hilppaliisa

Täytyy vielä lukea ajan kanssa koko ketjua läpi, mutta haluaisin silti kysyä neuvoa meidän tilanteeseen.. Eli nyt 1 v 4 kk tyttö on nukkunut aina melko kehnosti, kehnosti siis sillä perusteella että takana on ainoastaan yksi kokonaan nukuttu yö. Alussa nukkui koko yön noin puolivuotiaaksi perhepedissä, minkä jälkeen aloimme nukuttamaan riippukeinuun ja siitä hieman myöhemmin omaan pinnasänkyyn makuuhuoneessamme. Aina ensimmäisestä heräämisestä otimme laiskuuttamme viereen nukkumaan, koska tissin anto oli vaan niin yksinkertaisen helppoa ja loppuyöt sujuivat hyvin. Sitten jossain vaiheessa (ehkä loppukesästä, hieman ennen 1 v. synttäreitä?) touhu alkoi muuttua levottomammaksi ja päätin vierottaa yöimetyksistä, mikä menikin yllättävän helposti. No yöt olivat edelleen rauhattomia ja melko pian tehtiin siirto kokonaan omaan huoneeseen (ainiin, jossain vaiheessa alkuyön nukutukset siirtyivät omaan huoneeseen ja sieltä sitten aina yöllä viereen..), koska vieressä nukkuminen oli lapsella jatkuvaa unen hakemista ja mukaan tuli myös mun hiplailua... en saanut kääntää kylkeä tai toinen suuttui. No nyt yöt ovat olleet ikuisuuden ajan tätä: nukkumaan mennään tarkkojen iltarutiinien kanssa puol ysiltä illalla ja nukahtaminenkin on sujunut piipahtamis -unikoulumenetelmän kanssa suht vaivatonta. Heräily kuitenkin alkaa 11-12 aikoihin ja välillä nukutaan 1-2 tunnin pätkiä, mutta usein on monen tunnin pätkiä jolloin lapsi herää aina pienin väliajoin (esim. 10 min välein). Rauhottuu sänkyynsä kun käy laskemassa ja peittelemässä ja sanoo että "nyt nukutaan". Kunnes siis taas herää. Jonkinlaisen positiivisuuden olen hommassa viime aikoihin asti säilyttänyt, että kyllä ne yöt alkaa pian sujumaan. Mutta kohta olisi hieman kiire sillä toisen lapsen la. on huhtikuun alussa ja en tiedä mitä öistä sitten tuleekaan. No viime viikonloppuna katkesi jonkinlainen kamelinselkä itseltä ja päätettiin miehen kanssa että nyt on saatava joku muutos, lapsi on liikaa tottunut huoneessa ramppaamiseen ja nyt on vaan opetettava toinen käymään nukkumaan uudestaan ilman että siellä käydään 4-20 kertaa yössä. No toka yö tästä päätöksestä alkoi hyvin. Ensimmäinen herääminen oli klo 22 aikoihin kun emme olleet itse edes käyneet nukkumaan. Kuuntelimme ja odotimme, eikä itku käynyt edes kovin hysteeriseksi kun lapsi sitten nukahti noin 10 min jälkeen itsestään. Noin tunnin päästä tuttu itku alkoi uudestaan ja odotimme kunnes noin 2 min itkun jälkeen kuului jysähdys kun lapsi oli kiivennyt ja tippunut pinnasängystään lattialle! (paksulle ja pehmeälle villamatolle onneksi). Säikähdyksen vuoksi pääsikin sitten loppuyöksi viereen nukkumaan.. No päätimme että pinnasänky ei ole turvallinen ja otimme käyttöön huoneessa jonkin aikaa jo odottaneet taaperosängyn seuraavana yönä. Hyvin skeptisin odotuksin lapsi nukkuikin jopa 6 h yhtenäisen uniputken (ekan noin pitkän ajan varmaan pariin kk), mutta sitten viime yö. Ihan kamalaa. Karkasi ihan jatkuvasti ja kukaan ei meidän perheestä tainnut nukkua neljää tuntia pidempään. Eli mitä hittoa nytten? Ideoita? Ajatuksena oli laittaa ensi yöstä lähtien takaisin pinnasänkyyn ja vuorata sängyn ympäristö patjalla ja tyynyillä, mutta liekö hyvä ratkaisu sittenkään.. Ja siis antaa lapselle edes jonkinlainen mahdollisuus itsekseen nukkumiseen ilman siellä käymistä. Äitiysneuvolassa tänään ehdotettiin, että siirrettäisiin lapsen sänky oman sängyn viereen, mutta onko tämäkään nyt enää mikään järkevä ratkaisu kun kuvioon tulee 3 kk sisään toinen lapsi..? Tutista luopuminenkin ollut ideana, kunnes tippui pinnasängystä. Nyt edistyksenä kuitenkin se, että päivät ollaan oltu lauantaista (kokonaiset neljä päivää siis, wau) asti ilman ja päikkäreillekin ulos nukahtaa ihan yhtä nopeasti kuin aiemmin tutin kanssa. Yöksi ollaan tutti kuitenkin vielä tuttinauhassa annettu.

