Lilli**

Yhteistä taivalta takana tasan 3 vuotta, kun aloitettiin ensimmäistä yrittämään ja naimisissa olemme.

Kiitos vastauksesta Vadelmainen! Hienoa kuulla että asiat ovat hoituneet teillä hyvin Taidan alkaa hoitaa asiaa eteenpäin, että päästäisiin julkiselle hoitoihin. Asutaan Helsingissä ja luulen että täällä saattaa olla pitemmät jonot kuin teilläpäin. Jos olisin tiennyt, mitä tuleman pitää niin olisin hakeutunut jo julkiselle jonoon, mutta näistä asioista kuin ei ikinä etukäteen tiedä..

Kauanko teillä kesti päästä julkiselle puolelle hoitoon ja oletteko olleet tyytyväisiä hoidon tasoon? Meillä on nyt ovulaatioiduktio menossa yksityisellä puolella ja jos ei tärppää tässä eikä seuraavassa kierrossa niin sitten skipataan inssi ja siirrytään suoraan koeputkihedelmöitykseen. On sen verran kallista puuhaa, että tekis jo mieli hakeutua julkiselle puolelle jonoon..

Suosittelen akupunktiota, e-vitamiinia, avokadoa ja erityisesti Omega 7-tyrniöljy kapseleita jos on ongelmia limiksen kanssa. Näillä kaikilla on saanut omaa kiertoa edes vähän säännölliseksi. Muutenkin tuntuu että yrittämisen myötä pitää itsestään paljon parempaa huolta, suosittelen

Kaikkien läheisten puolesta pystyy olemaan onnellinen ja varsinkin jos tietää että heillä on yritystä takana. Oman vauvakuumeilun mukana on kuitenkin tulleet itselle uusina tunteina kateus ja epäreilu olo. Tämä kohdistuu enemmän tuttujen vauvauutisiin ja varsinkin kun ne tuntuu kaikki olevan yllätyksiä.. Toisaalta pitää olla itselle armollinen, mutta oikeestaan omat tuntemukset ärsyttää omaa oloa vielä enemmän. Huoh, kai se omakin aika koittaa vielä, ei auta kuin toivoa..

Ollaan molemmat 27 vuotta ja ensimmäistä yritetään kovasti...

Kävin aukkarissa huhtikuussa. Jännitin sitä aika paljon ja nappasin Buranaa 800 mg tuntia ennen toimenpidettä. Itse toiminpide ei paljon sattunut. Se ensimmäinen osio, kun vei lääkäri ruiskutti nestettä, ei sattunut ja tähän varmaan vaikutti juuri se särkylääke. Mutta sen jälkeen (en muista mitä teki) sattui aika kovaa mutta se kesti vain hetken. Kannattaa yrittää olla vain mahdollisimman rentona ja muistaa hengittää koko ajan. Suosittelen silti särkylääkettä ja uskon että rentouttaa. Itse olin pienessä pöhnässä, kun en muuten ikinä syö särkylääkkeitä Mutta siis itselläni oli pahimmat mielikuvat siitä kuin mitä se todellisuudessa oli. Tsemppiä kaikille

Itse oon sellainen henkilö, että jos jokin asia painaa niin on pakko puhua kun on paha olo. Lähimmät ystävät tietävät hoidoista ja yksi heistä on itsekin käynyt läpi hoitoja, ja huomaan että puhuttuani heidän kanssaan oloni helpottuu. Lisäksi äitini pistää mulle Menopurit kun en itse pysty piikittämään itseäni Ilman ystävien ja äidin tukea en tiedä miten pärjäisin. Mies on kovasti tukenani, mutta aina ei halua miestä "vaivata" ja jotenkin tuntuu että naispuoliset ystävät ymmärtää tätä tunnemaailmaa mitä tää yrittäminen sisältää..

Suosittelen Fertinovaa Helsingissä. Ensimmäinen keskustelukerta oli ilmainen ja siitä jäi positiivinen mieli. Nyt oon käyny siellä 4 kk ja kaikki lääkärit ja hoitajat, kenen kanssa olen asioinut, ovat mukavia ja asiantuntevia.

Mulla on ollut ongelmia limiksen kanssa siitä lähtien ku lopetin pillerit loppuvuodesta. Limis on vieläkin liian ohut ennen ovulaatiota, mutta olen saanut kasvatettua 1 mm -> 4 mm puolen vuoden sisällä. Olen ollut tosi epätoivoinen asian kanssa, mutta ajattelin kertoa jotain juttua mitä ite tein jos joku saisi niistä apua. Oon nostanu painoa 5 kg ja sillä lienee myös osuutta asiaan (165 cm, nyt 60 kg). Oon syönyt Omega 7-tyrniöljy kapseleita (niitä saa kaikista luontaistuote kaupoista ja Sokokselta tms.) 4 kpl/päivä, e-vitamiinia 2 kpl 50g kapseleita alkukierron ja myös Royal Geleä 2 kpl sekä ainaki yhden avokadon per päivä. Limis on vieläkin liian ohut lääkärin mielestä, mutta kyllä pientä edistystä on tapahtunut. Nyt alkoi piikitykset, että ovuloisin ja samalla pitäisi limiksenkin kasvaa