tiksu

Aktiivijäsen
  • Content count

    829
  • Joined

  • Last visited

About tiksu

  • Rank
    Aktiivi
  1. Esikoispoika oppi päiväkuivaksi siinä kesällä, kun täytti 3v. Senkin jälkeen käytettiin pitkälle loppuvuoteen vielä öisin harkkahousuja, koska öisiä pissavahinkoja sattui vielä silloin tällöin. Nyt nuorempi poika menee satunnaisesti potalle kotona ja päiväkodissa potalla istutetaan, mutta eihän se pottaan mitään tee. Mä en myöskään jaksa asiaa vielä stressata. Samaan tapaan odotan, että 3v paikkeilla olisi kypsempi päiväkuivuuteen. Odotellaan loppukevättä/alkukesää, sitten enemmän omaakin tsemppausta asian suhteen. Kuopuskin täyttää kesällä 3v, vaipattomuus sitten helpompaakin lämpimämmillä keleillä.
  2. Meillä kuopus nyt 2v4kk eikä vieläkään ole sanainen arkku oikein auennut. Muutamia yksittäisiä sanoja käyttää, mutta paljon on edelleen yninää ja osoittelua. 2v neuvolassa ei vielä sanonut juuri mitään ja terkka sanoi, että puhetta voidaan odottaa 2.5v saakka, mutta silloin pitäisi tuilla jo kaksisanaisia lauseita. Nyt ollaan vasta siinä tilassa, että ihan muutaman kerran poika on sanonut tyyliin "heippa isi" tms. Poika aloitti päiväkodin nyt syksyllä ja juuri sieltä sanottiin, että nyt on heidän mielestä alkanut sanoja vähän tulemaan sekä sitä, että matkii toisen sanoja. Mutta luonnekin on aika kovapäinen ja kun ollaan yritetty sanoa, että sano näin tai noin, niin usein poika vain on pyörittänyt päätään. Hieman olen kummastellut ja ollut huolissanikin puhumattomuudesta. Mielestäni poika ei vauvanakaan jokellellut paljoakaan. Luulen, että puheterapia odottaa. Poika myös kuitenkin tuntuisi ymmärtävän kaiken, muttei oikein vaan puhu. Sanat eivät ole myöskään ihan selviä aina: lintu on tittu, mummi on kääntynyt mimmuksi, pää on tää, isi iti jne. Esikoinen alkoi puhumaan ehkä myös aika myöhään, juuri 2 v. kohdalla. Mutta tämän ikäisenä jo kuitenkin puhui kolmenkin sanan lauseita ja sanat oli heti paljon selvempiä. Vähän turhauttavaa välillä ja ajattelen kuopuksen vähän vauvamaisena edelleen, kun ei juuri puhu.
  3. Lehdestä bongattu poikien nimet Seeti ja Wimme.
  4. Munkin molemmat pojat olleet pienikokoisia täysiaikaisina, silti kummallakaan ei ole SGA-diagnoosia. Esikoinen 2.55kg ja 49cm ja kuopus 2.7kg ja 47cm. En ole päässyt selvyyteen, että millä perusteella tuo diagnoosi tulee. Mä myös koen olleeni tavallista ahdistuneempi ja stressaantuneempi erityisesti esikoisen raskausaikana.
  5. Toinen synnytys oli normaali alatiesynnytys, vaikkakin poika syntyi kasvot ylöspäin virhetarjonnassa. Mutta tyytyväinen olin, ettei tarvinnut tehdä toista sektiota. Synnytystapa-arviossa kävin Taysissa ja sain vaikutelman, että edellisen sektion jälkeen olisin saanut helposti suunnitellun sektion halutessani.
  6. haaveilija: olisin just ehdottanut Noel, Leo, Eelis ( ) tai Lassi, Luukas, Samuel, Onni tai Jalo. muoks. lisätty vielä Eeli/Eemi tai Aarni.
  7. jenni81: Liinus haaveilija: jotain kriteereitä? L-alkavia vai esikoisen nimeen sointuvia?
  8. Onnistuuko näin, kun perheessä alle 3 v. lapsi, joka kotihoidossa. Äiti palaisi hoitovapaalta töihin omaan toimeensa, vajaalla työajalla ja näinollen saisi Kelasta joustavaa hoitorahaa. Voisiko mies tällöin hakea kotihoidontuen omiin nimiinsä, vaikka käykin ihan normisti töissä. Kuitenkin lapsi olisi hoidossa kotona, milloin isän, milloin äidin tai jonkun muun sukulaisen (isonvanhempi, täti) kanssa. Voiko tässä tilanteessa saada molemmat tuet perheeseen samaan aikaan eli joustavan hoitorahan ja kotihoidontuen?
