Vertti

En kyllä usko että on mitenkään mahdollista opettaa lasta heräämään vessahädän tunteeseen. Mietin itse ihan samaa keväällä kun meidän silloin 3,5-vuotias sikeäuninen tyttö ei myöskään millään herännyt vessahätään. Ei jaksettu itse herätä herättämään vessaan, joten pidettiin sinnikkäästi yövaippaa siihen asti, että tyttö alkoi itse herätä vessahädän tunteeseen. Kesän aikana onkin oppinut itse käymään vessassa yöllä. Että en kyllä keksi mitään muuta konstia kuin odottaa että lapsi alkaa itse herätä vessahätään. Jos lapsi antaa laittaa vaipan yöksi niin sillähän siitä aamuyöllisestä herättämisestä pääsee. Hankalampaa on tietty sitten jos vaippaa ei enää huoli. En tiedä oliko tästä nyt mitään apua, kunhan ajattelin ääneen.

Edit. Tuplaviestin poisto.

Tyttö täyttää syksyllä 4 ja rattaat on käyneet jo tarpeettomiksi. Ulkomaanmatkoista pitää kuitenkin sen verran kommentoida, että reissussa rattaat oli vielä kesäkuussa ihan ehdottomat. Ei tyttö olisi jaksanut kävellä kaupungilla meidän kanssa kovin pitkään, ja toisaalta rattaitten kanssa päästiin nopeammin eteenpäin. Ja huvipuistopäivänä oli hyvä ottaa rattaissa pienet nokoset välillä niin sitten jaksoi taas. Edit. Ja tarkoitan nyt matkarattaita. Yhdistelmät jäi pois käytöstä tytön ollessa 2,5-vuotias, kaupungissa pärjättiin sitten jo matkiksilla.

Meillä mie pystyn yleensä aika hyvin sumplimaan omia lomiani, ja kyllä mieskin jonkun verran. Tänä kesänä kävi kuitenkin niin että jouduttiin viikon verran "limittämään" lomiamme, ja siltikin jäi vielä yksi viikko vajaaksi, ennekuin päiväkodit taas aukeavat. Onneksi miun vanhemmat tarjoutuivat auttamaan, ja parhaillaan tyttö onkin mummolassa lomailemassa. En olisi halunnut tyttöä laittaa varahoitopaikkaan, koska on muutenkin vaihtamassa päiväkotia tänä kesänä. Olisi tullut ihan liikaa muutoksia. Jos ei oltaisi saatu ketään hoitajaksi tälle viimeiselle viikolle, oltaisiin molemmat voitu mahdollisesti tehdä etätöitä, mutta sen varaan ei kyllä paljon uskalla laskea, työt kun on kuitenkin tehtävä.

Mie aloin ottaa tyttöä mukaan vaateostoksille kun tyttö oli 3 (täyttää nyt kohta 4). Ihan kaikkia tytön toiveita en ole täyttänyt, mutta suurimmaksi osaksi meillä on ollut samanlainen vaatemaku. Ihan viime aikoina on vasta oikeastaan ruvennut tulemaan väritoiveita vaatteiden suhteen, mutta onneksi tyttö tykkää monenlaisista väreistä.

Me ostettiin Kanadan reissulta Crocsit (edullisesti...) koko porukalle, ja tyttö (kohta 4 v.) ei enää muita kenkiä pitäisikään. Ite en oo kauhean innostunut noita pitämään, mutta kyllähän ne ihan hyvät pihakengät on.

Kaikkien näiden yhdistelmää tilanteeseen sopivasti. Tai no, ei meillä UV-suojattuja vaatteita ole käytössä, mutta siis vaatteilla ja aurinkorasvalla (jos on niin kuuma ettei pitkähihaisia vaatteita voi ajatella). Leikki-ikäisen lapsen auringolta suojaaminen tuntuu helpommalta kuin vauvan/taaperon, koska lapsi jo ymmärtää syy-seuraussuhteita, ja saa itse valita kaupasta haluamansa hatun. Aurinkolasitkin pysyy päässä aina kun muuten häikäisisi. Vähän toista kuin pari vuotta sitten...

