Kippara

Jäsen
  • Content count

    72
  • Joined

  • Last visited

About Kippara

  • Rank
    Tavis

Recent Profile Visitors

184 profile views
  1. Ekalla kaks kummia, toista tapaa pikaisesti kerran vuodessa, toista 2-3 kertaa. Ei kuulemma riitä aika, eikä ehdi. On kuulemma liikaa omia harrastuksia. Kakkosella kaks kummia, toinen sai infarktin ristiäisten jälkeen ja masentui, näkyy ehkä syntymäpäivillä, toista vaan ei kiinnosta, käy tasan syntymäpäivillä. Kumpikaan ei kysele kuulumisia. Molemmat asuu likellä. Kolmosen kummi on ollut aktiivisin, käy kerran kuukaudessa katsomassa koko katraan perään, että saadaan joku kahta ihmistä vaativa remppa asia eteenpäin, toinen kummi käy kerta vuodessa synttäreillä ,ei soita tai kysele kuulumisia. Hauskinta tässä on, että jokainen kummi on ollut kauhean otettu kun ollaan kysytty ja on myös kerrottu, että lupa kieltäytyä jos ei halua.
  2. Ristiriitaiset fiilikset, Anoppi on kaksi kertaa hakenut esikoisen kylään, kerran jopa yön yli, on kohta 5 vee, kakkonen on ollut kerran sisarensa mukana ja kolmas ei kertaakaan, on kuulemma vaikea kun ei kuuntele mitä puhutaan ,eikä usko mitä sanotaan. Miehen veljen tyttö on periaatteessa asunut Anopille 3 vuotiaasta, käy kotona kääntymässä, muutoin on usein hoidossa siellä useamman pvn yöt putkeen. Kaks viikkoa sitten mummi kysyi, oletko sä raskaana? Juu, itse asiassa olen Jaa, tiesikö sun mies että sä et käytä ehkäisyä! Juu ,aikuinen mieshän tuo sun poikas on, kyllä se tietää milloin ei ehkäisyä käytä. Eisiis tarvitse tämän neljännenkään kohdalla odottaa kauheasti odottaa, että mummia lapsi kauheasti kiinnostaa. Ja jo ekasta tapaamisesta asti on tiennyt että haluan monta lasta. Kun on useampi oma sisar itselläkin. Mutta juu aika pettynyt silti, vaikka osasin arvata ettei oo mummin mieleen.
  3. Todennäköisesti kolmannessa on ollut tosiaan jo jonkin asteisesta hoitovirheestä kyse. Mutta ei mennyt se ekan synnytyksen tikkauskaan putkeen, eli mm sisempi häpyhuuli oli enään pienellä lirpakkeella kiinni, ja ekassa synnytyksessä oli ongelmia jo ton tikkaamiseen kanssa, eli silloinkaan puudutteita ei voinut antaa riittävästi, eikä annettu annos tehonnut. Koko tikkaus operaatio on edelleen tuoreessa muistissa. Mulla ei ollut voimia kuin vain itkeä uunituore nyytti rinnalle nostettuna, kun alapäätä kursittiin kasaan puutteellisen puudutteen kanssa, jalat vaan tärisi siitä kivusta. Alapää oli kaks kuukautta synnytyksestä muuten istuma kunnossa, mutta kursittu häppäri ei ei kestänyt ollenkaan kosketusta, pikkareiden pito oli yhtä tuskaa, mutta niitä ilmankaan ei voinut kulkea kun jälkivuotoa kesti yli kaks kuukautta synnytyksestä. Jonkin asteinen laskeuma on varmasti itselläkin, mutta ei noille mitään tosiaan kannata tehdä ennenkuin lapsiluku on täynnä.
