Leila.

Onneksi melko lyhyeksi jäänyt hoitohistoria allekirjoituksessa, mutta tosiaan ensimmäisen ICSin tuoresiirto tuotti tuloksen, joka nyt mukeltaa vatsassa viikoilla 21+1.

Meillä on suunnitelmissa, että pojan nimeksi tulee mieheni toinen nimi, joka on myös miehen isän ensimmäinen nimi. Ajatus perinteen jatkumisesta tuntuu hyvältä, mutta silti ensisijaisesti tärkeintä on, että kyseessä on tosi kiva nimi

Mulla alkoi tässä ensimmäisessä raskaudessa omasta mielestä näkyä selvästi viikolla 19+ ja samalla viikolla sain perhejuhlissa vierailtakin ihmisiltä onnitteluja. Työkaverini väitti vielä eilen (21+0), että jos ei tietäisi raskaudesta, ei välttämättä edes huomaisi. Tiedä sitten. (Oon kymmenisen kiloa ylipainoinen.)

Voi assie, ihana kuulla välillä tällaisiakin kokemuksia Onnea!

Paljon onnea kaikille plussanneille. Kovasti toivon, että pääsisin jossain vaiheessa itsekin tänne omia uutisia kertomaan.

Ehkäisy jätetty pois loppukeväästä. Molemmat yli kolmekymppisiä (mies joitain vuosia vanhempi), molemmilla vakituinen työpaikka ja lisäksi miehellä oma sivutoiminen yritys. Takana monen vuoden avioliitto, yhdessäolovuosia jo yli 10.

Voi apua, mä en ole osannut ajatellakaan, mitä kaikkea tässä pitäisi osata huomioida. Tieto lisää tuskaa Jospa nyt ainakin hankkisin jotain vitamiineja, niitä ystävänikin suositteli. Se on mulle jo iso askel tässä "valmistautumisessa"

Musta on ihana nyplätä lastenvaatteita ja ihastella kaikkia söpöjä juttuja, mutta en osaa kuvitellakaan, että ostaisin mitään pientäkään ennen kuin olen raskaana.

Lähes kaikki ystäväni ovat suunnilleen samassa elämäntilanteessa - pieniä lapsia tai lapsihaaveita, joten vauvahaavetta on ollut mukava jakaa lähimpien kanssa. Kummankaan perheet eivät ole lapsiasioista koskaan kyselleet, vaikka varmasti ainakin jollain tasolla ovat jo pitkään vauvauutisia toivoneet.

Sanasta sanaan sama tilanne

En ole rajoittanut juomistani yrityksen vuoksi, tosin muista syistä johtuen käyttö on vähentynyt viime aikoina huomattavasti.

Olen kertonut lähimmille ystävilleni ja siskolleni. Mies on kertonut muutamalle ystävälleen. Olemme kyllä olleet niin kauan yhdessä, että luulen, ettei tämä kenellekään kovin suurena uutisena tule, vaikka vuosikausia olemmekin olleet ihan onnellisesti lapsettomia.

Ketjusta löytyi paljon tuttuja ajatuksia, joten tulen ilmoittautumaan. Vuosien asian kanssa jahkailun ja pyörittelemisen jälkeen meillä on jätetty toukokuussa 2013 ehkäisy pois ja päätetty antaa raskautumiselle mahdollisuus. Täytin itse alkuvuodesta 30 vuotta, mies on joitain vuosia vanhempi. Nimenomaan tämä kolmenkympin rajapyykki on herätellyt väkisinkin tekemään päätöksiä lapsiasioiden suhteen.