prinsessan

Meillä esikoinen ei saanu ja ois kyl tarvinu.. oli 1v 4kk ja toi vauvalle pehmon nii osi kyl ollu kiva et oltas hoksattu varata pehmo myös hänelle ko vauvan pehmoja niin halaili.. jatkossa ovat jotain pientä saaneet.. nyt en sitten tiedä kun tämä on jo viides et hankitaanko muille ja mitä.. kun ei oikeen itse pääse edes kauppoihin..

Vastaan tähän jos joku tätä miettui.. vuodot jatkuivat säännöllisen epäsäännöllisesti tiputtelusta pönttö ja siteet veressä määrään.. välillä vanhaa välikkä kirkasta olen kaks jaksoa osastolla ollut seurattavana ja kortisonit varmuuden vuoksi aloitettiin.. nyt mennään rv 24+6 ja sama tilanne edelleen.. hematooma kondunsuunpäällä.. oikeastaa levossa ja makuulla suurin osa päivästö..

Tänne tulin luesskelemaan kun meillä nyt epäiltin tuota lisäistukkaa ja napanuoran kiinnittymistä ehkä diihen ohuempaan kohtaan varmuutta ei osanneet sanoa.. vuotelen joten olen nyt useammin ultrattavana käynyt.. nyt vaan puhuttiin et jos selviää sinne 24 viikolle voidaan jotain tehdä.. nyt menossa 19+1 että pelottavat viikot ja kuuakudet edessä.. ihana lukea että kaikki mennyt kuitenkkn hyvin

Pari päivää sitten rv 17+3 pyyhkiessä punertavaa vuotoa.. se rauhoittui mutta seuraava yönä pikkuhousun suojaan oli tullu (n.1/3 siteestä) ruskeanpunaist vuotoa ja sität uli myös pyyhittäessä. Pääsin päivystyksen kautta tutkittavakso(oltiin toisella paikkakunnalla reissussa) mitään vikaa ei löydetty kaikki vaikutti olevan varsin hyvin. Seuraavana päivänä ajeltiin kotiin rv 17+5 päivä meni ok illalla menin vessaan istuin pöntölle ja tunsin et nyt lorisee mutta en pissaa(voitte uskoa et sydän melkeen pysähty) kirkasta verta sekä pöntössä että pyyhkiessä.. laitoin siteen mikä puolentunnin sisään täytty verestä. Soitin taas päivystykseen (onneksi nyt jo kotoa) ja pääsin synnärille tutkittavaksi. Edelleen vauvalla näytti kaikki olevn kunnossa. Vuodon syyksi paljastu ehkä hematooma kondun suulla.. vuotelua siis jatkunut edelleen (rv 17+6) ja jomottelua alaselällä.. käskivät tulla takaisin jos kipuja tai hyytymiä.. nyt vaan mietin että kuinka kovia kipuja pitäisi olla..muutamia liikkeitä olen tässä yön ja aamun ainaka onneksi tuntenut.. mutta ahdistaa ja pelottA kovin( meidän enkeli syntyi rv 19+5 tänävuonna joten tämä raskaus oli jo ennen tälläisiä extra murheita varsin haastava)

Täällä ainaki käytännön kysymys. Puntaria ei ole samassa huoneessa.. siel käydään samalla kun pissanäyte annetaan.. . ja tuntuis se vähän tyhmältä tunkea kurkkimaan sitä painoa aivanko siihen odottajaan ei yhtään luotettais.. ainaki itelle tulis vähän sellanen olo niin terkkarin kuin asiakkana...

Me käytiin kanarialla all inclusive matkalla kun lapset oli 9kk, 3v,5v6v. Ei kyl voida suositella. Hotelli oli iso. Joten ruokapaikoissa oli hirveä melu. Ruokailut rajotti paljon toimintaa ja aika samantyylisyä ruokaa vaikka olikin eriteema joka päivä. Aamupala oli liian myöhään näin aikaerosta kärsivillr lapsille eka lapsi heräs 6aikaan ja vika 8 aikaa. Ja äitillä oli järkyttävä nälkä ennekuin päästiin syömään. Aamupala omassa rauhassa omaan tahtiin olis ollu parasta. Muut ruuat rajotti toimintaa paljon. Tuntu et pitäs olla syömässä kun se kerta kuului joten rannalta tuli kiire pois jne.. ja lapset varsinkin illallinen olivat jo sen verran väsyneita että hirveä ihmis ja ruokamäärä johti siihen etteivät syöneet juuri mitään.. ja paras osa ulkomailla minusta on juuri eri ravintolat.