^Ihan kivoja ehdotuksia! Mutta voisin lisätä vielä kriteereihin, että hieman harvinaisempi saisi olla, noista oikeastaan kaikki sattuu löytymään jo lähipiiristä, osa jopa kaksin kappalein ( listassa mm. myös oma nimeni, joka on kyllä kiva, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan omalle lapselle nimeksi )

Saisikohan täältä vinkkejä meidän oletetulle tyttövauvalle! Mulla oli vahva poikaolo, minkä vuoksi tuli mietittyä lähinnä poikien nimiä ja jotenkin koin poikien nimissä olevan enemmän omaa makua miellyttäviä vaihtoehtoja. Niitä olivat mm. Valtti, Torsti, Taito, Otto, Väinö yms. Nuo siis tuossa ihan vain vinkkinä mistä tykkään: selkeä ja suomalainen tai ainakin siltä kuulostava. Nyt tässä on kuitenkin siis vahva tyttölupaus annettu, joten nuo vaihtoehdot saavat jäädä hautumaan jonnekin tulevaisuuteen Tytön nimeltä haluaisin mm. - suomalaiseen sukunimeen hyvin istuva (perus -nen -päätteinen) - pehmeä, mutta kuitenkin reipas eli ei liian "hieno" - luontoassosisaatio plussaa - ei raamattuun tai kristinuskoon viittaavaa alkuperää Ja no näillä kriteereillä olen keksinyt omasta mielestäni loistavan nime: Aura Linnea, mutta mies ei ole täysin lämmennyt.. ei tosin täysin tyrmännytkään! Mutta lisää "samaan kategoriaan" kuuluvia nimiehdotuksia otetaan vastaan Mitenkäs muuten, tuleeko muille Aurasta liikaa mieleen aurajuusto ja pitääkö nimi unohtaa siksi, että joku ääliö lähtisi siitä kiusaamaan? :S Mies oli "varma" siitä että tytön lempinimeksi tulisi koulussa Juusto (itse en usko..).

^ Saako udella mikä oli tämä kohtuuhinta vaunuistasi? Urban riderit ovat nousseet yhdeksi potentiaaliseksi itsellekin, just nyt tällä hetkellä ei vain näyttäisi missään kohtuullisen ajomatkan päässä olevan vaunuja. Ja tuosta tulikin mieleen, että mitä kautta löysit vaunusi? Voisi mennä tuonne yleisenkin vaunukeskustelun puolelle, mutta mistä käytettyjä vaunuja kannattaa ylipäänsä etsiä? Itsellä on tullut mieleen vasta huuto.net ja tori.fi.

