Meillä tuli esikoisen (ei ehtinyt olla päivähoidossa tässä välissä) ja kuopuksen ikäeroksi vajaa 1 1/2 vuotta... Kokemusta tosin ei ole kuin vasta reilun kuukauden ajalta mutta meillä isoveli ainakin reagoi paremmin pikkukakkosen tuloon kuin mitä olimme odottaneet Ei tullut taantumista tai yöunien huonontumista ym. On "hoitanut" pikkuista kovasti ja ollut hyvin kiinnostunut vauvasta eikä ole edes yrittänyt läpsiä/nipistellä niinkuin meitä vanhempia joskus.... Toki tuon ikäisen hellyydenosoituksetkin voivat olla kovakouraisia mutta uskoo kyllä aika hyvin kun kehottaa esim. sievästi silittämään vauvaa! Vahtiahan tuota meidän vikkelää tuholaista tarvitsee jatkuvasti ilman vauvaakin, mutta nyt erityisesti! Ainoastaan silloin kun olimme vielä sairaalassa vauvan kanssa suhtautui isoveli (lähinnä minuun) vieroksuvasti, mutta se johtui varmasti vain poissaolostani joka kesti lähes viikon... Ja todennäköisesti tuosta samasta syystä isoveli on ollut mustasukkainen lähinnä isästään (joka siis hoiti häntä sairaalassaolon ajan), jos isä ottaa vauvan syliin niin on tullut pientä protestia... Eli meillä ainakin esikoinen on sopeutunut todella hyvin uuteen tulokkaaseen, tuskin muistaa aikaa ilman vauvaa edes enää
Meillä on tosin siitä erikoinen ja mukava tilanne että nuorimmainen sattui olemaan kesävauva ja mies sai järjestettyä kesäloman sekä isyysvapaan pitämiset peräkkäin heti vauvan syntymän jälkeen. Hän on voinut nyt siis huomioida ja hoitaa paljon isoveljeä, mikä on ollut erityisesti alussa vähän pakkokin kun vauva syntyi kiireellisellä sektiolla enkä olisi edes pystynyt/saanut nostella esikoista! Tämä on mahdollistanut sen että olen voinut huomioida vauvaa huomattavasti enemmän kuin muuten olisin pystynyt. Vauva vielä sattuu olemaan (vain) sylissä viihtyvää tyyppiä joten muuten olisi täytynyt käydä hankkimassa kantoliina mahdollisimman pian Kuitenkin jos olisimme joutuneet jo alussa pärjäämään lasten kanssa kolmestaan (siis jos olisi fyysisesti mahdollista tuon synnytyksen jälkeen) niin luulen että oltais pärjätty varsin hyvin ja ilman äidin hermoromahdusta, ainakin jos olisi ollut kantoliina käytössä Luultavasti esikoinen olisi kiukutellut enemmän mutta se sitten olisi pitänyt vain sietää ja vauva olisi väkisinkin tullut sitten "siinä sivussa" eli jäänyt vähemmälle huomiolle... Samoin kaikki kodinaskareet olisivat jääneet minun osalta kokonaan ja ilman minkäänlaisia tunnontuskia
Nyt kun ollaan kohta jäämässä kotiin ilman miehen korvaamatonta apua niin voin tulla sitten uudelleen kertomaan miten ollaan pärjätty kolmistaan! Mutta luulen että meillä helpotti huomattavasti asiaa tämä lempeä lasku arkeen kun saatiin olla koko porukalla pitkään kotona, äiti sai rauhassa toipua sektiosta ja lisäksi esikoinen tottui vauvaan Tässä ajassa vauvan imetyskin vie kerrallaan jo huomattavasti vähemmän aikaa kuin vastasyntyneenä mikä helpottaa jo kovasti arjessa esikoisen kanssa! Meillä muuten esikoinen ei ole kehittynyt mitenkään nopeaa tahtia, muuten kuin tuon liikkumisen kanssa mikä nyt lähinnä vain hankaloittaa arkea eli tarkoitan että esikoinen on vielä täysin "autettavissa" kaikessa ja hänen kommunikointinsa on lähinnä itku ja suuttuminen jos ei ymmärretä mitä hän haluaa... Lisäksi on hyvä tuhoamaan kaiken mikä on jätetty hetkeksikään hänen ulottuvilleen ja osaa jo kiivetäkin mitä erilaisimpiin paikkoihin eikä ymmärrä tietenkään varoa mitään eli meidän esikoisessa olisi jo yksinkin kädet täynnä työtä no onneksi sentään vauva ei vielä pysty samoihin temppuihin