Tulipa vastaan meillä myös reumaprinsessa. Dg saatu 2v. Neiti täyttänee kohta 5v. Paikallishoitoja ja lääke kokeiluja. Tällä hetkellä rauhallinen tilanne ei säännöllistä lääkitystä. Fysio ja toiminta terapia menee säännöllisesti ja yölasta käytössä . Meillä tulehdukset olleet käden alueella missä virheasentoja siitä syystä. Neiti välillä kyselee koska se reuma menee poissa mutta aika tottunut tähän kaikkeen.

Meillä piti olla selvää kolmannen kohdlla mut sit alko oma kuume nosteleen päätä ja mies alko puhuun nelosesta. Sillon puhuttiin et ei enää tää on vika ja hyväksyin ja olin samaa mieltä mut sitten se hiipi jostain varottamatta se tyhjän sylin kaipuu.. mies jo näytti vihreätä valoa mutta empi sittenkin sen jälkeen kun olin pillerit lopettanut ja ei saanut asian eteen tehtyä mitään joten viides sai alkunsa mutta enkeli ei jaksanut puolta väliä pidemmälle. Nyt käytiin uudestaan keskustelu ja mies näytti vihreätä valoa onneksi uudestaan.. ja olen viimekädessä vedonnut siihen että se on luvannut mulle 7 veljestä et optiota on vieläplus olen sanonu et eihän nää aijemmatkaan sitä niin rasita kun minä ne lähinnä hoidan

Ei vielä ja varmaan joudumme vielä viikkoja odotyamaan sanottiin että jälkitarkastus on 4-6vk päästä.. niinhän sitä järki sanoo että tuskimpa olidin ite voinut siihen vaikuttaa mitenkään. Lapsille tämä on todella rankkaa.

Edellisen keskenmenon jälkeen meille syntyi terve ihana poika.koko raskauden vaivasi pieni pelko ja varsinkin etuseinämän istukka varjosti odotusta kun liikkeitä ei niin tuntenut.. nyt odotimme viidetät alun pelkojen jälkeen uskalsimme kertoa nt ultran jälkeen pikkuhiljaa lapsille ja muillekkin.. kävin yhden neuvolakäynninkkn sen jälkeen. Pieniä ongelmia ja omassa mielessä pieni pelko kävi toteen jaj pieni prinsessa syntyi 19+5 vastaten 16+2.. Nyt on olo että kaikki on mennyttä..vaikea jatkaa.. miestä hirvittää edes puhua uudesta vauvanyrityksedtä toki menetyksestä on nyt niin lyhyt aikakin mutta ajatus etten olidi enää ikinä raskaana on niin musertava tämän kaiken lisäksi toisaalta miettii että uskaltaako enää kedtääkö pää onko väärin laittaa lapdet uudestaan sellaisen pelon ja surun mahdollisuudelle.. olenko itsekäs kun minulle ei riitä nämä neljä elossa olevaa lastani..

