Nellisi

Meillä oli esikoiselle mietinnässä, mutta tulikin tyttö. Ei kuitenkaan nyt toisen lapsen (poika) kohdalla enää "sopinut suuhun". Nätti nimi kuitenkin. 8 ja puoli. Joona?

Itselle tulee mieleen, että miten lausutaan. Suomalaisittain Milo vai enkkulaisittain Mailou. Kumminkaan päin ei oikein natsaa omaan suuhun. Ei kuitenkaan mikään ruma nimi. Annan 7- Viima?

Isovanhemmat saavat mielestäni itse päättää mitä haluavat olla. Meillä tosin lapset eivät ole ensimmäisiä suvussa, joten serkkuja jo on ja nimitykset jo heillä käytössä. Samat on mielestäni kiva pitää kaikilla lapsilla. Minäkään en kyllä sulattaisi Kinuskimansikan tilanteessa isoäidille mami-nimitystä. Meillä onneksi ollaan aika perinteisissä. Mun vanhemmat ovat mummu ja vaari (kuten heidänkin vanhempiaan on meille kutsuttu) ja miehen vanhemmat ovat mummu ja ukki. Miehen vanhemmat ovat eronneet ja mummun miestä kutsutaan ihan vain etunimellä. Jos hän olisi halunnut, niin minun puolestani hän olisi myös voinut ottaa jonkun nimityksen käyttöön. Meillä ongelmaksi koituu nyt se, että molemmat isoäidit ovat mummuja. Toista lapsi näkee useammin, joten hän on aina mummu. Mutta tätä, jota näkee vähän harvemmin on nyt lapsen puheissa toinen mummu. Minusta se tuntuu tätä mummua kohtaan vähän ikävältä. Hänen äitiään kutsutaankin nimellä mumppa ja olenkin alkanut miettiä, että vieläkö se tuon vajaat 3-vuotiaan puheessa muuttuisi mumpaksi. Serkuilla miehen puolella ongelmaa ei ole, kun siellä toinen isoäiti on mummi. Silloin tietty serkuksilla eri nimitykset, mutta toisaalta mumppa nimitys heillekin tuttu tuon isoisoäidin kohdalla.

Telma-nimeä täytyisi ehkä makustella, että se alkaisi omaan suuhun sopimaan, on sen verran erilainen. Sitä löytyykö nimestä h-kirjainta saa varmasti selittää. Jotenkin ihan ok, mutta ei sitten kuitenkaan kolahda. Annan 6½. Mikke?

Minulla laskettu aika tänään ja ollaan varauduttu pienellä lahjalla, jonka tuleva isosisko saa, kun tulee vauvaa katsomaan. Se on sellainen pieni setti, jossa on kruunu ja taikasauva. Prinsessameininki ja taikominen erilaisilla keppitaikasauvoilla on ollut aika in viime aikoina, joten tuo Prisman poistolaarista muutamalla eurolla löytynyt setti on mielestäni osuva. Ja samalla tosiaan tuo sen fiiliksen esikoiselle, että tämä pikkuveli on ihan hyvä tyyppi.

Minä olen kovasti mieltynyt nimeen Petrus, mutta meidän sukunimi alkaa s-kirjaimella, enkä tykkää siitä suhinasta ja sönkötyksestä mikä tulee, kun etunimi loppuu samaan kirjaimeen kuin sukunimi alkaa. Ei se kaikkia haittaa ja tiedän montakin, joilla on tällainen nimi. Itselle se on kuitenkin kynnyskysymys. Mielestäni etu- ja sukunimen täytyy jollakin tavalla sointua.

Tosi nätti, 9½. Mietin juuri eilen itseasiassa, että jos meille olisi tulossa toinen tyttö, niin sopisi hyvin esikoisen nimen kanssa yhteen. Mutta kun on edessä se miljoona kertaa vaikeammin keksittävä pojan nimi. Nuutti?

Kurkkaamassa Myyn lapsen nimeä, onpas ihana!

Onda, enpä ole tutustunut... Onko ne kaikki nimet niissä noin... kröhöm... outoja? Itsellä kun toiveena olisi nimi, joka ei ole yleinen, mutta olisi kuitenkin ihan normaali nimi. Aarnut ja Eemut kuulostaa omaan korvaan aika hurjilta.