Kannattaa vaan ottaa reippaasti yhteyttä klinikkaan, joka tekee lapsettomuushoitoja luovutetuilla munasoluilla. Esim. Väestöliitto tai AVA-klinikka ovat tällaisia. Sieltä kyllä neuvovat, ja saat vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Minä kävin juuri luovuttamassa. Minusta prosessi ei ollut ollenkaan hankala. Ensin hoitaja haastatteli ja kertoi luovutusprosessista ja luovuttajan asemasta. Psykologilla ei tarvinnut käydä. Sitten kävin lääkärillä, jossa ultrattiin munasarjat ja otettiin verikokeet. Sitten sovittiin aikataulusta ja sain lääkkeet mukaan. Kävin vielä ennen pistämisen aloittamista pistosohjauksessa, ja sitten ei muuta kuin pistämään. Hormonikuurin aikana munasolujen kasvua seurattiin ultraamalla pariin otteeseen. Itse toimenpidekään ei ollut hankala, vaikka toki se jännitti. Ei sitä oikeastaan kivuliaaksikaan voinut sanoa, koska kipulääkettä kyllä sai. Sairauslomaa kirjoitettiin 3 päivää, mutta en tarvinnut kuin yhden. Kipu ja sairausloman tarvehan on tietysti yksilöllistä, mutta halusin vain sanoa, että voi se mennä helpostikin. Minusta munasolun luovuttaminen oli kokonaisuudessaan positiivinen prosessi, ja kuitenkin suht vähällä vaivalla voi auttaa jotakuta saamaan kauan kaipaamansa lapsen.

Me istutettiin tyttöä vaihteleva aika potalla harjoittelun alkuvaiheessa, riippui aika paljon tytön kiinnostuksesta kulloinkin luettaviin lehtiin/kirjoihin. Potalla käytettiin säännöllisesti aamulla, ennen ja jälkeen päiväunien sekä illalla, lisäksi sitten aina, jos oli intoa ja aikaa... Täytyy sanoa että kokonaisuudessaan tytön (nyt 3v7kk) kuivaksioppimisprosessi on ollut aika helppo. Suuri kiitos päiväkuivaksi oppimisesta menee perhepäivähoitajalle ja hänen aktiivisuudelleen asiassa (plus hoitokaverien esimerkille ), mutta tyttö on ollut itsekin tosi aktiivinen kuivaksiopettelija. Aikaahan se otti jonkun verran. Tyttö oppi päiväkuivaksi n. vuosi sitten eli 2v6kk ikäisenä, nyt on yökuivakin ollut jo pari viikkoa.

Noista lahjasoluista. Mie olen nyt antanut kertoa itselleni että lahjasoluhoitoja tehdään Suomessa vain yksityisellä puolella. Koskeekohan tämä vain munasoluja? Jokatapauksessa menin itse lahjoittamaan munasoluja Väestöliiton kautta. Siellä hintapolitiikka (vastaanottajalle) tuntuu olevan vähän maltillisempi. Johtuu varmaan siitäkin, että jos samalta luovuttajalta saadaan tarpeeksi munasoluja, ne voidaan jakaa useammalle parille. Eli jos jotakuta kiinnostaa munasolujen luovutus, niin kannattaa vaan ottaa suoraan yhteyttä siihen puljuun, jonka kautta haluaa luovuttaa. Sieltä kyllä saa tietoa. Väestöliiton toiminnasta on toistaiseksi vain positiivista sanottavaa.

Meidän 3,5-vuotias tyttö on innokas leipuri. Olin yksi ilta luvannut että seuraavana päivänä leivotaan omenapiirakkaa. Aamupuuron jälkeen ajattelin pikaisesti lukaista vielä lehden, mutta tyttö meni heti etsimään essut ja kulhot joten ei siinä auttanut kuin ruveta hommiin. Sitten kun siinä laitettiin omenanpalasia piirakan päälle, tyttö katsoi minua ja sanoi että "mä tykkään sinusta" niin spontaanisti ja hymyillen että tuli ihan tippa linssiin. Taisi olla tosiaan mieluista puuhaa, äitin kanssa leipominen. Myöhemmin samana päivänä ajattelin, että tänään ei varmaan tarvita päiväunia, vaan tyttö voisi vähän touhuta itsekseen sillä aikaa kun minä oikaisen hetkeksi lepäämään ja lukemaan. Tyttö oli toista mieltä, ja olisi halunnut miut mukaan leikkeihin. En heti jaksanut nousta, jolloin tyttö päätti tulla viereen pötköttämään ja lukemaan "äitin kaveriksi" ja hetken luettuaan pisti kirjan pois, meni peiton alle, kaivautui miun kylkeen kiinni ja nukahti siihen.

