damys

Jäsen
  • Content count

    19
  • Joined

  • Last visited

About damys

  • Rank
    Aloittelija
  1. Mun miehellä ja sen vanhemmilla on niin omalaatuiset välit, että mä annan suosiolla olla.. Ei siinä mitään, tulen mä ihan hyvin juttuun kummankin kanssa. Mutta mies ei niinkään. Niillä on ollut tässä vuosien saatossa vähän yhtä sun toista kärhämää ja välirikkoa, tavallaan mun "ansiosta" tuo mies on nyt löytänyt vanhempiinsa uudestaan jonkinlaisen yhteyden.. Helpot ne välit ei ole ja paljoa ei tekemisissä olla. En tiedä mitä tapahtuu jos saadaan yhteinen lapsi miehen kanssa, palautuuko kenties miehen ja vanhempiensa välit sitä myötä entistä paremmiksi..
  2. Pojat on 3v ja 5v eli vajaan parin vuoden ikäero. Saas nähdä mimmonen ikäero pojilla tulee sitten joskus mahdollisesti tulevaan vauvaan, riippuen kauanko tärpissä kestää..
  3. En ole kertonut kenellekään enkä aio kertoa ennenkuin on jotain konkreettista kerrottavaa. Osa kavereista varmaan repee liitoksistaan ilosta ja osa kauhusta.Toisaalta moni mun kavereista on vielä siinä pisteessä, ettei niiden elämään sopis mitenkään ees yksi lapsi. Ei ne oikein tahdo ymmärtää.. Sukulaisista en osaa edes sanoa mitä olisivat mieltä. Mun vaari varmaan suuttuu, niinkuin aina kaikesta, mutta eivätköhän muut sen ihan hyvin ottaisi.. Tosin iskä varmaan tulee kyselemään miksi ei voinut odottaa pidempään ennen yhteistä lasta.
  4. Mä sanoin aina etten halua lapsia. Kunnes mulle iski aivan järjetön vauvakuume, jonka tuloksena sitten syntyi mun esikoispoika. Sen jälkeen aloin ajatella, että ehkä toinen lapsi joskus monien monien vuosien päästä voisi olla ihan ok, mutta ei mitenkään ajankohtaista vielä vuosiin. Toinen poika syntyi sitten pari kuukautta ennenkuin esikoinen täytti kaksi. Ajattelin, että tää lapsiluku on tässä. Sitten tapasin mun miehen ja sovittiin, että jos sille joskus tulee tunne, että tahtoo myös biologisen lapsen niin katsotaan sitten, että kai sitä voi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa sitten sitä harkita. Mut nyt ollaan hitusen vajaa vuosi oltu yhessä ja ehkäisy jätetty romukoppaan pari viikkoa sitten. Eli kai mä sitten haluan kolme. Ainakin nyt, saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
  5. Uusperhe täällä! Minulla entuudestaan 3v ja 5v pojat, miehellä ei lapsia. Nyt ollaan jätetty ehkäisy pois ja alettu haaveilla yhteisestä lapsesta. Eli kaipa meitäkin vois jo uusperheeksi sanoa. Mun pojilla ei ole kummallakaan isää eli mun mies on ottanut aika helposti sen isän roolin.
  6. Meillä on tää sukunimi jonkin verran mietityttänyt. Mulla tosiaan kaksi lasta ja niillä on mun sukunimet. Ihan vaan sillä, että molempien kohdalla olen tiennyt ,ettei ne "isät" niiden elämään jää. Ja tyytyväinen oon tähän päätökseen. Mutta nyt kun ois tää kolmas suunnitteilla niin en tiedä enää mitä tehdä. Käytännössä haluaisin oman sukunimeni lapselle, koska muillakin lapsilla on mun sukunimi. Toisaalta kun jossain kohtaa mennään naimisiiin niin eiköhän mun sukunimi vaihdu samaksi kuin miehellä on..
