Jurumi

Itse huolehdin juomapuolesta siten, että minulla on sellainen jättimäinen muovituopillinen vettä aina lähellä, josta hörpin pitkin päivää. Tavoitteena on juoda pari sellaista tuopillista päivässä + ruokajuomat (maitoa tai piimää). On toiminut ihan hyvin, mitä nyt vessassa saa ravata alvariinsa, mutta se nyt on tuttua muutenkin...

Oi voi tuota Kim Kardashiania, varmaan hyvännäköinen sitten kun vatsa on samankokoinen kun takapuoli Itsellänikään ei mikään pienin persaus ole, mutta kasvavan mahan ansiosta se näyttää sopusuhtaisemmalta

Itse olen ostanut muutaman äitiyspaidan henkkamaukalta, samoin farkut. Yhden kivan hameen löysin kirppikseltä. Sitten olen käyttänyt ihan normaaleja lörttömallisia neuletakkeja. Kevättä odotan siinä(kin) mielessä, että tarkenee jo liikkua paksuilla sukkahousuilla ja näteillä mekoilla.

Itselläni on ongelma talvitakin suhteen; lemppari villakangastakkini menee vielä juuri ja juuri kiinni, mutta pelottaa että napit vaan lentelee joku päivä En haluaisi venyttää tuota villakangastakkiani yhtään enempää (on ihan normimallistosta, ei äitiystakki) että voi käyttää ensi talvenakin. Mietityttää vaan, että kohta on kuitenkin jo maaliskuun puoliväli, niin onko järkevää ostaa talvitakkia enää tässä vaiheessa (LA toukokuussa). Millään ohuellakaan takilla en pärjää, vilukissa kun olen...

Piimä, aurinkokuivatut tomaatit ja suklaa. Siinäpä ne. Tosin en tiedä voiko suklaata laskea kun sitä tulee pupellettua normaalistikin

Itselleni sopii parhaiten Retafer, sillä olen saanut nostettua hemoglobiinin jopa 127 (normaalisti minulla on tosi alhainen hb, mutta 1-2 tabua päivässä näköjään toimii). Lisäksi syön paljon c-vitamiinia sisältäviä ruokia.

Ilman lupaa vatsaa taputtelevat on kyllä jotain niin raivostuttavaa... Olen "normaalitilassakin" aika tarkka siitä, ketä päästän lähelleni (jep, perinteinen suomalainen, jolla pitää olla ainankin metri omaa tilaa ympärillä). Mahaan taputtelijoita on osunut yksi kohdalle, joka pääsi yllättämään ja suorittamaan lääppimisen ilman, että kerkesin estää. Silloin mahani hädin tuskin vielä edes näkyi... En voinut alkaa räyhäämään asiasta (kyseessä vanhus), joten tyydyin vain vääntämään tekohymyn naamalleni. Miehelleni sanoin jo alkuvaiheessa, että en halua että kukaan muu koskee vatsaani kuin hän. Eihän kukaan muutenkaan normaalisti koskettele tuosta vaan toisen vatsaa, miksi raskaana olevien pitäisi olla joku poikkeus?! Mahan koon kommentoinnista; itse en ole saanut kuin muutaman ihastelevan kommentin tyyliin "vooooiii mikä masu" ja minusta ne on ihan kivoja kommentteja. Vähän aikaa sitten nähtiin eräs tuttavapariskunta, joka ei ollut vielä tietoinen raskaudestani. Mahani kyllä näkyy, mutta ei ole edelleenkään mikään suurensuuri vaikka rv 30 onkin menossa (tuolloin taisi olla rv 27-28). Siinä sitten vaihdeltiin kuulumiset ja kun he kysyivät että mitä meille kuuluu, totesi mies sitten siinä että vauvaa odotellaan saapuvaksi. Tuttava sitten siinä sanoikin, että ei kehdannut kysyä suoraan, vaikka olikin huomannut että vatsani on normaalia pyöreämpi, pelkäsi että jospa olenkin vaan päässyt lihomaan ja loukkaa kommentillaan. Eli vielä on hienotunteisiakin ihmisiä olemassa

Vuokralla kaksiossa, neliöitä joku 65.

Hammaslääkärissä käynti on aina yhtä tuskaa, vaikka olisi vain tarkastuksesta kyse... Veikkaan, että kyseinen pelko sai alkunsa vajaa kymmenisen vuotta sitten, kun olin porattavana ja hammaslääkäri oli mielettömän kovakourainen, porasi suoraan johonkin hermoon niin että meinasin oikeasti pyörtyä siihen tuoliin, koski ihan älyttömästi Sittemmin ei oo kovin herkkua ollut mitkään viisaudenhampaan poistot, aina saa naama kalpeana tutista siellä odotustilassa.

Meillä vanhempi kissa liikkuu tosi varovaisesti lähelläni silloin, kun olen pitkälläni sängyllä tai röhnötys-asennossa sohvalla Varmaan vaistoaa jotenkin, että pitää varoa eikä saa valtoimenaan hyppiä. Toinen kissa taas ei ole reagoinut mitenkään.