Girandola

Aktiivijäsen
  • Content count

    371
  • Joined

  • Last visited

About Girandola

  • Rank
    Aktiivi
  1. Mulla esikoinen syntyi ennenaikaisena viikolla 36, lapsivedet vain menivät ilman sen kummempia ennakkovaroituksia. Lieviä supisteluja oli ollut jo viikkoja tuota ennen, mutta ensisynnyttäjänä en silloin niitä oikein noteerannutkaan. Samalla viikolla todettiin neuvolassa vauvan kiinnittyneen ja olevan tosi alhaalla, muttei sen kummemmin asiasta varoiteltu, joten synnytyksen alkaminen oli täysi ylläri. En ollut ehtinyt tuolloin vielä käymään tuon raskausvaiheen lääkärineuvolassa, joten ei ollut tiedossa miltä kohdunsuulla tuolloin näytti. No onneksi kaikki meni hyvin, vauva oli terve, pirteä ja hyvän kokoinen. Toisen raskauden kanssa ei sen kummemmin asiaa seurattu, vaikka tälläkin kertaa supistelut alkoivat jo viikon 34 paikkeilla. Minua itseä ainakin ihmetytti ja hirvitti, miksei tilannetta sen kummemmin tai tiheämmin seurattu. Siinä vaiheessa kun neuvola epäili vauvan olevan perätilassa ja siltikän ei ylimääräistä aikaa tarkistustsekkaukseen herunut, menin yksityiselle tarkistuttamaan paikat ja tilanteen kaiken varalta. Olin aivan varma, että tämäkin synnytys käynnistyy ennenaikaisena, mutta vauva odotutti itseään aina rv41+3 saakka. Ja kääntyi vielä raivotarjontaankin, joten kaikki hyvin.
  2. Mei, loistavat linkit, kiitos paljon! Täytyy testailla huomenna molempia vaihtoehtoja.
  3. Kiitos Meow ja mei vastauksista ja vinkeistä. Minäkin vähän epäilen, että vauva on vähän liian pieni tuohon reppuun. Jalat ei ole niin pitkät, että vauva asettuisi reppuun siten, että jalat roikkuisivat polvitaipeista, lähinnä nilkasta alkaen jalat näkyvät kun repussa on symmetrisesti. Sitten jotenkin vauva pääsee asentoa muuttamaan ja loppupelissä on jalat toispuoleisesti kuten kuvailin. Muuten vauva mun mielestä on repussa tukevasti, yläkroppa ei heilu Pitää noita teidän vinkkejä kokeilla. Mistä kohdasta sitä panelia pitäisi koittaa kuroa, ihan siitä osasta joka tulee pepun alle eli alhaalta?
  4. Hankin juuri 4,5 kk vauvalle Tulan, ilman vauvatukea. Muuten reppu on näppärä, mutta vauvan asento siinä vähän ihmetyttää. Laitan vauvan kyytiin mielestäni ihan oikeaoppisesti ja alkuun asento on oikea, mutta vauva ei kauaa pysy sellaisessa symmetrisessa sammakko tai m-asennossa vaan pääsee muuttamaan asentoaan jotenkin. Toinen jalka pysyy hyvin koukussa ja lonkka auki, mutta toista jalkaa vauva koittaa oikaista, jotenkin peppu ei pysy ihan paikallaan siinä repun keskellä vaan menee vähän vinoon. Vauvan ollessa kyydissä toinen jalka näkyy repun suuaukosta n. polvesta alaspäin, mutta toisesta pilkoittaa vain jalkaterä. Vähän hankala selittää. Mutta mitä tässä nyt tekisi. Onkohan vauva vaan juuri nyt hankalan kokoinen reppuun vai onkohan mulla kuitenkin säädöt jotenkin pielessä, mutta eipä tuossa Tulassa kauheasti säätöjä edes ole. Vauvan peppu on kyllä alempana kuin polvet, mutta vähän huolestuttaa kantaa jos tuo asento mihin vauva itsensä vääntää ei sitten olekaan hyväksi. Onkohan muilla Tulan käyttäjillä samantapaisia ongelmia pikkuvauvojen kanssa?