Itsellä oli hyvinkin samanlaiset oireet kuin mitä tyypillisesti ollut ennen menkkoja: alavatsan juimimista sekä arat rinnat. Siihen se sitten jäikin ennen kuin plussasin. Mutta jostain syystä tiesin, että nyt kyseessä ei kuitenkaan olleet menkat (kutsuttaneen myös toiveajatteluksi)

Itselläni alkoi jatkuva nälkä plussaamisen tienoilla ja sitä kesti noin kuukauden, yhtä kauan kuin pahoinvointiakin. Kuvotus ja pahoinvointi alkoi heti jos vähääkään tuli nälkä, joka siis saattoi tulla 1,5 h ähkyyn asti syömisen jälkeen. Ja itelläkään ei todellakaan mitkään salaatit tai hedelmät maistuneet alussa (no banaanin syöminen ennen sängystä nousemista oli aika hyvä tapa aloittaa päivä, jotta kuvotus ei vallannut ennen kuin pääsi edes keittiöön). Kaikki rasvainen ja suolainen maistui, mm. kebab oli aika pop Mutta olo syömisen suhteen normalisoitui kyllä sitten melko yllättäen, nykyään (rv 20 menossa) maistuu taas karkki kuten ennen raskauttakin, heh. Just nyt menossa joku vaihe, että juuri nimenomaan salaatit ja muuten "raikkaammat" vaihtoehdot houkuttavat, hyvä kun välillä näinkin.

Neuvolassa saamani ravintosuositukset olen pistänyt aikalailla toisesta korvasta ulos. Kuulemma kevyttuotteita pitäisi suosia, mm. kevytmaito rasvattomaan ja voi margariiniin. Niin ja kevyt Polar-juusto on kuulemma hyvää. No ei olla sille tielle lähetty. Muutenkin oma kokemus neuvolan ruokasuosituksista on painottunut lähinnä siihen, että en vaan lähtisi keräämään painoa yhtään liikaa.. Viis siitä että olin painoindeksin mukaan ennen raskautta lievästi alipainoinen ja nyt puoliväliin mennessä painoa on tullut 4-5 kg lisää. Tokassa neuvolassa painon mittaamisen jälkeen sain neuvon syödä yhden ja liikkua kahden edestä. Mutta tosiaan, nämä ohjeet ovat saaneet jäädä ihan omaan arvoonsa ja olen toiminut niinkuin hyvältä tuntuu ja maalaisjärki on sanonut

Emme kuulu kumpikaan kirkkoon, joten nimiäiset tulossa sitten joskus syksyllä

Kiitos vinkeistä Ruska! On vielä pahemmin tutustumatta kantoasiaan ja hyvä tietää ettei se ole ainoastaan kesäkuukausina mahdollista, kun jostain sellaisen ajatuksen olen päähäni saanut. Ja hyvä pointti että eihän niitä vaunuja joka autoreissulle tarvitse mukaan raahata. Ehkä täytyy tässä muutama kk pohtia vaunujuttuja ennen hankintaa, ja voihan niihin ns. parempiin vaunuihin panostaa sitten jos käy ilmi ettei meidän vauva viihdykään kantovälineissä ja vaunut tulisivat siten tarpeellisemmaksi.

Tykkään! Sopivan jämpti ja kivan suomalainen. 9,5. Valtti?

Hiusten värjäämisestä luovuin jo muutama vuosi sitten, ihan vain omaa terveyttäni ajatellen (samoihin aikoihin olen siirtynyt käyttämään luonnon kosmetiikkaa). Samalla kun kasvattelin omaa väriä mietin kyllä, että jos joskus värjään niin sitten vasta kun muksut tehty ja imetetty. Nyt kun se ensimmäinen tekee tuloaan (rv 20 alkaa hu) niin olen kyllä tyytyväinen etten ole värjäyskierteessä Oma väri on ollut yllättävän kiva ja vain ihan muutamia ohimeneviä hetkiä olen kaivannut jotain muuta sävyä hiuksiini (kiva lisä on harmaat jotka ovat alkaneet jo näin reilu parikymppisenä puskemaan läpi ) Juuri kävin tällä viikolla ekokampaajalla, vaikkakin vain leikkuuttamassa hiuksia, ja tuli siellä sivuttua hiusten värjyyttämistä raskauden aikana. Toki jokainen tekee kuten tykkää. Mutta miksi kaiken keinotekoisen pitää olla niin muodissa? Tavallaan luonnonmukaisuutta hehkutetaan ym, mutta todellisuudessa tunnen hyvin harvoja ketkä eivät värjäisi hiuksiaan tai muita karvojaan, hankkisi ripsipidennyksiä tai rakennekynsiä yms.. Itsellä kemikaalien osalta pahimmat morkkikset on karkin suhteen, tiedän ettei karkit ainakaan hyvää tee mahassa myllertävälle otukselle mutta kun tekee niin kovasti mieli :/ no vähentänyt olen sentään.

