuurille, joka taas aiheutti inhottavia vatsavaivoja.
  9. Mä ainakin näen punaista! Raivostuttaa niin, että mielummin en edes ajattele koko asiaa. Olen tällä hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa ja äitiysloman päättyessä siis vailla työpaikkaa. En todellakaan halua olla kolmea vuotta putkeen kotona mutta minkäs teet ellei työtä löydy. Eivät kaikki siis lusmuile kotihoidontuella omasta halustaan vaan olosuhteiden pakosta. Kyllä pistää vihaksi, että tuostakin pienestä rahasta vielä leikataan. Itse yritän palata työelämään lapsen ollessa viimeistään parivuotias. Toisaalta hirvittää viedä kovin pientä lasta päivähoitoon ja mikä sairastelukierre siitäkin seuraa. Ja tuon uudistuksen myötä lasten määrä päiväkodeissa ei ainakaan vähene. Meilläkin miehen tulot on miltei tuplasti suuremmat kuin mulla, olen eipä tarvi miettiä, kumpi se on, ja lapsen kanssa kotiin jää.
  10. Mua itkettää ihan kaikki. Tämän päivän itkunaihe oli prismassa ollut vanha tosi huonokuntoinen papparainen rollaattorin kanssa ja mähän olin pillahtaa itkuun sen nähdessäni kun säälitti niin kamalasti yksinäinen vanhus ja tosiaan niin huonossa kunnossa. Selvisin jopa autoon asti kunnes padot murtuivat Mies ei tajua mua ollenkaan... Itseasiassa kaikki mitä se tekee/sanoo tai jättää tekemättä/sanomatta on henkilökohtainen loukkaus mua kohtaan Toivon todella, että mä palaudun taas omaksi itsekseni synnytyksen jälkeen.
  11. Ok, lähinnä mietin, että voiko patja olla liian kova. Mutta siis pääasia, ettei ole liian pehmeä
  12. Minkälainen patja kannattaa hankkia vastasyntyneellle pinnasänkyyn? Äp:n vaahtomuovipatjan tyylinenkö vai joku muu? Onko patjan kovuudella/pehmeydellä merkitystä?
  13. Löytyisikö täältä ketään, joka olisi lähiaikoina käynyt Tampereen, Espoon tai Vantaan Ikeassa? Tarkoitus oli suunnata Tampereen Ikeaan pinnasängyn, hoitopöydän ja muun vauvakaman ostoon. Rupesin nyt katselemaan valikoimaa netistä ja esimerkiksi mitään noista pinnasängyistä ei muka ole myynnissä Tampereella eikä myöskään Espoossa tai Vantaalla. Ei viitsisi hukkareissuakaan tehdä. Enkä ole aiemmin noissa Ikeoissa käynyt, joten kertokaa viisaammat onko noissa ylipäätään mitään vauvojen tuotteita myytävänä
  14. Eiköhän me suunnata sitten Vantaalle Mies jo odottaa reissua hirrrrveen innoissaan...
  15. Tämä nimen keksiminen tai nimestä päättäminen on kyllä viheliäistä! Miehen mielestä tietysti suurin osa mun ehdotuksista on aivan pöhlöjä Mies ehdottelusta mun makuun liian tavallisia nimiä ja mä taas haluaisin vähän erikoisemman nimen tytölle, en nyt mitään liian kummallista kuitenkaan. Pojalle ois kyllä niin paljon helpompaa keksiä nimi
  16. En jaksanut ihan koko ketjua kahlata läpi... Sanokaas mikä olisi sopiva toinen nimi Sienna-nimen jatkoksi? Olen ihastunut myös nimeen Savanna mutta sen eteen tarvittais joku säpäkkä nimi Sienna Savanna taas on turhan erikoinen yhdistelmä
  17. Nostetaanpas tätä ketjua olisiko kellään tietoa, onko Tampereen Stockmannilla vielä myynnissä MamaLicious-mallistoa? Olettaisin, että H&M:llä ainakin olisi vielä äitiysvaatteitakin? Muitakin vinkkejä otetaan vastaan, suuntaan Tampereelle ostoksille kun ei täällä Hämeenlinnassa oikein ole mitään kauppoja.
  18. Jospa minäkin liityn tähän porukkaan sairastan siis lastenreumaa ja vuosien saatossa on tullut käytyä läpi melkein kaikki mahdolliset reumalääkkeet. Lopulta sitten aloitettiin Enbrel, joka on osoittautunut todella tehokkaaksi eikä ole aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia. Nyt odotan ensimmäistä lastani, viimeinkin, kahden vuoden yrityksen jälkeen. Enbrel on siis tauolla ja sen kyllä huomaa. Enbreliä käyttäessäni reuma oli täysin oireeton, nyt se on käynyt läpi jo vasemman kyynärnivelen ja selän ja kun noista pääsin niin tulehtui oikea olkapää. Toivon todella, että raskaus voittaa reuman jossakin vaiheessa ja pääsen näistä kivuista. Toisaalta olen tosi onnellinen siitä, että tämä kovia kokenut kroppani onnistui raskautumaan kun on 30 vuotta sairastanut niin tämä raskaus on itselle suuri saavutus. Ja tosi hienoa lukea teidän muiden kokemuksia ja huomata, että muutkin elävät tämän sairauden kanssa tuota Enbreliä suosittelen kyllä, älyttömän tehokas lääke ollut ainakin minun kohdallani. Pirskatin kallistahan se on mutta en vaihtaisi sitä pois.
  19. Liitynpä minäkin viimein tähän porukkaan Viime viikolla tein positiivisen raskaustestin ja neuvolan mukaan nyt onkin jo menossa rv 6. Nyt kyselenkin sitten typeriä... Voiko hierojalla käydä ihan normaalisti vielä tässä vaiheessa raskautta? Tarkoitus olisi käyttää yksi varaamani hieroja-aika pois ja kyse olisi tavallisesta selän ja hartioiden hieronnasta. Tulen varmaan jatkossa kyselemään täältä paljon muutakin typerää, tämä kun on meille ensimmäinen lapsi ja kaikki on uutta ja ihmeellistä
  20. Kiitos paljon vastauksistanne kyllä minäkin nyt tuonne hierojalle uskaltaudun ja tarkoitus olikin hänelle kertoa tästä raskaudesta. Yläselkä ja hartiat on minulla tosi pahasti jumissa ja olo on sen takia tuskainen.