  5. Esikoisen kanssa kärvistelin kotona aika pitkään, nyt jälkeenpäin miettien ihan turhankin kauan kun kipu oli kova. Siitä en enää muista paljoakaan, mutta kuopuksen kanssa olin saanut sairaalasta ohjeeksi lähteä nopeasti sairaalaan kun alkaa tapahtumaan. Joten vesien mentyä aamuyöstä kipaisin heti suihkuun, laitoin hiukset kiinni, heittelin loput kamppeet sairaalakassiin. Sitten herätin miehen ja keitin aamukahvit. Soitin äitini lapsenvahdiksi ja alle tunnissa vesien menosta olin jo matkalla sairaalaan.
  6. Molempien lasten kanssa saman juttu, vedet meni aamuyöstä viiden-kuuden paikkeilla. Supistukset alkoivat siitä lähes samantien koko ajan tihentyen. Esikoinen syntyi vesien menosta alle kahdeksassa tunnissa, kuopus piti vielä enemmän kiirettä ja oli maailmassa reilussa neljässä tunnissa.
  7. Meillä on vauvalla patjan päällä muovitettu froteekangas patjaa suojaamassa. Muovitettua froteeta voi ostaa kangaskaupasta ja leikasta sitten sopiviksi paloiksi. Sen päällä sängyss onohut petari ja sitten tavallinen muotoonommeltu lakana. Petari siksi, että muovitettu kosteussuoja on aika hiostava pelkän lakanan alla. Ohut petari on Ikeasta ja helppo pestä jos vahinko käy. Vauvojen liinavaatteissa ja peitoissa on mun mielestä ainakin kahta kokoa. Se yleisin ehkä on peittokoko 80 x 120cm. Mutta sitten hyvin paljon on myös kokoa 100 x 130 cm. Esim Ikeassa ja hemtexissä on peitot ja vauvan lakanat vain tätä isompaa kokoa, muutenkin se taitaa olla ulkomaisilla merkeillä yleinen koko.Tyynyistä en osaa sanoa, meillä vauvalla ei ole tyynyä ja esikoinkin sai aika lituskan lastentyynyn vasta lähes 3-vuotiaana. Niin ja vielä tuosta peitosta. Mun mielestä paras vauvan peitto on aika ohut, mikäli makkarissa on suht normaali lämpötila. Kauhean usein vauvan peitot vaan on kamalia paksuja täkkejä, vähempikin täyte riittäisi.
  8. Erityisen hyvät kokemukset on Lufthansasta kun matkustin heidän lennollaan kahdestaan pienen tyttöni kanssa. Tosi mukavaa ja huomaavaista palvelua. Lapselle tuotiin erilaisia askartelujuttuja, kyniä ja kirjasia. Lisäksi lentoemo kävi moneen kertaan kysymässä onko kaikki ok ja tarvitsemmeko mitään. Finskistä aika neutraalit kokemukset. Homma toiminut kivasti, mutta lentoemojenkin keskuudessa on sekalaista käytäntöä ja sääntöä siitä, miten lasten turvakaukalo pitää koneen penkkiin laittaa ja mille paikalle. Meillä on lapsi aina ollut koneessa omalla paikalla auton turvakaukalossa. Jokun mielestä kaukalo sai olla keskipenkillä ja selkä menosuuntaan päin. Toisen mielestä piti olla naama menosuuntaan ja vain ja ainoastaan ikkunapaikalla. No samapa tuo meille. Norwegianilla sen sijaan todella tylyä ja hymytöntä palvelua. Lensin heillä useaan kertaan tytön ollessa pari vuotias. Yhdellä lennolla tytön korviin koski kovasti kun kone alkoi vähentämään korkeutta. Tyttö oli tuolloin himpun yli 2 v ja istui omalla paikallaan. Kovan korvakivun takia tyttö itki ja halusi vain istua sylissäni eikä suostunut siirtymään omalle paikalleen. Pyysin lentoemolta lapsen turvavyötä, jotta hän voisi istua sylissäni laskeutumisen ajan. Lentoemo ensin oli ojentamassa vyötä, mutta sitten kysyi vielä lapsen iän. Sanon, että on 2 v 2 kk, jolloin lentoemo ei suostunutkaan vyötä antamaan (ikäraja 2 v.) vaan alkoi syyttelemään, että jos lapsi ei istu omalla paikallaan nyt heti hän syyttää minua laskeutumisen viivästyttämisestä. Great, hieno asenne ja kivaa palvelua. Sääntö on varmasti sääntö, mutta tuskinpa olisi tuosta sylivyöstä mitään harmia voinut olla ja ihan turhaan paasasi laskeutumisen viivästyttäisestä kun se nyt oli aivan naurettavaa liioittelua. Seisoi ja vahtasi vielä siinä vieressä että sain tytön vöihin, se tuskin hommaa ainakaan auttoi kun tyttö oli ihan pois tolaltaan.