  4. Kiitti vastauksesta, mulla on 1 ja 2 välissä 1.3 v ja 2 ja 3 välissä 1.8. neuvolan terkkakin on onneksi vaihtunut paljon ihmisiläheisemmäksi ja hän oli sitä mieltä mun kanssa, että ehdottomasti kannattaa käynnistystä myös, kun ei tästä koko ainakaan pienene. Aamulla kolmas aiheutti harmaita hiuksia pihassa, eli meni piiloon eikä vastannut kun karjuin ja kutsuin, onnistuin laskemaan alle ihan vaan kun huusin. Ei ihan kauheasti naurata tälläsen vaivat alle 30 vuotiaana. Nykyinen neuvolan täti ihmetteli miten mua ei ole suoraan synnäriltä jo laitettu fyssarin käynnille kun ovat selvästi elämänlaatua laskevia vaivoja. Kolmatta aloin kantamaan liinoilla heti synnäriltä, 8 tuntia päivässä mentiin eka vuosi, nyt huomaa että kun neiti on kohta 2 vee eikä enään kantamista kaipaa samoissa määrin alkaa kroppakin antamaan periksi vaivoille kun ei "treenaa" 8 tuntia päivässä. Itse toivon vielä yhtä lasta tämän jälkeen joten olisi mukava, ettei ihan älyttömät traumat jää.
  5. Ekan ja tokan synnytykset eivät menneet putkeen, niistä olen aikanaan tänne kirjoitellutkin, kolmonen syntyi ekasta supistuksesta neljän tunnin sisään ja hänen synnyttämisensä oli monella tapaa korjaava kahteen edelliseen kauhukokemukseen verrattuna. Ekan synnytyksen jälkeen en voinut edes aivastaa lirauttamatta housuun ja tätä jatkui vielä kakkosen syntymän jälkeen melkein kahden vuoden ajan, niinkin luonnollinen asia kuin pieru ei edelleenkään onnistu vaikka maha olisi kuinka ilmaa täynnä. Ekasta synnytyksestä on kohta viis vuotta. Olen jokaisesta synnytyksestä palautunut nopeasti omiin mittoihin imetyksen loputtua 168 cm ja 68 kg, mutta kroppa vaan ei palaudu kaikista jumpista ja harjotteista huolimatta alakerrasta edes lähelle alku pistettä. Mukulat on kaikki olleet +4 kg, +4.3kg +4.6kg ja syntyneet 40.6-41.0 viikoilla vaikka kaikkeni olen tehnyt edestääkseni, eli rankkaa fyysistä työskentelyä kaikissa raskauksissa vielä synnytystä edeltäneenä päivänä. Alakerta on jokaisessa synnytyksessä ollut kovilla ja ilmeisesti ensimmäisestä synnytyksestä tulleiden vaurioiden takia mun alapäätä ei saa tunnottomaksi edes tuikkammalla maksimi annosta puudutetta tikkausta varten. Kolmannessa synnytyksessä kätilö tuumas, että nyt on sen verta pahat repeämät että pitäis hakea lääkäri tikkaamaan, mutta hän tekee niin paljo parempaa jälkeä kuin ne ja alkoi tikkaamaan itse. Muutaman tikin jälkeen mä huusin edelleen kuin syötävä ja tää tuumas, ettei voi antaa puudutetta enempää, johon mä sitä totesin että saat lopettaa sitten. No sieltä pilkistää edelleen "lonkero" pihalle joka jäi kiinnittämättä paikoilleen eli joku limakalvon osa joka repesi synnytyksessä liki irti. Ekasta synnytyksestä lähtien mulla on myös ollut massiiviset pukamat, eli jokaisen isomman vessareissun päätteeksi mun on pakko pestä paikat juoksevalla vedellä tai paikat jää likaiseksi ja tulehtuu, olo on kuin kusiaispesässä istuis. Kaikki nää on käsikopelolla arvioitu 3.5 kiloisiksi, ekan jälkeen en ole enään uskonut. Nupit kaikilla 37. Neljännen kohdalla tänään neuvolassa kyselin tosissani mahdollisuutta käynnistykseen viikolla 39. Kolme pientä lasta valmiiksi, niin ei kiinnostaisi kulkea vaipoissa jo ennen 30 ikää. Onko jollain samanlaisista lähtökohdista kokemusta? Miten kävi?
  6. Tuo isompi on melkein 8 millin koko uloimman häppärin poikki ja pullottaa ihan sillai että seistessä peilin edessäkin näkee profiilissa, ja tosiaan kans nivuseen paukahti samaan aikaan kohju, mielenkiintoisia nää raskauden kun vasta kolmannesta tälläiset vaivat pukkaa ja kaikki painon nousut yms on tullut samaan tahtiin kuin edellistenkin kanssa :/ toivottavasti ainakin pienenis synnytyksen jälkeen, olo ei tuolaisten kanssa kauheen seksy oo, no pukamat taas pukkaa synnytyksen jälkeen joten jos toinen helpottaa niin toinen vaiva taas alkaa :/