Jep, kuulostaa tutulta! Esikoista odottaessani ihan samankaltaiset ajatukset nousi pintaan. Eniten itseäni esikoisen odotuksessa ahdisti se, että "rauhalliset löhötään sohvalla, herkutellaan ja syödään karkkia" -illat tai "nyt lähdetään ex tempore kalareissulle/kuppilassa käymään/laivalle" -tyyppiset ratkaisut täytyy lopettaa. Mietin miten jaksan sairastaa, kun lapsi on kuitenkin hoidettava. Tai kun ollaan _todella_ epäsiistejä ihmisiä, että miten ihmeessä sen lapsen voi mihinkään lattialle päästää ryömimään. Tai entäs jos lapsi ei sitten vaan tunnukaan hyvältä ratkasulta ja mua alkaa kaduttaa. Sitä ei sitten palauteta mihinkään. Toisena päivänä sitä oli super itsevarma itsestään ja tekemisestään ja oli varma, että perhe-arki onnistuu. Toisena päivänä kauhu iski puseroon ja halusi perua koko jutun! Ajatukset on aika hurjiakin väillä... Nyt toista lasta odottaessa ajatukset on erilaisia, mutta edelleen todella henkisesti stressaavia ja välillä ahdistaviakin. Nää kuuluu vaan tähän, vaikka ei sen sanominen niiden ajatusten keskellä kauheasti helpota. Tsemppiä odotukseen!

Nimiasiat ovat todellakin lähellä sydäntä täälläkin. Jo teinistä asti miettinyt niitä sopivia nimiä. Ja minä myös luen aina kaikki nimi-ilmoitukset, kasteilmoitukset ja muut vastaavat. Olen kiinnostunut kaikista tutun tutun tuttujen lasten nimistä. Minusta on ihanaa, että nimi kertoo myös jotakin tai se tulee suvusta. Tytön nimet ovat vaan niin paljon kauniimpia, suuhun paremmin istuvia ja helpompia miettiä. Esikoista kun odotettiin, niin sukupuoli ei ollut varma, sillä ultrassa hän oli niin siveästi, ettei asia selvinnyt. Tytön nimet kuitenkin pyöri päässä ja tässä pieni listaus silloisista ja tämänhetkisistä suosikeista: Santra, Malla, Lyyti, Lyydi, Lyydia, Silva, Ruusu, Kielo, Neela, Minka, Minja, Moona Esikoinen oli tyttö ja nimen mietintä helpottui. Lopulta löytyi nimi, joka sopi meidän suuhun ja täytti mun kriteerit. Kriteereinä oli, että nimi ei saa olla yleinen (itselläni erikoisempi nimi) vaan mieluummin harvinaisemmasta päästä, mutta ei kuitenkaan vaikea, ulkomaalaisen kuuloinen tai väännetty mistään kummallisesti). Tuolta listalta se nimi sitten löytyi. Nyt odotan poikaa ja voi luoja miten vaikeaa!! Lähes kaikki poikien nimet ovat sarjaa "ihan jees", mutta eivät vain tunnu sopivan omalle lapselle nimeksi. Ei jotenkaan vaan soinnu omaan suuhun. Tällä hetkellä edes siellä päin olevia nimiä: Miika, Miikka, Miska, Anttoni Ja siltikään ei tunnu, että mikään täysin kolahtaisi... Varsinkaan etunimeksi. Kivoja poikien nimiä kyllä tulee välillä vastaan, mutta joku niistä tekee sen, ettei vain sovi (liian erikoinen/erilainen esikoisen nimeen verrattuna, lähipiirissä jo annettuna tai huono mielleyhtymä johtuen varmasti siitä, että päiväkodin työntekijä tapaa kaikenlaisia nimiä ja lapsia ). Kauniita poikien nimiä, jotka eivät vaan sovi meille: Aarni, Jousia, Joakim, Noel, Patrik, Topias, Paulus, Tuukka, Teo, Mio... Ah, ehkäpä se täydellinen nimi vielä tulee vastaan tai sitten lapselle vain sorvataan joku nimi ja oma lapsi tekee siitä ihanan.