  9. Naksu_: meillä oli 3,5 tytöllä lähes kolme viikkoa maha ihan sekaisin, nyt vähitellen paranemaan päin. Ihan saman tyyppiseltä kuulostaa kuin teilläkin, tosin meillä tyttö alkoi jossain vaiheessa olemaan jo vähän uupunut ja painokin hiukan putosi, silloin mentiin lääkäriin. Käytiin 2 kertaa lääkärissä, otettiin labroja mutta syytä ei löytynyt. Selittämättömäksi siis jäi tuo vatsatauti tai mikä ikinä olikin, mutta pitkään se kesti. Lääkärin määräämät maitohappobakteerikapselit sekä Precosa lääke sitten vissiin viimein auttoivat. Maito jätettiin myös täysin pois, hapanmaitotuotteita tosin sai syödä.
  10. Kyytiläisenä tuli ennen ekaa raskautta matkustettua aina silloin tällöin, mutta plussatestin jälkeen he hommat jäi kokonaan enkä ole pyörän kyytiin sen koommin noussut ja luultavasti en enää nousekaan. Mieskin ajelee enää todella satunnaisesti liikenteessä, enimmäkseen ajaa siis moottoriradoilla.
  11. Ei tullut arpia kummastakaan, vaikka jälkimmäinen meni kunnolla yliakaiseksi ja maha oli iso. Rasvasin tunnollisesti joka ilta ja muutenkin aina suihkun jälkeen Bio Oililla. Olen muutenkin kroppaa rasvaillut aina pesun jälkeen, joten rasvaus sujui rutiinilla.
  12. Esikoisen kanssa kotiuduille 2 vrk:n ikäisenä. Toisen kanssa toivoin etukäteen nopeaa kotiutumista, hän syntyi la aamuna, pääsimme sunnuntaina iltapäivällä kotiin lääkärintarkistuksen jälkeen. Mitäpä siellä makoilemaan kun kaikki oli kunnossa. Neuvolassa kävimme ekassa tarkistuksessa sitten 4 vrk:n ikäisenä.
  13. En nyt koko ketjua lukenut, joten joku ehkä on jo tästä vinkannutkin: jos vauva ei vielä osaa kannatella päätä ja tarvii tukea niskasta ja yläkropasta, niin kannattaa tyttövauvalle pukea päälimmäiseksi joku väljä tunika tai mekko, mihin mahtuu oma käsi alle. Sitä kun vielä vähän järjestelee siinä kuvausjakkaralla niin omat sormet saa hyvin piiloon mekon alle ja silti vauva saa hyvän tuen. Toimi meillä hienosti, eka otoksella tuli hieno kuva vajaat 3 kk vanhasta.
  14. Heikki voisi olla hauskakin, ei kauheasti taida sen nimisiä pikkupoikia vielä olla. Annan kasin. Tytölle Iines? Tuleeko heti ankat mieleen?
  15. Minuakin tämä vaihtehto kiinnostasi, toinen lapsi tulossa ja mikäli synnytys sujuu hyvin, lapsen vointi on hyvä, samoin kuin minun, mielelläni kotiutuisin mahdollisimman pikaisesti. Jos synnytyksen jälkeen pääsee kotiin vaikka 15 tunnin kuluttua, missä tuo aika sairaalassa vietetään? Ihan synnyttäneiden osastolla vai muualla? Varmaan tietysti sairaalakohtasia erojakin tässä asiassa. Joku mainitsi, ettei sinä aikana saanut sairaalan puoleasta mitään syötävää, onko näin, siinähän kuolee nälkään jos on pitkä synnytys takana ja sitten odottelee kotiin pääsyä vaikka puoli vuorokauttakin. Omat eväät mukaan siis? Mikähän on HUSin sairaaloissa raskauden keston raja, milloin poliklininen synnytys olisi mahdollista? HUSin sivulla tieto oli aika suurpiirteistä, mitään kovin tarkkaa ei kerrottu, sanottiin vain että tällainenkin mahdollisuus on.