Meillä on ekat vaunut hakusessa ja pelkään että homma lähtee lapasesta ja menen ja pistän yli tonnin vaunuihin, vaikka alkuperäinen tarkoitushan oli hankkia käytetyt vaunut.. Kyse on vaunujen hankinnasta esikoiselle, jonka pitäisi syntyä elo-syyskuun vaihteessa. Meillä on kaksi koiraa, joista varsinkin toinen aktiivisempi tapaus tarvitsee lenkkiä ja ulkoilua suht huomattavia määriä ja ideaalista olisi jos vauvankin kanssa pääsisi pois asfalttikaduilta. Vähän olen yrittänyt nyt tutustua eri vaunumalleihin, ja mulla kun on pieni taipumus välinehifistelyyn niin Bugaboon Buffalot ovat kiinnittäneet huomioni ja mulla onkin vaikeuksia päästä siitä yli ja katsoa myös muun mallisia.. Onko siis ehdotuksia meille sopivista muista malleista, jotka mielellään olisivat halvempia kuin nuo Buffalot? Ajatuksena on myös hankkia jonkinlaista kantovälinettä, mutta kuinkahan myöhään syksyllä sellaisen kanssa pärjää pienen vauvan kanssa? Eli uskoisin että ne vaunutkin ovat jonkinsortin välttämättömyys meidän ulkoiluille. Ainiin vielä lisätietona, että me vanhemmat olemme molemmat suht pitkiä. Emme asu missään suurkaupungissa, joten pidemmät välimatkat liikkuisimme autolla. Autotilanteemme syksyllä on vielä kysymysmerkki, tällä hetkellä meillä on melko pieni porrasperäinen auto, joka sinänsä on ihan toimiva ollut tähän asti meidän tarpeisiin, mutta saas nähdä tuleeko farmarimallista alkaa tosissaan pohtimaan kun lapsi syntyy ja tilan tarve kasvaa. Hienoahan olisi jos pelkkien vaunujen takia ei tarvitsisi autoa vaihtaa.

Mulla alkoi joskus 6. viikolla ja kesti noin neljä viikkoa, hävisi aika yllättäen sitten kuin seinään Kerran vain oksensin. Kuvotus ja paha olo pysyi erossa jatkuvalla syömisellä, ei tullut mitään yökötysruokia mutta esim. ruuan hajua en kokatessani kestänyt kun olisi pitänyt heti nyt päästä sitä syömään.

Itse odottelen esikoista, tänään rv 19+6, ja liikkeet tunsin selvästi liikkeiksi tunnistettavasti pääsiäusviikolla eli joskus raskausviikolla 17. Aiemminkin oli kuplintaa yms, mutten voi olla varma että mitä ne oli.. Mies tunsi tällä viikolla liikkeet ekaa kertaa Nämä ekat liikkeet on kyllä olleet ihania, mutta sellaisenkin huonon puolen olen huomannut että kauhea huoli heti jos ei moneen tuntiin ole tuntenut liikkeitä.. Esim nyt. Eilen illalla liikkui melko vähän, mutta sain mahaa silittelemällä muutamat potkut tuntumaan. Tänäänkin ollut hiljaista, vaikka ollut muutoin yleensä aamulla ja aamupäivästä vilkkaimmillaan. Täytyy tässä hillitä itseään ettei alkais kovasti häiritsemään toista ja hölskyttelee mahaa jos toinen vaan nukkuu.. Kyllä tuolla nyt semmosia pieniä hentosia kosketuksia hetkittäis ehkä tuntuu, pitäis vaan rauhottua eikä aina pelätä pahinta