  9. Mitä merkkejä olette suosineet jo leikki-ikäisillä niin välikausi- kuin talvivaatteissa? Ja ennenkaikkea mitkä olisi huokeahintaisia, mutta kuitenkin kestävää kangasta ja vedenpitävää myös. Meillä on aiemmin ollut Reimateciä ja Remun haalaria. Nyt hakusessa niin haalaria kuin kaksiosaistakin. Ovh-hinnoilla en kyllä lähde vaatteita ostamaan, kun hoitovapaalla ollaan. Paras olisi jos löytyisi vielä ns. merkkivaatetta alesta. Kellään hyviä alevinkkejä? Vai joko mä oon auttamattomasti myöhässä aleista? Ps. Lueskelin ketjua ja oon samaa mieltä fmn:n kanssa, että yhden lapsen n. 1 v. kanssa on vielä helppoa skipata ulkoilut huonoilla ja märillä ja tosi kylmillä keleillä, mutta nyt kun on kaksi lasta niin nuorempikin tarvii kunnon varustukset ulkoiluun, kun isomman takia ulkoilu on ehdottomampaa. Esikoisen kanssa mekin ulkoiltiin enemmän vaan rataslenkkejä siihen asti kunnes poika oppi kunnolla liikkumaan ja kävelemään. Sitten vasta enemmän ulkoilua, mutta juuri huonoilla keleillä ei niinkään. Esikoinen oli ekana talvena vajaa 1.5 v. ja talvi oli kylmä. Aloitti silloj päiväkodissakin, joten talvihaalari oli paksu Reimatec ja alla pidettiin vielä Kivatin villahaalaria. Kivatin villakypärä oli lakkina ja kunnon pakkasilla senkin alla vielä Ruskovillan ohut villakypärämyssy. Kuopukselle ostin muuten nyt myös sen silkkisemmän kypärämyssyn Ruskovillalta. Myös ko. tuotemerkin aluslapaset olivat hyvät taaperolla hanskojen alla erit. kylmällä, muutoin sormet oli pelkissä talvirukkasissa ihan kylmät. Sori tuotemerkkien mainostamisesta
  10. Meidän pojat on Aleksi Samuel ja Eelis Mikael. Esikoisen nimen olin päättänyt jo teininä. Kuopuksen etunimeä mietittiin enemmän ja alkuun hänestä oli tulossa Elias, mutta mies empi. Kuopuksen synnyttyä mies päätti ensiminuuteilla, että on enemmän Eeliksen näköinen. Toiset nimet on vähän kauempaa mun suvusta. Halusin toiset nimet mun suvusta, koska lapsilla kuitenkin miehen sukunimi.
  11. Me taidettiin kertoa esikoiselle (tuolloin n. 3.5v) joskus rv16 paikkeilla, kun mahakin oli alkanut kasvaa. Ja sellaiseksi päivittäin puhuttavaksi asiaksi tuleva pikkuveli tuli rakenneultran jälkeen.
  12. Jennitys: Matilda, Linnea, Justiina, Mimosa, Iiris.
  13. Nyt kuopuksen jälkeen meni 9 kk ja 3 pv:ää. Täysimetystä taas takana 6 kk ja imetys jatkuu edelleen. Molemmilla kerroilla itseasiassa vielä monet yösyötöt kuvioissa tässä kohtaa.
  14. Mun hätäsektioarpi 4.5 vuoden takaa on sellainen hypertrofinen arpi. Arpi on mahassa pystysuunnassa navasta reilut 10cm alaspäin. Arpi itsessään on reilun sentin leveä ja jäänyt selvästi näkyväksi, paljon ihoa tummempana, hieman punertava. Mutta ennenkaikkea se on kireämpi kuin iho, joten kireyden takia se painuu tavallaan syvemmälle ja maha pullottaa molemmin puolin. Jos venyttelen arpea, se kiristää, muttei enää muutoin vaivaa. Paitsi kutiaa edelleen erityisesti kylmällä ilmalla. Luulen, että mulla on taipumus tuollaiseen arven liikakasvuun, koska selän luomenpoiston jäljiltäkin jäi aikanaan ruma arpi, joka on hivenen kohollaan. Muistan heti sektion jälkeen jälkitarkastuksessa, että lääkäri sanoi, että arpi on tosi näkyvä, eikä siitä kaunista tule, jää tosi näkyväksi. No alkuun itsekin tuota harmittelin, mutta käänsin arven lopulta muistomerkiksi siitä, että "huonosti meinasi käydä, mutta saimme onnellisen lopun", josta arpi siis muistuttaa. Jälkeenpäin mua on huvittanut itseäni ajatus, että sain tavallaan ikuisen (vaikkakin ruman ja paksun) linea negran. Viilto kun vedettiin justiinsa silloisen linea negran kohdalta.