Lämpöpussi ja epiduraali oli kivunlievityksenä. Suihkuun en ehtinyt enää sairaalassa, kun jaetun kylppärin takia toisen salin äippä ehti ensin. Kotona kyllä kävin suihkuttelemassa. Ilokaasua ei edes tarjottu ja olen oikeastaan ihan tyytyväinen, En tiedä haluanko kokeilla tämän kakkosenkaan kohdalla. Minua on mietityttänyt tämän toisen raskauden aikana, että mitenkäs jos synnytys etenee paljon nopeammin, enkä ehdi saada epiduraalia. Millaisia vaihtoehtoja on siinä tapauksessa? Onko mitään?

Esikoisesta otettiin, mutta tästä toisesta ei tulla ottamaan pakkausta. Lopulta tuli aika vähän käyttöön varsinkin vaatteet ja kaikki tarpeellinen siitä on nyt säästössä. Raha tulee siis enemmän tarpeeseen ja se käytetään varmaan turvakaukalon ostamiseen, joka esikoiselta on mennyt jo liian vanhaksi ja hävitettiin.

Omaan makuun liian väännetty, eikä sovi suomalaiseen suuhun. On kuitenkin kaunis nimi. Jeremias omaan suuhun mukavampi. Sanotaan kuitenkin 8- Salli?

Perusnimi, perusnätti. 8. Miina?

Koko 11mm ja viikkoja 7+2, juuri sen verran kuin olin laskeskellutkin.

Ok, kiitos! Huh ja helpotus.

Joku tuolla sanoi, että mitään vakuumipakattua ei söisi lämpöisenäkään! Siis kääk, eikö kuitenkin voi ostaa raa'an lohen vakuumissa ja valmistaa sen normaalisti uunissa? Mitäs muutakaan kalaa sitä pienestä kyläpahasesta saisi? Mää en tiedä miks oon näin pihalla näissä ja vielä toista lasta odotan! Noh, ensimmäisen kanssa en ollut raskaana jouluna... Ajattelin siis ostaa ihan peruslohen kaupasta ja maustaa ja heittää uuniin, että saan edes jotain kalaa joulupöydässäni. Eikö näin voi tehtä? eviran sivuilta: "Listerian suhteen riskielintarvikkeina pidetään erityisesti sellaisenaan, kuumentamatta syötäväksi tarkoitettuja tuotteita, joilla on pitkä, useamman viikon säilyvyysaika. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi tyhjiö- ja suojakaasupakatut, kylmäsavustetut ja graavisuolatut kalatuotteet, joista on säännöllisesti todettu listeriabakteeria sekä tyhjiöpakatut sillituotteet ja mäti. Näiden tuotteiden valmistusprosessit eivät tuhoa listeriaa. Listeria pystyy lisääntymään kylmässä eikä elintarvikkeiden säilyttäminen jääkaappilämpötilassa täysin estä listerian lisääntymistä." Eli kääk! "Näiden tuotteiden valmistusprosessit eivät tuhoa listeriaa" Tarkoittaako toi sitä, että se uunissa kypsentäminen ei tuhoa listeriaa? Oon ihan pihalla!

Tää pahoinvointi!!!

Nätti nimi! Tykkään, mutta ei silti oman listan kärjessä, 8+ Lyyti?

Sairaalassa. Taisin siinä hiukan torkahtaa supistusten välissä ja sitten kuului napsahdus ja lorisi siihen sängylle.

Meillä on sellainen pinnis, josta otettiin laita pois. Sitä kyllä kutsumme isojen tyttöjen sängyksi. Neiti oli noin 2-vuotias tuolloin ja niin ylpeä "uudesta sängystään".

Minua viehättää ajatus, että nimi kulkee mukana. Mitä tahansa nimeä en kuitenkaan halua laittaa, jos en itse tai mies siitä pidä. Meillä on niin, että miehen puolella kulkeneet miesten nimet eivät iskeneet yhtään minulle. Minun puolen suvusta taas löytyy kivempia miehen nimiä vaikka ne eivät mitään kaukaa periytyneitä olekaan. Minun puolelta taas tytön nimet eivät niin iske (paitsi oma kolmas nimeni). Syntyi tyttö ja hänelle tuli kolmanneksi nimeksi miehen puolella naisilla muutamassa polvessa kulkeva nimi. Nyt jos saamme vielä toisen tytön, saa hän erittäin todennäköisesti kolmanneksi nimekseen oman kolmannen nimeni (joka kaiken lisäksi on hiukan samankaltainen esikoisen kolmannen nimen kanssa eli loppuu -kki). Mikäli saamme pojan, hänelle toinen tai kolmas nimi löytyy minun suvun miesten nimistä.