Otan osaa . tämä suru on musertavaa..meidän pieni syntyi pari päivää sitten Me menimme rutiini neuvolakäynnille 19+5. Sydänääniä ei löytynyt ja saimme heti lähetteen äitipolin päivystykseen. Siellä pienemme sydän ei enää lyönyt ja kehitys oli pysähtynyt jo 16+2. Koronan takia jouduin vielä menemään yksin ja soittamaan asian miehelleni Alusta asti tämä raskaus ollut vaikeampi ja erilaisempi kuin 4 aijempaa joista ollaan vauvat syliin asti saatu. Ei samoja oireita heti alusta. Olin tosi kipeenä ekan kk muista syistä. Samaan aikaan alkoi todella kova pahoinvointi joka provosoi sappivaivat esiin joita oksensin ja podin seuraavan kuukauden. Ja päänsärkyä ja kutinaa ollut siitä asti. Nytkin neuvola käynnillä paineet olivat hurjan korkeat. Synnytys päätettiin käynnistää heti seuraavana päivänä.sain sillon kohtua pehmentävän lääkken ja lähdin yöksi kotiin. Aamulla palasin osastolle yksin. Mies sai poikkeusluvalla tulla kerran paikalle mutta sen jälkeen ei saanut enää poistua joten päätettiin et tulee sit lähempänä kun jotain alkaa tapahtumaan. Aika pian vuodon alkamisen jälkeen syntyi meidän pieni täydellinen tyttäremme. Vauva oli pieni ja ihon väri jo muuttunut mutta meille hän oli täydellinen pieni. Vauvassa lääkäri ei päällisin puolin nähnyt vikaa ja vain istukka lähti patologille tutkittavaksi emme halunneet että pientä olisi leikelty. Istukka ei sitten irronnutkaan ja se päätettiin irrottaa salissa kaapimalla että ei tulisi mitään ongelmia. Olikin ollut tiukasti kiinni ja työtä saanut tehdä että irtosi. Saimme pitää tyttäremme useamman tunnin ajan sylissämme ja hyvästellä häntä rauhassa. Olo on musertunut. Lapsemme odottivat sisarusta todella kovasti ja tämä oli todella kova paikka koko perheelle. Minä vain mietin yöt ja päivät että mitä tein väärin. Varmasti söin liian huonosti vitamiinejä tai jotain kielletyä, tai ehkä painan liikaa söin liikaa herkkuja liikuin liian vähän nostin jotain liian painavaa.. päivisin järki sanoo että tuskin oli minun syytä, koska ultrassa jo lääkäri sanoi istukan näyttävän kummalta. Mutta yöt. En uskalla silmiä sulkea. Ajatus uudesta vauvasta on lohdullinen toisaalta pelottava ja mietin että onko se itsekästä entä jos se ei ala tai menee uudelleen kesken. Olen lapsilleni jo näin paljon murhetta ja surua aiheuttanut onko liikaa ja itsekästä että uudelleen otettaisiin se riski.

Aijemmin olen ajatellut aina että haluan 3lasta n. 3v ikäerolla.. noh meillä on jo kolme lasta nuorimman syntyessä vanhin oli juuri 3v täyttänyt...ja ikäerot tuntuu juuri oikealta.. Suurpeerheen haluaisin mutta ehkä se yksi vielä toiveissa, en usko että taloudellineb tilanteemma sallis enempää ylläpitääkseemme sen tason mitä haluamme.. kuusi ois ollu kiva ehkä mutta jos meille suotaisiin se yksi vielä olisin iloinen..

Tiedän tunteen. Kolme lasta joiden.jälkeen keskenmeno n. Viiskuukautta sitten nyt uudestaan +mutta.. soitin neuvolaan pääsiskö sitä kautta ultraan ei päässy käskin varata ajan et pääsisin tutulle tädille( jotta helppo perua jos tarve tulee) mutta en edes halunnu tietää koko aikaa kyselen.uusiksi sit ultran jälkeen.. nyt täytys sinne asti selvitä.. pelkään käydä vessassa pelkään joka nippasua.. huoh.. en uskalla mennä lenkille, pelottaa.

Esikoisen varhaisultrassa 7+ näkyi terhakas sikiö sykkeineen sekä tyhjä.pussi yllättävän iso sekin seuraavaan ultraan mennessä.tuo ylimääränen oli kadonnut..

Valitettavasti joudun liittymään seuraan kovasti odotttu ja toivottu nelosen plussasin.. mutta 5+4 tuli ekakerran veristä.vuotoa vähän..sillon jo huolrstuin.kovasti koska koskaan.aijemmin ei vuotoka ole tullut.ja muitakan raskausoireita ei ole ollut..pari päiväärauhallista muutamia tuhruvuotopäiviä varasin yhsityiaelle ultraan.ajan 6+5 jolloin todettiin tuulimuna. Samana iltana alkoi kovempi vuoto ja raskausmteriaalia poistua.. kipuja on ollut mutta särkylääkkeillä yrittänyt pärjäillä.. jotenkin.tämä.joulu vetää mielen matalaksi dg saatu siis 22.12 mutta lasten takia yrittänyt tsempata.. ja ei ehditty keleen kertoa juuri ja en sit halunnut kertoa joulun alla että itsekseen yrittänyt vaan murehtia.. Vaikka jotenkin helpottaa tieto ettei siellä vauvaa oikeasti koskaan ollut mutta mun mielessä oli ja mä.olin jo kaikkea miettinyt suunnitelut jnevaikka yritti jokin.alitajunta koko ajan varoittaa