Me ollaan 3,5 vuotiaan tytön kanssa katottu ihan Nalle Puh-elokuvia. Tyttö tykkää niistä kovasti, haluaisi katsoa vaikka joka päivä, mutta ollaan toistaiseksi pidetty ne harvinaisena herkkuna. On niissäkin minusta vähän pelottavia elementtejä, mutta me katsotaan niitä aina yhdessä (kuten muutenkin telkkaria), jotta tyttö saa turvallisesti pelätä silloin kun pelottaa. (Tosin kaikkia minun mielestä liian pelottavia juttuja tyttö ei edes tajua pelätä. ) Muita elokuvia ei ollakaan vielä katsottu, minusta esim. monet Disneyn elokuvat (Nalle Puhitkin osittain) ovat liian nopeatempoisia ja väkivaltaisia. Ehkä jotain Tuhkimoa tms. prinsessaelokuvaa voitaisiin yrittää seuraavaksi. Muuten katsotaan telkkarista Pikku Kakkonen, lisäksi Maisa ja Late Lammas dvd:ltä ovat sellaisia lyhyempiä pätkiä joita voidaan tilanteen mukaan katsoa enemmän tai vähemmän. Niitä tytön voi antaa katsoa joskus itsekseenkin, kun ne ovat jo tuttuja. Yleensä tyttö kuitenkin haluaa katsoa telkkaria jonkun kanssa.

Meidän 3,5 vuotias tyttö käyttää vielä yöllä vaippaa. Kokeiltiin nyt viikon ajan jättää se pois, koska tyttö itse halusi. Parina ekana yönä tyttö heräsi yöllä käymään vessassa, mutta muina öinä ei herännyt pissin tuloon eikä edes siihen että sänky oli ihan märkä ja nukkui aamuun asti märissä lakanoissa... Joten ei todellakaan ole vielä valmis yökuivaksi. Me ollaan ajateltu jatkaa yövaipalla niin pitkään että se alkaa olla aamuisin enimmäkseen kuiva ja/tai tyttö herää yöllä vessahätään. 3-vuotisneuvolassa sanoivat että mitään kiirettä yökuivaksi "opetteluun" ei ole. Jotkut lapset vaan kypsyvät siihen myöhemmin kuin toiset. Päiväkuiva tyttö on ollut nyt vuoden, 2,5 vuotiaasta asti.

En oikein tiedä mihin nämä kysymykset laittaisin, ohjatkaa oikeaan paikkaan jos olen väärässä ketjussa. Olen miettinyt munasolujen luovutusta. Tehdäänkö sitä julkisella puolella? Vai menenkö suoraan jonnekin yksityiselle? Lähinnä Tampereen tilanne kiinnostaa. Muutenkin tietysti asia kiinnostaa, joten jos täällä on siitä jo keskusteltu niin vinkkaatteko, missä? En heti ainakaan löytänyt keskustelua asiasta.

Tyttö 3,5 v. käy joka aamu suihkussa (lähinnä pyllypesuilla, koska yövaippa on vielä käytössä). Osaa ja haluaa käydä itse, usein kuitenkin autetaan puhtauden varmistamiseksi. Hiukset pestään kerran viikossa lastenshampoolla, ja samalla suihkutellaan muutenkin paremmin, saippuaa ei käytetä. Saunaa meillä ei ole, joten saunominen rajoittuu uimahallireissuihin ja mummolassa saunotteluun. Tyttö ei siitä kauheasti välitä, joten ei ole suuri menetyskään.

Meillä ne tuli "ohjelmaan" heti siinä vaiheessa kun purkkiruuat oli jo jääneet. Teflonpannulla kun paistaa niin ei tartte rasvaa, en käyttäisi itellenikään paistaessa (ihan siitä syystä että saan sen roiskumaan ympäriinsä ).

Tyttö 3-vee tarvitsisi kävelyn tukemista varten hoitoon ja kotiinkin sisäkengiksi sandaalit, jotka tukisivat nilkkaa. Mutta mistä sellaiset löytää keskellä talvea? Olen kiertänyt Tampereen keskustan kenkäkaupat (K-kengät yms.), mutta ei ole osunut silmään. Tietääkö kukaan mitään erikoisliikettä tai muuta kenkäkauppaa josta voisi löytyä? Ja siis mielellään Tampereelta, toki lähikunnatkin käy. Fysioterapeutti suositteli sivulauseessa Bundgaard-merkkiä, mutta varmaan muutkin käy. Kiitos jo etukäteen vinkeistä!

