Hupsis

Hillitön yöhikoilu tuli yllätyksenä. Yöpaitaa joutui vaihtamaan pahimmillaan monta kertaa yössä ja lakanoitakin joka yö, kun hikeä pukkasi niin paljon, että siitä kastui aivan läpimäräksi. Mietin jo tämän alkaessa, että mikä sairaus mulle nyt on iskenyt..

Samaa mieltä siitä, että on turhaa hankkia kaikkea etukäteen valmiiksi, jollei sitten tulekaan käyttöä. Mutta toisaalta, jos joka tapauksessa ostaa esim. vaunut, niin miksi tehdä noin kuin yllä on esitetty? Kyllä mun mielestä on suuri ilo siinä katselussa ja hankkimisessakin ja jos jotain kuitenkin aikoo joka tapauksessa hankkia, niin helpomminkin se onnistuu kuin laittamalla mies asialle laitoksellaoloaikana (kuvittelisin, että miehellä olisi sinä aikana aika suuri polte viettää kaikki liikenevä aika siellä laitoksella myös).

Tottakai riittämättömyyden tunnetta on. Meillä auttoi se, että mies oli kotona ensimmäiset 3,5 kuukautta. Vastasyntyneen nälkä on niin kokonaisvaltainen, että siihen vastaaminen oli mun mielestäni tosi tärkeää ja se onnistui, kun kotona oli kaksi aikuista. Tietysti yksin ei pysty repeämään, paitsi jos imettää yhtä aikaa molempia lapsia. Oletko kokeillut? Oli mun mielestä tositosi vaikeaa ja tarvitsin tähän miehen apua, eli ei multa onnistunut yksistään. Joillain sujuu tosi hyvin sekin! Kunhan vauvat kasvavat, niin nälkä ei ole enää niin kiljuva ja kamala ja vauvat malttavat odottaa vuoroaan. Nyt kun meidän tytöt ovat 5 kuukautta, niin on enää hyvin vähän sellaisia tilanteita, joissa koen että pitäisi olla tarjolla kaksi syliä yhden sijaan. Ollaan kehitetty sellaiset rutiinit, että niitä pystyy ylläpitämään yksinkin, esim. nukahdetaan vaunuihin tai sitteriin (ei syliin), ollaan paljon lattialla, eikä kokoajan sylissä. Tällä hetkellä koen hankalaksi ne tilanteet, joissa tytöt vierastavat ja itku on sydäntäsärkevää. Eikä syliin niin kovin näppärästi mahdu kahta vauvaa.. Mutta mä luulen, että tämä asia on aika paljon asennekysymys (ainakin sen vastasyntyneitten nälkäjutun jälkeen); kaikkeen ei voi pystyä ja toisaalta oppii esimerkiksi ennakoimaan vauvojen tarpeita niin, että osaa hoitaa tilanteet ennen kuin ne kehittyvät katastrofeiksi. Tsemppiä!!!

Onko vauva liian pieni Patapumiin, kun lapsen pepun alla olevan kankaan reunat osuvat vauvan polvitaipeisiin ja menevät ihan inansa ryppyynkin? Meidän tytöt ovat 5 kk vanhoja, mut ehkä hiukan pienikokoisia, eikös Patapumia mainosteta, et 5 kk eteenpäin sillä voi kantaa? Jotkut kaiketi kantaa jo aiemminkin, jos on iso (tai ainakin pitkä) vauva.

Joo, olen ymmärtänyt, etteivät rintareput vertailussa pärjää kantorepuille. Käyttö olisikin lyhytaikaista, kuten aiemmin selitinkin. Patapumit on huutonetissä noin 50 euroa ja kun sen kertoo kahdella, niin se on taas jo aika iso summa. Hemmetti, kun kaikki maksaa niin pirusti ja kun pitää vielä kaksi hankkia.. Liinoja en ole oikein kokenut omakseni, koen että reppu olisi nopeampi ja kätevämpi. Meillä on myllymuksujen rengasliina ja jotenkin meno siinä tuntuu aika kiikkerältä, voi olla etten vaan osaa käyttää sitä. Jos mulla olisi kaksosten sijaan yksönen, niin ostaisin heti ergon ja kanniskelisin sillä päivät pitkät. Mutta ei noitten kahden kanssa onnistu ihan samat jutut kuin yhden..

Mulla on sellainen kokemus, että tarpeet ja käytännölliset mallit tietää vasta sitten, kun vauva on maailmassa. Me ostettiin jonkun verran itse ja saatiin ihan hirmuisesti käytettyjä vaatteita meidän kaksosille. Ajateltiin, että vaatteita tarvii PALJONPALJONPALJON. No tarviihan niitä paljon, mut ei näin paljoo kuin meidän kaapeista löytyy.. Tai eiväthän kaikki ajattele niin, mut mua harmittaa jos on paljon ylimääräistä, jota ei sitten ennätä käyttää. Aika suuressa roolissa meillä on ollut kyllä uusi hankintamme kuivausrumpu. Ilman sitä vaatteita olisi tarvinnutkin enemmän. Nyt pesu ja kuivaus on ollut niin näppärää, että aika pienellä määrälläkin olisi pärjännyt.