Mulla alkoi supistella tiistain ja keskiviikon välisenä yönä niin, että olin ehtinyt jotain 1-2 tuntia nukkua yöllä. Ensin luulin, että mulla on vatsa löysällä ja kokeilinkin vessassa käyntiä. Kun menin takaisin sänkyyn ja tajusin, että kipu tuli ja meni, niin aloin kellotella puhelimen sovelluksella supistuksia. Supistuksia tuli 10-4 minuutin välein. Kun olo alkoi käydä hiukan tukalaksi aamuyöstä, niin otin särkylääketät ja menin suihkuun. Siitä supistukset sitten rauhottui ja sain nukuttua aamulla vielä noin tunnin sohvalla. Nukahdin siihen telkkarin katselun lomassa. Päivällä lähdettiin ostamaan miehelle kauluspaitaa tuleviin hautajaisiin ja syötiin samalla Raxissa. Välillä tuli supistus ja täytyi vähän itse pysähtyä odotteleen, että menee ohi. Nämä olivat kuitenkin kovin satunnaisia... Ke-to-yönä, en sitten nukkunut ollenkaan, kun illalla jo supistukset pikku hiljaa alkoivat. Vähän samalla tahdilla mentiin, että ensin väli oli sen noin 10 minuuttia ja välin tihentyessä ja olon ollessa tukalampi otin sen särkylääkkeen ja painuin suihkuun. Tulin kuitenkin melko pian pois, koska olo ei helpottanut ja kuuma suihku jotenkin ahdisti. Soittelin synnärille ja kysyin mielipidettä ja muistaakseni supistukset tuli noin 4-6 minuutin välein. He kehottivat minua kuuntelemaan sitä omaa tuntemusta ja tulemaan näytille, jos sellainen on olo. Puoli viiden aikaan aamulla herätin miehen ja sanoin, että nyt mennään. Mies kysyi kauhuissaan, että ehtiikö vielä kahvia keittää ensin. Kahvia keitettiin ja oltiin synnärillä noin puoli kuudelta aamulla. Sille tielle jäätiin vaikka olin jotenkin ihan varma, että vielä lähettävät kotiin. Likka syntyi torstaina päivällä klo 12.31. Tuo oli oikeastaan ihan mukavakin tapa synnytyksen käynnistyä. Sitä ehti itse vähän tunnusteleen sitä oloa ja varautumaan henkisesti, että nyt on h-hetki lähellä!

Silloin, kun neiti oli vielä tosi pieni ja käytti noita 50 senttisiä vaatteita, oli käytössä potkuhousut. Tosin vain sellaiset, jossa oli nepparit haaroissa. En tajunnut raskausaikana, kun ostelin kirppareiltakin, että ihan mielettömän epäkäytännöllistä ilman niitä. Sitten kun neiti alkoi kasvaa ja potkia enemmän on potkuhousut jääny käyttämättä ja pikkuhiljaa sitten myös puolipotkarit. Meillä oli muutamat, jossa oli nilkassa sellainen rypytys, niin pysyi paikoillaan, muuten ne lähti aina jalasta pois. Ja meidän muksu on äitiinsä tullut, eli on isojalkainen. Se jalkaterä on melkein aina liian pieni. :/ Kun siis hetken yhteiselon jälkeen tajusi, niin bodyt (sekä kietaisu, että normi, en koe kumpaakaan kovin hankalaksi pukea) ja perushousut ja sukat on ollut meillä aina päällä. Muutama mekko on ollut, kun ollaan oltu juhlissa, mutta ei tosiaan olisi muuten kotioloissa mitään käyttöä. Yökkäreitä meillä on paljonkin sellaisia jalkaterällisiä, mutta ne joutaa nyt kaikki pois. Avoin jalka ja sukka on meillä koettu parhaaksi ratkaisuksi. Että mua sitten ärsyttää, kun se jalka ei pysy siellä umpinaisessa jalkaterässä. Jouduin tekeen nopeesti postimyyntiostoksia ja tilaan "oikeanlaisia" pyjamia, kun hermo meinasi mennä. Lisäksi käyttämättä on jäänyt näin syksyvauvalla lyhythihaiset bodyt.