barbara

Rekisteröitynyt
  • Content count

    3
  • Joined

  • Last visited

About barbara

  • Rank
    Aloittelija
  1. ahaa, hitsi kun en ymmärrä melkeinpä mitään englantia, pystyiskö joku kertomaan mitä siinä kerrotaan?kiitos!
  2. joo voimia kaikille! ihan kauhean kamalaa. jotenkin sitä ei ikinä uskois sattuvan omalle kohdalle, sit kun sattuu tuntuu ensin ihan epätodelliselta, sit vain itkettää ja tunsin myös paljon vihaa, ja vieläkin molempia tuntemuksia, mut päivä kerralla eteenpäin. ja en suunnittele enää mitään, että sitten kun vauva tulee niin sitä ja tätä, vaan haluan ensin pitää vauvaa sylissäni asti, että voi miettiä mitään eteenpäin.
  3. yllätyin kun sain tietää kuinka monta raskautta voi mennä kesken. esikoisen kanssa kerroin heti kaikille kun sain tietää olevani raskaana, eli jo rv4 ja kaikki meni hyvin ja äitini sanoi myös että ei meillä ole mitään keskenmenoja sattunut meidän suvussa, turhaan pelkäät. Olen aina myös kuvitellut että keskenmeno tarkoittaa sitä että sikiö tulee itsestään ulos. Nyt 21.5 tein raskaustestin ja näytti plussaa. Kerroin taas iloisena kaikille että esikoistamme tulee isosísko ja mietin kaiken valmiiksi, ajattelin ettei mitään pahaa voi käydä. Sitten tuli vähän rusehtavaa tuhrua, mieheni sanoi ettei mitään hätää, niinhän tuli viimeksikin kun olit raskaana, mutta sitten tulikin vähän kirkasta verta, soitin kätilölle, hän sanoi että pitää tulla kunnolla sitä jotta se olisi keskenmeno, minulle tuli helpottunut olo. Mutta silti sen jälkeen oli erilainen olo. olin esikoiseni kanssa paljon alakuuloisempi ja miehelleni todella vihainen ilman mitään syytä, ja aloin myös itkemään todella helposti. Sitten 3.7 oli ensimmäinen ultra. Oli jotenkin epätodellinen olo että nyt mennään ultraan, että onko vatsassani oikeasti mitään. Sanoin myös miehelleni että hänen on pakko tulla mukaan, koska luulen etten pysty itse ajamaan kotiin. ja ennenkuin lähdettiin oli pakko tiskata kaikki tiskit, koska en uskonut pystyväni siihenkään ultran jälkeen. Noh pahin pelkoni kävi toteen, vatsassani ei ollut mitään, ei mitään sykkivää ainakaan. Se oli jäänyt rv8, vaikka piti olla rv12. Tuntui aivan kamalalta, itkin ja itkin, en pystyny kunnolla pitämään huolta meidän esikoisesta pariin päivään, onneksi mieheni oli kotona. Nyt onneksi tuntuu siltä että kaikki vain äkkiä vatsasta pois ja eteenpäin, uutta yrittämään heti kun mahdollista. Elämä koettelee. ja seuraavalla kerralla kerron raskaudestani vasta viidennellä kuulla.