Toipumiseen meni pari viikkoa. Mulla synnytys käynnistettiin pahan toksemian vuoksi 35+0, mutta A-vauvan sydänäänten heikkenemisen vuoksi mentiin kuitenkin kiireelliseen sektioon. Sektio yllätti mut, koska leikkaus tuntui tosi epämielyttävältä. Olin kuvitellut, etten tuntisi mitään, mutta tunsin selvästi kuinka neljä kättä kaivoi vauvoja mahasta. Tämä aiheutti aika kovan pahoinvoinnin ja oksentelua. Yök. Leikkauksen jälkeen toksemiani paheni niin, että jouduin toipumaan teholle ja jouduin olemaan erossa vauvoista pari vuorokautta, kun vauvatkin olivat vastasyntyneitten teholla. Se oli tosi karsea kokemus ja koko myrkytyksen paheneminen niin pahaksi oli pelottavinta, mitä olen ikinä kokenut. Mutta itse sektiosta ei ole pahaa sanottavaa. Koin sen jotenkin kaksossynnytyksessä parempanakin ratkaisuna, on niin paljon simppelimmän oloinen kuin kaksosten alatiesynnytys. Näin minä siis koin ja päätyminen kiireelliseen sektioon ei ollut mulle mikään pettymys tai harmin aihe.

Meidän kaksostytöillä on molemmilla ihan omanlaisensa nimi. Aika moni on kommentoinut, että "miksei tuon toisen nimi ole sejase, sopisi paremmin yhteen toisen tytön nimen kanssa".. Mua sapettaa. En ymmärrä, minkä vuoksi mun tyttärilläni pitäisi olla samanlaiset nimet, ei identtisten kaksosten samanlaisuutta ole mitään syytä korostaa enempää kuin se korostuu jo itsestään. Mä korostan mieluumin heidän erilaisuuttaan tai omanlaisuuttaan ja mun mielestä nimi on hyvä ja tärkeä keino, jolla näitä omia persoonia voi nostaa esiin.

Meillä myös Emman ensilusikat. Ovat vähän pienemmän kokoiset kuin Ainut, joten siksi hankittiin nämä.

Kiva kuulla, että Ikean Antilopista on tykätty! Me meinataan ostaa sellaiset, käyttäjiä kun on kaksi, niin edullinen hinta on todellista plussaa!

Meillä kaksosten hoitolaukkuna on Marimekon Arkkitehti. Paljon isompi kuin noi perushoitolaukut. On vaan sitten ärsyttävä kantaa, kun on niin iso ja ihan täytenä olalla tuskanen. Ei meinaa mahtua mihinkään sen kanssa, tosin ehkä kokonaistuskaisuus mahtumattomuudesta tulee siitä, kun raahaa keskikokoisen koiran kokoista kassia ja kahta turvakaukaloa esim. vanhan kerrostalon ahtaaseen hissiin.. No joo, tää meni jo vähän aiheen ohi.

Mitäs suosittelisitte, kun meillä on kaksoset, joille haluttaisiin kesäksi kantoreput tai rintareput. Ikää kesän koittaessa on puoli vuotta ja kantaminen tulee varmaan olemaan aika satunnaista "seikkailua", siis että lähdetään silloin tällöin katselemaan maailmaa uudesta perspektiivistä niin että mies kantaa toista ja minä toista. Ei siis mitään jatkuvaa kantamista. Olen ymmärtänyt, että esim ergo on monen suosikki ja onkin varmaan loistava, jos kantaa paljon. Mutta tällaiseen käyttöön pitäisi tietysti repun olla aika lailla halvempi ja kun niitä pitää vielä kaksin kappalein ostaa... Millaisia babybjörnin tai active babyn tai emman reput ovat, niitä saisi huutonetistä niin hyvään hintaan?

Tavaroista meille on yksi tärkeimmistä ollut kuivausrumpu. Se hankittiin, kun ajateltiin, että pyykkiä varmaan tulee. Ja sillä saa noi pikkuvaatteet ja harsot tosi näppärästi kuivaksi. Myös matkarattaat on kätevät, koska meidän yhdistelmät on niin isot, ettei auton tavaratilaan mahdu niitten lisäksi yhtään mitään muuta. Hyvät yhdistelmät on myös tärkeät, jos haluaa lasten kanssa päästä liikkeelle kävellen! Meillä imetystyyny, kantoliina ja kestovaipat on jääneet ihan käyttämättä. Sittereitä on käytetty aika vähän. Leikkimatto on ihan pop! Tää ei ole kovin realistinen hankinta, eikä varmaan sen tärkeämpi monikkoperheelle kuin muillekaan lapsiperheille, mut olis ihanaa jos olis mahdollisuus hankkia semmonen avara asunto, jossa olisi esim. niin suuri tuulikaappi, johon mahtuisi noi tuplavaunut. Meillä ne pitää vetää eteiseen asti ja kun siinä kuljetaan paljon, niin kaikki hiekka kulkeutuu ympäri kämppää. No siis joo, haaveillahan saa! Eli avara omakotitalo tänne, kiitos!! Avusta vielä, meidän tytöt olivat pari ekaa viikkoaan sairaalassa ja sinä aikana isovanhemmat hoitivat meille vanhemmille ruuan pöytään ja puhdasta vaatetta ylle yms. Se oli tärkeä apu. Ja nytkin saadaan apua aina tarvittaessa, joskin meidän elämä on aika tavalla rauhallisempaa ja leppoisampaa kuin kuvittelin, eikä apua olla paljoakaan tarvittu. Tytöt ovat nyt 4 kk.