Kiitos vinkeistä! Sieltä Tullintorin Tunnelin Kengästä löydettiin tytölle sandaalit. Oli vieläpä aika hyvä valikoima, joten kantsii käydä kyllä siellä jos on kellään tarvetta.

Onko suosituksia Tampereen suunnalta? Tarvittaisiin myös sellainen kuvaaja, joka onnistuu saamaan sen aidon hymyn kuvattavan kasvoille. Tekohymy kyllä irtoaa kun sanotaan että hymyile, mutta ei ole aidon voittanutta... juunou.

Miekin haluaisin tietää miksi nuudeleita ei kannattaisi antaa lapselle. Meillä syödään sillointällöin kana-vihannes-nuudeli -sekoitusta, maistuu hyvin koko porukalle. Käytetään siis ihan perusperusnuudeleita eikä lisätä suolaa. Meillä eineksiä syödään satunnaisesti. Parhaiten uppoaisi maksalaatikko, joka on tytön herkkua. Sitä tuli yhteen aikaan annettua aika useinkin (n. kerran viikossa), kunnes tajuttiin että eihän sitä pienille lapsille vielä vissiin passaisi antaa ollenkaan. Muita meillä nähtyjä eineksiä on pinaattiletut ja kalapuikot, mutta niihin molempiin on tyttö jo aika kyllästynyt. Nakkeja meillä syödään aika harvoin. Muita eineksiä ei juurikaan tarjota, ei olla löydetty sopivia.

En ota lasta mukaan töihin. Ei töistä tule silloin mitään, ei omista eikä muiden. Jos on joku "hätäpakkotilanne" (lapsi sairastuu kesken päivän/hoito ei muuten järjesty tjsp.), pidän etäpäivän eli teen töitä kotona, jolloin pystyn tekemään edes jollakin teholla hommia, vaikka päiväunien aikana jos ei muuten. Kerran on tyttö käynyt kääntymässä miun työpaikalla, koska halusin näyttää hänelle, mihin äiti menee silloin kun tyttö on hoidossa (ja se tuntui helpottavan hoitoonmenon ahdistusta, eli kannatti). Ja yhtälailla työkavereiden lapset häiritsee miun työntekoa. Ei täällä kyllä kenenkään lapset käykään, muuta kuin juuri tuolleen satunnaisesti ja hyvin lyhyen aikaa kerrallaan. Hoitavat omat "hätäpakkotilanteensa" samalla tavalla kuin minäkin.

Lasten jugurteissa taitaa olla myös se ero tavallisiin verrattuna, että ovat ihan sileitä. Eli niissä ei ole mitään marjoja tai hedelmänpaloja seassa. Meidän tyttö ei oikein tykkää syödä niitä "kokkareita". Olen silti ostanut ihan tavallisia jugurtteja silloin tällöin, niitä mistä tiedän että ovat sileitä. Meillä ne on vähän niinkuin erikoisherkkujen asemassa.

Travallen tehtaanmyymälässä Tampereella oli ja on kai vieläkin ale. Kävin hakemassa tytölle Remu-talvihaalarin lähes puoleen hintaan (tai ainakin hintalapussa oli normaalihinta 95 e - nyt irtosi 50 eurolla). Ideaparkin Jesper&Juniorista tarttui mukaan Kivat:n villahaalari 29 eurolla. Ei mielestäni kovin paha, normaalihinta lienee jossain 50-60 euron tuntumassa.

Minä aattelin viedä myös jotain syötävää (tyyliin joulukahvia ja suklaata) koko porukalle. Meillä ei ole omahoitajasysteemiä, ja toisekseen päiväkodissa häärii hoitajien lisäksi keittiöporukkaa ja sijaisia, joten ajattelin että on kiva muistaa kaikkia. Ja jos veis vaikka jouluviikkoa edeltävällä viikolla jossain sopivassa saumassa.

Joo, miekin olen ihmetellyt sitä että vaihtovaatteita tarvitaan päiväkodissa niin vähän. Onhan sitä ruokalistaa välillä paidalla näkyvissä, mutta ei kovinkaan pahasti ja pahimmat ovat saaneet kai aina pyyhittyä pois. Mie olen siis myös vienyt päiväkotiin alkusyksystä yhden sisävaatekerran ja parit villasukat syksyn aikana, siellä ne on vieläkin. Ja tietysti kuravaatteet ja kumpparit on siellä myös.