  7. Laskettuun aikaan kuukauden verran, edellisistä raskauksista tullu muutama hailakka hämähäkkisuonikohju pohkeisiin, mutta tän viimeisen kohdalla on häpyhuuliin ilmestynyt paksut kastemadolta näyttävät suonikohjut, ei nätit ja kauniisti pullottaa ja onko vain omien korvien välissä että kivistävätkin :/ Onko muilla moisista kokemusta ja häviävätkö synnytyksenjälkeen tai mitä noille voi tehdä :/
  8. Ekan ja tokan ikäero 1v 3 kk ja tokan ja kolmennen ikäero tulee olemaan 1v 8 kk, ei oltu suuniteltu kolmatta alle 3 vuotiasta, mutta näillä mennään
  9. Toivotaan samaa, sillä molempiin syynnytyksiin olen mennyt positiivisella asenteella, molemmissa tapauksissa, meidät on lähestulkoon unohdettu huoneeseen, ilokaasun kanssa, mitä nyt tosiaan oksitosiinia käyty nopeuttamassa kun en ilmeisesti näyttänyt tarpeeksi tuskaiselta, pystyin kiertämään sängyn ympäri aina ennen kuin piti polvistua sänkyä vasten kun tuntui että taju lähtee, tosin tämän tein äänekkästi hymisten, en siis kurkku suorana huutaen. Kakkosen kanssa epiduraali aiheutti mielettömän kutinan tunteen iholla mikä jatkui vielä parin päivän ajan. Mutta päällimmäisenä on se tunne "Että, ei mahdu tulemaan", niin kuin yrittäis puskea keilapalloa golfreiästä pihalle. Ja synnytyksen jälkeen se tikkaamisesta tuleva kipu kun tuntee neulan menevän läpi ja langan kulkevan nahassa ja lirpakkeiden yhdistyvän valmiiksi murjotussa alapäässä. Suuren koon takia vietettiin kolme päivää osastolla kun sokerit seilas ja kävi muutaman kerran tosi matalalla :/
  10. Ei varsinaisesti liity ensimäiseen, sen kanssa tulin sinuiksi ja toista ulos puskemaan lähdettäessä olin vakaasti sitä mielt ettei se ainakaan pahempaa voi olla kuin ekalla kierroksella. No arvio oli taas sirosta 3.5 kg pojasta, ei mitään edeltäviä oireita eli taas lähdettiin synnärille 0 tilanteesta aamulla kun alkoi supistukset. testit oli tasas näyttäneet steb pos eli ensimmäisenä antibiootti tiputukseen ja oksitosiinia, alkuun tuli 2 min välein 30 sek kestävät kipeät supparit, kestin hammasta purren kipupiikin voimalla ovea vaste itseäni yhdellä jalalla heijaten. Hoin kokoajan, että tää on varmasti paljon painavampi kuin mitä ootte arvioinu! Kaks tuntia enn h-hetkeä meidät saateltiin miehen kanssa saliin jossa saimme olla ihan keskenämme, hoitaja kävi vain muutaman kerran oven raossa katsomassa ja muutaman kerran oksitosiinin tippumista nopeuttamassa. Jossain vaiheessa mentiin hämärän rajamailla kun naukkailin kipuun liiankin kovaa ilokaasua, mutta oikeasti SATTU! olin kuulemma hokenut ettei mitään hätää, kyllä mä pärjään. Mies oli tajunnut taas vaatia kipuihin helpotusta. Poikaa ponnistaessa nauratti aina siihen asti kunnes päälaki alkoi tuntua ja kätilö yritti paljainkäsin venytellä paikkoja, repesin seuraavaan reikään asti, ja hoin ettei mahdu tulemaan! jollain venytteli vähän lisää, jep. Kyllähän se sieltä sitten 19 min ponnistettua tupsahti kokonaan pihalle ja kokoa melkein 4.7 kg 40+6. Kätilö alkoi tikkaamaan repeämiä kasaan ilman puudutusta ja mä huusin ja vaadin puudutusta kun sattui niin että polvet tärisivät. Nyt mietityttää syksyllä olisi 3 puskuvuoro, voinko tai pystyykö vaatimaan lääkkeellistä käynnistystä 