  7. Kun mä aloin odottaa esikoista niin ilmotin heti neuvolassakin, että mä haluan sektion, en synnytä. Eihän mua kuunneltu lainkaan, olin todella turhautunut. Laskettu aika sitten koitti niin ne halus välttämättä mut sairaalaan sisälle et koittavat käynnistää, kun oli lupailtu kumminkin isoa vauvaa. Reilun vuorokauden mä siellä makasin ja ne käynnistelivät, supisteli kyllä hetkittäin niin maan julmetusti, mutta mitään ei tapahtunut. Sit reilun vuorokauden jälkeen ilmotin et lähen kotio, ei se sieltä ulos tuu. Muutaman päivän päästä oli taas mentävä sairaalalle käymään ja kysyivät mitä tahon, tokasin että vauvan ulos ja sitten sovittiin sektioaika. Tokan kohalla aloin sit heti alussa myös jankata, et en synnytä, sektiolla saa tulla toinenkin. Ei tarttenu ku kerran käydä pelkopolilla ja mulle luvattiin sektio. Nyt kun kolmatta kuumeilen niin sittenhän on vuorossa automaattisesti sektio, kun kaksi on jo leikkauksella syntynyt. Ainakin näin mulle sanottiin kun tokasta sektion vaadin.
  8. Muutamat kaverit on vihjailleet jotain vauvajuttuja meille ennenkuin edes päätettiin jättää ehkäisy pois. Lähinnä se ärsyttää. Eivätköhän he sitten huomaa jos meille perheenlisäystä tulee miks sitä tarttee aina olla tenttimässä..
  9. Meillä tulee tässä kuussa vasta vuosi täyteen ja pari viikkoa sitten jätin pillerit veks. Tunnettiin kyllä jo hyvin ennen seurustelun alkamista. Ja mullahan on kaksi lasta jo entuudestaan.
  10. Mulla on todellatodella kova vauvakuume just nyt ja tuntuu ettei mikään voi edes mennä vikaan tälläkään kertaa. Mutta vähän pelottaa mitä käy elämälle kun vauva syntyy sitten joskus. Lähinnä siis että kuinka paljon vaikeampaa tulee arjesta kun lapsia on kahden sijaan kolme? Toisaalta nyt nuo lapset on jo vähäsen isompia, eivätkä enää vaippaikäisiä. Ja että miten se oma biologinen lapsi vaikuttaa sitten mieheen? Tai vaikuttaako se meidän suhteeseen jollakin tavalla? Toisaalta luotan siihen et kaikki menee hyvin..
  11. Lopetin pillerit vasta pari viikkoa sitten ja kyllä tää taitaa vielä ihan tjottailua olla. Vaikka kyllä tänään pisti hymyilyttää kun mies herätteli joskus aamuyöllä "vauvaa tekemään" oon niin iloinen siitä miten innoissaan sekin tästä on.. vaikka vähän huonosti sitä näyttää hetkittäin.
  12. Kun ootin ekaa lasta niin ajattelin alussa ettei mua kiinnosta kumpi tulee. Sit mun äiti vaan yhtäkkiä "päätti", et se on tyttö ja niinpä mä aloin ihan täysin uskoa siihen itsekin. Kun ultrassa paljastui pojaksi niin en ollut pettynyt vaan lähinnä mulle tuli sellanen olo et äiti on valehdellut mulle. Olin itsekin alkanut niin kovin uskoa tyttöön. Tokaa kun odotin niin toivon sitten taas poikaa. Jotenkin kun eka lapsi oli poika niin toisenkin toivoi olevan poika, tuntui jotenkin niin paljon helpommalta. Jopa pelkäsin, et mitä teen jos se onkin tyttö, että en osaa hoitaa tyttölasta.. noh, onneksi oli poika! Nyt kuitenkin kun haaveilee kolmannesta niin ei se tyttö enää niin pelottavalta ajatukselta tunnu, mutta kyllä mä silti oikeastaan toivon kolmatta poikaa.
  13. Itse täytän kohta 24, mies puolestaan täyttää 22. Ja mulla tosiaan kaksi lasta jo entuudestaan, miehellä ei vielä yhtään omaa.
  14. Tilannehan on meillä se, että mulla on kaksi lasta entuudestaan ja tämä nyt haaveiltu lapsi olisi meidän ensimmäinen yhteinen. Mun kuume ei kahden lapsen jälkeen enää ehkä ole enää niin "jännittävää", vaan lähinnä sellaista tunnetta. En hössötä suurempia, on vaan vahvana se tunne et tahdon vielä yhden lapsen. Kun aloin mieheni kanssa olla niin sovittiin, että lapsi tehdään sitten joskus jos hän tahtoo biologisen lapsen. Mutta multa tää ajatus tais kyllä nyt sitten lähteä, että näinkin pian alettas vauvaa yrittämään. Miehelle tää taitaa olla jännää, mutta ei sekään paljoa asiasta hössötä.