39 viikolla,onko moinen edes mahdollista. En haluaisi taas olla koko alapää paketissa 3 kuukautta 3 pienen lapsen kanssa, jolloin ei pysty istumaan tai kävelemään+ molemmista on tullut massiiviset peräpukamat, jotka ovat nyt riippuvat "kolikkopussit" luojan kiitos sentään pienenivät siitä mitä olivat. Kummillakin synnytys kerroilla on tuntunut että nyt mennän ajastetulla synnytyksellä, sillä molempien ensimerkistä (eka supistus)on kulunut tasan 10 tuntia syntymään. Ja itsestä on tuntunut ettei kuunnella vaan oksitosiiinia mahdollisimman paljon ja lapsi äkkiä ulos, tuloksena paikat ei oo ehtineet lämmetä ja ekalla kerralla mm sisempi häppäri roikkui vain pienestä lirpakkesta enään paikallaan. vedet on molemmilla kerroilla menneet puhkaisulla n.45 minsaa ennen syntymää. Nyt oikeasti pelottaa tuo koko, esikoinenkin oli päälle 4 kg, onko kolmas sitten jo 5 kg. Molempien koko on arviotu aina päin seiniä.
  11. Sattuisko jollain olemaan vuoden 09 P&T vaunujen vibe sisaristuinta, nykyäänhän Vibe ja verve käyttävät samaa ja mietin sopiiko vuoden 09 viben istuin 11- verveen vai olisiko turha ostos?
  12. Kannattaa hakea silikoni spraytasaa ihan tokmanni/motonet ja suihkutella kunnolla ulkona vaikka sanomalehden päällä renkaat ja muut osat jotka kerää, meillä auttoi hyvin jopa P&T vaunujen kanssa joissa on vielä ahtaanpi tuo rako
  13. Aiheesta soittelin Keravan pikkuhurmuriin, jossa eivät olleet ongelmasta kuulleet, heillä tosin malleista oli tietoa vain Vibesta, jossa kaikki renkaat ovat ilmakumi. Ohjasivat soittamaan Vaunuaittaan, joka tuo P&T vaunuja. Sinne siis soitto jossa mun iloksi vastasi aika tympeän kuuloinen miekkonen, ei oo moisesta ongelmasta kuullutkaan, eikä mitään ehdotelmaa antanut, ohjasi ostamaan sukset etupyörien tilalle. Muutoin hyvä, mutta tuo lumenpakkautumis ongelma ilmenee jo kun lunta on nimellisesti maassa ja ollaan lähellä suojan asteita..... Motonetin myyjä ja oma mies ehdotti silikoni suihkeen ostamista ja sillä renkaiden kyllästämistä, nyt odotellaan sitä lunta, että pääsis testaamaan toimiiko kikka.... Ja nettiä selatessa Verveissä ollut tätä ongelmaa jo ainakin vuodesta 2012, eli ei ihan uudesta ongelmasta ole kyse :/
  14. Nettiä koitin selata ees taas erilaisilla hakusanoilla, vaan ei tärpännyt. Kaksien rattaiden kanssa ollut sama ongelma eli luman pakkautuminen tubeles renkaisiin, noita renkaita on ainakin Phil ja tedsin Verveissä, (eturenkaat) ja Emmaljungan scootereissa. Lumi siis ottaa tiukasti kiinni ja pakkautuu lokarin ja renkaan väliin niin tiukaksi paketiksi ettei rengas pyöri eteen eikä taakse. Ongelma ilmenee nollakelissä ja eritoten suojasäällä. Onko olemassa jotain apua? Silikoni sprayn suihkuttaminen renkaisiin? Emmaljungien kanssa auttoi rattaiden ulos laittaminen jäähtymään noin 20 min ennen lenkkiä, Verveihin ei toimi tämäkään :/
  15. Vervet tuli kannettua kotiin ja enemmän kuin tyytyväinen ostokseen. + Kevyet työntää ja kääntää, hiljaiset + Iso tavarakori +Suojaava kuomu Jos jotain toivoisin niin sitä että pääistuimen saisi ihan 90 asteen kulmaan, nyt on vähän makaava asento ja jos sisaristuimen laittaa ylös niin se on siinä samassa asennossa ja edeleen vähän liian makaava. Alhaalla ollessa saa säädettyä istuvaan tai puoli istuvaan asentoon.